♥~♥KuLtAiNeN 60-LuKu VkO1♥~♥

Kyllä se on ihme miten tällaiset ihanat viestit parantaa oloa. Kiitos!

Ja tuosta riidasta, aivan sama juttu se täällä oli, niinkuin yleensäkin. Riidat alkaa niin älyttömistä jutuista, ettei tosiaan viitsi edes itse syytä ajatella. Meillä mies on samanlainen kuin sinä Emmi, päästelee suustaan sammakoita. Yleensä mä lasken ne saman tien toisesta korvasta ulos, mutta nyt viimeksi ne jäi päähän pyörimään.



Mukavia neuvolakuulumisia sinulla. Ja viikkojakin alkaa olla jo ihan käsittämättömän paljon. Muistan niin sen kesäisen hetken kun kerroit plussasta. Ja nyt jo noin pitkällä. Toivotaan, että vaavi pysyy asennossaan! Turvotus on ikävää, mutta onneksi sekään vaiva ei ole ikuinen. Esikoista odottaessani mulla oli sormet kuin nakit - ei, vaan paksummat kuin nakit. Taisi olla ihan grillimakkaraluokkaa...



Munkin täytyy nyt poistua, lähdetään hakee niitä tyttöjä ja mennään ostaa kaapit täys ruokaa tuplapyhää varten. Ja otan Emmin neuvosta vaarin, hemmottelen itseäni jotenkin...Mies on usein iltojakin töissä, mutta siitä ei voi syyttää kuin itseäni. En koskaan " vaadi" häntä olemaan kotona. Jos sanoisin, ettei työ käy, että pitää olla kotona tyttöjen kanssa niin varmasti olisi. Mä vaan jotenkin olen jumittunut tänne. Ja sit kun tuo työmatka on niin raastava, en jaksa iltaisin enää autoon istua. Mutta kyllä mä jotain keksin. Mulle olisi jo luksusta jos pääsisi jonkun seurassa kävelylle tai juoksemaan. No, se ei monen mielestä ole hemmottelua, mutta mä tykkään. Ja kun siinä koko kroppa tuulettuu, päätä myöten.



Mut nyt pitää lopettaa. Kiitti emmi vielä kerran.



Ja Senniinalle myös piristystä!!



vm69

Vm ja Emmi kauniista sanoista. Piristää kummasti, kun joku ymmärtää, miltä tuntuu.



Meillä ei erityisemmin ole riidelty viime päivinä, eikä kyllä oikeastaan koskaan kunnolla. Se on lähinnä sellaista möksähtelyä mun puolelta, mitä tulee. Onneksi hänellä on vapaa viikonloppu, kun viime viikonloppuna joutui töihin. Sekin masentaa, kun olen huomannut tässä vuorotteluvapaan aikana, miten yksinäinen oikeasti olen. Kaikki sosiaaliset kontaktit ovat liittyneet työhön ja harrastukseen. Jälkimmäinen rullaa onneksi tässä vapaan aikanakin. On paljon " kavereita" , mutta ei ketään sellaista oikeeta. Kaikilla on omat perheet ja kuvionsa ja parhaat kaverinsa, joiden kanssa kahvitellaan ja kyläillään. Onneksi on sentään tämä virtuaalikanava tuntojen purkamiseen, kun ei sitä kaikkea voi miehellekään ladata. Välillä tosiaan tuntuu, että hän ei ymmärrä, miten raskasta raskaanaoleminen voi olla. " Ai miten muka väsynyt, sähän makaat täällä kaiket päivät.."



Puistoista ja perhekerhoista ei ole yhtään sen parempia kokemuksia, vaikka ajattelin uuden tulokkaan kanssa johonkin muskariin tai jumppaan lähteäkin. Esikoisen kanssa hiekkalaatikolla käydessä kaikki tuntuivat tuntevan toisensa ja sellaiseen naisten sisäpiiriin on mahdoton päästä. Tosin oli sellaista kaakattajaa, että ei paljoa kiinostanutkaan. Sen verran olen aina ollut " jätkä" . Oli juhlaa, kun joku lapsi saapui hiekkalaatikolle isänsä kanssa. He jostain syystä aina kohteliaisuudesta vaihtoivat muutaman sanan munkin kanssa. Nyt asutaan uudella alueella ja kaikki on vielä vieraampaa kuin entisessä.



