Lue keskustelun säännöt.
Mieheni mieltää itsensä isänä äidin pikkuapulaiseksi. Miten saada asia muuttumaan?
Itse haluan tasaveroista vanhemmuutta, jossa molemmilla on saman verran vastuita tai tasavertaisesti sama vastuu. Mieheni kuitenkin mieltää itsensä isänä niin, että isän tehtävä olisi olla äidin pikkuapulainen. Eli että minä äitinä olen käytännössä yksin vastuussa lapsestamme, mutta isän tehtävä on sitten autella äitiä niissä pikku tehtävissä joita äiti isälle kulloinkin antaa (määrää). Huom. ei siis isoissa tai vastuullisissa tehtävissä vaan helpoissa, nopeissa ja pienissä tehtävissä. Ja että äiti lopulta vastaa siitä, että pikkuapulainen sai ne hoidettua.
Olen puhunut asiasta miehelle, suuttunutkin, mutta mikään ei muutu, hän kerta kaikkiaan ajattelee asiasta niin eri tavalla kuin minä. Enkä tiennyt tätä ennen lapsen saamista, ennen raskautta puhuin miten tärkeää minulle on tasavertainen vanhemmuus ja mies nyökytteli siihen innoissaan. Aloite lapsentekoon tuli häneltä. Neuvolasta yritin jo saada neuvoja, mutta siellä minulle sanottiin, että isän pitää saada itse päättää millainen isä hän on. Alan olla kuitenkin aika väsynyt tällaiseen itse. Millä siis muuttaa tilanne?
Kommentit (126)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan sanoisin et pysy mies pois jaloista ja voit vaikka muuttaa muuallekkin. Me pärjätään vallan hyvin ilman sua. Eihän tollasesta "miehestä" oo mihinkään.
Eli naiset näkevät miehen vain hyötysuhteen kautta eikä miehellä itsellään ole ihmisenä arvoa?
Nythän mies näkee naisen hyötysuhteen kautta. Tyypillistä miehen harrastamaa manipulointia: syytä toista siitä mitä teet itse.
Mitä hyötyä siittä tulee miehelle kun miehen vastuulla on perheen elättäminen ja naisen tahdon toteutusta? Kun itse sanoit että hyöty tulee miehelle niin mikä hyöty siittä tulee kun itse en löydä tuosta tilanteesta mitään hyötyä?
Jos mies ei kykene isyyteen, hän voi välttää sen käyttämällä aina kondomia, kun pääsee naisen kanssa lähietäisyydelle. Sinkkuna voi myös elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan sanoisin et pysy mies pois jaloista ja voit vaikka muuttaa muuallekkin. Me pärjätään vallan hyvin ilman sua. Eihän tollasesta "miehestä" oo mihinkään.
Eli naiset näkevät miehen vain hyötysuhteen kautta eikä miehellä itsellään ole ihmisenä arvoa?
Nythän mies näkee naisen hyötysuhteen kautta. Tyypillistä miehen harrastamaa manipulointia: syytä toista siitä mitä teet itse.
Mitä hyötyä siittä tulee miehelle kun miehen vastuulla on perheen elättäminen ja naisen tahdon toteutusta? Kun itse sanoit että hyöty tulee miehelle niin mikä hyöty siittä tulee kun itse en löydä tuosta tilanteesta mitään hyötyä?
Jos mies ei kykene isyyteen,
Mutta aapeenkin tapauksessa mies oli se joka halusi lapsen.
Onneksi kaikki miehet ei ole tuommoisia ja se voi myös helpottaa kun lapsi kasvaa eikä ole enää niin hoivattava ja osaa itsekin kertoa tarpeistaan. Pikkuapulaisesta voi kasvaa ihan kelpo isä vielä. Jatka vaan ap samaa linjaa että jätät lapsen miehen vastuulle ja lähdet pois, siis olettaen että hän kuitenkin hoitaa lapsen silloin edes kohtuullisella tavalla. Ja tietysti voit yrittää vierittää vastuuta joistain jutuista miehelle, vaikkapa sopia että hoidatte perussiivouksen ja/tai ruuat vuoroviikoin.
Miehet on miehiä, käsittelevät asioita omalla tavallaan. Anna miehellesi tilaa olla mies, elä pakota ja vaadi. Kyllä se siitä.
