Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mieltää itsensä isänä äidin pikkuapulaiseksi. Miten saada asia muuttumaan?
Itse haluan tasaveroista vanhemmuutta, jossa molemmilla on saman verran vastuita tai tasavertaisesti sama vastuu. Mieheni kuitenkin mieltää itsensä isänä niin, että isän tehtävä olisi olla äidin pikkuapulainen. Eli että minä äitinä olen käytännössä yksin vastuussa lapsestamme, mutta isän tehtävä on sitten autella äitiä niissä pikku tehtävissä joita äiti isälle kulloinkin antaa (määrää). Huom. ei siis isoissa tai vastuullisissa tehtävissä vaan helpoissa, nopeissa ja pienissä tehtävissä. Ja että äiti lopulta vastaa siitä, että pikkuapulainen sai ne hoidettua.
Olen puhunut asiasta miehelle, suuttunutkin, mutta mikään ei muutu, hän kerta kaikkiaan ajattelee asiasta niin eri tavalla kuin minä. Enkä tiennyt tätä ennen lapsen saamista, ennen raskautta puhuin miten tärkeää minulle on tasavertainen vanhemmuus ja mies nyökytteli siihen innoissaan. Aloite lapsentekoon tuli häneltä. Neuvolasta yritin jo saada neuvoja, mutta siellä minulle sanottiin, että isän pitää saada itse päättää millainen isä hän on. Alan olla kuitenkin aika väsynyt tällaiseen itse. Millä siis muuttaa tilanne?
Kommentit (126)
61/126
|
16.11.2023 |
Vastaa
Lainaa
Ilmoita asiattomaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan sanoisin et pysy mies pois jaloista ja voit vaikka muuttaa muuallekkin. Me pärjätään vallan hyvin ilman sua. Eihän tollasesta "miehestä" oo mihinkään.
Eli naiset näkevät miehen vain hyötysuhteen kautta eikä miehellä itsellään ole ihmisenä arvoa?
Parisuhteessa on 2. Vaikka toiselle sais joka päivä sanoa ihan perusasioita, kun ne 2 sitä taloutta pyörittää, eikä toisen tarvii paapoa toista ja olla ohjeistamassa miten aikuinen toimii taloudenhoidossa/parisuhteessa/ vanhempana. Niin aina voi potkia pellolle. Huolimatta sukupuolista. Ei se toisen rooli ole tehdä ja toisen rooli olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin aloitus kuulosti oppikirjaesimerkiltä, ei aidolta. Ja lisäksi menneiden vuosikymmenten isien käyttäytymiseltä, ei nykyajalta.
Vieläkö nykyään on tuollaisia "pikkuapulaisisiä". Muut äidit, onko vastaavia kokemuksia?
Kyllä näitä on ja paljon edelleen! Minä ja lapset olemme onnekkaita, että meillä on huippu ja osallistuva isä, ei todellakaan mikään apulainen. Nuorimman lapsen kohdalla pidettiin vanhempainvapaatkin aika 50/50. Tunnetaan paljon lapsiperheitä ja sen takia on kyllä tullut nähtyä näitä "yksi lapsista" isejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on miehiä, käsittelevät asioita omalla tavallaan. Anna miehellesi tilaa olla mies, elä pakota ja vaadi. Kyllä se siitä.
Kuvaavaa, että tämä sai niin paljon alapeukkuja. Jos sanoo, että miehellä pitää olla tilaa olla mies, se on huonosti sanottu. Mies-sanasta on tullut paha sana, ja tällä palstallakin miehiä kaiken aikaa arvostellaan, harvoin kuulee kehuja. Miksi edes menette naimisiin, jos ette arvosta miestä ja miehuutta?
Mies ei todellakaan ole vauvanhoidon ekspertti, koska vähäisemmän hoivahormonierityksen takia miehelle hoivaaminen on vaativampaa kuin naiselle, jonka pää on vuorattu oksitosiinilla synnytyksen jälkeen ja imetyksen aikana. Hyvä naisten on arvostella miehiä, joilla tällaista luonnon etua ei ole.
Myös naisen aivokurkiainen on paksumpi kuin miehellä, mikä mahdollistaa vauvan ilme- ja "ääniviestien" lukemisen paremmi
Se hoivaaminen ja kasvattaminenhan vasta alkaa siitä vauva-ajasta. Lapsi tarvitsee näitä asioita vuosikausia sen jälkeenkin, kun synnytyksen ja imetyksen aiheuttamat hormoonit eivät pyöri enää äidin päässä. Siinä kohtaa ollaan ihan tasan miehen kanssa.
