Mieheni mieltää itsensä isänä äidin pikkuapulaiseksi. Miten saada asia muuttumaan?
Itse haluan tasaveroista vanhemmuutta, jossa molemmilla on saman verran vastuita tai tasavertaisesti sama vastuu. Mieheni kuitenkin mieltää itsensä isänä niin, että isän tehtävä olisi olla äidin pikkuapulainen. Eli että minä äitinä olen käytännössä yksin vastuussa lapsestamme, mutta isän tehtävä on sitten autella äitiä niissä pikku tehtävissä joita äiti isälle kulloinkin antaa (määrää). Huom. ei siis isoissa tai vastuullisissa tehtävissä vaan helpoissa, nopeissa ja pienissä tehtävissä. Ja että äiti lopulta vastaa siitä, että pikkuapulainen sai ne hoidettua.
Olen puhunut asiasta miehelle, suuttunutkin, mutta mikään ei muutu, hän kerta kaikkiaan ajattelee asiasta niin eri tavalla kuin minä. Enkä tiennyt tätä ennen lapsen saamista, ennen raskautta puhuin miten tärkeää minulle on tasavertainen vanhemmuus ja mies nyökytteli siihen innoissaan. Aloite lapsentekoon tuli häneltä. Neuvolasta yritin jo saada neuvoja, mutta siellä minulle sanottiin, että isän pitää saada itse päättää millainen isä hän on. Alan olla kuitenkin aika väsynyt tällaiseen itse. Millä siis muuttaa tilanne?
Kommentit (126)
Tutti ei maistu millekään, äidinmaito on makeaa. vaatsakipua itkevälle vauvalle ei varmaankaan tarjota maitoa, vai?
Niin, jos äiti syö lehmänmaitotuotteita, vauva voi saada äidinmaidosta vatsakipua. Silloin varmaan tutti on ainut vaihtoehto.
Minulle tuota ongelmaa ei ollut, koska en käyttänyt lehmänmaitotuotteita. Lapsilla ei ollut juurikaan vatsavaivoja vauvaiässä, eikä myöhemminkään.
Lehmänmaidon proteiinit on koostuneet vasikan luiden kasvua varten, ei ihmisaivojen kehitystä varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa miehet sitten alkaa luistaa vastuusta?
Sitten kun arvioivat että toinen on niin sitoutunut, että ei lähde huonosta kohtelusta huolimatta.
Onko parisuhteeseen sitten mitään järkeä sitoutua eli ripustautua toiseen niin että ei voi lähteä vaikka toinen kohtelisi huonosti?Riippuvuus toisesta ei ole tasa-arvoista.
Joissakin tapauksissa sitoutuminen tulee väkisin. Esimerkiksi jos haluaa lapsen. Se sitoo kumppaniin väistämättä aika lujasti ja tekee lähtemisestä vaikeampaa. Moni mies näkee tässä kohtaa tilaisuuden tulleen. Vähän kerrallaan voi alkaa alistaa naista ja nainen sopeutuu ja neuvottelee paljon joustavammin, kun on se yhteinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä vaiheessa miehet sitten alkaa luistaa vastuusta?
Sitten kun arvioivat että toinen on niin sitoutunut, että ei lähde huonosta kohtelusta huolimatta.
Onko parisuhteeseen sitten mitään järkeä sitoutua eli ripustautua toiseen niin että ei voi lähteä vaikka toinen kohtelisi huonosti?Riippuvuus toisesta ei ole tasa-arvoista.
Joissakin tapauksissa sitoutuminen tulee väkisin. Esimerkiksi jos haluaa lapsen. Se sitoo kumppaniin väistämättä aika lujasti ja tekee lähtemisestä vaikeampaa. Moni mies näkee tässä kohtaa tilaisuuden tulleen. Vähän kerrallaan voi alkaa alistaa naista ja nainen sopeutuu ja neuvottelee paljon joustavammin, kun on se yhteinen lapsi.
En oikein edelleenkään ymmärrä miten ihmistä joka ei alistu voisi alistaa?
Ja en oikein ymmärrä mitään neuvottelujakaan parisuhteessa. Kun molemmat toimivat lähtökohtaisesti tasa-arvoisesti toista alistamatta niin ei tarvita mitään neuvotteluja. Korkeintaan sopimista asioista, kumpi hoitaa mitäkin.