Sellanen pläjäys tällä kertaa. Tukka sentään pesty.

Pikaseen tulin istumaan hetkeks täältä koneelta ja sitten takasin sänkyyn ja pää tyynyyn...



Mulla on vuosisadan tauti ja äsken kun kävin lekurissa niin sanoi mun potevan otsaontelon tulehdusta sekä korvatulehdusta..

Mullahan on menossa se penisiliinikuuri siihen hammassärkyyn ja lääkäri veikkaili, että voipi olla että siks se on ollut niin ärtsynä kun mulla on tuo korvatulehduskin !! Tosin korvaa ei ihan oikeasti kertaakaan särkenyt !! Ihme Juttu !!

Hammastakin jomottaa silleen lievästi aika ajoin mutta kyllä se kanssa pärjää kun popsii vähän erilaisia särkylääkkeitä nm paha riippuvuus kohta särkylääkkeisiin, vieroitushoitoonko??



Sairaslomalla olen loppuviikon ja maanantaina menen töihin,,mulla olisi ollut tänään iltavuoro ja viikonloppu töitä, vähän oli aamulla paska fiilis soittaa pomolle mutta minkäs voit ei jaksa tehdä mitään ja toiseks tartuttaa kaikkiin tämän taudin !! Sijaisten saaminen kun tuntuu olevan kiven alla...





Vm.lle ja muillekkin masiksesta kärsiville oikein paljon positiivisia haleja, uskokaa vaan paistaa se aurinko meille risukasaankin JONAIN PÄIVÄNÄ JOSKUS...pakko usko tuohon muuten ei jaksa...



Mä en muista mitä mun piti kommentoida, palailen kunhan olotila kohenee moikkis joksikin aikaa !!



Isotikru

Vähän piristystä:

" Miks ihmeessä sun pitää aina vastailla jotain ympäripyöreetä, kun sulle esittää yksinkertaisen, suoran kysymyksen?" ihmetteli vaimo. " Koetapa itse vastata ympärineliöitä." *heh heh*



Senniina: en ole kuullutkaan, että naiskuorossa liikkuu parhaimmat jutut. Olen itse aikoinani laulanut myös naiskuorossa, mutta meidän jutut taisi olla alavireisiä tai sitten oli kuoronjohtajassa vika :) Ymmärrän miltä sinusta tuntuu noiden ystävien, tai niiden puuttumisen, kanssa. Olin aikoinani muuttanut hiljattain uudelle paikkakunnalle, kun sain esikoiseni. Kerhossa käydessä tutustuin yhteen äitiin (nykyinen bestikseni), kunnes hän muutti pois ja " jäin taas yksin" . Työssäolo helpotti asiaa, mutta nekin jutut on tyyliin hyvääpäivääkirvesvartta. Kun sain tämän toisen tyttösen, niin olin jälleen yksin. Kerhossa pyöri niin nuoria äitejä, ettei meillä ollut mitään yhteistä. Muutimme jälleen kesällä toiselle paikkakunnalle, ja taas tuli eteen " yksinäisyys" . Olen muutenkin sellainen kotikissa, että tykkäisin kun joku kävisi kaffilla ja saisi höpötellä jonkun kanssa. Mutta onneksi voin käydä pamistamassa täällä ihanissa naisissa netissä, ettei tule ihan höperöksi :))) Voimia sinulle!!



Mirjaliitä ei raskausaikana nälkä vaivaa, VAU!! Itse söin aina ja jokakäänteessä. Vatsa huusi ja murisi, ja oli tyytyväinen vain silloin kun suussa oli jotain möyhennettävää. Noh, siitähän ne kilotkin sitten tuli. Kiva, että pääset ekaan neuvolakäyntiin pian, se on omalla tavallaan se toinen virstanpylväs plussauksen jälkeen :))



Hyvä juttu Sävelasteikko, että tilasit ajan yksityiselle. Siellä asiat (kuitenkin vielä) hoituu ja saa itsekin kaipaamiaan vastauksia. Kaikki on varmasti hyvin.



