Miten te kokopäiväisesti työskentelevät jaksatte perhe-elämää?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jaksan.

Vaativa työ johtajana. Mies yrittäjä. 4 lasta, nuorin 10v ja vanhin 19v. Terveellinen ravinto ja liikunta auttaa jaksamaan, urheilen monta kertaa viikossa (kuntosalia, nyrkkeilyä, juoksemista). Parisuhde kunnossa, lapset terveitä ja kotiasiat sujuu hyvin, ja ystäviä tapaan riittävästi. Tasapaino kaikessa auttaa tuomaan virtaa arkeen. En vaihtaisi tästä paketista mitään pois ja suoraan sanoen joskus on tosi vaikea ymmärtää, miten ihmiset on niin väsyneitä vaikka heillä olisi lapsia vähemmän ja työ helpompaa. 

 

No just. Tällaisissa keisseissä kun pintaa hieman raaputtaa, niin huomataan, että joku on tehnyt uhrauksia ja vaikkapa väsynyt. Yleensä ikävä kyllä ne lapset. Vuosien päästä nämä "johtajat" saavat kuulla, että lapsensa maksoivat kovan hinnan vanhempien suorittaja-elämästä. Lapsena vaan piti pitää turpa kiinni, koska v

Minulla taas kokemus, että eniten ongelmia on ollut myöhemmällä iällä juurikin noiden kotiäitien lapsilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jaksan.

Vaativa työ johtajana. Mies yrittäjä. 4 lasta, nuorin 10v ja vanhin 19v. Terveellinen ravinto ja liikunta auttaa jaksamaan, urheilen monta kertaa viikossa (kuntosalia, nyrkkeilyä, juoksemista). Parisuhde kunnossa, lapset terveitä ja kotiasiat sujuu hyvin, ja ystäviä tapaan riittävästi. Tasapaino kaikessa auttaa tuomaan virtaa arkeen. En vaihtaisi tästä paketista mitään pois ja suoraan sanoen joskus on tosi vaikea ymmärtää, miten ihmiset on niin väsyneitä vaikka heillä olisi lapsia vähemmän ja työ helpompaa. 

 

No just. Tällaisissa keisseissä kun pintaa hieman raaputtaa, niin huomataan, että joku on tehnyt uhrauksia ja vaikkapa väsynyt. Yleensä ikävä kyllä ne lapset. Vuosien päästä nämä "johtajat" saavat kuulla, että lapsensa maksoivat kovan hinnan vanhempien suorittaja-elämäs

"Minulla taas kokemus, että eniten ongelmia on ollut myöhemmällä iällä juurikin noiden kotiäitien lapsilla."

Kotiäitiys on ollut harvinaista jo vuosikymmeniä, niin että kerropa lisää kuinka monta ja millaisia kotiäitejä sinun "kokemukseesi" oikeasti kuuluu? Montako kotiäidin kasvattamaa oikeasti tunnet? 

Minä tunnen kaksi, minä ja puolisoni (ja toki meidän molempien sisarukset, yhteensä seitsemän). Yksi näistä kotiäitien kasvattamista ihmisistä on nyt aikuisiällä alkoholisti, mutta en jotenkin usko kotiäitivanhemman sitä aiheuttaneen. 

Kaikki muut elämässä hyvin pärjänneitä, oikeasti hyvin. Kotiäitikasvatus ei ketään automaattisesti pilaa, erikoinen väitekin. Opettajat tapasivat sanoa että "huomaa että lapset on kasvaneet kotona, kun ne on niin rauhallisia." Siis jo 1980-luvulla. 

Nykypäivän lapset ovat levottomampia kuin ennen. 

Onko joku yhteys siihen, millaisia päiväkodit, anteeksi varhaiskasvatusyksiköt, nykyään ovat? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jaksan.

Vaativa työ johtajana. Mies yrittäjä. 4 lasta, nuorin 10v ja vanhin 19v. Terveellinen ravinto ja liikunta auttaa jaksamaan, urheilen monta kertaa viikossa (kuntosalia, nyrkkeilyä, juoksemista). Parisuhde kunnossa, lapset terveitä ja kotiasiat sujuu hyvin, ja ystäviä tapaan riittävästi. Tasapaino kaikessa auttaa tuomaan virtaa arkeen. En vaihtaisi tästä paketista mitään pois ja suoraan sanoen joskus on tosi vaikea ymmärtää, miten ihmiset on niin väsyneitä vaikka heillä olisi lapsia vähemmän ja työ helpompaa. 

 

No just. Tällaisissa keisseissä kun pintaa hieman raaputtaa, niin huomataan, että joku on tehnyt uhrauksia ja vaikkapa väsynyt. Yleensä ikävä kyllä ne lapset. Vuosien päästä nämä "johtajat" saavat kuulla, että lapsensa m

Minä tunnen yhden, läheinen ihminen. Kotiäitiystausta näkyy siten, että puolesta on tehty aivan liikaa ja tämä aiheuttaa haasteita aikuisiällä omissa ihmissuhteissa esim että odottaa muiden tekevän puolesta, pitää itsestäänselvyytenä ja ei hoksaa, että pitäisi olla tasapuolista ottaminen ja antaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jaksan.

Vaativa työ johtajana. Mies yrittäjä. 4 lasta, nuorin 10v ja vanhin 19v. Terveellinen ravinto ja liikunta auttaa jaksamaan, urheilen monta kertaa viikossa (kuntosalia, nyrkkeilyä, juoksemista). Parisuhde kunnossa, lapset terveitä ja kotiasiat sujuu hyvin, ja ystäviä tapaan riittävästi. Tasapaino kaikessa auttaa tuomaan virtaa arkeen. En vaihtaisi tästä paketista mitään pois ja suoraan sanoen joskus on tosi vaikea ymmärtää, miten ihmiset on niin väsyneitä vaikka heillä olisi lapsia vähemmän ja työ helpompaa. 