Alussa vauva luonnollisesti tarvitsee yhden joka selvästi eniten häntä hoivaa. Vuoden iässä on jo hyvä lisätä isän antamaa hoivaa ja vähitellen yhä enemmänkin. Voisitte sopia miten jaatte perhevapaat keskenänne. Pidä kiinni siitä että te molemmat olette lapsen kanssa ja kasvatatte tasapuolisesti etenkin haastavassa 3-5 vuoden iän vaiheessa. Olen monessa perheessä tehnyt sen huomion että lapsen/ lasten isä näköjään pitää oikeutenaan valita että ei halua olla lastensa parissa juurikaan tuon ikävaiheen aikana. Isät ovat vedonneet etteivät jaksa, tarvitsevat omaa aikaa, väsyttää, lähdetään omiin harrastuksiin. Äidit eivät ole tiukkana vaatimassa omaa aikaa useinkaan. Tässä mielestäni äitien on lupa vaatia itselleen säännöllisesti omaa aikaa esim. Rentoutuakseen, kuntoillakseen, tapaamassa ystäviä jne. Olkaa naiset äänekkäästi vaatimassa tältä osin tasa-arvoa. Monissa asioissa voisi vaikka sopia vastuupäiviä ja vastuuviikkoja. Omia vastuutehtäviå miettiessä muistakaa tasapuolisuus tehtävien ja vastuiden hoitamisen vaatiman ajankäytön suhteen. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti naiset joutuvat aina varautumaan siihen, että lapsia hankkiessa heistä tulee käytännössä yksinhuoltajia - ei käy kateeksi.
Nim. Vela
Lähtökohtaisesti siihen minusta pitää varautua kummakin puolison että vastuun lapsista voi tietyissä tilanteissa kantamaan yksin.
Vierailija kirjoitti:
Alussa vauva luonnollisesti tarvitsee yhden joka selvästi eniten häntä hoivaa. Vuoden iässä on jo hyvä lisätä isän antamaa hoivaa ja vähitellen yhä enemmänkin. Voisitte sopia miten jaatte perhevapaat keskenänne. Pidä kiinni siitä että te molemmat olette lapsen kanssa ja kasvatatte tasapuolisesti etenkin haastavassa 3-5 vuoden iän vaiheessa. Olen monessa perheessä tehnyt sen huomion että lapsen/ lasten isä näköjään pitää oikeutenaan valita että ei halua olla lastensa parissa juurikaan tuon ikävaiheen aikana. Isät ovat vedonneet etteivät jaksa, tarvitsevat omaa aikaa, väsyttää, lähdetään omiin harrastuksiin. Äidit eivät ole tiukkana vaatimassa omaa aikaa useinkaan. Tässä mielestäni äitien on lupa vaatia itselleen säännöllisesti omaa aikaa esim. Rentoutuakseen, kuntoillakseen, tapaamassa ystäviä jne. Olkaa naiset äänekkäästi vaatimassa tältä osin tasa-arvoa. Monissa asioissa voisi vaikka sopia vastuupäiviä ja vastuuviikkoja.
Meillä on ainakin alusta saakka ollut luonnollista jakaa se hoitaminen tasa-arvoisesti.
Lukekaa Kehityspsykologiasta ja lastenkasvatuksesta kertovia kirjoja yhdessä ja keskustelkaa niistä aiheista. Isän on hyvä huomata kuinka hänen aktiivinen läsnäolonsa on myös tärkeää lapsen kehitykselle. On vahingollista vetäytyä vastuusta pikkulapsiarjessa. Ja on epäreilua että niin moni äiti joutuu ottamaan suurimman vastuun lapsista koska mies katdoo oikeudekseen valiita milloin hän haluaa olla lapsen kanssa. Sanopa miehellesi että eihän siitä mitään tulisi jos äiditkin laittaisi aina muut asiat etusijalle ja ovat lapsen kanssa vain silloin kun itseä huvittaa.
