Parisuhteen vakiinnuttaminen tutustumisen, eikä seksin kautta?

Vierailija kirjoitti:

"Tiukempi/ varovaisempi/ epävarmempi /erilaiset moraaliarvot tms. Kuitenkin sen herkemmän mukaan on mentävä. "

Mutta jos se on se mies joka on epävarma omasta haluttavuudestaan ja kaipaisi nimenomaan sitä seksiä tämän varmistukseksi niin silloin siis pitää mennä sen mukaan? Vai ei kuitenkaan? Eli voiko se seksiä haluava koskaan olla se "heikompi"?

En ikinä seurustelisi miehen kanssa, jonka itsetunto on kiinni haluttavuudestaan, tai hänen pitäisi saada varmistuksia omalle ololleen seksin kautta. Normaalin ihmisen itsetunto koostuu kyllä yleensä muista asioista.

Halu taas puskee läpi ihan kaikesta, ei siihen yhdyntää tarvita. 

Itse puhuin päätöksestäni avoimesti ja ne miehet jotka eivät osoittaneet että pystyvät sitä kunnioittamaan , eivät menneet jatkoon. Enkä mennyt varmaan minäkään heillä. Vaan niin löysin oman rakkaani ja nyt ollaan naimisissa. 

Minä sekoitan seksin rakkauteen mistä syystä en halunnut seksiä suhteen alussa vaan vasta kun olin oikeasti tutustunut toiseen. 

Minun kanssani seksittömyys on ainut vaihtoehto. Ei seiso. Eikä oikein muutenkaan innosta ne limaise hommat.

Vierailija kirjoitti:

Minun kanssani seksittömyys on ainut vaihtoehto. Ei seiso. Eikä oikein muutenkaan innosta ne limaise hommat.

Juu. Ja tämä on sitten täysin eri asia kuin halukkaan seksuaalisen kanssakäymisen aloittamisen ajankohdasta päättäminen. 

"Voisiko mitenkään olla mahdollista, että ujo mies ei eritä feromoneja, ainakaan riittävässä määrin? Onko se ujo mies itse voimakkaan fyysinen? "

Siinähän se onkin että jos ei ole jo aikaisemmin kokenut sitä hyväksytyksi tulemista niin on vaikea olla voimakkaasti fyysinen koska koko ajan pelkää että tulee ne pakit. Ja se on tosiaan niin että vaikka miten sinällään olisi niitä naisia jotka haluavat edetä hitaasti niin silti mieheltä kaivataan sitä että se mies tulee riittävästi "iholle" ja saa sen naisen tuntemaan itsensä halutuksi.

Luulen että juuri siksi osa naisista suhtautuu tähän asiaan jotenkin kovin herkästi ja niin että sen miehen ajatusmaailmaa on niin hankala ymmärtää. Naiset keskittyvät niin paljon siihen että mies etenee oikealla tavalla että se naisen kiinnostus tulee pidetyksi yllä että unohtavat miehenkin olevan tunteva ja ajatteleva olento joka voi olla epävarma ja kaivata sitä naisen aloitteellisuuttakin vaihteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä on kummallisia miehiä. Tulen uskonnollisesta yhteisöstä, jossa seksiä ei harrasteta kuin vakiintuineissa parisuhteissa. Ei ole sen tapahtumissa lääppimistä ja ahdistelua. Ei ole sen julkaisuissa vähäpukeisia naisia ilman syytä. Ei ole paineita näyttää tai pukeutua seksikkäästi. Jokainen tiedostaa, ettei pelkkä seksi tee parisuhdetta, vaan siihen kuuluu muutakin. Eikä tuossa ole edes mitään eroa miesten ja naisten välillä täällä.

Onko kulttuuri tehnyt miehet sairaiksi?

Se että uskonto joissain yhteisöissä patoaa tiettyjä seksuaalisuuden puolia osittain ei poista niitä niistä ihmisistä. Liha on heikko ja se tunnustetaan kyllä uskonnollisissa teksteissäkin.

Jatkuva seksin etsiminen ja irtosuhteet eivät kyllä nekään vaikuta terveiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niille miehille, jotka eivät jaksa odottaa edes päivää "

Varmasti suurin osa jaksaa odottaa. Ei kai siitä ole kyse. Vaan siitä että se halu on kuitenkin olemassa heti alusta lähtien voimakkaana ja se on ihan yhtä oikea ja hyväksyttävä tarve kuin se että joku toinen haluaa odottaa.

No totta kai se on. Onhan se meillä odottajillakin. En minä lähde rakentamaan suhdetta sellaisen kanssa, johon en sitä halua tunne. 

Et tietenkään. Halun pitää olla molemmin puolin. Se vain tässä tulee esiin kerta toisensa jälkeen että sen halun pitää mennä koko ajan sen naisen toiveiden mukaan ja miehen erilaiset halut ovat heti jotenkin vääriä.