 

No just. Tällaisissa keisseissä kun pintaa hieman raaputtaa, niin huomataan, että joku on tehnyt uhrauksia ja vaikkapa väsynyt. Yleensä ikävä kyllä ne lapset. Vuosien pääst

Minä tunnen yhden, läheinen ihminen. Kotiäitiystausta näkyy siten, että puolesta on tehty aivan liikaa ja tämä aiheuttaa haasteita aikuisiällä omissa ihmissuhteissa esim että odottaa muiden tekevän puolesta, pitää itsestäänselvyytenä ja ei hoksaa, että pitäisi olla tasapuolista ottaminen ja antaminen.

Yhden? No siinäpä vasta edustava otos :D

Pisti silmään, että ap asuu nyt yksin. Saat palautumisaikaa ja yksin olemista ihan niin paljon kuin vapaalla haluat. Lapsen kanssa vapaata on vain silloin, kun lapsi nukkuu - jos nukkuu. Jos samassa taloudessa asuu mies, läsnä on aina vähintään 1 ihminen samassa rakennuksessa. Tavallisesti 2 muuta ihmistä, kun tulet töistä. Mies haluaa osansa sinusta työpäivän jälkeen seurana ja lapsi tarvitsee osansa sinusta työpäivän jälkeen, koska olet vanhempi.

Jos jäät vain kotiäidiksi, lapsen tarpeisiin pitää pystyä vastaamaan 24/7, vuosikausia. Jos asut puolison kanssa samaan aikaan, puolisoa pitää huomoida myös.

Nykyinen täysi vapaus työpäivien jälkeen ja ylipäätään mahdollisuus olla yksin ja vaikka täydellisessä hiljaisuudessa 4h putkeen joka päivä häviää lapsen myötä.

Itse en hankkinut lapsia osittain tuon takia vaikka lapsista pidänkin ja harkitsin yli kolmekymppiseksi lasten hankkimista tosissaan. Luin vauvablogeja ja tietoa lasten kasvatuksesta. Kun tieto lisääntyi, tajusin etten mitenkään jaksaisi tuota päivästä toiseen. Jaksan mennä töihin, vaikka ei aina huvittaisi koska on "pakko". Kuitenkin tarvitsen sen vastapainoksi harrastustani, joka on minulle elämäntapa sekä mahdollisuutta rentoutua koko ilta jos työt väsyttää. En mitenkään jaksaisi jos päivästä toiseen pitäisi tehdä koko ajan ruokaa, kotitöitä ja huolehtia lapsen tarpeista joka päivä. En myöskään jaksaisi olla niin intensiivisesti läsnä vaan antaisin liikaa ruutuaikaa kun kaipaisin omaa rauhaa. Väsyn jo yhden illan vierailusta lapsiperheessä vaikka lapset ihania ovatkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuolta se voi tuntua, mutta koska lapset pakottavat tekemään joka tapauksessa niin siihen tottuu. Vähän samalla tavalla kun töihinkin mennään fiiliksestä riippumatta, ei sitä kyseenalaista. Sitte klo 10 onkin jo ihan vauhdissa.

Eri asia sitten tietenkin haluaako tuollaista elämää jossa jokin asia koko ajan pakottaa suoriutumaan riippumatta fiiliksestä.

Myös jos on vähänkään masennusta tai muuta sairautta niin väsymys on ihan eri luokkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse miettinyt samaa asiaa. En ole koskaan halunnut lapsiperhe-elämää. Pelkkä ajatuskin tuntuu totaalisen vastenmieliseltä. En edes huolisi kumppania, jolla on lapsia. Arki väsyttää muutenkin, niin pää varmaan pimahtaisi, jos en saisi rauhassa palautua työpäivän jälkeen ja viikonloppuisin. Rakastan sitä, kun kaikki vapaa-aika on omaa aikaani, ja saan hengittää rauhassa.

Jos sä ap mietit nyt jo kammoksuen perhe-elämää, niin älä vaan tee lapsia. Tulet katumaan sitä, ja sitten muutut väsyneeksi ja katkeroituneeksi. Itse jo nuorena kammoksuin ajatusta, ja teinkin tietoisen päätöksen jättää lapset tekemättä. Olisin niin katunut, jos olisin jättänyt kuuntelematta itseäni.

Se vain, että minä haluaisin lapsia. En vaan tiedä miten jaksaisin sitä, kun työ vie niin paljon energiaa eikä sitäkään voi pois jättää. Muuten kyllä varmasti jaksaisin lapsiarkea, mutta

Voisko olla sitten niin, että työsi on väärällä alalla tai työpaikkasi muuten väsyttävä. Onko mahdollista hakea uutta paikkaa ja kokeilla vaikuttaisiko se? 

No eihän sitä kukaan jaksa. Se nyt vaan on niin tabu aihe, ettei sitä voi ääneen myöntää.

Mulla kolme lasta(kaksi erityistä-joten kivittäkää heti nyt vaan), kaikki kotityöt kun mies työreissuilla vähän väliä ja äidillä syöpä, isällä Alzheimer. Sitten kun teillä on omasta mielestä raskasta ja luulette ettette jaksa niin ajatelkaa. Tuolla jossain on ihminen, jolla menee erittäin paljon huonommin kuin Sinulla. Sorry, mutta multa ei heru teille sympatiaa valituksellenne kuinka kuormittavaa elämä on.