Miten keskiajalla selviydyttiin kaikista kovista kivuista?

Elin itse yhdessä elämässäni keskiajalla ja kuolin umpisuolentulehdukseen. Ei osattu leikata tai tietää vielä silloin.

Ei kipu tapa.

Nykysukupolvi on nössöjä.

Kipuihin suhtauduttiin silloin eri tavalla.  Synnytys oli luonnollinen tapahtuma ja silloin pyydettiin apuun myös luonnonhenget, Jumala ja Neitsyt Maria. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän siihen synnytykseen kuoltiin. Ei rinnastettu vitsillä siihen kun miesten pitää mennä sotaan. 

Ap kysyi kivuista ei kuolemasta. Ja synnytys oli vain yhtenä esimerkkinä kivuista, pösilö.

Ei nykyisinkään normaali nainen ja synnytys tarvitse mitään lääkettä synnytyksessä. Ne lääkkeet menevät lapseen ja sen huomaa jälkikasvussa.

Ottakaa huomioon, että kipua kestää aivan eri tavalla kun on kropassa lihasta ja kestävyyttä. Nykyään kun ihmisten lihaskunto on erilailla hankittu kuin puhtaalla fyysisellä työllä niin ne kivut ovat erilaisia. Vanhempi sukupolvi varmaan muistaa sen, kuinka silloin nuorempana kun oli oikeasti liikkumisesta paljon voimakkaampi kroppa, jossa ei pikku kolotukset haitanneet? Vaikka olisikin ollut isompaa kolotusta kuten isoja haavoja, lihasjumeja tai murtumia. 

Ei niistä usein selvitty. Sisulla ja tuurilla, jos selvittiin. Synnytyskuolleisuus oli aivan eri lukemissa, tulehdukset tappoi paljon useammin ja nelikymppisenä sai alkaa odotella koska kuolo korjaa. 

Voi olla ettei ankarista kivuista ole ollut muuta ulospääsyä kuin itsemurha, hypätty tarpeeksi korkealta kalliolta tms.

Mulla oli hiljattain viikon ajan niin kipeä kurkku, etten pystynyt syömään, juomaan, puhumaan, nukkumaan tai oikein mitään. Pelkkä hengittäminen ja olemassa oleminen sattui. Särkylääkkeen ja veden nieleminen oli jotain niin hirveää ja helpotti vähän ehkä puoleksi tunniksi. Silloin kävi mielessä, että miltähän tämä tauti tuntuisi keskiajalla jossain vetoisassa kivipytingissä. 

No ihan samalla lailla kuin nytkin. Se menee ohi ja jos ei mene, niin sitten varmaan kuolee eli loppuu se kipu kuitenkin. Ei nykyihmisetkään kaikki syö särkylääkkeitä. Mulla on migreeni enkä syön edes siihen lääkkeitä, koska se menee aikanaan ohi ja siihen asti pitää vaan kestää ja mennä nukkumaan ämpäri sängyn vieressä jos menee oksenteluksi. 

Vierailija kirjoitti:

Mentiin poppamiehelle, toivottavasti ei silti kallonkutistajalle. Koska lääkäri saattoi olla puoskari.

Puoskari on puoskari ei lääkäri ollenkaan. Ja se kyllä tiedettiin kuka oli puoskari, mutta sille mentiin silti jos piti päästä vaikka ei toivotusta raskaudesta eroon.

Keskiajalla oltiin koko ajan pienessä hönössä. Enkä ihmettele. Masentavaa on täytynyt Suomessakin olla. Puolet vuodesta pilkkopimeää ja pelkkä päre valona. 

Siis pajunkuoren vaikutus kipua lievittävänä on tunnettu vähintään viimeiset 3000 vuotta ja sitä kasvaa vähän joka paikassa. Aspiriini on johdettu siitä pajunkuoresta saadusta aineesta. Hunajan on aina tiedetty auttavan kurkkukipuun ja yskään. Erilaisia rasva- ja yrttihauteita on käytetty palovammoihin iät ja ajat. On niillä ollut lääkkeitä, joilla pahinta kipua on lievitetty. Lisäksi on juotu ihan viinaa, johon on sekoitettu yrttejä. Humalassa ei paljon joku iso haava reidessä kiusaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hoidettiinko miten täit? 

NIiden kanssa elettiin rauhanomaista rinnakkaisseloa. Tässäpä piileekin sitten monimielinen kryptaus, mode ota koppi.

Tosin vois aatella ettei ollut allergiaa eikä migreeniä koska ei ollut valosaastetta. Elämä oli ainaista työtä ja selviämistaistelua, siksi selkävaivat oli yleisiä ja kyttyräselkää näkyi paljon. Sillä joka selvisi ensimmäisistä vuosista oli hyvä vastustuskyky. Asumukset olivat usein puutteellisesti lämmitettyjä ja siksi hengitystiesairaudet kaatoivat kansaa helposti.

Vierailija kirjoitti:

Ei niistä usein selvitty. Sisulla ja tuurilla, jos selvittiin. Synnytyskuolleisuus oli aivan eri lukemissa, tulehdukset tappoi paljon useammin ja nelikymppisenä sai alkaa odotella koska kuolo korjaa. 

Kyllä silloinkin saattoi elää vanhaksi, 60-70 vuotiaaksi astikin. Keskimääräinen elinikä oli matala koska lapsia kuoli paljon.

Vierailija kirjoitti:

Olen monesti miettinyt että migreenin kanssa olisin ollut varmaan mieron tiellä keskiajalla kun ei ollut lääkkeitä, huh! Maata nyt muka jossain pimeässä huoneessa toimintakyvyttömänä kun nauriit pitää kerätä, eläimet ja lapset hoitaa jnejne

Mitä työkyvyttömälle naiselle tehtiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niistä usein selvitty. Sisulla ja tuurilla, jos selvittiin. Synnytyskuolleisuus oli aivan eri lukemissa, tulehdukset tappoi paljon useammin ja nelikymppisenä sai alkaa odotella koska kuolo korjaa. 

Kyllä silloinkin saattoi elää vanhaksi, 60-70 vuotiaaksi astikin. Keskimääräinen elinikä oli matala koska lapsia kuoli paljon.

 

Ei kai se siitä johdu. Tsiisus.

Purtiin keppiä ja juotiin viinaa. 

Vierailija kirjoitti:

Keskiajalla oltiin koko ajan pienessä hönössä. Enkä ihmettele. Masentavaa on täytynyt Suomessakin olla. Puolet vuodesta pilkkopimeää ja pelkkä päre valona. 

Vaihtoehdot oli : uskonto tai viina + makuuhuonehommat sekä työ, työ, työ...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei niistä usein selvitty. Sisulla ja tuurilla, jos selvittiin. Synnytyskuolleisuus oli aivan eri lukemissa, tulehdukset tappoi paljon useammin ja nelikymppisenä sai alkaa odotella koska kuolo korjaa. 

Kyllä silloinkin saattoi elää vanhaksi, 60-70 vuotiaaksi astikin. Keskimääräinen elinikä oli matala koska lapsia kuoli paljon.

 

Ei kai se siitä johdu. Tsiisus.

Johtuu juuri siitä.