Parisuhde vessasta alas ilman syytä
Loin tästä jo viestiketjun tänään aiemmin, mutta se poistettiin ilman syytä. Keskustelu oli täysin asiallista, vaikkakin minua kutsuttiin takertujaksi ja kontrollifriikiksi yms. kun vaadin ex-naisystävältäni jonkinlaista inhimillistä käytöstä itseäni kohtaan.
Luon saman viestiketjun uudestaan, jossa on myös lainattuna aiempi kirjoitus. Aihe on minulle hankala ja minun on todella vaikea käsitellä eroa.
Otsikko kertoo oikeastaan kaiken olennaisen. Erosin kaksi viikkoa sitten.
Seurustelin noin puoli vuotta naisen kanssa. Meillä ei ollut koskaan mitään erimielisyyksiä, jaoimme samanlaisia arvoja ja mielenkiinnon kohteita sekä huumorin. Hän tapasi minun perheeni ja minä hänen. Keskustelimme jopa yhteen muuttamisesta. Kaiken kaikkiaan arki sujui hyvin.
Sitten kaikki muuttui yhtäkkiä. Hän alkoi perumaan sovittuja tapaamisiamme ja viestittelykin väheni lähes olemattomiin. Tietysti huolestuin ja kysyin, että onko kaikki hyvin. Hänen vastauksensa oli, että hänellä on minusta johtumattomia huolia mm. työstressin takia. Niinpä annoin tilaa.
Viikon jälkeen, kun hänestä ei ollut kuulunut mitään, olin jälleen yhteydessä ja vaadin jonkinlaista vastausta, että missä mennään, joten soitin hänelle. Vastaus oli hyvin epäselvä, lähes olematon. Hän vetosi edelleen ym. syihin ja sovimme, että tapaamme lähipäivinä.
Lähipäivää ei kuitenkaan koskaan tullut, sillä hän perui aina jonkun epämääräisen syyn takia tapaamisemme. Minulle riitti ja ilmoitin, että en ansaitse tällaista kohtelua ja hän voi heittää minulta hänen luokseen jääneet tavarat roskiin.
En enää ole kuullut hänestä."
Olinko minä tosiaan se paha ihminen tässä suhteessa, kun epätietoisuus sattui minuun kovasti ja halusin tietää missä mennään?
Kommentit (753)
Olethan kirjoittanut, että eroviesti oli hätähuuto, kun et saanut häneltä tarpeeksi viestiä. Että hänen olisi pitänyt vakuuttaa suhteen jatkumisesta, hänen olisi pitänyt viestiä, hänen olisi pitänyt.....
Ainakin jossain viestissä ap pohti sitä, että jos nainen olisi edelleen halunnut olla suhteessa ja tajunnut ap:n kannan, hän olisi ottanut yhteyttä ja puhunut tilanteen auki. Ei käsittääkseni vaatinut, että näin olisi pitänyt tapahtua vaan, että niin olisi pitänyt tapahtua ja tapahtunut, jos olisi ollut kyse vaan jostain väärinymmärryksestä ja ap:n ylireagoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeästihän hän teki. Olet syystäkin loukkaantunut. Kuulostaa kuitenkin siltä, ettei mitään ole tehtävissä, etkä todennäköisesti saa häneltä koskaan selitystä katoamiselleen.
Jos asia oikein kovin painaa mieltä, kannattaa mennä juttelemaan asiasta ammattilaisen kanssa. Hän voi auttaa pääsemään asiasta yli.
Sen sijaan, että kävisi asian läpi itse tai kaverin kanssa niin kannattaa maksaa jollekin sairas summa tästä? Mielisairaanhoito on muutenkin ruuhkautunut niin jösses, jos jotkut hoitavat erojaan siellä.
Mielisairaanhoito???? Ap:lla on traumatausta, näin olen ymmärtänyt. On ihan oikein käydä hoidattamassa oloaan mielenterveyspalveluissa, jos tuntee tämän vieneen oloaan pahemmaksi. Lisäksi osa ostaa palvelut ihan omilla rahoillaan eivätkä ruuhkauta systeemiä. Onko se sitten parempi, että ap vajoaa työkyvyttömäksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Törkeästihän hän teki. Olet syystäkin loukkaantunut. Kuulostaa kuitenkin siltä, ettei mitään ole tehtävissä, etkä todennäköisesti saa häneltä koskaan selitystä katoamiselleen.
Jos asia oikein kovin painaa mieltä, kannattaa mennä juttelemaan asiasta ammattilaisen kanssa. Hän voi auttaa pääsemään asiasta yli.
Sen sijaan, että kävisi asian läpi itse tai kaverin kanssa niin kannattaa maksaa jollekin sairas summa tästä? Mielisairaanhoito on muutenkin ruuhkautunut niin jösses, jos jotkut hoitavat erojaan siellä.
