Kuuluuko hyviin tapoihin järjestää miesystävälle isänpäivää?
Asutaan erillään mutta suhde avopuoliso-tasoa, monilla tahoillaan omat lapset. Omani ovat isällään tämän viikonlopun yli ja miesystävällä on koululaisensa luonaan. Tänään mies sanoi minulle, että odottaa minun järjestävän hänelle isänpäiväohjelmaa (mielellään siis lastensa kanssa) ja että ohjelman ja yllätyksen teko kuuluu läheisille.
Mitä sanotte? olen häkeltynyt kommentistaan. Lähinnä ajattelin että juhlistavat lastensa kanssa, minä teen omia juttujani, ja kun nähdään vien hänelle kukan päivän kunniaksi muttei sinällään kuulu minulle. Nyt sitten mies loukkaantuu mikäli näin, ilmaisi odottavan että järkkään päivää, ja minä olen tilanteessa nyt hieman ihmeissäni. Pakkokeksitty yllätys koska mies näin edellyttää. Miten toimisit tilanteessa?
Kommentit (57)
Eikö se mies voi itse sopia lastensa kanssa, että käyvät vaikka ABC:lla isänpäivälounaalla.
Miten ollaan avopuoliso, kun kuitenkin asutaan erillään?
Laittaako mies vastavuoroisesti äitienpäivän yllätyksineen? Outo on kuvio.
Jos ei tuon ikäiset lapset oo viitsineet askarrella korttia, tai sen vertaa iskä kiinnostanut että olisivat ostaneet sellaisen kaupasta viikkorahoillaan, niin voi-voi. Aamupala sänkyyn olisi ollut heille suorastaan ilmainen suorite, mutta jos ei sekään ole niin...
Ei ole sinun vikasi, ettei hänen lapsensa arvosta häntä, tai halua juhlia hänen isyyttään. On tainnut totuus kirpaista, eikä haluaisi nähdä sitä vieläkään, joten on helpompi syyttää sinua kuin omia lapsiaan, tai pohtia miten sitä omaa pettymystään voisikaan käsitellä.
Kyllä tässä on tainnut nyt käydä niin, että susta on tehty syntipukki, ettei omien lasten piittaamattomuus satuttais niin kovasti. Miten sen suhteen sitten pitäis tehdä, niin en kyllä tiedä.
Vierailija kirjoitti:
Jos ei tuon ikäiset lapset oo viitsineet askarrella korttia, tai sen vertaa iskä kiinnostanut että olisivat ostaneet sellaisen kaupasta viikkorahoillaan, niin voi-voi. Aamupala sänkyyn olisi ollut heille suorastaan ilmainen suorite, mutta jos ei sekään ole niin...
Ei ole sinun vikasi, ettei hänen lapsensa arvosta häntä, tai halua juhlia hänen isyyttään. On tainnut totuus kirpaista, eikä haluaisi nähdä sitä vieläkään, joten on helpompi syyttää sinua kuin omia lapsiaan, tai pohtia miten sitä omaa pettymystään voisikaan käsitellä.
Monissa perheissä aikuiset vastaavat tarjoiluista. Toisaalta en nyt ihan ymmärrä miksi naisystävän pitäisi järjestää isänpäivän miesystävälleen. Iskä viettäköön laatuaikaa lastensa kanssa noutoruoan voimin.
Olette ollut yhdessä useamman vuoden? No miten ne edelliset isänpäivät on sujuneet kun nyt yhtäkkiä kauhea haloo tuosta?
Minusta hyviin tapoihin kuuluu jotenkin muistaa miesystävää, vaikkei olisikaan yhteisiä lapsia. Mulla ja mun miehellä ei ole yhteisiä lapsia, ja ajattelen että isänpäivä ja äitienpäivä ovat pääasiassa lasten kanssa keskenään vietettävää aikaa, ilman uusia kumppaneita. Mutta jotenkin ois tärkeää muistaa, on se sitten kukkia, suklaata, kakun leipominen, ruoan laitto, kylään kahville kutsuminen tms. Ja tottakai tulee kutsua myös ne lapset samalla käymään (jos eri osoitteessa).
Olen itsekin joskus pyytänyt miesystävää järjestämään lapseni kanssa jotain mulle, kun lapsi niin pieni ettei itse osaa mulle kahvia keittää. Mutta ei ole reilua odottaa mitään koko päivän kestävää ilotulitusta ja extraohjelmaa. Kahvi ja pulla riittää. Tai joku muu vastaava muistaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oho, ei tarvitse. Ei ole teidän yhteiset lapset.
Sanoisin että ei käy. Pyytäkööt eksää siihen.
Miten ne lapset asiaan liittyy? Omaa isäähän isänpäivänä muistetaan.
Kyllä mä vaan laitoin miesystävälle isänpäivätoivotukset heti aamulla.
-ohis
Hän ei ole avopuolisosi, ap, vaan miesystäväsi. Käytöksestä päätellen oikeastaan poikaystävä.
Mies meinaa että _minä_ toimin loukkaavasti koska en arvostanut häntä ja lapsiaan isänpäivänä. Varmaan lapsensa järkkäsikin mutta kun minä en. En toimi kuten hyvä puoliso.
Me teimme miehen kanssa illaksi yhdessä, koska myös minun lapseni halusivat tulla muistamaan häntä. Vanhemmuus ei ole biologiaa, se tulee sydämestä.
Vierailija kirjoitti:
Me teimme miehen kanssa illaksi yhdessä, koska myös minun lapseni halusivat tulla muistamaan häntä. Vanhemmuus ei ole biologiaa, se tulee sydämestä.
Meidän kummankin lapset on ollut koko meidän suhteen ajan osa meitä ja totta hitossa kumpikin parisuhteen aikuisista on yhdessä lasten kanssa järjestänyt toiselle sen päivän.
Äärestä surullista lukea miten aikuiset ei osaa olla niitä aikuisia vaan kiukuttelee kuin pikkulapset, joilta on viety kaikki lelut ja karkit.
Eli kykenevät itse askartelemaan kortit ja kakut oma-aloitteisesti. En tajua mihin tuossa sinua tarvitaan. Jos kaupasta pitää jotain saada, niin varmaan oma äiti / isovanhemmat antavat rahat hankintoihin?
Jos nyt edes se aloite isänpäiväohjelmaan olisikin tullut lapsilta, eikä ukolta! Jos tuon ikäisiä ei kiinnosta juhlistaa iskäänsä, niin ei kyllä ole sinunkaan asiasi sitä heidän puolestaan tehdä. Että hei vaan, nyt ois sulle hemmotteluviikonloppu, kun oot ennen meidän tapaamista uitellut melaasi muissa vesistöissä. Juhlan aika, nostetaan oikein malja!