Ei se opi jos ei sille anna vastuuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehet on miehiä, käsittelevät asioita omalla tavallaan. Anna miehellesi tilaa olla mies, elä pakota ja vaadi. Kyllä se siitä.
Tuollaista miestä pitää nimenomaan vaatia olemaan mies ja isä, eikä äidin pikku apuri ja passiivinen kelluja. Jos oma-aloitteisuudessa tai aktiivisuudessa on ongelmia, ei se sieltä odottelemalla löydy. Mukavampaahan se olisi itse kullekin vain olla löllötellä, mutta perheelliselle se ei ole vaihtoehto.
Mies on selvä narsissi. Jättänyt meta-työt tekemättä, ehkä kaasuvalottanutkin. Sinuna harkitsisin, kannattaako jatkaa mies-vauvan kanssa suhdetta pidempään, vaihtamalla paranee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei se opi jos ei sille anna vastuuta
Täysjärkinen normaali aikuinen ottaa itse vastuuta elämän asioista.
Ei tapauksen miehelle pitäisi joutua "antamaan vastuuta", vaan tapauksen miehen pitäisi itse ottaa vastuuta lapsensa kasvatuksesta yhtä paljon, kuin lapsen äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Valitettavasti on helppoa luistaa vastuusta, jos molempien on tarkoitus hoitaa kaikkea. On aika vaikeaa tehdä sama, jos omalla vastuulla on esimerkiksi iltarutiinit jokainen ilta"
Tämä on erinomainen pointti. On ihan eri asia sanoa että "tuletko auttamaan vaipanvaihdossa" kun että "sinä vaihdat sitten tänään vaipat."
Ensimmäinen tapa tekee toisesta passiivisen auttajan, toinen aktiivisen toimijan jonka pitää itse katsoa milloin ne vaipat pitää vaihtaa.
Vastuusta luistelijaan ei kyllä tippaakaan auta tehtävien jako niin, että tietyt hommat naikitetaan vain vastuusta luistelijalle. Ne hommat jää sitten vain hoitamatta.
Ap kyllä kertoi että miestä voi oikein hyvin pyytää ja käskeä tekemään asioita. Eli siitä vain sitten käskemään ismopiakin kokonaisuuksia hoitamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Minä en kyllä aloituksessani tarkoittanut mitään siivoustasoja tai pukeutumistyylejä vaan sitä, että voidakseen hyvin ja kasvaakseen lapsen täytyy saada keskimäärin viisi ateriaa päivässä eikä ne kaikki voi olla pelkkää karkkia ja pullaa, että vaippa täytyy vaihtaa silloin jos siinä on kakka tai se meinaa täyttyä pissasta, että pakkasella ulkona täytyy olla talvivaatteet, lämpimät kengät ja lämpimät kintaat, että lapsen täytyy saada d-vitamiinilisää, että lapsen kanssa täytyy viettää aikaa ja puhua eikä vain laittaa lapselle tunneiksi videoita pyörimään jne."
Kun kuitenkin kerroit että olet jättänyt lapsen miehelle pidemmäksikin aikaa yksin hoitoon niin onko hän silloin syöttänyt pelkkää karkkia, jättänyt vaipan vaihtamatta ja vienyt ulos ilman ulkovaatteita? Vai onko kuitenkin pystynyt tekemään jotain oikein?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niskaperseotteella suoraan syvään päätyyn. Nakitat miehen kahdestaan lapsen kanssa usein ja pitkiksi ajoiksi. Työnnät lapsen syliin ja sanot, että lähdet tästä nyt pitkälle lenkille tai ystävää näkemään.
Olen tehnytkin noin. Jopa kokonaisiksi päiviksi. Mutta ei silti tuokaan ole muuttanut mitään.
ap
Ja muutenkin se ajatus tässä taustalla, että äidin täytyy paeta omasta kodistaan saadakseen isän ymmärtämään osansa vastuusta!
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Neuvolassa ollaan oikeassa, isä saa itse päättää millainen isä hän on, sinä itse voit päättää jatkatko suhdetta vai et.
