Onko omia vanhempia aina velvollisuus auttaa?

Kukapa muu niitä auttaa kuin lapset. Ei ne huoli muiden apua. Toisaalta jossain asioissa on pitänyt auttaa, ettei mene kalliita maksuja, jos menee kysymään ammattilaisilta. 

Ei tietenkään ole pakko auttaa. Se on kunkin omantunnonkin asia. Mutta miettikää millainen vanhuus odottaa itseä ja mitä silloin toivotte jälkikasvulta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No mitä olette mieltä siitä, jos toinen lapsista ei halua olla missään tekemissä vanhempiensa kanssa ja toinen "joutuu" tekemään kaiken auttamisen? En ole katkera, mutta ottaahan se vähän päähän, että toinen on sitten vapaamatkustaja tässä.

Ei heillä ole mitään velvollisuutta olla tekemisissä, eikä auttaa. Kuten ei sinullakaan. Sinä voit toki itse ottaa sen "velvollisuudeksesi" mutta turha sitten syyttää siitä muita.

Helppo sivusta sanoa näin. Kuitenkin kun perheessä on tietty asetelma ollut vuosikymmeniä: vanhemmat tietävät kuka on se kiltti ja tunnollinen lapsi ja pyytävät aina sitä. Ja kun on ikänsä ollut kiltti ja tunnollinen, niin on erittäin vaikea kieltäytyä ja jättää vanhemmat "oman onnensa nojaan".



Eri



 

Se rajojen asettamisen opettelu on yleensä pidempi prosessi. Ei pysty vaan yhtäkkiä päättämään, että nyt alan sanomaan ei.

 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseuduilla on usein omakoti/kesämökkitalkkareita. Helpottaisiko se? 





 

Joku tällainen olisi hyvä. Epäilen vaan etteivät suostuisi, koska "vieras". Pitää yrittää varovasti ehdotella.

ap

 

Otat sen talkkarin sinne, tai et mene itsekään. 

Vanhat ihmiset pitää kuvainnollisesti nostaa uuninpankolle, eikä kuunnella vastaväitteitä. Mene ja tee. Hekin ovat siitä lopulta tyytyväisiä. 

Ja jos eivät ole, tulkoot keskenään toimeen. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole pakko auttaa. Se on kunkin omantunnonkin asia. Mutta miettikää millainen vanhuus odottaa itseä ja mitä silloin toivotte jälkikasvulta?

No en ainakaan toivo, että minun auttaminen vie heidän omasta elämästään kohtuuttoman paljon aikaa ja aiheuttaa heille stressiä.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseuduilla on usein omakoti/kesämökkitalkkareita. Helpottaisiko se? 





 

Joku tällainen olisi hyvä. Epäilen vaan etteivät suostuisi, koska "vieras". Pitää yrittää varovasti ehdotella.

ap

 

Mulla kesti pari vuotta puhua vanhempani ympäri palkkaamaan siivousfirman. Se kuitenkin lopulta onnistui, koska en mäkään siellä käynyt siivoamassa. Äiti ei enää osaa ja isä liikkuu jo sen verran huonosti, että isohkon asunnon siivoaminen alkoi käydä isän voimille. Toki isä olisi halunnut, että mä kävisin siellä siivoamassa, mutta mä en koskaan edes aloittanut heillä siivoamista. He sentään asuvat mun naapurissani, joten matka ei ole pitkä, mutta mä autan heitä sellaisissa asioissa, joihin ei ole ulkopuolista apua saatavilla. Siivoukseen on, samoin kaupo

Saisit vaihtaa nimimerkkisi senkin huijari!

14 jatkaa. Siis isällä oli niin heikot voimat, ettei päässyt itse ylös. Kipeää kaatuminen tietysti otti luusyöpää sarastavalle, mutta ei koskaan luita murtunut tai joutunut sairaalaan sen takia. Eihän tuo naurattaisi, jos olisi ollut vakavaa. Ambulanssimiehet auttoivat hänet ylös ja tarkastivat, että voi jäädä kotiin. Hän oli jo sen verran iäkäs, ettei rankoilla syöpähoidoilla raasua kiusattu.

