Miten te kokopäiväisesti työskentelevät jaksatte perhe-elämää?

Ei sitä aina jaksanutkaan, arkirutiinit auttaa: lapsi päiväkodista, kauppaan, kotihommat, aina suht samat jutut. Illalla ihan finaalissa, makoilua sohvalla, saippuasarjojen katselua  kun juonittelevat siellä. Ei mitään hienoja  harrastuksia jaksanut. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä aina jaksanutkaan, arkirutiinit auttaa: lapsi päiväkodista, kauppaan, kotihommat, aina suht samat jutut. Illalla ihan finaalissa, makoilua sohvalla, saippuasarjojen katselua  kun juonittelevat siellä. Ei mitään hienoja  harrastuksia jaksanut. 

Tällainen ei ainakaan ole omien elämänarvojeni mukaista elämää, enkä halua kuluttaa vuosia elämästäni näin. Olen tehnyt omat ratkaisuni ja niihin kuuluvat lyhennetty työaika, vain yksi lapsi, oma liikuntaharrastus ja sopiva vaatimustaso muilla elämänalueilla. Jokainen tekee omat valintansa, sikäli kun mahdollisuuksia valita on. 

Kolmivuoroa lastenkodissa ja himassa sama ralli uusiksi.

Voi luoja.

Hyvin jaksan.

Vaativa työ johtajana. Mies yrittäjä. 4 lasta, nuorin 10v ja vanhin 19v. Terveellinen ravinto ja liikunta auttaa jaksamaan, urheilen monta kertaa viikossa (kuntosalia, nyrkkeilyä, juoksemista). Parisuhde kunnossa, lapset terveitä ja kotiasiat sujuu hyvin, ja ystäviä tapaan riittävästi. Tasapaino kaikessa auttaa tuomaan virtaa arkeen. En vaihtaisi tästä paketista mitään pois ja suoraan sanoen joskus on tosi vaikea ymmärtää, miten ihmiset on niin väsyneitä vaikka heillä olisi lapsia vähemmän ja työ helpompaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jaksan.

Vaativa työ johtajana. Mies yrittäjä. 4 lasta, nuorin 10v ja vanhin 19v. Terveellinen ravinto ja liikunta auttaa jaksamaan, urheilen monta kertaa viikossa (kuntosalia, nyrkkeilyä, juoksemista). Parisuhde kunnossa, lapset terveitä ja kotiasiat sujuu hyvin, ja ystäviä tapaan riittävästi. Tasapaino kaikessa auttaa tuomaan virtaa arkeen. En vaihtaisi tästä paketista mitään pois ja suoraan sanoen joskus on tosi vaikea ymmärtää, miten ihmiset on niin väsyneitä vaikka heillä olisi lapsia vähemmän ja työ helpompaa. 

Tuliko mieleen, että kaikilla lapset eivät ole terveitä tai parisuhde kunnossa? 

Siksi sanoinkin että lapset on terveitä ja parisuhde kunnossa, koska jos näin ei olisi, koko paketti hajoaisi. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi sanoinkin että lapset on terveitä ja parisuhde kunnossa, koska jos näin ei olisi, koko paketti hajoaisi. 

Miksi sitten "...suoraan sanoen joskus on tosi vaikea ymmärtää, miten ihmiset on niin väsyneitä vaikka heillä olisi lapsia vähemmän..."? Kaikilla kun nuo asiat eivät ole kunnossa. Kannattaa yrittää laajentaa ymmärrystä. 

En jaksakaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ei sitä oikein jaksanutkaan vaan olen lasten jälkeen tehnyt 80 % työaikaa. Näin elämä on mukavaa ja arkisin on aikaa ja jaksamista muullekin kuin työlle.

Minäkään en jaksanut, mutta kun yksi lapsi on erityinen niin on siinä sellainen hopeareunus tässä pilvessä, että minun täytyy (saan) olla kotona ja pyörittää arkea, lapsi ei voi olla yksin. Samalla muut lapset saa sen kotiäidin myös. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa että ihmiset alkaa heräämään siihen, että nykymallissa perhe-elämä on mahdotonta. Ei ole mitenkään mahdollista elää hyvää elämää perheenä siten, että molemmat vanhemmat käy töissä saati tekee uraa. Jos halutaan onnellisia ja hyvinvoivia perheitä, toisen vanhemman pitää keskittyä perheeseen ja kotiin. Yhden palkan on riitettävä perheen elämään. Tässä nykymallissa kaikki tekee täyttä työaikaa, lapset laitoksissa ja siltikään ei rahat riitä mihinkään. Viikonloput ei riitä palautumiseen, kun se koko oma ja perheen elämä pitäisi mahduttaa noihin kahteen päivään. Sairasta.

Pitääkö oikeasti ihmetellä miksei lapsia synny ja miksi ihmisiä masentaa?