Voi Vm, älä menetä uskoasi!! Tiedän kyllä, kuinka helposti sen nakkaa mäkeen.. varsinkin kun on depi olo, silloin se lentää vielä varmemmin. Tämä vuosi tulee varmasti olemaan parempi kuin viime vuosi teidän kohdallanne, ja myös meidän muiden kohdalla. Ja kun oikein alkaa pipo kiristään ja mieli menee maaahan, niin ulos ja lenkille. Itse pidän myös kävelylenkeistä, siinä jalat ja mieli rullaa omia teitään ja sielu saa raitista ilmaa!!! Voimia sinulle ja mennään yhdessä eteenpäin kohti vauvantuoksuista aikaa :)))))



Isotikrulle paranemissäteitä!!! Luulenpa että hammassärylläsi ja otsalohkon tulehduksella saattaa olla jotain yhteistä. Muistaakseni hammastasi on särkenyt jo jonkin aikaa, ja tulehdus on saattanut nousta ylemmäs. Hoidan itsesi hyvin ja pelikuntoon :)))



Hoh, hoh.. TAAS oltais vielä tänään lähdössä yhteen yökyläpaikkaan.. Itse olisin jo mieluusti ollut kotona, mutta mennään kun on luvattu. Kuten sanoin, olen sellainen kotihiiri, mies on vain toista sorttia.. varsinainen kyläluuta. *Huoh*



Hyvää viikonloppua kaikille ja Minean plussaa täällä oooodoootteleeeen...



ANI

Eihän tästä tule loppua ollenkaan, kun vauhtiin pääsee. Hyvä, että Vm:kin suunnalla oli jo kirkkaampaa, ja samoin senniinalla. Senniinakin oli saanut hiukset pestyä, ja miehellä on vapaa viikonloppu, joten sekin piristää. Niin ja niistä sammakoista, voin ihan rehellisesti sanoa, että aina pitäisi ajatella ennen kuin laukoo, vaikka suutuspäissään saattaakin sanoa, vaikka mitä, mutta välillä on tullut sanottua niin hurjia juttuja, että itseäkin on alkanut pelottamaan, jos vaika tuo mies ottaa ja lähtee.



Onneksi oma kulta soitti hetki sitten ja kyseli nlan kuulumiset ! Eli rauha maassa ja ihmisillä hyvä mieli. Mutta, jotenkin mua edelleen ahdistaa .. En tiedä miksi. Ehkä se on vain tätä raskautta ja sen tuomaa ahdistusta tai mitä lie ..



Mutta arvatkaapa mitä ? Tänään ostin aivan ihanan pikkuisen toppahaalarin vauvalle. Se on siis sellainen 60cm, joten ei mene ensi talvena, kovin montaa kertaa sitä ei tule käytettyä, mutta oli pakko ostaa, kun halvalla sai :-)) Vain 9e. Värisävävytys oli pojan, eli sellainen ihanan sininen ja siihen kuului ne ihanat rukkaset ja töppöset. Ja ompelukoneesta puheenollen, kone mitä olen käyttänyt on rikki, ja mitään en pysty sillä tekemään, ja arvatkaa harmittako, kun olen joutunut ostamaan lakanat, pussilakanat, tyynyliinat ym kaupasta, kun ne olisi helposti ja halvalla tehnyt itsekin.



Senniina mulla on tuo sama vaiva, eli en oikein osaa olla naisten kanssa, olen sen verran ' jätkä' kait itsekin, vaikka en mielestäni mikään jätkä olekaan, mutta en vain osaa jutella mitään, jos toinen osapuoli on kaakattaja, sama työpaikalla. Miesten kanssa ei juttu lennä sen paremmin, mutta tykkään mm. tehdä töitä miesten kanssa .. Mulla on vain 2 sellaista hyvää ystävää, mutta heilläkin on omat elämänsä kun aikuisia ihmisiä ovat, joten puhelimen välityksellä yleensä ollaan yhteydessä. Nyt tämä toinen lupasi viedä mut viroon tässä kuussa, ja toinen ostaa kuntosalikortin kun vauveli on syntynyt :-))



