Miten keskiajalla selviydyttiin kaikista kovista kivuista?

Suomesta tiedetän, että rintaruokitut vauvat ja taaperot selvisivät hengissä jopa rankasti aliravituilla syrjäseuduilla kuten Kainuussa. Sen sijaan vaurailla Pohjanmaalla ja Vakka-Suomessa isoissa taloissa jouduttiin tehtailemaan vauvoja kuolleiden tilalle usein koska tapana oli sarviruokkia kätkyeen. Lehmänmaito pilaantui likaisessa sarvessa ja lapsi kuoli. Emännillä oli varmasti aivan liian isot vastuut, lasta ei kerinnyt hoitaa ja tuollainen ääliotapa saatiin kirkon valistuksella vasta 1800- luvulla pois. Turhaa kärsimystä tuokin kaikille.

Muistan kun polkupyörällä kaaduin pahasti 2018. Ranne tuli pirstale murtuma. Kipu kauhea ei voi selittää sitä kivun määrää. Ajattelin silloin kun kädet paketissa että miten tällaiset pajat pirstale murtumat hoidettiin keski- ajalla. Mun kädet oli ihan väärät kun ensiapu osastolla olin. Lääkäri ilmoitti röntgenin jälkeen että vaatii leikkauksen että nyt tuli paha murtuma. Ajattelin että mikäli keski- ajalla oltaisiin eikä kipua saisi helpotettua niin haulikolla olisin ampunut itseni niin hirveä kipu oli. Lensin pyörän sarvien yli asfalttiin kädet edelle. Tapaturmasta ja vammasta johtuen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Vammautunut ja crps nyt. Hermosärkylääkitys aamuin illoin. 

Ajatus pitkästä elämästä on ollut varmaan pääsääntöisesti kauhistuttava ennen koululääketiedettä. Kun ei se nytkään herkkua ole olla esim yli kasikymppinen vanhus monisairaana. Vaivat ja lääkkeiden sivuvaikutukset tekee elämästä deliriumia ja vain asenne helpottaa.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan viinalla ja yrteillä. Jostain luin,että parturit veti kipeitä hampaita jollain työkaluilla.

Seppä se hammaalääkärinä pihteineen toimi.

"Hetken kestää elämä ja sekin synkkää ja ikävää" lauletaan tutussa joululaulussa. :D  Elämä oli pitkään karua vielä kauan keskiajan jälkeenkin.

Lukemalla loitsuja, juottamalla viinaa ja yrttipohjaisia lääkkeitä. Arvelen, että sen ajan ihmiset kestivät kipua huomattavasti paremmin kuin nykyihmiset. "Kivulla sinun pitää lapsesi synnyttämä".

Silloin ei ollut mahdollisuutta valittaa miesmenkoista, uhriutua, elää teini-ikää 4-kymppiseksi asti. Eikä ollut Yleä ottamassa uhriutujia suojatyöpaikkoihinsa.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun polkupyörällä kaaduin pahasti 2018. Ranne tuli pirstale murtuma. Kipu kauhea ei voi selittää sitä kivun määrää. Ajattelin silloin kun kädet paketissa että miten tällaiset pajat pirstale murtumat hoidettiin keski- ajalla. Mun kädet oli ihan väärät kun ensiapu osastolla olin. Lääkäri ilmoitti röntgenin jälkeen että vaatii leikkauksen että nyt tuli paha murtuma. Ajattelin että mikäli keski- ajalla oltaisiin eikä kipua saisi helpotettua niin haulikolla olisin ampunut itseni niin hirveä kipu oli. Lensin pyörän sarvien yli asfalttiin kädet edelle. Tapaturmasta ja vammasta johtuen nyt työkyvyttömyyseläkkeellä. Vammautunut ja crps nyt. Hermosärkylääkitys aamuin illoin. 

Ihan haulikolla olisit keskiajalla ampunut?🤭

Kuolemalla nuorena. Keski-ikä omi jotain 35v. tuolloin.

Vierailija kirjoitti:

Lukemalla loitsuja, juottamalla viinaa ja yrttipohjaisia lääkkeitä. Arvelen, että sen ajan ihmiset kestivät kipua huomattavasti paremmin kuin nykyihmiset. "Kivulla sinun pitää lapsesi synnyttämä".

Kai se luontokin korjasi pahasti loukkaantuneet nopeammin.

Akuutteihin kipuihin oli rohdoksia hyvinkin. Unikonmaitoa (sis. mm. morfiinia) kipuihin, hulluruohoa käytettiin myös. Hullukaalia hammassärkyyn, saattoi tosin lopettaa kivut pysyvästi. Belladonnalla nukutettiin, usein senkin vaikutus oli tosin lopullinen.

Lähestulkoon kaikki nykypäivän lääkkeet on valmistettu samoista kasveista joiden käyttö aikanaan hallittiin eri puolilla maailmaa. Lääketeollisuuden saavutus onkin lähinnä vaikioidut valmisteet joiden pitoisuudet on tarkkaan tiedosso, jolloin nukutus tai kipulääkettä uskalletaan antaa enemmän.

