Millaisista asioista olit lapsena kateellinen kavereillesi?

Vierailija kirjoitti:

Ainoana lapsena olin kade muiden sisaruksista. Olin luokallanikin ainoa ainoa lapsi. 

Mulla sama. Olisin NIIN halunnut siskon ja veljen. 

Olin kateellinen vaikka mistä: barbit ja barbitalo, piirustustaito, siisti koti, siskot (minulla vain veljiä), ulospäinsuuntautuneisuus (olin todella ujo), cd-levyt, Pollux-hevoskerhoon kuuluminen, tanssikilpailun voittaminen, poikien huomio, keinu omassa pihassa, normaalit vanhemmat, vaaleat hiukset jne. 

 

Aikuisena en kadehdi enää mitään, tuli vissiin kadehdittua lapsena koko rahan edestä. Kateus on kauhea tunne. 

Olin peruskoulun aikaiselle parhaalle ystävälle vähän kateellinen milloin mistäkin. Perheessä oli uudet autot, poneja, vapaa kasvatus, aina uusia hienoja vaatteita ja tää ystäväni oli kova kehuskelemaan näillä. Mullakin oli lapsuudenperheessä asiat hyvin eikä varsinaisesti puutetta mistään. Elettiin kuitenkin  jotenkin vaatimattomammin ja omat  vanhemmat oli tiukempia kasvattajia.

Nyt aikuisiällä olen tajunnut, ettei kateudessa ollut järkeä. Lisäksi tämä kadehtimani lapsuudenystävä on kärsinyt teini-iästä asti milloin mistäkin henkisistä ongelmista, eli ei ne ulkoiset puitteet tuo onnea välttämättä.