Ja vm piti vielä kommentoida tuota työmatkaa. Aivan hirmu pitkä matka, eli yhden päivän aikana 120km. Hattua nostan, kun jaksat ajella. Itse kuljen bussilla, ja mulla on matkaa yhteen suuntaan n. 20-25km ja ajallisesti 1.5h työpaikalle ja taas 1.5h kotiin, joten sekin tuntuu pitkältä. Viihdytkö siellä maalla, ja ootteko aikaisemmin asunneet kaupungissa ? Me ollaan myös mietitty, jos muutettaisiin hieman pidemmälle n. 80-100km pääkaupunkiseudulta, mutta jaksaisiko sitä ajaa sellaisen 200km päivässä ? Mutta maaseudun rauha, luonto jne houkuttelevat.



Ja Isotikru oli myös käynnyt linjoilla ! Koita sinä vain parannella siellä kotosalla. Älä huolehdi sijaisista tms, kyllä se esimiehesi hoitaa asian, eli sinun pitää vain laittaa oma energiasi siihen, että paranet.



Nyt heidot! Sänky kutsuu .. emmi

toivottavasti lääkkeet auttaa eikä siihen ei synny mitään ihmeellisiä ulokkeita...

Yritän täältä lähettää postiivisia ajatuksia ja auringonsäteitä VM:lle ja Senniinalle. Tämä pimeä aika vuodesta on ihan killeri ja nyt on jotenkin ollut ihan ekstra pimeetä ja kurjaa, mutta valoa kohti ollaan menossa! Olen tässä pari päivää katsellut etelänmatkoja vaikka varaa ei oikeastaan olisi, mutta kyllä se olisi niin mukava olla viikko jossain missä ei sada KOKO AJAN.

... musta aurinko, jonka VM:lle laitoin :( Toivon mielenvirkeyttä sekä veeämmälle että senniinalle. Itsellä joskus on sellainen masiksen noidankehä alkanut purkautua, kun olen (puolipakolla) saanut tehtyä jotain, josta olla iloinen/ylpeä tms. Ja sitten seuraava homma, josta on voinut onnitella itseään on tullutkin hiukan helpommin ja siitä se narukerä alkaa purkautua, kunnes taas uudestaan tuntuu että on kevoton vätys ja kisjoisi peittoa korville, jos voisi. Lasten kanssa ei voi ja sitä tuntee sitten itsensä huonoksi äidiksi, kun on ihan matalapaineessa ja ei jaksa mitään.



Ystävien puutetta täälläkin. Kerhoissa käyn ja muita mammoja tapailen, mutta muilla on jo omat " bestikset" ja ystäväpiirit. Toki tiedän, että " omassa" äiti-lapsikerhossa jotkut välittävät minusta (ja muista) ihan oikeasti. Mutta se oma ystävä, sellaisen kun saisi, jonka kanssa jakaisi jonkinlaisen samanlaisen maailman, kemioiden kohtaamisen ja *naps* " mä tajuun mitä sä tarkoitat" .



Kakka haisee kuulemma, mentävä.

Tässä nelikybäisenä (liioittelen alaspäin...) on kyllä se kurja puoli äitiydessä varsinkin, että saa olla todella onnen suosikki jos löytää äitiysseuraa, siis uusia tuttavuuksia.