T. Nainen 45 v
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on miehiä, käsittelevät asioita omalla tavallaan. Anna miehellesi tilaa olla mies, elä pakota ja vaadi. Kyllä se siitä.
No mitä naiset sitten saa olla? Minä en ole johtajatyyppiä, en tykkää päsmäröidä, käskyttää, pyytää enkä yksin huolehtia että edes ne minimivaatimukset täyttyy lapsen ja kodin hoidossa. Enkä myöskään haluaisi jatkuvasti korjailla miehen hutilointeja. Miksi siis joudun vasten tahtoani olemaan tällainen tai kaikki oikeasti leviää käsiin? Kokeiltu on ja vastuun sen kaaoksen selvittelystä kannan sitten kuitenkin itse.
Yleensä asioita tehdään tietyllä tavalla ja tietyllä "huolellisuudella" vältyttääkseen lisätyöltä. Olen ihan todella monet kerrat kokeillut tätä, että mies saa tehdä omalla tavallaan ja ihan poikkeuksetta siitä aiheutuu joku lisätyö. Vaikka nyt esimerkkinä, että jos minä en korjaa miehen laittamaan roskapussia,
Tässä on nyt se virhearvio, että olet valinnut huolimattoman miehen, ja luulet, että huolimattomuus on kaikkien miesten ominaisuus. Näinhän ei ole, vaan maailma on täynnä pikkutarkkoja insinöörimiehiä, jotka haluavat kaiken tapahtuvan määrätyllä tavalla, ja huolella.
Tuliko miehen huolimattomuus ja sotkuisuus esille jo ennen lapsen saamista? Oliko hän kykenemätön laittamaan roskapussia kunnolla ennen lasten saamistakin? Miksi et reagoinut tähän lähtemällä, jos se vaivaa sua noin paljon? Tai opettanut miestä? :)
Vai muuttuiko tavallisen huolellinen mies lapsen synnyttyä niin, että ei osannut enää roskapussia laittaa kunnolla? Silloin keissi on monimutkaisempi...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on miehiä, käsittelevät asioita omalla tavallaan. Anna miehellesi tilaa olla mies, elä pakota ja vaadi. Kyllä se siitä.
Kuvaavaa, että tämä sai niin paljon alapeukkuja. Jos sanoo, että miehellä pitää olla tilaa olla mies, se on huonosti sanottu. Mies-sanasta on tullut paha sana, ja tällä palstallakin miehiä kaiken aikaa arvostellaan, harvoin kuulee kehuja. Miksi edes menette naimisiin, jos ette arvosta miestä ja miehuutta?
Mies ei todellakaan ole vauvanhoidon ekspertti, koska vähäisemmän hoivahormonierityksen takia miehelle hoivaaminen on vaativampaa kuin naiselle, jonka pää on vuorattu oksitosiinilla synnytyksen jälkeen ja imetyksen aikana. Hyvä naisten on arvostella miehiä, joilla tällaista luonnon etua ei ole.
Myös naisen aivokurkiainen on paksumpi kuin miehellä, mikä mahdollistaa vauvan ilme- ja "ääniviestien" lukemisen paremmi
Mies ei ole mies, jos ei saa leikkiä äidin pikku apulaista? Kyllä kunnon mies on nimenomaan sellainen, joka osaa hoitaa lapsensa tasavertaisena vanhempana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En miehenä haluaisi olla naimisissa noin julmalta kuulostavan naisen kanssa.
Usein on niin että tasaveroisesta vanhemmuus sunmuut korulauseet jäävät lähinnä juhlapuheisiin ja viimekädessä nainen kuitenkin itse pitää yllä sitä asetelmaa ja haluaa lapsiin liittyvissä asioissa aina viimeisen sanan. Jos haluaa jakaa vastuuta niin pitää ymmärtää että silloin joutuu luopumaan myös vallasta, koska valta ja vastuu kulkevat käsi kädessä. Sen kun ymmärtää niin ehkä siihen rinnalle löytyy myös kumppani joka ei ole vain tahdoton robotti ja pikkuapulainen vaan ihan oikeasti tasaveroinen vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kirjoitti: "Mies ei ole mies, jos ei saa leikkiä äidin pikku apulaista? Kyllä kunnon mies on nimenomaan sellainen, joka osaa hoitaa lapsensa tasavertaisena vanhempana!"