Ai neuvolassa oltiin oikeassa? Entä jos minä nyt päätänkin äitinä, että minun rooli on vastedes olla isän pikkuapulainen? Siis sen pikkuapulaisen pikkuapulainen. Kuka sitten hoitaa lapsen ja vadtaa lapsen asioista, hoidosta, huolenpidosta ja kasvatuksesta? Kun on vain kaksi pikkuapulaista vailla vastuita. Sanooko neuvola silloin, että kyllä äiti saa itse päättää millainen äiti hän on ja tuo on ihan ok rooli äidille?
ap
No niinhän se menee että se jonka luonne kestää enemmän ja pidempää jättää lapsi hoitamatta on se apulainen. Ja se jonka luonne ei anna myöten jättää lasta hoitamatta on se joka on se pääasiallinen hoitaja.
Yleensä se on nainen jonk
Nykyajan nuoret naiset eivät tajua tätä aiempien sukupolvien naisten asennetta. Jos mies dokaa, perheen äitikin usein nykyään alkaa dokata, kun ennen yritti kannatella perhekuviota. Se on tasa-arvoa! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niskaperseotteella suoraan syvään päätyyn. Nakitat miehen kahdestaan lapsen kanssa usein ja pitkiksi ajoiksi. Työnnät lapsen syliin ja sanot, että lähdet tästä nyt pitkälle lenkille tai ystävää näkemään.
Olen tehnytkin noin. Jopa kokonaisiksi päiviksi. Mutta ei silti tuokaan ole muuttanut mitään.
apJa muutenkin se ajatus tässä taustalla, että äidin täytyy paeta omasta kodistaan saadakseen isän ymmärtämään osansa vastuusta!
-eri
Paeta? Ap ei puhunut kyllä pakenemisesta, vaan "lähtemisestä". Toki "pakeneminen" saa asian kuulostamaan pahemmalta, ja kohta koko ketju puhuu asian vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta aika olennainen asia puuttuu tästä aloituksesta: lapsen ikä.
Neljän lapsen äitinä olen sitä mieltä, että on ihan luonnollista, että äiti on imeväisestä enemmän vastuussa, koska imetys tekee äidistä lapselle ensisijaisen ja tarpeellisen. En pidä tuttipulloruokintaa isän suorittamana tasa-arvotekona vaan imetyksen epäonnistumisena. (Tuttipulloruokinta imetyksen väleissäkin voi haitata imetystä, kun lapsi alkaa haluta pulloa, josta saa maidon helpommalla kuin rinnasta kiskomalla. Sitten siirrytäänkin pulloruokintaan.)
Toki isäkin voi osallistua vauvan hoitoon sylittämällä, hieronnalla, juttelemalla vauvalle, nukuttamalla koliikkivauvaa.
Isän rooli kasvaa lapsen kasvaessa ja oppiessa kävelemään, ja silloin äidin pitäisi olla viisas ja antaa isälle tilaa. Omat kaksi poikaani olivat kovasti isän perään, kun alkoivat olla kaksivuotiaita.
Jotenkin aloitus kuulosti oppikirjaesimerkiltä, ei aidolta. Ja lisäksi menneiden vuosikymmenten isien käyttäytymiseltä, ei nykyajalta.
Vieläkö nykyään on tuollaisia "pikkuapulaisisiä". Muut äidit, onko vastaavia kokemuksia?
Vierailija kirjoitti:
Miehet on miehiä, käsittelevät asioita omalla tavallaan. Anna miehellesi tilaa olla mies, elä pakota ja vaadi. Kyllä se siitä.
No mitä naiset sitten saa olla? Minä en ole johtajatyyppiä, en tykkää päsmäröidä, käskyttää, pyytää enkä yksin huolehtia että edes ne minimivaatimukset täyttyy lapsen ja kodin hoidossa. Enkä myöskään haluaisi jatkuvasti korjailla miehen hutilointeja. Miksi siis joudun vasten tahtoani olemaan tällainen tai kaikki oikeasti leviää käsiin? Kokeiltu on ja vastuun sen kaaoksen selvittelystä kannan sitten kuitenkin itse.