Kyllä, ihanaa että kyseenalaistetaan se oravanpyörä. Koko ajan vain hektisemmäksi, sukupolvi toisen jälkeen pahemmaksi oravanpyöräksi. 

Työelämä vaatii paljon enemmän kuin vaikka 20-30 vuotta sitten. Ei ole vakitöitä, ei uskalleta olla pois, jos joku on pois niin jäljellä olevat joutuu tekemään sen työt.

Ei asuta lähellä tukiverkkoja. Isovanhemmatkin on töissä eikä ehdi auttamaan tai ei halua auttaa. 

"Pitää" olla viimeiset tekniset kilkkeet jo alakouluikäisillä. Kuka niin sanoo? Jotenkin ihan hulluksi mennyt. 

Eikä perheet ehdi olla yhdessä. Tai eivät jaksa. 

Kotivanhemmuuden arvostus jos olisi parempi, niin useampi valitsisi sen. Nyt sitä ei pidetä edes vaihtoehtona, että hoitaisi lapsensa itse. Jopa neuvolasta kannustetaan laittamaan lapsi päivähoitoon, jopa neuvolasta. Itse olen korkeasti koulutettu enkä mikään ongelmavanhempi, ja kannustettiin laittamaan lapset hoitoon (vaikka olin vielä kotona). Mikä hemmetin agenda se on? Miksi terveydenhoitaja kannustaa lapsia vaka-yksikköihin, vieras hoitajako on aina parempi kuin oma vanhempi? 

Jos on yhden lapsen kanssa kotona, isommat sentään jo päiväkodissa. Ihan pimeää. Kenen etu se on? Laitostuneita lapsia, tunne-elämän ja käytöksen häiriöillä (pahimmillaan). 

Lasten ja nuorten mt-ongelmien määrä kasvaa, miettiikö kukaan miksi? Tai no, miettii, mutta ne jotka sen ääneen sanoo, heitä ei kuunnella. Taloudelliset arvot jyräävät pehmeät arvot. 

Valitse perhekeskeinen, ahkera mies, jolle on kunnia elättää perheensä. Jäät kotiin lasten kanssa n. 10 vuodeksi. Voit halutessasi tehdä keikkaa välillä, jos työsi sen sallii. Tai mieti vaikka jotain yrityskuviota, sivubisnestä, friikkuhommia.

Parisuhdekin kiittää, kun nainen ei ole uupunut ja ärsyyntynyt koko ajan.

Muista hoitaa omat eläkeasiat kuntoon ja pidä huoli, että omaisuutenne on yhteistä, ei vain miehen nimissä, ettet jää tyhjän päälle, jos tuleekin ero jossain vaiheessa.

Ei työlle kannata uhrata itseään. Elämän todellinen sisältö ja rikkaus tulee muualta.

Vierailija kirjoitti:

Valitse perhekeskeinen, ahkera mies, jolle on kunnia elättää perheensä. Jäät kotiin lasten kanssa n. 10 vuodeksi. Voit halutessasi tehdä keikkaa välillä, jos työsi sen sallii. Tai mieti vaikka jotain yrityskuviota, sivubisnestä, friikkuhommia.

Parisuhdekin kiittää, kun nainen ei ole uupunut ja ärsyyntynyt koko ajan.

Muista hoitaa omat eläkeasiat kuntoon ja pidä huoli, että omaisuutenne on yhteistä, ei vain miehen nimissä, ettet jää tyhjän päälle, jos tuleekin ero jossain vaiheessa.

Ei työlle kannata uhrata itseään. Elämän todellinen sisältö ja rikkaus tulee muualta.

Hyvin sanottu. Ja voi myös tehdä toisinpäin, jos nainen on urakeskeinen niin valitsee perhekeskeisen miehen, joka jää lasten kanssa kotiin. 

Ei minua perhe-elämä väsytä. Eniten ärsyttävät ruikuttavat työkaverit. Päivän paras hetki on, kun haen kuopuksen päiväkodista. Ja seuraavaksi paras, kun tulen nuorimman kanssa kotiin ja koululaiset ovat vastassa halaamassa. 

En jaksakaan, siksi (ja monesta muusta syystä) minulla ei ole perhettä.

Selviän nippanappa vaativasta työstä joka ei rajoitu 8h päivässä vaan helposti menee 9-10h + 2-5pv työmatkat parin kk välein ja viikonloppuisin saatan vielä purkaa s posteja tai valmistella seuraavan viikon presentaatioita tms pari h /pv.

Lopun ajan vietän miesystäväni kanssa tai vaan yksin oleilen, ulkoilen, teen vähäiset kotiaskareet tai vaan huilaan. 

Nostan hattua teille jotka kykenette siihen että käytte kodin ulkopuolella kokopäivä töissä, huolehditte lapsista, huushollista, ehkä lemmikeistäkin ja joillakin on vielä mieskin huolehdittava josta ei ole juuri arkiaskareisiin apua. En selviäisi ikinä tuosta rumbasta ja olen nyt 53v erittäin tyytyväinen valitsemalleni tielle. 

