Lue keskustelun säännöt.
En saanut kutsua siskoni hautajaisiin
18.11.2023 |
Sain tietää että ne oli jo pidetty eilen. Eräs ystävä oli ollut siellä ja ihmetteli miksen ollut mukana. Kun ei kutsuttu. Mukana oli ollut ollut paljon ihmisiä joten ei ollut siitä kyse että olisi pidetty vain perhepiirissä. Ei oltu tekemisissä paljoa mutta olisin ainakin adressin halunnut lähettää. Olo tuntuu ulkopuoliselta.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Mitä pahoja asioita olet sisarelle ja hänen perheelle tehny et sinua ei haluttu hautajaisiin? Mieti!
Minä tiedän samankaltaisen tilanteen, missä lähiomaiselta pimitettiin vainajan hautajaiset. Sen takana oli vainajan puoliso/leski, joka oli kontrolloinut ja eristänyt vainajaa perheenjäsenistään jo tämän eläessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole koskaan kuullut, että hautajaisiin olisi kutsu. Pois lukien tietenkin merkkihenkilöt. Tiesit, että siskosi on kuollut, niin miksi et ollut mukana hautajaisjärjestelyissä? Tai edes kysynyt, milloin hautajaiset ovat? Ei niihin tule kutsukorttia.
Entisaikaan lähetettiin hienoja mustareunaisia kutsuja hautajaisiinkin.
Meiltä kuoli kaksi tuttavaa tai oikeammin ystävää yhtäkkisesti suhteellisen nuorena. Toinen yöllä sairaskohtaukseen nukkuessaan; ei vain herännyt aamulla. Toinen muulla tavoin. Emme saaneet kumpiinkaan hautajaisiin kutsua tai tietoa ajankohdasta. Kuten sanonta kuuluu, hiljaisuudessa haudattiin.
Se tietenkin ok, jos lähiomaiset niin haluavat. Ymmärrän, on erittäin suuri järkytys vanhemmille, jos menettävät lapsensa (aikuistuneenkin).
Mutta näin ystävän näkökulmasta sanon, olisimme mielellään käyneet jättämässä hyvästit ja osallistuneet hautajaisiin. Nyt ystävä ikään kuin vain 'hävisi jonnekin'. Yhtäkkiä häntä ei vain enää ollut. Hautajaisiin osallistuminen olisi tuntunut merkitykselliseltä, auttanut konkretisoimaan tapahtunutta.
Kyllä hautajaisiin kutsutaan, eihän muuten tiedä milloin ne ovat ja missä,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivon, että siskoani ei kutsuta minun hautajaisiini jos kuolen ennen häntä. Nyt aikuisiällä olen lopettanut yhteydenpidon häneen kokonaan ja olen ymmärtänyt, miten paljon helpompaa on elää kun ei tarvitse olla niin myrkyllisen ihmisen kanssa enää missään tekemisissä. Lapsuusajan henkinen ja fyysinen väkivalta ei ole unohtunut, mutta ne ovat vain muistoja muiden joukossa. Ystävät ovat perhe, jonka itse valitsemme.
onko tämä joku suomalaisten erityispiirre että 70% ihmisistä ei ole tekemisissä lähisukunsa kanssa?
itsekin tiedän useita tapauksia ja tuntuu vaan niin sairaalta