Miten keskiajalla selviydyttiin kaikista kovista kivuista?

Vierailija kirjoitti:

Arvauksena mietin, että vaikkapa keskiajalla synnytettiin nuorena varmaan n. 15-16 vuotiaina eka lapsi ja siitä eteenpäin vuosittain. Ehkä heikohkon ravinnon takia niin ihmiset kuin vauvatkin olivat pieniä, joten repeämisiä ei tapahtunut niinkään kuin nyt. Nuorilla niin nahka kuin muutkin paikat joustavat ja parantuvat nopeammin ja paremmin. Fyysisesti oltiin hyväkuntoisia. Eikös sitä lähdetty suoraan vaikka peltotöistä synnyttämään? Jotenkinhan meidän kansa on noistakin ajoista selvinneet lapsikatraineen. 

 

Eräällä ystävälläni on kaksi lasta. Hänen synnytykset kestivät vain tunnin ekasta poltosta. Sanoi, että kivut olivat menkkakipujen luokkaa ja itse synnytys kuin pskalla kävisi. Näin me ollaan erilaisia.

Väljä ja tunnoton alapää. Mitäpä muuta voisi toivoa?

Sikiöt olivat ravinnon puutteen takia pienempiä. Eikä aina selvittykään. Puolet naisista kuoli synnytyksiin ja mies otti uuden vaimon. Siksi meillä on enemmän esiäitejä kuin -isiä, incel. 

Vierailija kirjoitti:

Sikiöt olivat ravinnon puutteen takia pienempiä. Eikä aina selvittykään. Puolet naisista kuoli synnytyksiin ja mies otti uuden vaimon. Siksi meillä on enemmän esiäitejä kuin -isiä, incel. 

Ja: köyhät, maattomat miehet eivät menneet naimisiin. 

Tästä johtuu incel-oikeiston hellimä kuvitelma, että 10% miehistä sai kaikki naiset. Näin todella oli eikä se ollut naisten tahto. Ei myöskään köyhien, maattomien miesten.

Te incelit olette nykypäivän luuserit, jotka ette pariudu, mutta se johtuu vain itseaiheutetusta kelvottomuudestanne. Teillä oli ja on samat mahdollisuudet koulutukseen, sivistykseen ja käytöstapoihin kuin niilläkin, jotka menestyvät, mutta te sössitte ne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sikiöt olivat ravinnon puutteen takia pienempiä. Eikä aina selvittykään. Puolet naisista kuoli synnytyksiin ja mies otti uuden vaimon. Siksi meillä on enemmän esiäitejä kuin -isiä, incel. 

Ja: köyhät, maattomat miehet eivät menneet naimisiin. 

Tästä johtuu incel-oikeiston hellimä kuvitelma, että 10% miehistä sai kaikki naiset. Näin todella oli eikä se ollut naisten tahto. Ei myöskään köyhien, maattomien miesten.

Te incelit olette nykypäivän luuserit, jotka ette pariudu, mutta se johtuu vain itseaiheutetusta kelvottomuudestanne. Teillä oli ja on samat mahdollisuudet koulutukseen, sivistykseen ja käytöstapoihin kuin niilläkin, jotka menestyvät, mutta te sössitte ne.

Ja: naisilla on viimein mahdollisuus elää ilman miestä. Näin me valitsemme tehdä, koska miehistä valtaosa on surkimuksia. 

Vierailija kirjoitti:

Arvauksena mietin, että vaikkapa keskiajalla synnytettiin nuorena varmaan n. 15-16 vuotiaina eka lapsi ja siitä eteenpäin vuosittain. Ehkä heikohkon ravinnon takia niin ihmiset kuin vauvatkin olivat pieniä, joten repeämisiä ei tapahtunut niinkään kuin nyt. Nuorilla niin nahka kuin muutkin paikat joustavat ja parantuvat nopeammin ja paremmin. Fyysisesti oltiin hyväkuntoisia. Eikös sitä lähdetty suoraan vaikka peltotöistä synnyttämään? Jotenkinhan meidän kansa on noistakin ajoista selvinneet lapsikatraineen. 

 

Eräällä ystävälläni on kaksi lasta. Hänen synnytykset kestivät vain tunnin ekasta poltosta. Sanoi, että kivut olivat menkkakipujen luokkaa ja itse synnytys kuin pskalla kävisi. Näin me ollaan erilaisia.

No ei kyllä synnytetty. Ihmiset ymmärsivät kyllä, että liian nuori synnyttäjä tulee todennäköisesti kuolemaan. Muutenkin ns. tavalliset ihmiset menivät yleensä naimisiin parikymppisinä. Raskaana oleva piika ei ollut kovin haluttu palkollinen ja siksi oli parempi, että oli sekä aviomies että pätäkkää oman kodin perustamiseksi ennen kuin lapsia alkoi tulla. 

Poikkeuksina aateliset, jotka saatettiin kihlata jo kehdossa liittolaisuuksien vahvistamiseksi. Silloinkin tyttöjen odotettiin kasvavan ennen kuin oli aviovuoteen vuoro. Muutamia poikkeuksiakin varmasti löytyy, koska etenkin tosi vaikutusvaltaiset miehet sai tehdä melkein mitä halusi.

Kyllähän sitä nykyäänkin vain joskus joutuu selviämään, jos synnytys tapahtuu ei-suunnitellussa paikassa.

No ei siinä paljon vaihtoehtoja ollut. Kärsit kipua kunnes kuolet tai paranet. Toivot, että löytyy parantajanainen, joka voi tarjota edes vähän kivunlivitystä luonnonkonsteilla.

Olen elannyt kohta 40v kompeloa elamaa. On sattunut yhta ja toista ja lapsenkin saattanut maailmaan.

On ollut tulehduksia,kipuja, matia osia, onnettomuuksia. Viimeisempana mursin peukalon. 

En ole koskaan syonyt kipulaaketta. Synnytys oli luonnollinen.. luulin etta kuolen kipuun. 

Toki muutaman satsin antibiootteja (2) olen elamani aikana syonyt ja buranaa. Ilman buranaa olisin selvinnyt, olisi ollut vain epamukavampaa. 

Tiedan, etta tallakin hetkella on ihmisia jotka elavat uskomattoman kroonisen kivun kanssa. Joka paiva. Mutta perus majia ja matti parjaa kylla ihan ok ilmankin.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä tarvi mennä edes keskiajalle asti. Mun mummo synnytti äitini saunassa vielä 1940-luvulla. Eipä siinä voinut muuta kun kärsiä. 

Minun 4 vanhinta sisarusta syntyivät saunassa. Seuraava sisko syntyi evakkotalon kamarissa. Minä synnyin sairaalassa ,koska äiti oli jo vanha.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä tarvi mennä edes keskiajalle asti. Mun mummo synnytti äitini saunassa vielä 1940-luvulla. Eipä siinä voinut muuta kun kärsiä. 

Mitä, siinähän voi samalla ottaa hyvät löylyt.

Eräs esi-isäni kuoli 1800-luvulla hevosen puremaan. Kirkonkirjassa lukee kuolinsyyn kohdalla "Biten av en häst "

Viinalla koitettu turruttaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä tarvi mennä edes keskiajalle asti. Mun mummo synnytti äitini saunassa vielä 1940-luvulla. Eipä siinä voinut muuta kun kärsiä. 

Niin, synnytykseen ei tainnut olla lievitystä, mutta kipuihin nautittiin heroiinia, jota sai apteekista. Suomessa käytettiin heroiinia eniten maailmassa, kunnes Kansainliitto kielsi sen.

Oliko hotapulveria?