Millaisista asioista olit lapsena kateellinen kavereillesi?
Minä olin kateellinen kun kaveri asui talossa minkä pihassa oli ihania vanhoja puita missä sai kiipeillä ja mihin voi ripustaa keinun.
Kommentit (23)
Siitä että tämän vanhemmat oli eronneet. Heillä oli kotona aina hyvä ilmapiiri molempien vanhempien luona. Meillä oli kireä ja ankea ilmapiiri, toivoin vanhempien eroa ekaluokasta alkaen.
Kaverin toinen vanhempi oli kuollut ja tämä kuulemma sai lapseneläkettä omalle tililleen.
Kaverilla oli kaikki Disneyn piirretyt ja meillä vain muutama
Kateus taisi iskeä vasta aikuisena.
Lapsena olin vain vähän pahoillani siitä, että siskolle ostettiin aina punaista ja muita tyttöjen perinnevärejä, minulle sinistä ja vihreää, poikien perinteisiä värejä, vaikka minäkin olin tyttö.
Olin kateellinen niille kavereilleni joiden vanhemmat olivat eronneet, kotona turvallista ja rauhallista. Yhden kaverin rapajuoppo isä asui muualla ja haimme sieltä pullonkeräyspäivänä pulloja. Meillä vanhemmat ryyppäsi ja tappeli, karkailin ja lähdin pois heti kun pääsin.
Olin kateellinen ydinperheestä ja kunnollisesta isästä, omakotitalosta, harrastuksista, ehjistä sukista. Kauniista matoista, ulkomaanmatkoista.
Laihuus, notkeus, nopeus. Olisin halunnut olla liikunnallinen, ketterä ja siro. Henkisistä ominaisuuksista kadehdin reippautta, iloisuutta, sosiaalisuutta ja rohkeutta.
Aika surullista oikeastaan, että jo siinä 5-6-vuotiaana aloin haaveilla olevani toisenlainen. Olin itse sellainen roteva, pitkä ja kömpelö tyttö, luonteeltani hyvin juro. Nyt aikuisena onneksi itsetunto on parempi, nuoruus oli vaikeaa aikaa.
Kerrostalossa asuville kavereille, kun siellä oli leikkikenttä ja koko talon lapset leikkivät yhdessä. Asuin omakotitalossa muista kauempana.
Olin kateellinen kaverille jolla oli My little pony Paradise estate - leikkisetti.
Tämä: http://mylittlewiki.org/wiki/Paradise_Estate
En tiedä olinko niin kateellinen mutta minua suretti valtavasti se kun perhe oli ihan outo, isä alkoholisti ja äiti läheisriippuvainen (en tietenkään lapsena osannut nimittää heidän käytöstään kuin aikuisena).
Kateellinen olin sellaisille luokka- tai muille kavereille, joilla näytti olevan hyvät kunnon välit sisaruksiinsa, joilta he saivat tarvittaessa tukea. Minulla oli vain kaamea sisko joka kiusasi minua koko sen ajan ennen kuin itse lähdin kauas pois.
Olin kateellinen sellaisille kavereille, joilla oli oma huone. Meillä oli vain keittiö, olohuone ja vanhempien pieni makuuhuone.
Me kolme lasta nukuimme olohuoneessa. Ei juuri pystynyt kutsumaan kavereita käymään, kun missään ei ollut tilaa.
En oikeastaan kateellinen, mutta olisin itsekin halunnut harrastaa hevosia ja poneja
Mä olin kateellinen kaverini vanhemmista, heidän kauniista kodistaan, hevostalleista ja kaverin mummosta, jolla oli ihana pitsihuvila rantasaunoineen. Se kaikki tuntui lapsena niin täydelliseltä. Myöhemmin vasta tajusin ongelmat kulissien takana.
En mistään! Miksi pitäisi olla kateellinen?
Olin kateellinen ihan perusasioista: omasta huoneesta, mitä minulle ei ollut, sisävessasta, kesämökistä jne. Asuttiin aikamoisessa rytöläjässä, niin en ikinä kutsunut kavereita kylään...( isä asuu vieläkin siellä)
Ainoana lapsena olin kade muiden sisaruksista. Olin luokallanikin ainoa ainoa lapsi.
Yhden pihan lapsen äiti oli kuollut, ja kadehdin häntä kun heillä oli usein ruoaksi pizzaa ja kokista.
Oma huone oli minullakin ykköstoive. Se ohitti jopa sisävessan ja suihkun (vaikka viimeistään yläasteikäisenä olisin tehnyt melkein mitä tahansa, jos meillä olisi ollut nuo mukavuudet) koska olisin vaan nauttinut niin paljon siitä, kun voi vetää oven kiinni perässään ja lukea tai piirtää ihan rauhassa.
Kavereiden hevosharrastusta, jolle oli vanhempien tuki ja kannustus.
Yhden kaverin kotona oli piano. Minusta se oli todella hienoa.