Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mieltää itsensä isänä äidin pikkuapulaiseksi. Miten saada asia muuttumaan?
Itse haluan tasaveroista vanhemmuutta, jossa molemmilla on saman verran vastuita tai tasavertaisesti sama vastuu. Mieheni kuitenkin mieltää itsensä isänä niin, että isän tehtävä olisi olla äidin pikkuapulainen. Eli että minä äitinä olen käytännössä yksin vastuussa lapsestamme, mutta isän tehtävä on sitten autella äitiä niissä pikku tehtävissä joita äiti isälle kulloinkin antaa (määrää). Huom. ei siis isoissa tai vastuullisissa tehtävissä vaan helpoissa, nopeissa ja pienissä tehtävissä. Ja että äiti lopulta vastaa siitä, että pikkuapulainen sai ne hoidettua.
Olen puhunut asiasta miehelle, suuttunutkin, mutta mikään ei muutu, hän kerta kaikkiaan ajattelee asiasta niin eri tavalla kuin minä. Enkä tiennyt tätä ennen lapsen saamista, ennen raskautta puhuin miten tärkeää minulle on tasavertainen vanhemmuus ja mies nyökytteli siihen innoissaan. Aloite lapsentekoon tuli häneltä. Neuvolasta yritin jo saada neuvoja, mutta siellä minulle sanottiin, että isän pitää saada itse päättää millainen isä hän on. Alan olla kuitenkin aika väsynyt tällaiseen itse. Millä siis muuttaa tilanne?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi poikaa, nyt jo teini ja esiteini, ja tähtään kaikessa siihen, että opetelkaa nyt ettei mahdollisen puolison tarvitse joskus opettaa. Ihan sitä sellaista, että huomataan itse, kun roskis pursuaa, ettei puolison tarvitse sanoa, että huomaatko, että roskis pursuaa, veisitkö sen pois? Tämä siis vain YKSI esimerkki.
Näissä keskusteluissa toistuu aina se, että naisen pitää opastaa ja ohjeistaa, jos mies ei itse tajua. Miksi ei tajua? Mun mielestä se on sitä, ettei lapsuuden kodissa tarvinnut oppia huomaamaan itse. Jos ei äiti passannut ihan kaikkea, niin ainakin toimittiin vain pyynnöstä. Pikkuapulaisena.
Mietin itsekin, että miksei miehet tajua? Voiko joku mies selittää tämän.
Omalle miehelleni joudun sanomaan ja sormella ihan osoittamaan, että vietkö likaisen vaipan roskikseen, vietkö tyhjän pullon pois (ja peset sen). Muuten kävelee jatkuvasti ohi tai istuu nojatuolille rennosti. Kerran meni nukkumaan ja jätti rappuihin valot, jotka jouduin käydä sulkemassa kun vauva oli syönyt ja nukahtanut (nukumme eri huoneissa vauvan yöllisen rauhattomuuden ja miehen työn takia). Ties mistä syystä jätti päälle. Lapsen kanssa leikkimisen/olemisen olen joutunut myös opastaa koska mies tuppisuuna vähän heiluttelee lelua vauvan kasvojen edessä tai käveli vauva sylissä ympäriinsä. Hän kyllä näkee millä tavalla minä tai vanhempani leikkivät vauvan kanssa. Piti nalkuttaa siitä kommunikoinnista ja kontaktin otosta vaikka kuinka kauan ennen kuin otti vähänkään opikseen.
Avautuminen helpotti, huoh
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Millainen aviomies hän on? Olisiko sinulla itsesi suhteen rima alempana kuin lapsesi suhteen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi poikaa, nyt jo teini ja esiteini, ja tähtään kaikessa siihen, että opetelkaa nyt ettei mahdollisen puolison tarvitse joskus opettaa. Ihan sitä sellaista, että huomataan itse, kun roskis pursuaa, ettei puolison tarvitse sanoa, että huomaatko, että roskis pursuaa, veisitkö sen pois? Tämä siis vain YKSI esimerkki.
Näissä keskusteluissa toistuu aina se, että naisen pitää opastaa ja ohjeistaa, jos mies ei itse tajua. Miksi ei tajua? Mun mielestä se on sitä, ettei lapsuuden kodissa tarvinnut oppia huomaamaan itse. Jos ei äiti passannut ihan kaikkea, niin ainakin toimittiin vain pyynnöstä. Pikkuapulaisena.
Mietin itsekin, että miksei miehet tajua? Voiko joku mies selittää tämän.
Omalle miehelleni joudun sanomaan ja sormella ihan osoittamaan, että vietkö likaisen vaipan roskikseen, vietkö tyhjän pullon pois (ja peset sen). Muuten kävelee jatk
Mikset tee noita asioita itse sen sormella osoittamisen sijaan? Oletko laiska?
Vierailija kirjoitti:
Neuvolassa ollaan oikeassa, isä saa itse päättää millainen isä hän on, sinä itse voit päättää jatkatko suhdetta vai et.
Tarkoitatko suhteella nyt ihan varmasti sitä miehen isyyttä, vaiko jotain, mikä ei liity tähän asiaan ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on kaksi poikaa, nyt jo teini ja esiteini, ja tähtään kaikessa siihen, että opetelkaa nyt ettei mahdollisen puolison tarvitse joskus opettaa. Ihan sitä sellaista, että huomataan itse, kun roskis pursuaa, ettei puolison tarvitse sanoa, että huomaatko, että roskis pursuaa, veisitkö sen pois? Tämä siis vain YKSI esimerkki.
Näissä keskusteluissa toistuu aina se, että naisen pitää opastaa ja ohjeistaa, jos mies ei itse tajua. Miksi ei tajua? Mun mielestä se on sitä, ettei lapsuuden kodissa tarvinnut oppia huomaamaan itse. Jos ei äiti passannut ihan kaikkea, niin ainakin toimittiin vain pyynnöstä. Pikkuapulaisena.
Mietin itsekin, että miksei miehet tajua? Voiko joku mies selittää tämän.
Omalle miehelleni joudun sanomaan ja sormella ihan osoittamaan, että vietkö likaisen vaipan roskikseen, vietkö tyhj
Jatketaan vielä tästä: jos mies on tekemässä jotain, esim. ruokaa, niin komenteleeko hän sinua antamaan vaikkapa kauhan, desimitan tai jotain muuta, vai ottaako itse?
No mä ainakin ottaisin ja lähtisin välillä vapaalle. Enkä yhtään hiukkaa murehtisi kuinka siellä kotona pärjätään ilman mua.
Itse asiassa noin tapahtuikin kun erosin avokistani. Lapsi oli viikonloput, perjantai- illasta sunnuntai- iltaan kokonaan isällään jo yksivuotiaana. No, mulle sattui eksä joka tykkäsi olla lapsensa kanssa.
Mutta en mä jahkannut koko ajan että millainen isä se nyt sitten mahtaa olla. En miettinyt sitä yhtään Siinähän se otti vastuuta kun oli pakko. Lapsesta kasvoi täysjärkinen otus jolla on välit kunnossa vanhempiinsa.