Kun ton kuopuksen kanssa jäin äippikselle, kuvittelin solmivani sekunnissa syvät ystävyyssuhteet sieltä sun täältä, sosiaalinen kun olen, ja tietysti omasta mielestä nuorekas ja menisin " täydestä" äitipiireissä. No, kävimmekin runsasti muskareissa ja kerhoissa yms, ja voin kyllä täydestä sydämestä sanoa että noi nuoret äidit oli ihan kohteliaita - mutta nehän ne solmi tietty keskenään nämä " mennäänkö nukuttamaan vauvat teille vai meille, K yli 40" -suhteet. Olen aina kaihoillut sellaista, muistatteko Kate ja Allie - elämää, jossa kaksi naista (heteroa) asuu yhdessä ja hoitaa muksuja ja miehet on niinkuin siinä sivussa... No, aika kaukana siitä on tämä äitiyden arki ollut. Suoraan sanoen melko ankeahkoakin illan odottelua jotkut päivät - kuopus kun vielä asiaankuuluvasti sairasteli aivan ylettömästi, mikä sekin puolestaan heikensi sosiaalisia kuvioita. Sekin tässä uudessa mahdollisessa raskaudessa pelottaa, jaksanko sitä jotenkin ulkopuolista " olen erilainen äiti" -äitiyttä harrastaa...



On mulla pari sydänystävää, mutta he asuvat eri paikkakunnilla ja heillä jo aikuiset lapset, joten ei ole sellaisia vertaishenkilöitä tässä kyllä tiedossa.

No, Ruikutuksen puolelle taisi tämäkin writinki mennä, ja kyllä Senniinan fiilarit on ihan tässäkin osoitteessa ajoittain allekirjoitettu..Mutta sitä vartenhan netti on olemassa että sisaret saa vuodattaa!!!!!!!!!!!!!! :o)



Let' s tuetaan toisiamme!



Skaalailee hiukka duurimpi tänään (kyllä se siitä mollistuu...)

Muistankohan puoliakaan mitä piti sanoa..



Isotikrulle pikaista paranemista!! Kyllä nyt jo riiittäisi, eikö?!



Pinkerton: Kyllä sä laitoit ihan oikean auringon, mä vaan ite olen luonut päivistäni niin mustia. Nyt jo helpottaa!!



Emmi: Mä olen asunut koko ikäni (Mallorca aikaa lukuunottamatta) tällä paikkakunnalla. Viimeiset 8 vuotta täällä ihan landella. Kieltämättä talvella ja pimeänä vuodenaikana miettii, että olisiko keskustassa helpompaa. Mutta kyllä täällä sitten kesäaikana on NIIN MAHTAVAA, että ainakin niin kauan kuin lapset on pieniä, asutaan täällä. Meiltä on keskustaan (kaupat, pankit ym ) 8 km matka. Mutta kyllä ihan rehellisesti voin suositella maaseutua. Täällä ei ikinä tekeminen lopu...



Ja se työmatka, kyllä se valoisana aikana on " ihan ok" . Mutta tää pimeä kausi kun paska lentää tiellä jne.. on rasittavin. Mullakin on joskus kimppakyytiläinen ja silloin on heti mukavampaa kun saa jutella ja jakaa ajovuorot. Mutta hän on ollut nyt pitkään poissa töistä.



Ankkis: Kiitti säteistä ja piristyksestä.. mua oikeen nauratti se Isotikrun heikko kohta...



Olitte paljon kirjoittaneen ystävyyssuhteista. Otan osaa keskusteluun ja totean, että nykyään kyllä juttelen teidän kanssanne enemmän kuin " oikeiden" ystävien kanssa. Kaikilla on niin erilaiset elämät, työajat, perheet jne. että on vaikeaa edes tavata. Eli nöyrin kiitokseni teille kaikille. Olette kyllä korvaamattomia.



Pitää mennä, paljon jäi varmaan sanomatta, mutta tuo lapsilauma on nyt liian villinä.. Menevät kohta onneksi miehen kanssa saunaan. Hetken rauha mulla. Ja mies toi mulle punkkupullon...



vm69

SÄVELASTEIKKO: Kate&Allie osui ja upposi täydellä kympillä!!!!!!! *voi kaiho*



¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤¤ pikkuruikkusia (pateettisia, actually) aurinkoja kaikille

Kirjoittelin jo töissä tai yritin kirjoittaa mutta oli ihan sikakiirettä enkä saanut kirjoitettua loppuun joten kaikki hävisi jonnekkin yläilmoihin.

