Onko täällä ketään joka on liittynyt aikuisena kirkkoon?
Tarkoitan vähän vakavampaa liittymistä kuin sitä, että liitytään kirkkoon jotta päästäisiin kirkossa naimisiin ja erotaan kirkosta heti kun häät on ohi. Onko täällä ketään, joka olisi liittynyt aikuisena kirkkoon tarkoituksenaan jäädä sen jäseneksi? Olisi kiva kuulla tarkemmin, mitkä syyt sai hakeutumaan kirkon jäsenyyteen ja miltä päätös myöhemmin tuntuu. Etenkin niiden kokemukset kiinnostaa, joiden liittymisen taustalla ei ole mikään selvä uskoontulo ja säännöllinen jumalanpalveluksissa yms. käyminen.
Kommentit (143)
Vierailija kirjoitti:
"Se nimenomaan ON neutraali tila. Lapsi ei tarvitse kirkon tarjoamaa uskontoa mihinkään. Hän luo ja hylkää tarpeelliset uskomuksensa itse."
Uskonnottomuus EI todellakaan ole neutraalia. Uskonnonvapaus on tarkoitettu posiitiviseksi vapaudeksi, joka takaa mahdollisuuden oman uskonnon harjoittamiseen niin yksilöllisesti kuin yhteisöllisestikin yhtä lailla kuin se takaa mahdollisuuden jättäytyä uskontojen ulkopuolelle.
Pieni lapsi ei pysty valitsemaan uskontoaan tai uskonnottomuuttaan itse, joten huoltajien on tehtävä valinta lapsen puolesta.
Todellakin ON neutraali tila. Kaikki ovat syntyessään ateisteja, kunnes vanhemmat alkavat oman uskontonsa iskostamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Se nimenomaan ON neutraali tila. Lapsi ei tarvitse kirkon tarjoamaa uskontoa mihinkään. Hän luo ja hylkää tarpeelliset uskomuksensa itse."
Uskonnottomuus EI todellakaan ole neutraalia. Uskonnonvapaus on tarkoitettu posiitiviseksi vapaudeksi, joka takaa mahdollisuuden oman uskonnon harjoittamiseen niin yksilöllisesti kuin yhteisöllisestikin yhtä lailla kuin se takaa mahdollisuuden jättäytyä uskontojen ulkopuolelle.
Pieni lapsi ei pysty valitsemaan uskontoaan tai uskonnottomuuttaan itse, joten huoltajien on tehtävä valinta lapsen puolesta.
Todellakin ON neutraali tila. Kaikki ovat syntyessään ateisteja, kunnes vanhemmat alkavat oman uskontonsa iskostamisen.
Ateismi tarkoittaa jumalan kieltämistä, joten kukaan ei taatusti ole syntyessään ateisti.
Tuossa on vaan sellainen ongelma, että useimmat uskonnot on paljon muutakin kuin pelkkiä uskomuksia. Tiesitkö, että jopa ev.lut. kirkon jäsenyyteen sisältyy suoranainen velvollisuus paitsi käydä kirkossa myös kastattaa lapsensa? Asiasta on säädetty kirkkojärjestyksen 1 luvun 3 :ssä: "Kirkon jäsenen tulee osallistua jumalanpalvelukseen, käyttää muutenkin armonvälineitä ja edistää seurakunnan tehtävän toteuttamista. Lisäksi hänen tulee noudattaa kristillistä elämäntapaa, solmia avioliittonsa säädetyllä tavalla, antaa kastaa lapsensa ja huolehtia heidän kristillisestä kasvatuksestaan."
Luterilaisille kaste ei muutenkaan ole pelkkä vedenpirskotteluriitti, jolla lapsi liitetään virallisesti kirkko-organisaation jäseneksi. Luterilaisen tunnustuksen mukaan kaste on Jumalan teko, jossa Jumala lahjoittaa lapselle uskon. Ja koska pieni vastakastettu sylivauvakin kykenee uskomaan, siitä voi päätellä, että uskossa on kyse jostain ihan muusta kuin uskomuksista.