Mutta kun mies ei ole tasavertainen vauvan hoidossa! Nainen on häneen verrattuna ylivertainen. Esimerkki: ryömivä vauva satuttaa itsensä tai pelästyy jotain. Äiti antaisi rintaa, joka tutkitusti lievittää kipua ja lohduttaa. Mitä isä tekisi? Antaa muovisen tutin suuhun, jolla ei ole samantasoista vaikutusta. Vauvana valitsisin kyllä äidin tässä vaiheessa. :)
Isä voi tasoittaa vauvaiän aikaa olemalla lapsen kanssa enemmän kuin äiti sitten, kun se on mahdollista. Nuorilla vanhemmilla on pitkä vanhemmuus edessä, siinä on vuosia aikaa tasata tilejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on miehiä, käsittelevät asioita omalla tavallaan. Anna miehellesi tilaa olla mies, elä pakota ja vaadi. Kyllä se siitä.
Kuvaavaa, että tämä sai niin paljon alapeukkuja. Jos sanoo, että miehellä pitää olla tilaa olla mies, se on huonosti sanottu. Mies-sanasta on tullut paha sana, ja tällä palstallakin miehiä kaiken aikaa arvostellaan, harvoin kuulee kehuja. Miksi edes menette naimisiin, jos ette arvosta miestä ja miehuutta?
Mies ei todellakaan ole vauvanhoidon ekspertti, koska vähäisemmän hoivahormonierityksen takia miehelle hoivaaminen on vaativampaa kuin naiselle, jonka pää on vuorattu oksitosiinilla synnytyksen jälkeen ja imetyksen aikana. Hyvä naisten on arvostella miehiä, joilla tällaista luonnon etua ei ole.
Myös naisen aivokurkiainen on paksumpi kuin miehellä, mikä mahdollistaa vauvan ilme- ja "ääniviestien" lukemisen paremmi
Tämäkin sai paljon alapeukkuja, monet naiset eivät arvosta Luontoäidin suunnitelmaa suvunjatkamisessa.
Voisiko joku alapeukuttajista vaivautua muotoilemaan, mikä erityisesti viestissä oli väärin? Kun biologiset tosiasiat eivät muutu alapeukuttamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaus ei taas onnistu. Tämä siis kommenttiin 65:
En kuule tiedä. Ennen lapsia minulla oli ehkä enemmän aikaa tehdä erilaisia asioita, kuten korjailla mieheni jälkiä? Ehkä olin niin onnesta soikeana ja rakastunut, että ilokseni korjailin kaikenlaisia pikku juttuja? Ehkä hänkin minua miellyyttääksen oli skarpimpi? Kuka muistaa oliko roskapussi rutussa ekat hormonihuuruiset kuherrusvuodet?
Nyt kun on ikää enemmän, vastuuta enemmän, aikaa vähemmän, jaksamista vähemmän, niin kyllä se pistää vi*uttamaan että toinen saa olla hutilo ja toisen on skarpattava toisenkin edestä.
Hän muuten on insinööri.
Vierailija kirjoitti:
"Minä en kyllä aloituksessani tarkoittanut mitään siivoustasoja tai pukeutumistyylejä vaan sitä, että voidakseen hyvin ja kasvaakseen lapsen täytyy saada keskimäärin viisi ateriaa päivässä eikä ne kaikki voi olla pelkkää karkkia ja pullaa, että vaippa täytyy vaihtaa silloin jos siinä on kakka tai se meinaa täyttyä pissasta, että pakkasella ulkona täytyy olla talvivaatteet, lämpimät kengät ja lämpimät kintaat, että lapsen täytyy saada d-vitamiinilisää, että lapsen kanssa täytyy viettää aikaa ja puhua eikä vain laittaa lapselle tunneiksi videoita pyörimään jne."
Kun kuitenkin kerroit että olet jättänyt lapsen miehelle pidemmäksikin aikaa yksin hoitoon niin onko hän silloin syöttänyt pelkkää karkkia, jättänyt vaipan vaihtamatta ja vienyt ulos ilman ulkovaatteita? Vai onko kuitenkin pystynyt tekemään jotain oikein?
