Miten keskiajalla selviydyttiin kaikista kovista kivuista?

Viina, terva, sauna, eril. yrtit ja rohdokset. 

Loitsut, rukoukset, verenseisauttajat, manaajat, henkiparantajat.

Kuppaus, suonenisku jne vanhan kansan konstit

Keskiajalla lääketiede oli hyvin erilaista ja rajallista verrattuna nykypäivään, ja monet sairaudet ja kivut olivat vaikeasti hoidettavissa. Synnytysten ja niihin liittyvien komplikaatioiden hoidossa oli omat haasteensa.

Synnytysten aikaiset komplikaatiot, kuten revennyt alapää, olivat todellisia riskejä sekä äidille että lapselle keskiajalla. Keskiaikaiset naiset synnyttivät usein kotona, ja synnytysten valvonta oli usein paikallisten kätilöiden tai muiden naispuolisten hoitajien vastuulla. Jos synnytys komplisoitui, se saattoi johtaa vakaviin seurauksiin äidille ja lapselle.

Kivunlievitys oli keskiajalla varsin primitiivistä. Joissakin tapauksissa käytettiin yrttejä ja muita luonnonmateriaaleja, mutta tehokkaita kipulääkkeitä ei ollut saatavilla samassa mittakaavassa kuin nykyään. Uskonnolliset ja magiset käytännöt saattoivat myös liittyä sairauksien hoitoon.

On tärkeää huomata, että historialliset tietomme perustuvat kirjallisiin lähteisiin ja arkeologisiin löytöihin, ja niiden tulkinta voi olla vaikeaa. Keskiajan ihmisten käsitykset terveydestä ja sairauksista sekä käytössä olleet hoitomenetelmät vaihtelivat suuresti alueittain ja yhteisöittäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan viinalla ja yrteillä. Jostain luin,että parturit veti kipeitä hampaita jollain työkaluilla.

Seppä se hammaalääkärinä pihteineen toimi.

60-luvulla sain tietää, että kaverini evakko äidillä oli ollut tekarit 12 vuotiaasta asti.

Tekarit on ollu suomessa muotia, terveet hampaat saatettiin repiä kaikki ja lapsi sai tekarit esim rippilahjaksi, se oli kuulemma hienoa. Puudutusta ei ollut. Suvussani on useita nyt yli 80v joille tämä on tehty, osalle aiottu mutta eivät sitten antaneet, karkasivat hammaslääkäristä. Osa onnekseen eli niin perähikiällä ettei muoti sinne levinnyt.

Arvauksena mietin, että vaikkapa keskiajalla synnytettiin nuorena varmaan n. 15-16 vuotiaina eka lapsi ja siitä eteenpäin vuosittain. Ehkä heikohkon ravinnon takia niin ihmiset kuin vauvatkin olivat pieniä, joten repeämisiä ei tapahtunut niinkään kuin nyt. Nuorilla niin nahka kuin muutkin paikat joustavat ja parantuvat nopeammin ja paremmin. Fyysisesti oltiin hyväkuntoisia. Eikös sitä lähdetty suoraan vaikka peltotöistä synnyttämään? Jotenkinhan meidän kansa on noistakin ajoista selvinneet lapsikatraineen. 

 

Eräällä ystävälläni on kaksi lasta. Hänen synnytykset kestivät vain tunnin ekasta poltosta. Sanoi, että kivut olivat menkkakipujen luokkaa ja itse synnytys kuin pskalla kävisi. Näin me ollaan erilaisia.

Pajunkuori ei lievitä kipua, pelkästään alentaa kuumetta. Siinä on salisyylihappoa, ei asetyylisalisyyliä. Jälkimmäinen on sitten tulehduskipulääke Aspiriini, täysin synteettinen tuote.

Mutta plasebon voima se ennenkin usein paransi. Myös suurin osa yrttilääkinnästä perustuu plasebolle, poislukien munuais- ja maksavauriot, jotka ovat valitettavan todellisia. Hoidot oli ennen vanhaan sellaisia, että parhaat mahdollisuudet oli selvitä kun kukaan ei tehnyt mitään.