Tiedän monia kotiäitejä, joilla vasta onkin uupumusta ja rahaongelmia, että ei se sekään ole tie autuuteen. Ehkä ollut joskus 30-50v sitten, mutta ei nykypäivän kustannuksilla. Ja lapset saa paljon hyvääkin päiväkodissa,  moniko jaksaa kotona järjestää joka päivä erilaisia askarteluja, retkiä, jumppaa ym 

Päiväkodissa lapsi oppii oman paikkansa yhteiskunnassa jo ennen kuin osaa kunnolla puhua, kun joutuu vierasmaalaisten ja käytöshäiriöisten jalkoihin ja rökitettäväksi. Vielä sairastelukierre ja loistartunnat siihen päälle, niin kyllä voidaan sanoa, että varhaiskasvatus on todellinen rikkaus. Äidit äkkiä töihin veroeuroja tienaamaan, hus!

Kannattaa ensin yrittää miettiä mitä haluaa, ja sitten sitä miten sen voisi saada. Esim. minä olen introvertti, rauhaa kaipaava, helposti kuormittuva ja ns. kovalla ja urakeskeisellä alalla. Toisaalta halusin aivan valtavasti tulla äidiksi ja saada lapsia, se oli minulle tärkeintä. Päätin siis, että sen haluan saada ja muu järjestetään siihen ympärille.

Olin viisi vuotta kotona, koska pää ei olisi kestänyt työtä ja taaperoita samaan aikaan. Sen jälkeen joko minä tai mies on tehty 80% työaikaa. Tämä ei ole tuhonnut uraani, olen arvostettu asiantuntija, mutta etsin leppoisan organisaation ja päätin jäädä asiantuntijatasolle, enkä pyri johtohommiin ainakaan niin kauan kun lapset ovat tarvitsevia. Lapset ovat nyt jo vähän isompia alakoululaisia ja ensi vuonna teen enää hieman lyhennettyä päivää, ehkä ennen pitkää paluu jopa täyteen työaikaan. Olen tyytyväinen valintoihini.

Suosittelen siis pohtimaan mikä on kaikkein tärkeintä itselle ja sen jälkeen sitä, että miten muuta elämää pitäisi järjestellä, jotta haluamansa voisi saada (joutumatta lataamoon).

Lapsiperheellistyminen on kakka nakki naiselle. 

Tutkimusten mukaan onnellisimpia ovat lapsettomat, naimattomat naiset ja naimisissa olevat miehet. Miesten onni tulee naisten kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Ihanaa että ihmiset alkaa heräämään siihen, että nykymallissa perhe-elämä on mahdotonta. Ei ole mitenkään mahdollista elää hyvää elämää perheenä siten, että molemmat vanhemmat käy töissä saati tekee uraa. Jos halutaan onnellisia ja hyvinvoivia perheitä, toisen vanhemman pitää keskittyä perheeseen ja kotiin. Yhden palkan on riitettävä perheen elämään. Tässä nykymallissa kaikki tekee täyttä työaikaa, lapset laitoksissa ja siltikään ei rahat riitä mihinkään. Viikonloput ei riitä palautumiseen, kun se koko oma ja perheen elämä pitäisi mahduttaa noihin kahteen päivään. Sairasta.

Pitääkö oikeasti ihmetellä miksei lapsia synny ja miksi ihmisiä masentaa?

Totta, misten pitäisi olla enemmän kotona ja tukea naisten työuria. Isät kotiin! 

Vierailija kirjoitti:

Hyvin jaksan.

Vaativa työ johtajana. Mies yrittäjä. 4 lasta, nuorin 10v ja vanhin 19v. Terveellinen ravinto ja liikunta auttaa jaksamaan, urheilen monta kertaa viikossa (kuntosalia, nyrkkeilyä, juoksemista). Parisuhde kunnossa, lapset terveitä ja kotiasiat sujuu hyvin, ja ystäviä tapaan riittävästi. Tasapaino kaikessa auttaa tuomaan virtaa arkeen. En vaihtaisi tästä paketista mitään pois ja suoraan sanoen joskus on tosi vaikea ymmärtää, miten ihmiset on niin väsyneitä vaikka heillä olisi lapsia vähemmän ja työ helpompaa. 

No just. Tällaisissa keisseissä kun pintaa hieman raaputtaa, niin huomataan, että joku on tehnyt uhrauksia ja vaikkapa väsynyt. Yleensä ikävä kyllä ne lapset. Vuosien päästä nämä "johtajat" saavat kuulla, että lapsensa maksoivat kovan hinnan vanhempien suorittaja-elämästä. Lapsena vaan piti pitää turpa kiinni, koska vanhempien vaativat työt...

Työelämässä kunnianhimoiset ihmiset ovat usein huonoja näkemään muiden todellisia tarpeita.