Yleensä asioita tehdään tietyllä tavalla ja tietyllä "huolellisuudella" vältyttääkseen lisätyöltä. Olen ihan todella monet kerrat kokeillut tätä, että mies saa tehdä omalla tavallaan ja ihan poikkeuksetta siitä aiheutuu joku lisätyö. Vaikka nyt esimerkkinä, että jos minä en korjaa miehen laittamaan roskapussia, seuraavaksi joudun pesemään roskasangon, koska pussi ei ole ollut kunnolla suojaamassa astiaa. Jos pyydän, että laittaisitko pussin kunnolla, päsmäröin. Jos en pese sitä likaantunutta astiaa, ei pese myöskään mies. Tämä siis vain yksi sadasta esimerkistä, kun mies saa olla mies.
Minäkin haluaisin olla nainen=inhimillinen. Rento, huoleton, unohteleva. Luottavainen, että jos minä en hoida, mies hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika olennainen asia puuttuu tästä aloituksesta: lapsen ikä.
Neljän lapsen äitinä olen sitä mieltä, että on ihan luonnollista, että äiti on imeväisestä enemmän vastuussa, koska imetys tekee äidistä lapselle ensisijaisen ja tarpeellisen. En pidä tuttipulloruokintaa isän suorittamana tasa-arvotekona vaan imetyksen epäonnistumisena. (Tuttipulloruokinta imetyksen väleissäkin voi haitata imetystä, kun lapsi alkaa haluta pulloa, josta saa maidon helpommalla kuin rinnasta kiskomalla. Sitten siirrytäänkin pulloruokintaan.)
Toki isäkin voi osallistua vauvan hoitoon sylittämällä, hieronnalla, juttelemalla vauvalle, nukuttamalla koliikkivauvaa.
Isän rooli kasvaa lapsen kasvaessa ja oppiessa kävelemään, ja silloin äidin pitäisi olla viisas ja antaa isälle tilaa. Omat kaksi poikaani olivat kovasti isän perään, kun alkoivat olla kaksivuotiaita.
Aika auttaa, tai ei. Kun lapsesi ovat aikuisia, on ihan yhdentekevää, miten olet heidät vauvana ruokkinut. Se taas ei ole yhdentekevää, kuinka lasten toinen vanhempi osallistuu yhteiseen perheprojektiin. Ne, jotka eivät osallistu, jäävät matkan varrelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niskaperseotteella suoraan syvään päätyyn. Nakitat miehen kahdestaan lapsen kanssa usein ja pitkiksi ajoiksi. Työnnät lapsen syliin ja sanot, että lähdet tästä nyt pitkälle lenkille tai ystävää näkemään.
Olen tehnytkin noin. Jopa kokonaisiksi päiviksi. Mutta ei silti tuokaan ole muuttanut mitään.
apJa muutenkin se ajatus tässä taustalla, että äidin täytyy paeta omasta kodistaan saadakseen isän ymmärtämään osansa vastuusta!
-eri
Paeta? Ap ei puhunut kyllä pakenemisesta, vaan "lähtemisestä". Toki "pakeneminen" saa asian kuulostamaan pahemmalta, ja kohta koko ketju puhuu asian vierestä.
No voi hyvää päivää. Ok. Lähteä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta aika olennainen asia puuttuu tästä aloituksesta: lapsen ikä.
Neljän lapsen äitinä olen sitä mieltä, että on ihan luonnollista, että äiti on imeväisestä enemmän vastuussa, koska imetys tekee äidistä lapselle ensisijaisen ja tarpeellisen. En pidä tuttipulloruokintaa isän suorittamana tasa-arvotekona vaan imetyksen epäonnistumisena. (Tuttipulloruokinta imetyksen väleissäkin voi haitata imetystä, kun lapsi alkaa haluta pulloa, josta saa maidon helpommalla kuin rinnasta kiskomalla. Sitten siirrytäänkin pulloruokintaan.)
Toki isäkin voi osallistua vauvan hoitoon sylittämällä, hieronnalla, juttelemalla vauvalle, nukuttamalla koliikkivauvaa.
Isän rooli kasvaa lapsen kasvaessa ja oppiessa kävelemään, ja silloin äidin pitäisi olla viisas ja antaa isälle tilaa. Omat kaksi poikaani olivat kovasti isän perään, kun alkoivat olla kaksivuotiaita.
Vai imetyksen epäonnistumisena... Huhhuh mikä imetysfanaatikko.
Tavallista, varsin tavallista.