Mielisairaanhoito???? Ap:lla on traumatausta, näin olen ymmärtänyt. On ihan oikein käydä hoidattamassa oloaan mielenterveyspalveluissa, jos tuntee tämän vieneen oloaan pahemmaksi. Lisäksi osa ostaa palvelut ihan omilla rahoillaan eivätkä ruuhkauta systeemiä. Onko se sitten paremp
Mielisairaanhoito on mielisairaita varten. Ei siellä käydä eroja läpi.
Mielisairaanhoito on mielisairaita varten. Ei siellä käydä eroja läpi.
No siellä käydään läpi mitä käydään. Saako sellaista hoitoa osastohoidossa? Ainakin terapia ja psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja ovat mielenterveyshoitajia ja sellaisen luo voi ap hyvin mennä.
Eihän jokaiseen eroon ole aina yhtä tai kahta tarkkaa syytä. Syy voi olla se, että toinen kokee, ettei pari ole yhteensopiva, ovat liian erilaisia. Tai joku voi kokea valaistumisen, että itse ei sovellu ylipäätään parisuhteeseen. On ihastunut, lähtenyt kokeilemaan ja todennut, ettei parisuhteessa eläminen ole oma juttu. Siihen ei aina pettäminen liity, vaan joku voi kokea suhteen liian vaativaksi ja elää mieluummin yksin, kuin on tilivelvollinen jollekin menoistaan ja suunnitelmistaan.
Jos toinen sanoo syyksi, että mielestään pari ei ole yhteensopiva, niin sitten se toinen pähkii, että miksi ei ole, kaikki kun oli niin mainiosti. Minkä tahansa syyn se toinen sanoisi, se ei välttämättä sille jätetylle kelpaisi. Ihan asiallisestikin käyttäytyvät ihmiset tulevat joskus jätetyiksi. Sådant är livet.
Koeaikana voi irtisanoa ilman syytä.
On myös ihan normaalia olla tunnekuohussa tullessaan yllättäen jätetyksi/ suhteen romahtaessa yhtäkkisesti. Kyllä se siitä tasaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaanhoito on mielisairaita varten. Ei siellä käydä eroja läpi.
No siellä käydään läpi mitä käydään. Saako sellaista hoitoa osastohoidossa? Ainakin terapia ja psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja ovat mielenterveyshoitajia ja sellaisen luo voi ap hyvin mennä.
Mun on 1900-luvulla syntyneenä tosi vaikea ymmärtää näitä. Ymmärrän mielisairaudet, joita hoidetaan psykiatriassa. Mutta mitä nämä erojuttujen hoidot on mielisairausyksiköissä? Ennen vanhaan erot käytiin läpi oman elämän ihmisten kanssa. Näitä juttuja kutsutaa elämäksi. Myötä- ja vastoinkäymisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaanhoito on mielisairaita varten. Ei siellä käydä eroja läpi.
No siellä käydään läpi mitä käydään. Saako sellaista hoitoa osastohoidossa? Ainakin terapia ja psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja ovat mielenterveyshoitajia ja sellaisen luo voi ap hyvin mennä.
Mun on 1900-luvulla syntyneenä tosi vaikea ymmärtää näitä. Ymmärrän mielisairaudet, joita hoidetaan psykiatriassa. Mutta mitä nämä erojuttujen hoidot on mielisairausyksiköissä? Ennen vanhaan erot käytiin läpi oman elämän ihmisten kanssa. Näitä juttuja kutsutaa elämäksi. Myötä- ja vastoinkäymisiä.
Oletko ihan varma, ettet ole syntynyt 1800-luvulla? Minä en ainakaan edes tiedä, miten ja missä annetaan mielisairaanhoitoa? Ehkä jossain osastohoidossa psykoosi- ja skitsofreniapotilaille?
Nykyään hoidetaan terveyttä, on se sitten fyysistä tai psyykkistä. Jos ap:lla on traumatausta vastaa se jotain fyysistä kroonista sairautta, joka on parhaimmillaan remissiossa vaikka koko loppuiän, mutta tällaisissa tilanteissa se saattaa nousta taas pinalle ja vaatia hoitoa. Ja saattaa olla, ettei vaadi. Ap sen itse tietää ja toivottavasti toimii sen mukaan.
Pitäisiköhän minunkin alkaa miettiä, koska auton voi viedä huoltoon, vaikken omaa mitään sen alan koulutusta tai muutenkaan riittävää tietämystä.
Mun on vaikeeta miehenä ymmärtää ruikutusta. Miehet ei ruikuta.
Etkö ymmärrä lukemaasi? Eihän pointti ollut siinä, saiko joku eroilmoituksen vaiko ei, vaan siinä, että joku kyllästyi johonkin toiseen.