Vierailija kirjoitti:
Lukekaa Kehityspsykologiasta ja lastenkasvatuksesta kertovia kirjoja yhdessä ja keskustelkaa niistä aiheista. Isän on hyvä huomata kuinka hänen aktiivinen läsnäolonsa on myös tärkeää lapsen kehitykselle. On vahingollista vetäytyä vastuusta pikkulapsiarjessa. Ja on epäreilua että niin moni äiti joutuu ottamaan suurimman vastuun lapsista koska mies katdoo oikeudekseen valiita milloin hän haluaa olla lapsen kanssa. Sanopa miehellesi että eihän siitä mitään tulisi jos äiditkin laittaisi aina muut asiat etusijalle ja ovat lapsen kanssa vain silloin kun itseä huvittaa.
Samoin miehillä ei ole oikeutta maksaa talouden kuluja silloin kuin huvittaa.
Minulla on kaksi poikaa, nyt jo teini ja esiteini, ja tähtään kaikessa siihen, että opetelkaa nyt ettei mahdollisen puolison tarvitse joskus opettaa. Ihan sitä sellaista, että huomataan itse, kun roskis pursuaa, ettei puolison tarvitse sanoa, että huomaatko, että roskis pursuaa, veisitkö sen pois? Tämä siis vain YKSI esimerkki.
Näissä keskusteluissa toistuu aina se, että naisen pitää opastaa ja ohjeistaa, jos mies ei itse tajua. Miksi ei tajua? Mun mielestä se on sitä, ettei lapsuuden kodissa tarvinnut oppia huomaamaan itse. Jos ei äiti passannut ihan kaikkea, niin ainakin toimittiin vain pyynnöstä. Pikkuapulaisena.
Vierailija kirjoitti:
"Kolmen lapsen isä: Ei meillä ole rintaa koskaan pelästyneelle lapselle annettu. Tuskin edes haluaisi jos ei ole silloin nälkäinen."
Entäs hampaidentuloa kipuilevan? Annoitteko tutin? Se on huonompi vaihtoehto. Vai ei mitään? Se on huonoin vaihtoehto.
t. neljä lasta lapsentahtisesti imettänyt, yhteensä kuutisen vuotta yhteenlaskettuna.
Imetys on osoittautunut tutkimusten mukaan hyvin tehokkaaksi kivun hoidossa.
Uskomatonta, miten tehokas kivunlievittäjä imettäminen voi olla, hoitotieteen professori Tarja Pölkki Oulun yliopistosta päivittelee Imetysuutisissa.
https://kaksplus.fi/vauva/imetys-ja-vauvan-ruoka/imetysuutiset-imetys-h…
Viisi alapeukkua, mikähän tässäkin meni väärin! Huono ihmisen biologia, kun on järkännyt tällaisen kivunlievityksen vauvoille? Vai onko se imetys tässä se ongelma, joidenkin naisten mielestä se on naista alistava ominaisuus naisessa, kyky imettää. Ja onhan se saakelin epätasa-arvoista nykyajan perspektiivistä. :)
Se johtuu miehiä kohti kohdistuneesta vähättelystä jota he ovat vuosikymmeniä naisilta saaneet. Miten mies ei osaa mitään,miten miehestä ei ole mihinkään ja niin edelleen.
Naiset ovat itse muokanneet miehet tuohon muottiin, jossa mies on pelkkä naisen palvelija ja nöyrä apulainen.
Mies vailla omaa tahtoa minimaalisella itseluottamuksella on se mitä naiset ovat halunneet miehen olevan.
Älkää siis valittako, vaan nauttikaa elämästänne ,se on juuri sellainen jonka olette siitä halunneet tehdä.
Pelastakaa edes lapset Ry ,
Henrik Hashesblad
Vierailija kirjoitti:
Tutti ei maistu millekään, äidinmaito on makeaa. vaatsakipua itkevälle vauvalle ei varmaankaan tarjota maitoa, vai?
Niin, jos äiti syö lehmänmaitotuotteita, vauva voi saada äidinmaidosta vatsakipua. Silloin varmaan tutti on ainut vaihtoehto.
Minulle tuota ongelmaa ei ollut, koska en käyttänyt lehmänmaitotuotteita. Lapsilla ei ollut juurikaan vatsavaivoja vauvaiässä, eikä myöhemminkään.