Ja täällä pohjolan perukoilla ei tosiaankaan ollut ooppiumiin varaa kuin kuninkaallisilla, jos niilläkään.

Mutta jos kipu oli liian kovaa, siihen kuoltiin (kipushokki), jos siitä jäi henkiin, parani ja kipu unohtui. Osa tietysti jäi rammaksikin kaikenlaisten onnettomuuksien takia. Mutta ihminen tottuu kaikkeen, eikä ne ennen vanhaan osanneet muuta edes odottaa, kun eivät paremmasta tienneet. Se oli sitten Jumalan määräämä osa, jos kuoli tai kärsi.

Ja toisaalta taas syöpiä oli suhteessa vähemmän, koska harva eli syöpäikään -nuorten ihmisten syöväthän ovat hyvin harvinaisia nykyäänkin. Kulkutaudit vei ison osan ihmisistä, harva nykyään ymmärtää, millainen t-a-p-p-a-j-a keuhkotautikin oli. Tai ihan vaan kurkkumätä, kuristustauti tai muut "lastentaudit".

Suurin syy siihen, että me nykyihmiset elämme pidempään ei ole niinkään parantunut ravitsemus tai terveemmät elämäntavat, vaan ihan rokotukset. Jos ette usko, lukekaa paljonko nykyään rokotuksilla poistetut taudit vei ihmisiä hautaan. Vielä maailmansotien jälkeisenä aikana.

Toinen on sitten antibiootit, kun enää ei tarvitse saada verenmyrkytystä ja kuolla jos sontainen ruusunpiikki vähän raapaisee sormeen.

Mummoni oli vielä 60luvulla vuodepotilas pahojen migreeninien takia.  Ei tarvitse edes mennä keski-ajalle kun monien tautien kanssa pltiim sormi suussa. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa-a. Paljonhan on tänä päivänäkin vaikeitakin kipuja joita ei voida juurikaan edes lievittää. Kivunhoito on aika lapsenkengissä vieläkin (lääkkeet eivät usein toimi ja/tai liian vaikeat sivuvaikutukset ymym. ongelmaa.)

Tai ei haluta lievittää koska riippuvuuden pelko menee kaiken yli.

Vierailija kirjoitti:

Hoidettiinko miten täit? 

Ajelemalla kaljuksi

Vierailija kirjoitti:

Viina juomalla ja onhan sitä jotain morfiineja sun muita huumeita/särkylääkkeitä ollut.

Ei keskiajalla mitään morfiinia ollut, keksittiin vasta 1804. 

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä tarvi mennä edes keskiajalle asti. Mun mummo synnytti äitini saunassa vielä 1940-luvulla. Eipä siinä voinut muuta kun kärsiä. 

Vielä tuolloin 40-luvulla kokeneet synnyttäjät eivät edes halunneet lähteä sairaalaan.Tiedän eräänkin jo kauan sitten edesmenneen rouvan, jolla oli 11 lasta. Ensimmäiset kolme tai neljä syntyivät sairaalassa ja loput kotona saunassa. Kaikki lapset elivät aikuisiksi ja osa on vieläkin elossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niistä usein selvitty. Sisulla ja tuurilla, jos selvittiin. Synnytyskuolleisuus oli aivan eri lukemissa, tulehdukset tappoi paljon useammin ja nelikymppisenä sai alkaa odotella koska kuolo korjaa. 

Kyllä silloinkin saattoi elää vanhaksi, 60-70 vuotiaaksi astikin. Keskimääräinen elinikä oli matala koska lapsia kuoli paljon.

 

Ei kai se siitä johdu. Tsiisus.

Tottakai johtuu. Ja myös siitä, että naisia kuoli synnytyksiin todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keskiajalla oltiin koko ajan pienessä hönössä. Enkä ihmettele. Masentavaa on täytynyt Suomessakin olla. Puolet vuodesta pilkkopimeää ja pelkkä päre valona. 

Niin, olen lukenut, että olutta juotiin veden tilalla, koska se oli puhdasta, toisin kuin vesi usein. Siis lapsetkin joivat olutta.