Miten sitä osaisi piristää vm: ää ja senniinaa kirkkaammalla auringon paisteella. Täytyy tunnustaa että tiukkaa se tekee itselläänkin pitää mieli pirteänä viime vuoden jälkeen ja sama ajatus on minullakin mielessä enemmän kuin kerran mikä sinullakin vm eli ei taida uutta lasta meille enää tulla. Mutta jostakin kumman syystä menkkojen alettua olen ollut rauhallisin mielin ja ajatellut että kyllä kaikki vielä menee hyvin kun vain malttaa odottaa. Toisaalta siihen saattaa olla sekin syy kun menkat alkoi niin eka kerran km:n jälkeen tuntui että ne oli ns. normaalit eli vuoto oli normaalia,ei ollut sellaista vanhaa verta joukossa alussa. Anteeksi tämä suorasukaisuus sanoissa mutta sen huomasi ihan selvästi. Kai sitä ajattelee takaraivossa että jospa se kroppa olisi nyt sitten valmis uuteen yritykseen jos tärppi kävisi. Saattaahan se olla aika kaukaa haettu teoria mutta siihen pitää luottaa että mieli pysyy virkeänä.

Minulla on vähän samanlaisia ongelmia teillä muillakin ystävyyksistä tällä iällä ja tällä kuumeilun hetkellä. Parhaat ystävät asuvat muualla kaupungissa ja heidän tilanteensa on ettei ole vauvakaipuuta niin kuin minulla. Ei ole mahdollisuutta tällaisista asioista puhua, jolloin tuntee aika yksinäiseksi itsensä. MUTTA onneksi olette te ihanaiset! Aivan sanattoman ihanaa että on paikka jossa kertoa ajatuksensa ja ihmisiä tällä ikää jotka ovat samassa tilanteessa eli kuumeilemassa vauvaa tai jo odottamassa. Välillä tuntuu että voi lähes nähdä teidät edessään vaikka ei edes tiedä miltä toinen näyttää. Olenkohan ihan outo...?

Isotikrulle paranemista ja jaksuhaleja. Itse olen aika haka saamaan noita ontelotulehduksia joten tiedän(suunnilleen) mitä joudut kokemaan.

Mineako vielä jaksaa olla testaamatta? No odotellaan vielä vähän aikaan sitä uutista.

Valdevina,mirjalii ja sävelasteikko,mukavaa odotusaikaa teille. Varmasti kaikki on ihan hyvin, mutta ihana on saada nähdä ultrassa että kaikki mahassa ok. Tetilläkin viikkoja ihan huimasti ja mikä parasta että kaikki on mennyt hyvin. Joko miehesi on päättänyt lähteä mukaan synnytykseen? Entä emmillä? Kuinkas sonjaemman odotus etenee?

Missä trattis ja marikko luuraa?

Jokos meistä oli montakin piinaviikoilla nyt viikonloppuna? Täällä on täti kadonnut ja saa vikitellä tuota ukkokultaa taas mielinmäärin,jippii... Eikä onneksi tainut sen pahempaa flunssaakaan hänelle tulla joten pelinappulat käyttöön...

Nyt iltapalan laittoon ja saunaan. Leppoisaa loppiaista kaikille!

-pietu-

Tai en ma suoranaisesti oo masentunu, hiukan alavireinen vaan tanaan... Paljon auringonsateita tai jos lumesta olisitte onnellisempia niin hiljaista lumisadetta kaikille!

Tein sen ekan negatestin tanaan, odotetun sellaisen. Ei se kylla maata kaatanut kun aikaakin olis' viela jatkoa odotella... ja uutta kiertoa sitten pesaan kun alkaisi tatoset kolkutella.

Terveisia sairastupalaisille; ja muille mukavaa odotusta puolin tai toisin!

