Lue keskustelun säännöt.
14v asuu isällä, ei vastaa puheluihin eikä viesteihin
19.11.2023 |
Ei halua tulla käymään luonani. Mitä tekisitte? Jatkaisitte soittamisen yrittämistä ja viestin laittoa, vai antaisitte olla?
Tilanne on minulle todella vaikea, sydän on riekaleina tilanteen johdosta.
Kommentit (78)
Ehkä lapsi kipuilee eroa, eikä hyväksy sitä naisen mallia, jonka olet kynnysmattona antanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Av ei petä koskaan. Aina saa lokaa niskaansa. Kysyi mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Av ei petä koskaan. Aina saa lokaa niskaansa. Kysyi mitä tahansa.
Ap ei kerro tarkemmin. Taustalla voi olla mitä tahansa.
Omalla kohdalla lapset jäivät erossa isälleen aluksi. Teini-ikäinen sitten jossain vaiheessa sanoi vihaavansa minua. Ei halunnut luokseni, vaikka pikkuveljensä tulivat. Ei osannut sanoa miksi. Hänen täysikäistyttyä välit on olleet kuitenkin hyvät.
Jospa onkin niin että ap on omilla toimillaan aiheuttanut tuon tilanteen.
Iästä se johtuu. Myöhemmin tulee äidin kaipuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse palstaillut yli 20 vuotta. Omista asioistani puhuin vain aluksi. Hyvin äkkiä opin ettei kannata kertoa yhtään mitään niin suojelee itseään.
Itse tekisin lastensuojeluilmoituksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tekisin lastensuojeluilmoituksen.
Mistä syystä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei savua ilman tulta, joten ehkä on paras kaikille, että pysyttelet pois nuoren elämästä. Ehkä tekosi ovat olleet liian isoja ja nyt on kaikille paras vain olla hiljaa ja yrittää saada elämä kuntoon.
Todennäköisesti juuri noin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Av ei petä koskaan. Aina saa lokaa niskaansa. Kysyi mitä tahansa.
Ap ei kerro tarkemmin. Taustalla voi olla mitä tahansa.
Omalla kohdalla lapset jäivät erossa isälleen aluksi. Teini-ikäinen sitten jossain vaiheessa sanoi vihaavansa minua. Ei halunnut luokseni, vaikka pikkuveljensä tulivat. Ei osannut sanoa miksi. Hänen täysikäistyttyä välit on olleet kuitenkin hyvät.
sitä juuri tarkoitin. Mammat luulevat omiaan. Ja lynkkaavat, vaikka eivät tiedä.
sama
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on raportoinut taustat toiseen ketjuun. Linkki laitettu.
Vierailija kirjoitti:
Ap on raportoinut taustat toiseen ketjuun. Linkki laitettu.
Mikähän linkki? Miksi pitää aloittaa useita ketjuja samasta aiheesta ja luulla, että ihmiset on lukeneet aiemmat ketjut ja vielä tietää, että kyse samasta henkilöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siihen on syy. Ap:stä tulee pakkomielteinen viba.
koskaan ei ole syytä lynkata ketään. Ei ikinä. Vaikka olisi kuinka pakkomielteinen.
halveksunnan osoittaminen ei ole koskaan oikein.
eiköhän se joulun alla vastaa kun haluaa lahjat/rahaa
Anna tilaa. Älä väkisin laita viestiä päivittäin. Älä soittele. Älä yritä puuttua väkisin isän tekemisiin, äläkä lapsen tekemisiin. Älä voivottele, äläkä kerro kuinka hankala tilanne sinulle on. Ne pahimmassa tapauksessa työntää vaan lapsen kauemmas.
Tee kuitenkin selväksi, että olet aina lapsesi tukena ja että olet tavoitettavissa. Kerro viestillä että ikävöit ja kuulisit mielelläsi mitä lapselle kuuluu, mutta älä pakota kertomaan tai pitämään yhteyttä.
Ehkä jossain vaiheessa voit varovasti toivoa, että olisi kiva mennä syömään/leffaan/shoppailemaan. Esitä toive tavalla, mihin ei ole pakko vastata (älä kysy että tuletko leffaan tiistaina klo 20, vaan laita viesti että sinusta olisi kiva käydä joskus leffassa lapsen kanssa ja sano että ottaa yhteyttä jos lasta joskus huvittaisi). Jos lapsi ei vastaa, älä esitä toivetta heti uudestaan, äläkö ota kieltäytymistä/vastaamattomuutta myöhemmin puheeksi.
Älä käännä lapsellesi selkää. Laita viestejä ja osoita että välität. Älä hylkää. Kyllä se lapsi sinuun vielä on yhteydessä jossain vaiheessa kun hieman kasvaa, jos vain olet ollut välittävä ja henkisesti läsnä.
Oman bonustyttäreni äiti ei ole pitänyt käytännössä koskaan yhteyttä omasta aloitteestaan ja kun tyttö tuli murrosikään ei häntäkään enää kiinnostanut äitinsä. Jos äiti olisi silti jatkanut yhteydenpitoa olisi suhde säilynyt. Nyt, kun tyttö on jo nuori aikuinen on peli menetetty ja ovat kuin vieraat toisilleen.
Sitä äidin ikävää ei korvaa mikään.
Ex-mieheni teki kaikkensa estääkseen yhteydenpidon lapseeni eron jälkeen. Jopa niin että puhelinta ei ollut käytettävissä, tietokoneita ei tuolloin ollut. Olin muuttanut useamman sadan kilometrin päähän töihin joten yhteydenpito ei onnistunut toivotulla tavalla. Olen itkenyt paljon vuosien varrella. Harmittaa että lapsi piti jättää isälleen. Meillä oli vaikea ero tappouhkauksia yms.
Kävin lomilla kotipaikkunnalla jossa lapeni oli. Oli tilanteita ettei lapsi halunnut olla kanssani koska isä oli kieltänyt.
Murrosikä oli vaikeaa aikaa ja silloin tapaamiset oli vähissä. Kun lapsi uskalsi ryhtyä vastustamaan isäänsä niin yhteydenpito alkoi uudelleen. Meillä on hyvät välit ja yhteydenpitoa molemminpuolisesti.
Isänsä on jo kuollut.
Perheen ulkopuoliset eivät tiedä niistä vaikeuksista mitä voi olla.
Jos aloittaja vielä luet ketjua niin toivotan voimia ja haluan valaa uskoa siihen että vielä asiat tulee muuttumaan kun teini kasvaa aikuiseksi.