Vaikuttaa siltä, että olet niin oman itsesi pauloissa, ettet pysty ymmärtämään, miksi joku voisi kyllästyä kaltaiseesi kultakimpaleeseen. Sinähän olet omien sanojesi mukaan tehnyt kaiken oikein ja etsit vikaa tyttiksestä ja hänen mahdollisista mielenterveysongelmistaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaanhoito on mielisairaita varten. Ei siellä käydä eroja läpi.
No siellä käydään läpi mitä käydään. Saako sellaista hoitoa osastohoidossa? Ainakin terapia ja psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja ovat mielenterveyshoitajia ja sellaisen luo voi ap hyvin mennä.
Mun on 1900-luvulla syntyneenä tosi vaikea ymmärtää näitä. Ymmärrän mielisairaudet, joita hoidetaan psykiatriassa. Mutta mitä nämä erojuttujen hoidot on mielisairausyksiköissä? Ennen vanhaan erot käytiin läpi oman elämän ihmisten kanssa. Näitä juttuja kutsutaa elämäksi. Myötä- ja vastoinkäymisiä.
Oletko ihan varma, ettet ole syntynyt 1800-luvulla? Minä en ainakaan edes tiedä, miten ja missä annetaan mielisairaanhoitoa? Ehkä jossain osastohoidossa psykoosi- ja skitsofreniapotilaille?
Minulla tosiaan on traumatausta ja olen käynyt terapiassa säännöllisesti viiden vuoden ajan. Nykyään en enää käy, koska olen "parantunut" tai ainakin loppuunkäsitellyt kaikki ikävät asiat menneisyydestäni ja mielenterveydessäni ei ole mitään vikaa.
Tämän kertomuksen eksän käytös nosti karvat pintaan, koska siinä oli viitteitä traumat aiheuttaneen mielisairaan ihmisen käyttäytymisestä, vaikkakin paljon lievempänä ja mahdollisesti osin tahattomasti. Raja tuli vastaan ja lopetin suhteen.
Olen ihan kunnossa, vain surullinen. Käyn töissä ja harrastuksissani normaalisti sekä vietän aikaa läheisteni kanssa. Eli toisin sanoen jatkan elämääni.
Tämä tänne kirjoittelu on osa eroprosessiani ja koen netissä anonyymisti kirjoittamisen olevan täysin harmitonta kaikkien puolesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaanhoito on mielisairaita varten. Ei siellä käydä eroja läpi.
No siellä käydään läpi mitä käydään. Saako sellaista hoitoa osastohoidossa? Ainakin terapia ja psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja ovat mielenterveyshoitajia ja sellaisen luo voi ap hyvin mennä.
Mun on 1900-luvulla syntyneenä tosi vaikea ymmärtää näitä. Ymmärrän mielisairaudet, joita hoidetaan psykiatriassa. Mutta mitä nämä erojuttujen hoidot on mielisairausyksiköissä? Ennen vanhaan erot käytiin läpi oman elämän ihmisten kanssa. Näitä juttuja kutsutaa elämäksi. Myötä- ja vastoinkäymisiä.
Pahimmillaan ero voi tuntua läheisen kuolemalta. Ei ole mitenkään tavatonta käyttää mielenterveyspalveluita eron jälkeen, esim käydä terapiassa, tai osallistua eroseminaariin tai lukea aiheesta kirjallisuutta. Ihmiset myös reagoivat eri tavoin kriiseihin ja menetyksiin. Toinen ei hätkähdä yhtään joutuessaan brutaalin raiskauspahoinpitelyn uhriksi, jossa oma lapsi laitettiin samalla hengiltä omien silmien edessä ja toinen menettää työkykynsä ja mielenterveytensä eikä ikinä pääse jaloilleen ja toivu tapahtumasta. Ei pidä liikaa vähätellä, mikä on raskasta kenellekin.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä lukemaasi? Eihän pointti ollut siinä, saiko joku eroilmoituksen vaiko ei, vaan siinä, että joku kyllästyi johonkin toiseen.
Vaikuttaa siltä, että olet niin oman itsesi pauloissa, ettet pysty ymmärtämään, miksi joku voisi kyllästyä kaltaiseesi kultakimpaleeseen. Sinähän olet omien sanojesi mukaan tehnyt kaiken oikein ja etsit vikaa tyttiksestä ja hänen mahdollisista mielenterveysongelmistaan.
Minä taas näen niin, että ap yrittää hahmottaa maailmaa ja tilannetta ja hänellä on haasteita sen suhteen.Vääristynyt lapsuuskoti saa ihmisen olemaan takamatkalla ja hyvä nyt on sentään edes se, että ap yrittää jotenkin käsitellä tilannetta ja saada siihen tolkkua, hahmottaa omia rajojaan ja sitä, mitä on kohtuullista odottaa toiselta ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Etkö ymmärrä lukemaasi? Eihän pointti ollut siinä, saiko joku eroilmoituksen vaiko ei, vaan siinä, että joku kyllästyi johonkin toiseen.