- levinia -

Ystavista jai viela kirjoittamatta; koittakaahan muuttoa ulkomaille ja pitaa ylla ystavyyssuhteita. Mulla paras ystavatar on ollu laheinen kolmisen kymmenta vuotta; siis tarha-ajoista. Nyt ei oo kirjoituksia tullut sitten herraties koska; ja kun itse olen tallainen larppasuu, niin alussa kirjoittelin ja soittelin kaikille ja useesti, kun vastaukset alkoi olla niin nihkeesti tanne asti saapuvia, jatin kaikki suosiolla! Suomi-vierailulla kiersin kummit ja kaimat ja kukaan ei vaivautunut meille tulemaan mua tapaamaan, joten lopetin senkin! Nyt kayn tasan tarkkaan moikkaamassa ne muutamat tutut ja sukulaiset jotka viela jaksavat mulle tanne nettailla; sama muuten pati joulutervehdyksiin! Eivat ymmarra etta pienikin tervehdys olisi mulle ihana vastaanotto ja varma vastaus taattu tanne korpeen monien tuhansien kilometrien paahan... joskus oikein naurattaa kun luen ettei ystavalla viitsi kayda kun on n. 50kilsan passa; kylla nuo ajatukset muuttuu kun tarpeeks' kauas joutuu. En ma taalla oloani valita, oma paatoshan tama oli, mutta kun en voi omaa aidinkieltani muitten kanssa puhua, tama netti on ollu iso pelastus myos taallapain! Kiitos siis teille kaikille!

Ystavia paikallisissa on muutama; tosin heidankin kanssa kanssakayminen on vahaista. Muksujen koulunkaynti vie niin suuren osan ajasta ettei oikeen voi edes minnekaan menna! Onneks ollaan kuin paita ja peppu miehen kanssa, ei ole sen kummempia ongelmia ajanvietosta!

Mutta nyt hyvat yot kaikille

-levinia ulkomailta -

Kumpa olisikin hyviä uutisia kerrottavana:( Mutta niin vain taisi kroppani kuvitella kaikki oireet kun juuri äsken alkoi hiljalleen menkat. Tunnen itseni ihan lyödyksi, olin oireistani ihan varma että tärpännyt on. Rinnat on vieläkin suorastaan ilkkuen kipeät ja ruokahalu senkun kasvaa. Voih!

Tunnen itseni lähinnä höynäytetyksi. Voiko kroppa muka kuvitella kaiken tämän. KÄÄK!

Tämmöisenä hetkenä on heikoilla se ikuinen usko siihen että kyllä se vauva tulee kun on sen aika...



Mutta onhan näitä pettymyksiä ja matalapainetta tässä itse kullakin ollut. Senniinalle ja Vm:lle molemmille toivon oikein paljon jaksuja. Se, että hiukset on jo pesty, on jo merkki valoisampiin aikoihin;)



Onhan tässä ollut ilon aiheitakin; Tetin mammaloma jo alkoi, Valdevina kuuli ensimmäiset sydänäänet, Mirjaliin eka neuvolakäynti. Miten hienoa kuulla hyviäkin uutisia.



Isotikrulle toivotan vielä pikaista paranemista.



Minä menen nyt nuolemaan haavojani, muutama päivä voi mennä alamaissa ja eikun uuteen yritykseen.



Mutta nyt kyllä harmittaa.



-minea-

Minea: Voi rähmä... jos olit itse varma, että tärppi on käynyt, niin kyllä uskoin minäkin sinun plussaasi. Mulla oli just samanlaisia ajatuksia " miksi oma kroppa huijaa" ... Alakulo vallitsee muutaman päivän, mulla kesti kyllä viikon, mutta nyt jo ihan hyvällä mielellä ollaan. Eilen oli synkin päivä, mutta tänään ihan eri olotila. Toivottavasti sinäkin nouset pikaisesti ylös..!!

Haleja ja jaksamista. Yritetään yhdessä tsempata toisemme uskomaan, että vielä joskus on meidän vuoro.



Levinia: Itsekin kun asuin vajaat kaksi vuotta ulkomailla niin huomasin jo sinä aikana ketkä ovat niitä todellisia ystäviä. Ei sinne montaa kirjettä tullut... Silloin ei sähköposteja vielä lähetelty, ei ollut kännyja tms. Tai varmaan oli, muttei mulla. Jälkeenpäin kun olen lukenut noita espanja-ajan päiväkirjojani, olen usein miettinyt, että rakkaus silloiseen kumppaniin täytyi olla elämää suurempaa, koska ei mulla siellä saarella muuta ollut...

Onneksi sulla on ihana mies ja perhe!! Ja me täällä netissä!!