Lehmänmaidon proteiinit on koostuneet vasikan luiden kasvua varten, ei ihmisaivojen kehitystä varten.
Hienoa, sinähän ratkaisit koko maailman kaikkien vauvojen koliikkiongelmat ihan tuosta vaan. Onko Nobel jo tulossa?
"Viisi alapeukkua, mikähän tässäkin meni väärin! Huono ihmisen biologia, kun on järkännyt tällaisen kivunlievityksen vauvoille? Vai onko se imetys tässä se ongelma, joidenkin naisten mielestä se on naista alistava ominaisuus naisessa, kyky imettää. Ja onhan se saakelin epätasa-arvoista nykyajan perspektiivistä. :)"
Minä alapeukutin ihan siksi, että kaikila naisilla imetys ei onnistu. Minä en oikein tiedä sitäkään, millaista pienen vauvan kipua sinä tarkoitat. Vatsakipuun imetys ei auta ja hampaiden puhkeamista voi lievittää viileällä pururenkaalla.
Olen edelleen sitä mieltä, että kipuun tai pahaan mieleen ei kannata antaa makeaa suuhun, siitä jää loppuiäksi muistijälki lapsen aivoihin.
Jos otat paperia ja määrittelette kumman vastuulla ja hoidossa lapset ovat kulloisenakin aikana. Joku kalenteri. Ja mitä jos tulee muutoksia, miten sitten toimitaan. Ja onko joskus samaan aikaan ja kumpikin vastaa jostain tehtävästä, tai ruuasta. Milloin omat harrasteet ja lepo.
Muutatte eri huusholleihin ja lapsi on joka toisen viikon isänsä hoivissa.
Ei se muuten opi.
Vierailija kirjoitti:
Muutatte eri huusholleihin ja lapsi on joka toisen viikon isänsä hoivissa.
Ei se muuten opi.
Sitten ei voi olla miehestä riippuvainen. Ei voi kontrolloida ja neuvotella siitä kuinka kuuluu tehdä. Ja lapsi pian vieraantuu äidistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan sanoisin et pysy mies pois jaloista ja voit vaikka muuttaa muuallekkin. Me pärjätään vallan hyvin ilman sua. Eihän tollasesta "miehestä" oo mihinkään.
Eli naiset näkevät miehen vain hyötysuhteen kautta eikä miehellä itsellään ole ihmisenä arvoa?
Miksi olla miehen kanssa joka ei kunnioita ja välitä naisesta sen vertaa että auttaisi tätä tasavertaisesti?
Ap ei taida olla kovin äidillinen ihminen. Yksi lapsi ja kova ruikutus senkin hoitamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Joku kirjoitti: "Mies ei ole mies, jos ei saa leikkiä äidin pikku apulaista? Kyllä kunnon mies on nimenomaan sellainen, joka osaa hoitaa lapsensa tasavertaisena vanhempana!"
Mutta kun mies ei ole tasavertainen vauvan hoidossa! Nainen on häneen verrattuna ylivertainen. Esimerkki: ryömivä vauva satuttaa itsensä tai pelästyy jotain. Äiti antaisi rintaa, joka tutkitusti lievittää kipua ja lohduttaa. Mitä isä tekisi? Antaa muovisen tutin suuhun, jolla ei ole samantasoista vaikutusta. Vauvana valitsisin kyllä äidin tässä vaiheessa. :)
Isä voi tasoittaa vauvaiän aikaa olemalla lapsen kanssa enemmän kuin äiti sitten, kun se on mahdollista. Nuorilla vanhemmilla on pitkä vanhemmuus edessä, siinä on vuosia aikaa tasata tilejä.
Vauvaa voi rauhoittaa yhtä hyvin sillä tutillakin, tai vaikkapa rakkaalla unilelulla/rievulla. Millä tahansa tavalla jonka vauva on oppinut kokemaan turvalliseksi.
Ainakin itse otan syliin ja laitan tutin suuhun kun rauhoittelen meidän 6kk vauvaa. N32
Onko parisuhteeseen sitten mitään järkeä sitoutua eli ripustautua toiseen niin että ei voi lähteä vaikka toinen kohtelisi huonosti?Riippuvuus toisesta ei ole tasa-arvoista.