"En ikinä seurustelisi miehen kanssa, jonka itsetunto on kiinni haluttavuudestaan, tai hänen pitäisi saada varmistuksia omalle ololleen seksin kautta."

Miehet eivät vain normaalisti puhu epävarmuuksistaan koska naiset eivät pidä epävarmuutta haluttavana. Kuten sinäkin hyvin juuri osoitit. Mutta tämä ei tarkoita etteikö moni mies olisi hyvinkin epävarma omasta haluttavuudestaan miehenä ja etteikö sillä olisi vaikutusta heihin.

Miehuuden tragedia onkin siinä että juhlapuheissa naiset sanovat arvostavansa miehessä herkkyyttä ja kykyä puhua tunteista mutta sitten tosielämässä miehen ei haluta olevan kuin se itsevarma jäyhä peruskallio. Ei ihme että miesten itsemurhat ovat paljon yleisempiä kuin naisten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niille miehille, jotka eivät jaksa odottaa edes päivää "

Varmasti suurin osa jaksaa odottaa. Ei kai siitä ole kyse. Vaan siitä että se halu on kuitenkin olemassa heti alusta lähtien voimakkaana ja se on ihan yhtä oikea ja hyväksyttävä tarve kuin se että joku toinen haluaa odottaa.

No totta kai se on. Onhan se meillä odottajillakin. En minä lähde rakentamaan suhdetta sellaisen kanssa, johon en sitä halua tunne. 

Et tietenkään. Halun pitää olla molemmin puolin. Se vain tässä tulee esiin kerta toisensa jälkeen että sen halun pitää mennä koko ajan sen naisen toiveiden mukaan ja miehen erilaiset halut ovat heti jotenkin vääriä.

Minusta juuri päinvastoin.

Mikä sinusta tässä olisi se kultainen keskitie, että molemmat olisivat tyytyväisiä?

Vierailija kirjoitti:

"Voisiko mitenkään olla mahdollista, että ujo mies ei eritä feromoneja, ainakaan riittävässä määrin? Onko se ujo mies itse voimakkaan fyysinen? "

Siinähän se onkin että jos ei ole jo aikaisemmin kokenut sitä hyväksytyksi tulemista niin on vaikea olla voimakkaasti fyysinen koska koko ajan pelkää että tulee ne pakit. Ja se on tosiaan niin että vaikka miten sinällään olisi niitä naisia jotka haluavat edetä hitaasti niin silti mieheltä kaivataan sitä että se mies tulee riittävästi "iholle" ja saa sen naisen tuntemaan itsensä halutuksi.

Luulen että juuri siksi osa naisista suhtautuu tähän asiaan jotenkin kovin herkästi ja niin että sen miehen ajatusmaailmaa on niin hankala ymmärtää. Naiset keskittyvät niin paljon siihen että mies etenee oikealla tavalla että se naisen kiinnostus tulee pidetyksi yllä että unohtavat miehenkin olevan tunteva ja ajatteleva olento joka voi olla epävarma ja kaivata sitä naisen aloitteellisuuttakin

Oletko sinä avannut suusi ja kertonut, että pelottaa? Nainen osaisi tulla vastaan siinä tapauksessa. Muuten vaan siirrät sen oman epävarmuutesi naiseen ja sitten teitä on kaksi.

Sitten taas nuorina silloisen poikaystävän kanssa aloitellessa, hän kertoi, että oli yrittänyt yhdyntää edellisen tyttöystävän kanssa, mutta ei onnistunut, koska ei sitten seissytkään. Minä tiesin sitten, miten suhtautua ja mitä tehdä ja häneltä katosi suorituspaineet ja jo  ensimmäinen kerta onnistui. Ja olisin hyvin voinut kokeilla toistamiseenkin, jos ei olisi onnistunut.  

Näin miehenä, sanoisin että tuolla tavalla alkavasta suhteesta nousisi kyllä tosiaan kaksi isoa punaista lippua:

Joko

1. Nainen kokee näkee seksin vallankäytön välineenä.

tai

2. Hän ei vain ole minusta niin paljoa seksuaalisesti kiinnostunut, vaan haluaa minusta jotain muuta.

Molemmista vaihtehdoista olisi seurauksena kyllä niin painajaismainen suhde, että sellaista aavistaessani ottaisin saman tien hatkat. 

Ja vaikka mitään piilevää pahantahtoisuutta ei olisikaan, niin onhan sekin todella kurja paikka, jos ensin treffaillaan kunnes on syvempiä tunteita päässyt syntymään ja kun päästään kokeilemaan seksuaalista yhteensopivuutta, niin lopputulos on täysi pettymys. Kaikista pahimmassa tapauksessa tuo suhde nilkuttaisi eteenpäin. Tässäkin olisi eväät ihmissuhdepainajaiseen, jossa molemmat vain hukkaisivat vuosia elämästään täysin turhaan.