Vierailija kirjoitti:

Kukapa muu niitä auttaa kuin lapset. Ei ne huoli muiden apua. Toisaalta jossain asioissa on pitänyt auttaa, ettei mene kalliita maksuja, jos menee kysymään ammattilaisilta. 

Kotitalousvähennys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Maaseuduilla on usein omakoti/kesämökkitalkkareita. Helpottaisiko se? 





 

Joku tällainen olisi hyvä. Epäilen vaan etteivät suostuisi, koska "vieras". Pitää yrittää varovasti ehdotella.

ap

 

Ilmoitat, että sitten hommat vaan jää tekemättä.

Mikään "varovainen" ehdottelu ei takuulla riitä, kun ovat jo tottuneet automaattiseen ilmaispalveluun.

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole pakko auttaa. Se on kunkin omantunnonkin asia. Mutta miettikää millainen vanhuus odottaa itseä ja mitä silloin toivotte jälkikasvulta?

Että he eivät matele edessäni. Minäkään en tee sitä oman äitini kanssa. Hän teki, ja kitisi.

Ja ihmetteli sisaruksiaan, joilla oli kykyä sanoa vastaan ja siksi välit olivat paremmat. Itse odotti ihmettä ja äitinsä muutosta loppuun asti. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole pakko auttaa. Se on kunkin omantunnonkin asia. Mutta miettikää millainen vanhuus odottaa itseä ja mitä silloin toivotte jälkikasvulta?

Meidän lapset ei välttämättä asu tässä samassa maassa tai mantereella, mutta ei me silti heille sanota, että teidän pitää muuttaa tänne meidän luo, jos me ei vanhoina pärjätä ilman apua. Heilläkin on oma ainutkertainen elämä elettävänä.

Vierailija kirjoitti:

No mitä olette mieltä siitä, jos toinen lapsista ei halua olla missään tekemissä vanhempiensa kanssa ja toinen "joutuu" tekemään kaiken auttamisen? En ole katkera, mutta ottaahan se vähän päähän, että toinen on sitten vapaamatkustaja tässä.

Se toinenkin, joka suostuu tekemään asioita vastentahtoisesti on ihan itse vastuussa omista valinnoistaan ja tekemisistään - turha siitä on ketään muuta syyttää.

Marttyyrileikit kannattaa jättää sikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole pakko auttaa. Se on kunkin omantunnonkin asia. Mutta miettikää millainen vanhuus odottaa itseä ja mitä silloin toivotte jälkikasvulta?

Meidän lapset ei välttämättä asu tässä samassa maassa tai mantereella, mutta ei me silti heille sanota, että teidän pitää muuttaa tänne meidän luo, jos me ei vanhoina pärjätä ilman apua. Heilläkin on oma ainutkertainen elämä elettävänä.

Näinhän se on. Tämän päivän vanhukset ovat eläneet ainakin lapsuutensa aikana, jolloin suvut asuivat samalla paikkakunnalla. Heillä on sen vuoksi malli siitä, että tietenkin suku auttaa. Suuret ikäluokat ovat kuitenkin niitä, jotka eniten muuttivat aikoinaan maalta kaupunkeihin. Samoihin aikoihin Suomessa alettiin lisätä vanhainkotien määrää. Ihan ymmärrettävää, koska vanhukset jäivät maaseudulle nuorten muuttaessa opintojen ja työn perässä kaupunkeihin. Eivät kuitenkaan tunnu ymmärtävän, että jos he haluavat omilta lapsiltaan apua, heidän on muutettava lastensa perässä (mihin ikinä lapsensa sitten tällä maapallolla muuttavatkin) eikä niin, että heidän lapsensas perheineen muuttaisivat sinne, missä vanhukset itsepintaisesti haluavat asua. 

Jollei vanhuksille kelpaa ulkopuolinen palvelu siivouksiin ja talkkarin hommiin, niin pärjätköön keskenään.

Joku raja vanhustenkin itsekeskeisyydellä pitää olla. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tietenkään ole pakko auttaa. Se on kunkin omantunnonkin asia. Mutta miettikää millainen vanhuus odottaa itseä ja mitä silloin toivotte jälkikasvulta?