Ap ei ole vastannut tähän, vaikka tämä on minusta hyvä kysymys, joka konkreettistaisi tämän ennakkoluulojen ja uusfeminististen kliseiden varassa käydyn keskustelun. Mitä mies sitten tekee väärin, ihan arkielämässä? Ei vaihda vaippoja? t. Bystander
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lainaus ei taas onnistu. Tämä siis kommenttiin 65:
En kuule tiedä. Ennen lapsia minulla oli ehkä enemmän aikaa tehdä erilaisia asioita, kuten korjailla mieheni jälkiä? Ehkä olin niin onnesta soikeana ja rakastunut, että ilokseni korjailin kaikenlaisia pikku juttuja? Ehkä hänkin minua miellyyttääksen oli skarpimpi? Kuka muistaa oliko roskapussi rutussa ekat hormonihuuruiset kuherrusvuodet?
Nyt kun on ikää enemmän, vastuuta enemmän, aikaa vähemmän, jaksamista vähemmän, niin kyllä se pistää vi*uttamaan että toinen saa olla hutilo ja toisen on skarpattava toisenkin edestä.
Hän muuten on insinööri.
Silloin kyse on siitä, että hän oleskelee liikaa ajatusmaailmassaan, ja tosimaailma jää kauemmaksi. Ns. tiedemiestyyppi, joille arkiset asiat ovat vaikeita, koska huomiokyky on sisäisessä ajatusmaailmassa.
Oletko varma, että haluat elää tämän miehen kanssa, kun kuulostaa siltä, että et edes pidä hänestä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on miehiä, käsittelevät asioita omalla tavallaan. Anna miehellesi tilaa olla mies, elä pakota ja vaadi. Kyllä se siitä.
Kuvaavaa, että tämä sai niin paljon alapeukkuja. Jos sanoo, että miehellä pitää olla tilaa olla mies, se on huonosti sanottu. Mies-sanasta on tullut paha sana, ja tällä palstallakin miehiä kaiken aikaa arvostellaan, harvoin kuulee kehuja. Miksi edes menette naimisiin, jos ette arvosta miestä ja miehuutta?
Mies ei todellakaan ole vauvanhoidon ekspertti, koska vähäisemmän hoivahormonierityksen takia miehelle hoivaaminen on vaativampaa kuin naiselle, jonka pää on vuorattu oksitosiinilla synnytyksen jälkeen ja imetyksen aikana. Hyvä naisten on arvostella miehiä, joilla tällaista luonnon etua ei ole.
Myös naisen aivokurkiainen on paksumpi kuin miehellä, mikä mahdollista
Siinä kohtaa kun vauva kasvaa lapseksi on äiti ja isä tasaveroisia... Paitsi että ei ole, jos äiti on aina ollut se hoivaaja ja kaikenhoitaja, joka on oppinut tuntemaan lapsen ja toimimaan tämän kanssa sujuvasti. Käytännössä isä lähtee taaperovuosiin pitkältä takamatkalta verrattuna vauvan kanssa kotona olleeseen äitiin. Siksi olisi ihan älyttömän hyvä jos isäkin pitäisi edes muutaman kuukauden vanhempainvapaata ja oppisi hoitamaan arjen itsenäisesti. Siitä ois sitten hyvä lähteä rakentamaan tasa-arvoista vanhemmuutta eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on miehiä, käsittelevät asioita omalla tavallaan. Anna miehellesi tilaa olla mies, elä pakota ja vaadi. Kyllä se siitä.
Kuvaavaa, että tämä sai niin paljon alapeukkuja. Jos sanoo, että miehellä pitää olla tilaa olla mies, se on huonosti sanottu. Mies-sanasta on tullut paha sana, ja tällä palstallakin miehiä kaiken aikaa arvostellaan, harvoin kuulee kehuja. Miksi edes menette naimisiin, jos ette arvosta miestä ja miehuutta?
Mies ei todellakaan ole vauvanhoidon ekspertti, koska vähäisemmän hoivahormonierityksen takia miehelle hoivaaminen on vaativampaa kuin naiselle, jonka pää on vuorattu oksitosiinilla synnytyksen jälkeen ja imetyksen aikana. Hyvä naisten on arvostella miehiä, joilla tällaista luonnon etua ei ole.
Myös naisen aivokurkiainen on paksumpi kuin miehellä, mikä mahdollista
Täysin opeteltavia asioita. Mieskin voi siis opetella huolehtimaan lapsistaan ja kodista, jos niin haluaa. Toisilta tämä tulee opettelematta luonnostaan. Toiset ovat ehkä nähneet jo lapsuudenkodissa osallistuvan isän?
Toisaalta on naisiakin, joilla ei ole vahvaa hoivaviettiä ja joutuvat opettelemaan asioita.