Vaikuttaa siltä, että olet niin oman itsesi pauloissa, ettet pysty ymmärtämään, miksi joku voisi kyllästyä kaltaiseesi kultakimpaleeseen. Sinähän olet omien sanojesi mukaan tehnyt kaiken oikein ja etsit vikaa tyttiksestä ja hänen mahdollisista mielenterveysongelmistaan.
Etkö sinä ymmärrä?
Tätä koko viestiketjua ei olisi syntynyt, jos olisin saanut vaikka viestin "Sorry, ei nappaa enää. No hard feelings." tms. En olisi kaivannut selityksiä ja olisin jo yli erosta.
Tässä on kyse kulttuurin muutoksesta. Olemme siirtyneet aikaan, jossa ihmistä kohdellaan kuin saastaa.
Olen muutaman kerran vastannut vastaavanlaisessa tilanteessa olevalle naiselle, joka sivumennen sanoen on saanut huomattavasti empaattisempia vastauksia.
Vastaukseni sinulle ap on ihan sama. Eli kun toinen ei osoita vastavuoroista kiinnostusta sinuun, ei vastaa viesteihin, on epäluotettava, sovittu ei pidä jne. niin se tarkoittaa, että suhde on ohi tai hän vain roikottaa omista syistään. Miehet jotka tekevät noin haluavat useimmiten naisesta vain seksisuhteen, naisilla syy on vain se, että välttelevät mahdollista konfliktia. Eli nainen toivoi, että tajuat itse, kun hän ei halua tavata ja soitella, että suhde on ohi.
Se ei tunnu mukavalta, mutta usko pois, syyn kuuleminen olisi vielä epämiellyttävämpää. Hän ei vain pitänyt sinusta tarpeeksi, ei ole hyvä idea kertoa kenellekään tarkasti miksi ei. Sehän on joka tapauksessa vain hänen oma henkilökohtainen mielipiteensä eikä yleispätevä totuus sinusta. Ehkä hän koki sinut takertuvana, ehkä hän tapasi jonkun toisen, et varmaankaan saa koskaan tietää.
Naiset usein esittävät syyksi jonkun psykologisen trauman, sitoutumiskammon tai vastaavan, mutta ei se mikään sitoutumiskammo ole, jos ei vain pidä riittävästi toisesta tai tykkääminen loppuu.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on kyse kulttuurin muutoksesta. Olemme siirtyneet aikaan, jossa ihmistä kohdellaan kuin saastaa.
Tähän mielipiteeseen yhdyn sillä erotuksella, että nykymaailmassa ei enää edes tunnisteta usein sitä mikä on haitallista/väärää käytöstä, vaan kaikki pyritään tekemään mahdollisimman helpoksi ja oikeuttamaan laiskuus.
Tästä äärimmäisen hyvä esimerkki on se, että nykymaailmassa on ylipäätään olemassa termi "ghostaus".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielisairaanhoito on mielisairaita varten. Ei siellä käydä eroja läpi.
No siellä käydään läpi mitä käydään. Saako sellaista hoitoa osastohoidossa? Ainakin terapia ja psykiatri ja psykiatrinen sairaanhoitaja ovat mielenterveyshoitajia ja sellaisen luo voi ap hyvin mennä.
Mun on 1900-luvulla syntyneenä tosi vaikea ymmärtää näitä. Ymmärrän mielisairaudet, joita hoidetaan psykiatriassa. Mutta mitä nämä erojuttujen hoidot on mielisairausyksiköissä? Ennen vanhaan erot käytiin läpi oman elämän ihmisten kanssa. Näitä juttuja kutsutaa elämäksi. Myötä- ja vastoinkäymisiä.
Pahimmillaan ero voi tuntua läheisen kuolemalta. Ei ole mitenkään tavatonta käyttää mielenterveyspalveluita eron jälkeen, esim käydä terapiassa, tai osallistua eroseminaariin tai lukea aiheest
Tämä on hienosti kirjoitettu ja ymmärrän pointin jollain tavalla. Kaipaan vaan sitä vanhaa hyvää aikaa, kun ihmiset eivät olleet niin heikkoja kuin ovat tänä päivänä. Tämä heikkous vaikuttaa meihin ympärillä oleviinkin.
Sen sijaan, että kävisi asian läpi itse tai kaverin kanssa niin kannattaa maksaa jollekin sairas summa tästä? Mielisairaanhoito on muutenkin ruuhkautunut niin jösses, jos jotkut hoitavat erojaan siellä.