Meidän lapset ei välttämättä asu tässä samassa maassa tai mantereella, mutta ei me silti heille sanota, että teidän pitää muuttaa tänne meidän luo, jos me ei vanhoina pärjätä ilman apua. Heilläkin on oma ainutkertainen elämä elettävänä.

Näinhän se on. Tämän päivän vanhukset ovat eläneet ainakin lapsuutensa aikana, jolloin suvut asuivat samalla paikkakunnalla. Heillä on sen vuoksi malli siitä, että tietenkin suku auttaa. Suuret ikäluokat ovat kuitenkin niitä, jotka eniten muuttivat aikoinaan maalta kaupunkeihin. Samoihin aikoihin Suomessa alettiin lisätä vanhainkotien määrää. Ihan ymmärrettävää, koska vanhukset jäivät maaseudulle

Sitä vanhainkotien määrää lisättiin myös ihan sen vuoksi että vanhuksia yleensäkin alkoi olla enemmän.

Yhä vähemmän ihmisiä kuoli sydäreihin 50-60v ja viimeisiin synnytyksiin yli 40-vuotiaina. Muutenkin terveydenhoito alkoi olla parempaa ja ihmisten odotettu elinikä nousi kohisten.

Vierailija kirjoitti:

Sitä vanhainkotien määrää lisättiin myös ihan sen vuoksi että vanhuksia yleensäkin alkoi olla enemmän.

Yhä vähemmän ihmisiä kuoli sydäreihin 50-60v ja viimeisiin synnytyksiin yli 40-vuotiaina. Muutenkin terveydenhoito alkoi olla parempaa ja ihmisten odotettu elinikä nousi kohisten.

Totta tuokin. Mutta vanhainkotipaikkoja tarvittiin, koska enää ei ollutkaan lapset ja lapsenlapset samalla paikkakunnalla.

Suuret ikäluokat ei lähtökohtaisesti osaa ajatella, että muillakin on oma elämä, eikä aina ehtis joka pikku asiassa olla auttamassa ja neuvomassa. Se on se minäminä-sukupolvi, jolle kaikki on ollut helppoa ja tullut tarjottimella.

Onneksi saatiin heidät luopumaan omakotitalosta. Iso apu

Mun mielestä jos on sellaiset normaalin perushyvät vanhemmat, niin on tavallaan moraalinen velvollisuus huolehtia omien kykyjen mukaan siitä, että heillä on elämisen perusasiat kunnossa. Mutta heille ei tarvitse mahdollistaa esim. omakotitalossa asumista tai muuta elämisen perusasioiden yli menevää, eikä myöskään hoitaa heidän tarpeitaan itse omakätisesti, jos ulkopuolista palvelua on saatavilla ja siihen on rahaa. Rajat on näissä asioissa hyvä vetää siinä vaiheessa, kun vanhemmat ovat vielä toiminta- ja ymmärryskykyisiä. Ja samalla näyttää se, että auttaa mielellään esim. palveluiden hankkimisessa, tai sellaisissa asioissa joihin ei oikein ole muuta palvelua saatavilla.

Meidän 93-vuotias asui isossa omakotitalossa tuettuna, siivouspalvelu, kauppapalvelu, turvaranneke, kotihoito kerran päivässä, ateriapalvelu, aurauspalvelu ja vieläpä virkistyspäivä kerran viikossa. Vain laskut hoidimme me netin kautta. Mutta sitä valituksen määrää, hän oli puhelimessa kaiket päivät ja valitti sairauksiaan, vointiaan, yksinäisyyttään ja kaikkea mahdollista.Me asumme 400 kilometrin päässä.

Nyt hän on puoli vuotta asunut rivitalossa tukipalveluiden ääressä kotipaikkakunnallaan ja seuraa on seinän takana. Puoliväkisin hommattiin sinne, mutta nyt on tyytyväinen, eikä ota edes sisäkukkia vaivoikseen! Toki nytkin valittaa, se on luonteenpiirre joka ei katoa.