Eikä ne synnyttäneen äidin hormonihuurutkaan ikuisesti kestä.
Vaikutat yksinkertaisesti uupuneelta. Hae apua muualta, jos mies ei osaa osallistua tavalla, jota sinä haluat.
"Esimerkki: ryömivä vauva satuttaa itsensä tai pelästyy jotain. Äiti antaisi rintaa, joka tutkitusti lievittää kipua ja lohduttaa. "
Ei meillä ole rintaa koskaan pelästyneelle lapselle annettu. Tuskin edes haluaisi jos ei ole silloin nälkäinen.
Kyllä sen lapsen voi rauhoittaa sylissä niin isä kuin äitikin.
Nämä teidän "isä hoitaa sitten myöhemmin" esimerkit ovat lähinnä myötähäpeää aiheuttavia.
T. kolmen isä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehet on miehiä, käsittelevät asioita omalla tavallaan. Anna miehellesi tilaa olla mies, elä pakota ja vaadi. Kyllä se siitä.
No mitä naiset sitten saa olla? Minä en ole johtajatyyppiä, en tykkää päsmäröidä, käskyttää, pyytää enkä yksin huolehtia että edes ne minimivaatimukset täyttyy lapsen ja kodin hoidossa. Enkä myöskään haluaisi jatkuvasti korjailla miehen hutilointeja. Miksi siis joudun vasten tahtoani olemaan tällainen tai kaikki oikeasti leviää käsiin? Kokeiltu on ja vastuun sen kaaoksen selvittelystä kannan sitten kuitenkin itse.
Yleensä asioita tehdään tietyllä tavalla ja tietyllä "huolellisuudella" vältyttääkseen lisätyöltä. Olen ihan todella monet kerrat kokeillut tätä, että mies saa tehdä omalla tavallaan ja ihan poikkeuksetta siitä aiheutuu joku lisätyö. Vaikka nyt esimerkkinä, että jos minä en korjaa miehen laittamaan roskapussia,
Vielä siivousta ja sen tasoa pahempaa oli pikkulapsiaikana se, kun mies ei huolehtinut rutiineista. Välipala saattoi jäädä välistä ja nälkäkiukkuiset lapset eivät suostuneet enää syömään kunnolla päivälliselläkään ja koko ilta oli pilalla tai päiväunet jätettiin kokonaan väliin, kun "lapset eivät suostuneet" ja sitten nukahtivat kuudelta ja kukapa muukaan kuin minä äitinä heräsin sitten aamuyöstä hoitamaan. Ja lukemattomia muita esimerkkejä, kun mies hoiti tavallaan, mutta seuraukset sitten kaatuivat mulle. Vanhempana sitten se, että iskää ei hotsittanut ruoanlaitto, niinpä sitten haettiin pitsaa tai hesemättöä. Minä olin se mälsää mutsi, joka tarjoili vain edullista ja terveellistä kotiruokaa. Ruutuaikaa oli jostain syystä vain mun ongelma. Isää ei kiinnostanut, olivathan lapset silloin pois jaloista.
Ero tuli myöhemmin.
Sairastuin pitemmäksi aikaa niin, että mieheni joutui tekemään kaiken. Samalla myös lapseni joutuivat tottumaan siihen, että en ole saatavilla vaan isä on. Mikään lopullinen ratkaisu tuo ei ollut vaan pitemminkin alku kehitykselle, joka jatkuu yhä. Esimerkiksi lauseen pyydä/kysy/näytä isältäsi/isällesi viljely on alkanut tuottaa tulosta ja lapset alkavat tajuta jutun juonen ja vuorottelevat meidän vanhempien välillä.
"Voisiko joku alapeukuttajista vaivautua muotoilemaan, mikä erityisesti viestissä oli väärin? Kun biologiset tosiasiat eivät muutu alapeukuttamalla."
Vaikka ihan se että ei sitä lasta hormoneilla hoideta vaan ne hoitotoimet ovat ihan tavallisia ihmisen älyllä sisäistettäviä asioita. Olen mies ja minusta on suorastaan loukkavaa väittää että mies ei jotenkin kykene lapsen hoitoon kun miehellä on väärät hormoonit tai värkit jalkojen välissä. Jos joku mies on niin idiootti että ei ymmärrä yksinkertaisia kotihommia niin minä en sille mitään voi mutta olkaa kilttejä älkääkä perustelko omaa tyhmyyttänne sukupuolella.