Tässä ketjussa taas vähän sekoillaan, keski-aika tarkoittaa yleensä n.800-1450, täällä pöhistään jo renesanssista tai uudesta ajasta. Luulin että puhutaan Suomen oloista eikä vaikka kehittyneistä kaupungeista Englannissa. Suomihan oli muutamaa "kaupunkia" lukuun ottamatta pelkkää korpea tuohon aikaan. On myöskin iso ero puhutaanko varakkaista vai tavallisesta väestä. Turha myöskään vetää mitään muinais-Intian oppeja tähän, niitä ei Suomessa tunnettu. Huomaan että moni kiihkoilee yrttitiedon kanssa, eiköhän jokainen aikuinen tiedä että monet nykyajan lääkeainesta ovat yrteistä johdettuja, ei tämä ole mitään uutta tietoa. 

Toisin kun luullaan, rahvas ei tuohon aikaan ollut jatkuvasti kännissä eikä köyhillä olisi ollut edes varaa ryypätä koko aikaa. Ketjussa puhuttiin kovista kivuista, toki lievään jomotukseen ja turvotukseen joku yrttihaude varmaan tehosikin mutta ei niillä migreeneitä tai syöpäkipuja parannettu. Iso osa porukasta kuoli ihan perus tulehduksiin koska ei ollut mitään millä desinfioida. Kun se yllättävä parantuminen tapahtui se kyllä johtui siitä että keho selätti taudin, keskiajan suurin parantava voima. 

Synnytys on luonnollista. Jos se olisi jotenkin vaarallista, niin tämä laji ei olisi hengissä.

Ei selvitty. Joku sisäinen verenvuoto tai paha tulehdus oli aina varma kuolema. Miehet eli keskimäärin 35vuotta ja naiset vähän pitempään. 

Parikymppiset miehet tapatettiin sodissa. 

Työkaverini on nepalilainen ja siellä edelleen mennään poppamiehelle jos sairastaa. Pitää viedä lahjuksia ja poppamies tekee loitsuja, puhaltaa savua korvaan. Muuta apua ei siellä maaseudulla saa. 

Jos ja kun tehokkaita yrttejä on ollut käytössä ja jos puhutaan pelkästä kivunhoidosta, niin se on voinut olla jopa tehokkaampaa. Nimittäin silloin ei varmaan olla välitetty niin paljon sivuvaikutuksista. Mahdolliset riippuvuudet ovat olleet yhdentekeviä. Jos kuolo korjaa yliannoksen vuoksi, niin se lienee suotavampi lopputulos kuin kitua. Ei ole omaiset haastaneet ketään hoitovirheestä oikeuteen.

Ajatelkaapa ihan järjellä. Jos yhteiskunta romahtaisi ja pitäisi tulla toimeen kyläyhteisössä. Käytettävissä olisi yrttejä ja pieni määrä mahdollisesti vaarallisia, vanhaksi menneitä lääkkeitä. Joku entinen apteekkari ehkä tietäisi, miten tuo vanhentuminen lääkkeisiin vaikuttaa, mutta joka tapauksessa kovissa kivuissa esim. loukkaantumisen jälkeen aika moni ottaisi riskillä ihan mitä vain kivuista päästäkseen. Niinhän kyllä nykyäänkin jotkut huumeriippuvuudet syntyvät pienellä osalla riippuvaisista, kipulääkekoukun seurauksena. 

Vierailija kirjoitti:

Pajunkuorta, iilimatoja sekä unisieniä käytettiin. Unisienet ovat siis merisieniä joihin on imeytetty lääkecocktail, jossa on oopiumia, mandrakejuurta, myrkkykatkoa ja hullukaalta. Sientä sitten nuuhkittiin, kunnes "valot sammuu". Avustajan piti hoitaa herätys.

Anteeksi epäilykseni, mutta tuskin Suomessa sentään oli oopiumia saatavana, vai oliko ja mistä lähtien? -61 äitini synnytti amfetaniinin avulla sairaalassa, joka ei kuulemma edes auttanut. Eikös se vaan piristä?

Vuosikymmeniä sitten tuttavani Espanjan asunnolla ollessaan sairastui kunnon köhään ja flunssaan. Lääkäri määräsi oopiumipohjaista yskänlääkettä. Oli kuulemma mukava sairastaa :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmaan viinalla ja yrteillä. Jostain luin,että parturit veti kipeitä hampaita jollain työkaluilla.

Seppä se hammaalääkärinä pihteineen toimi.

60-luvulla sain tietää, että kaverini evakko äidillä oli ollut tekarit 12 vuotiaasta asti.

Vierailija kirjoitti:

Ei tässä tarvi mennä edes keskiajalle asti. Mun mummo synnytti äitini saunassa vielä 1940-luvulla. Eipä siinä voinut muuta kun kärsiä. 

Niimpä. Mummi noillamain yritti synnyttää kotona isän pikkuveljen, vauva kuoli komplikaatioihin ja hilkulla ettei äitikin. Eipä siinä ollu tarjolla kun kärsimystä ja kestämistä. 

Vierailija kirjoitti:

Synnytys on luonnollista. Jos se olisi jotenkin vaarallista, niin tämä laji ei olisi hengissä.

Jos se olisi vaaratonta, ei niissä kuolisi äitejä ja vauvoja eikä vammautuisi. Tänäkin päivänä. Sanotko komplikaatioihin menehtyneen omaisille että synnytys ei mitenkään ole vaarallistakin?