Tietysti jos löydät sopivan aseksuaalisen miehen, niin mikäs tuossa sitten. Moni mies vanhetessaan ja lihoessaan muuttuu aika epäseksuaaliseksi tapaukseksi, että saumaa tietysti on.

"Jatkuva seksin etsiminen ja irtosuhteet eivät kyllä nekään vaikuta terveiltä."

Ei niitä suurin osa ihmisistä pidä hyvinä. Mutta se on eri asia kuin se että saattaa oikeasti mukavan ja kiinnostavan ihmisen kohdattuaan harrastaa seksiä melko pian. Se ei ole silloin vain seksin etsimistä tai irtosuhteita vaan yksi tapa luoda parisuhteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niille miehille, jotka eivät jaksa odottaa edes päivää "

Varmasti suurin osa jaksaa odottaa. Ei kai siitä ole kyse. Vaan siitä että se halu on kuitenkin olemassa heti alusta lähtien voimakkaana ja se on ihan yhtä oikea ja hyväksyttävä tarve kuin se että joku toinen haluaa odottaa.

No totta kai se on. Onhan se meillä odottajillakin. En minä lähde rakentamaan suhdetta sellaisen kanssa, johon en sitä halua tunne. 

Et tietenkään. Halun pitää olla molemmin puolin. Se vain tässä tulee esiin kerta toisensa jälkeen että sen halun pitää mennä koko ajan sen naisen toiveiden mukaan ja miehen erilaiset halut ovat heti jotenkin vääriä.

Siis hetkinen. Haluthan ovat molemmilla. Kyse on niiden toteuttamisesta. 

Jos sinua alkaa panettaa kaupassa, et sinä voi vetää kaluasi esille ja alkaa tyydyttää itseäsi, vaikka kuinka haluttaisi. Tässä on siis kyse itsehillinnästä eikä haluista. 

Ja jos mies yrittää hoputtaa naista (halusi se nainen tai ei), se on väärin. Jos nainen yhden kerran osoittaa rajansa, sitä pitää kunnioittaa eikä kysellä puolen tunnin tai päivän välein, että jos nyt kuitenkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ei autoakaan osteta ilman koeajoa. Pitäisi kyllä olla kaikki tähdet ja saturnuksen renkaat kohdillaan että jaksaisi kuukausia odotella seksiä. Ja mitä jos se onkin ihan tuhnu? Vähänkö sitten harmittaa 

No jos rakastat sitä toista, niin ei se parin kuukauden odottelu nyt niin pitkä aika ole. Ja rakkaan kanssa rakastelu on harvoin tuhnuista.

"Mikä sinusta tässä olisi se kultainen keskitie, että molemmat olisivat tyytyväisiä?"

Esimerkiksi jo se että ymmärretään niitä erilaisia tapoja tuntea eikä leimata niitä vaikkapa miehen yliseksuaalisuudeksi tai siksi että mies haluaisi vain seksiä. Hyvä suhde rakentuu juuri siitä että ymmärretään se toisen erilaisuus ja ostaaan suhtautua siihen rakkaudella ja ymmärtäväisyydellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Monesti olen naiskavereilta kuullut kuinka mies on kadonnut seksiä saatuaan. Sellaiset tarinat saavat varovaiseksi tällaisen, joka puhtain aikein etsii kestävää suhdetta."

Kun antaa heti niin näkee aamulla että pyytääkö se mies puhelinumeroa vai katoaako vähin äänin. Ei tarvitse arpoa sen pidempään.

 

Tällainen miehen käytös ei ole kaikille olankohautuksella ohitettava asia, vaan osalla sydän murtuu. Parempi siis heille olla kokeilematta, et kuin käy.

Rakkaudessa on aina mahdollisuus sydänsuruun. Mitä enemmän sydänsuruja pelkää, se epätodennäköisemmin löytää myöskään sitä rakkautta.

 

Ei, vaan mitä enemmän sydänsuruja pelkää, sitä tarkemmin miettii omaa seksikäyttäytymistä, ja sit kun rakkaus löytyy, ei seksikään ole ongelma =)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Niille miehille, jotka eivät jaksa odottaa edes päivää "

Varmasti suurin osa jaksaa odottaa. Ei kai siitä ole kyse. Vaan siitä että se halu on kuitenkin olemassa heti alusta lähtien voimakkaana ja se on ihan yhtä oikea ja hyväksyttävä tarve kuin se että joku toinen haluaa odottaa.

No totta kai se on. Onhan se meillä odottajillakin. En minä lähde rakentamaan suhdetta sellaisen kanssa, johon en sitä halua tunne. 