Olutta jossa ei ollut juuri lainkaan alkoholiprosentteja. Sitten oli herrainolut jossa oli enemmän alkoholia jo. 

Rutto ja kolera jylläsivät tavan takaa ja niistäkin osa selvisi, vaikka valtava määrä ihmisiä menehtyi, kaupungit tyhjenivät parissa viikossa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti miettinyt että migreenin kanssa olisin ollut varmaan mieron tiellä keskiajalla kun ei ollut lääkkeitä, huh! Maata nyt muka jossain pimeässä huoneessa toimintakyvyttömänä kun nauriit pitää kerätä, eläimet ja lapset hoitaa jnejne

Mitä työkyvyttömälle naiselle tehtiin?

Leikeltiin kohtua poissa. Silloin uskottiin naisten kaikkien sairauksien johtuvan hänen kohdullisuudestaan. Tai pakotettiin raskaaksi. 

Tai kidutettiin, tapettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytys on luonnollista. Jos se olisi jotenkin vaarallista, niin tämä laji ei olisi hengissä.

Jos se olisi vaaratonta, ei niissä kuolisi äitejä ja vauvoja eikä vammautuisi. Tänäkin päivänä. Sanotko komplikaatioihin menehtyneen omaisille että synnytys ei mitenkään ole vaarallistakin?

Sanoohan ne lääkäritkin, joten miksei hänkin sanoisi? 

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä tarvi mennä edes keskiajalle asti. Mun mummo synnytti äitini saunassa vielä 1940-luvulla. Eipä siinä voinut muuta kun kärsiä. 

Viina oli yleisin saatavilla oleva kivunlievitys

Osalla seuduista sitten "unikon maito", joka onkin sitten ihan eri luokan tehokas aine, käytännössä oopiumia.

Niistä selvittiin kuolemalla. End of story.

Vierailija kirjoitti:

Ainahan synnyttäjillä on ollut jonkunlainen lapsenpäästäjä apunaan. Kivut vain kärsittiin tai käytettiin luonnonlääkkeitä. 

Kätilöt olivat erinomaisia luonnonlääkitsijöitä. Puudutus ja narkoosi unohtui useaksi vuosisadaksi kun heidät poltettiin noitina.  Naiset eivät revenneet koska synnytys kesti pitkään ja sikiöt eivät kasvaneet viisikiloisiksi sokeriplösöiksi kun kukaan ei ollut ylipainoinen. 

Miehet on niin saatanan fiksuja. Noitavainojen jälkeen sotavammojen amputaatiotkin tehtiin hereillä ja puuduttamatta.  Aseptiikka, jota kansankätilöt olivat noudattaneet, unohdettiin. Leikkauspotilaat kuolivat kipusokkiin tai tulehdukseen. 

Vierailija kirjoitti:

Keskiajalla lääketiede oli hyvin erilaista ja rajallista verrattuna nykypäivään, ja monet sairaudet ja kivut olivat vaikeasti hoidettavissa. Synnytysten ja niihin liittyvien komplikaatioiden hoidossa oli omat haasteensa.

Synnytysten aikaiset komplikaatiot, kuten revennyt alapää, olivat todellisia riskejä sekä äidille että lapselle keskiajalla. Keskiaikaiset naiset synnyttivät usein kotona, ja synnytysten valvonta oli usein paikallisten kätilöiden tai muiden naispuolisten hoitajien vastuulla. Jos synnytys komplisoitui, se saattoi johtaa vakaviin seurauksiin äidille ja lapselle.

Kivunlievitys oli keskiajalla varsin primitiivistä. Joissakin tapauksissa käytettiin yrttejä ja muita luonnonmateriaaleja, mutta tehokkaita kipulääkkeitä ei ollut saatavilla samassa mittakaavassa kuin nykyään. Uskonnolliset ja magiset käytännöt saattoivat myös liittyä sairauksien hoitoon.

On tärkeää huomata, että historialliset tietomme perustuvat k

Älä suotta luota tekoälyyn, joka heijastelee typerysten harhaluuloja.

Lääkintätaito oli pitkälle kehittynyttä jo eKR ja kipulääkkeitä löytyy luonnosta kun tietää mitä etsii.