Et tietenkään. Halun pitää olla molemmin puolin. Se vain tässä tulee esiin kerta toisensa jälkeen että sen halun pitää mennä koko ajan sen naisen toiveiden mukaan ja miehen erilaiset halut ovat heti jotenkin vääriä.

 

Minusta juuri päinvastoin.

Mikä sinusta tässä olisi se kultainen keskitie

Tietyissä asioissa ei ole keskitietä. Sitä on joko kuollut tai ei. Ihmisen rajoja kunnioitetaan tai sitten ei. Jos joku on niin varma omista rajoistaan, että tuo ne esille, usko se ja kunnioita niitä. Sitten mieti itsellesi sopivat jatkotoimet niiden rajojen puitteissa. 

Tässäkin ketjussa on tullut esille, miten moni piilottelee itseään. On ihan riittävän rohkeaa ilmaista omat selkeät rajansa, ei pitäisi tarvita joutua puolustamaan niitä, etenkään ihmiseltä, jonka pitäisi olla jotenkin rakas tai jotain sinne päin. 

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä, sanoisin että tuolla tavalla alkavasta suhteesta nousisi kyllä tosiaan kaksi isoa punaista lippua:

Joko

1. Nainen kokee näkee seksin vallankäytön välineenä.

tai

2. Hän ei vain ole minusta niin paljoa seksuaalisesti kiinnostunut, vaan haluaa minusta jotain muuta.

Molemmista vaihtehdoista olisi seurauksena kyllä niin painajaismainen suhde, että sellaista aavistaessani ottaisin saman tien hatkat. 

Ja vaikka mitään piilevää pahantahtoisuutta ei olisikaan, niin onhan sekin todella kurja paikka, jos ensin treffaillaan kunnes on syvempiä tunteita päässyt syntymään ja kun päästään kokeilemaan seksuaalista yhteensopivuutta, niin lopputulos on täysi pettymys. Kaikista pahimmassa tapauksessa tuo suhde nilkuttaisi eteenpäin. Tässäkin olisi eväät ihmissuhdepainajaiseen, jossa molemmat vain hukkaisivat vuosia elämästään täysin turhaan.

Tietysti jos löydät sopivan aseksuaa

 

Näistä paistaa vahvasti läpi itsekeskeisyys. Onko sun mielestä sitten sellainen kompromissi hyvä, jossa jokainen saa?

Eli pitkää rakkaussuhdetta toivova pidättäytyvä henkilö harrastaa sun kanssa pian seksiä sitä vastaan, että sä olet sitten loppuelämän kunnollinen mies hänelle, jonka kanssa synkkaa niin henkisesti kuin fyysisesti?

Ai ei käy?!! Mikä se kompromissi sitten on? Se, että pääset toteuttamaan itsekkyyttäsi sun ehdoilla?

Vierailija kirjoitti:

"Mikä sinusta tässä olisi se kultainen keskitie, että molemmat olisivat tyytyväisiä?"

Esimerkiksi jo se että ymmärretään niitä erilaisia tapoja tuntea eikä leimata niitä vaikkapa miehen yliseksuaalisuudeksi tai siksi että mies haluaisi vain seksiä. Hyvä suhde rakentuu juuri siitä että ymmärretään se toisen erilaisuus ja ostaaan suhtautua siihen rakkaudella ja ymmärtäväisyydellä.

Niin. Mennään miehen ehdoilla. Pelon kautta. Aluksi toki pahantahtoisimmat miehet esittävät valheellisesti jotain muuta kuin ovat. 

Vierailija kirjoitti:

Näin miehenä, sanoisin että tuolla tavalla alkavasta suhteesta nousisi kyllä tosiaan kaksi isoa punaista lippua:

Joko

1. Nainen kokee näkee seksin vallankäytön välineenä.

tai

2. Hän ei vain ole minusta niin paljoa seksuaalisesti kiinnostunut, vaan haluaa minusta jotain muuta.

Molemmista vaihtehdoista olisi seurauksena kyllä niin painajaismainen suhde, että sellaista aavistaessani ottaisin saman tien hatkat. 

Ja vaikka mitään piilevää pahantahtoisuutta ei olisikaan, niin onhan sekin todella kurja paikka, jos ensin treffaillaan kunnes on syvempiä tunteita päässyt syntymään ja kun päästään kokeilemaan seksuaalista yhteensopivuutta, niin lopputulos on täysi pettymys. Kaikista pahimmassa tapauksessa tuo suhde nilkuttaisi eteenpäin. Tässäkin olisi eväät ihmissuhdepainajaiseen, jossa molemmat vain hukkaisivat vuosia elämästään täysin turhaan.

Tietysti jos löydät sopivan aseksuaa

Juu kuule, ap ei etsi aseksuaalia eikä miestä, joka näkee maailman kuten sinä. Että siinä olet oikeassa, että otat ne hatkat. Toivottavasti jaksat tehdä sen jotenkin kohteliaasti.