Ihanaa loppiaista kaikille!!



vm69

Ehkä se elämä voittaa ja tämä tautikin pikkuhiljaa helpottaa, tänään on jo vähän parempi olo kun eilen... olen aamusta yrittänyt pikku-askareita tehdä ( laitoin pyykit kuivumaan ja käytin sessen ulkona ) ja muuten menee ihan kohtalaisesti mutta hikoiluttaa ihan kamalsti ja vähän vauhdikkaammin kun touhuaa niin alkaa yskittää...



Kiitos kaikille paranemistoivotuksista ja kiitos kun olette olemassa, enemmän te tiedätte tästä minun tosi-elämästäni kun ne oikeat " ystävät " joita ei montaa ole ja jotka eivät edes tiedä minun haluavan vauvaa... pitäisivät mua varmaan aivan pähkähulluna jos tietäisivät ja just siks en kerrokkaan...



VM kyllä tämä sairastelu on syvältä ja tuntuu etten se km.n jälkeen ole juuri tervettä päivää nähnytkään, koko ajan on jotain jossain...

Mukavaa että mielialasi on kohenemaan päin .

Haleja !!



MINEA olen pahoillani että täti saapui mutta eikun nokka kohti taivasta ja rinta rottingilla uutta kiertoa kohti !!



LEVINIA

LEVINIALLE piti sanomani, että niin kauan kun ei oo tätiä on toivoa, sulla oli niitä lupaavia oireitakin joten älä vielä heitä kirvestä kaivoon...



PIETULLE Lähettelen peli-intaoa ja toivotaan ykköstulosta sitten parin viikon päähän !!



ANKKIS Kiitos paranemistoivotuksista, mun otsa näyttää olevan tosi riskialtis alue mutta luulen että nyt ei edes yksarvinen viitsi istahtaa tuohon otsikolle, kun sen verran arka se on

Pitää vaan olla ihan hissunkissun ettei se vaan tule...



EMMILLÄ oli ihania neuvolakuulumisia , hienoa että kaikki on ok ja voin vaan kuvitella kuinka ihanan toppapuvun ostit ja tosi edullisestippa sen sait..



ANI mukavaa kyläilyreissua, minäkin olen sellainen kotihiiri, että aina melkein ahdistun kun pitää tämän porukan kanssa jonnekkin reissuun lähteä ja nyt sitten kahden viikon päästä viikonloppunahan meillä on edessä se pohjoisen reissu kun on ne ristiäiset, yäk pelkkä ajatuskin saa hien pintaa...



Onnellista odotusta kaikille, plussapöllyä ja peli-intoa sitä tarvitseville ja jaksuhaleja kaikille alavireisille ( tulee ihan mieleen tuosta se lasten Rölli...) miten se sanookaan niin hassusti ettei ole alakuloinen vaan yläkuloinen ; -) !!



Nyt taas pötköttelemään,,,palailen myöhemmin Moikkis !!



Isotikru

Ensimmäisenä minealle lähetän auringonsäteitä ja virtuaalihaleja ! Itse olen sitä mieltä, että kroppa ei huijaa vaan tämä meidän mieli tekee tepposet. Monesti kävi niin, että vaikka alkoi kuukautiset niin edelleen uskottelin, että raskaana ollaan .. Ja testailin, ja vasta kun kuukautiset olivat loppusuoralla niin uskoin, että EN OLE RASKAANA. Kun jotakin oikein toivoo ja haluaa niin sellainen todellisuuden tajunta katoaa ...



Täällä myös yksi, ketä muistaa kaiholla Kate ja Alley sarjaa .. Nyyhkis nyyh. Itse aina ajttelin, että, kun minä kasvan isoksi niin muutetaan parhaan kaverini kanssa yksiin asumaan ja vain lapsia hankimme siiihen talouteen, muttei miehiä, miehet olisivat hienosti taka-alalla :-))

( ja minäkin puhun nyt ihan hetero ystävyydestä )



Levinia: ymmärrän kotimaan kaipuusi tai ystavän kaipuun .. Itse elin muutaman vuoden ns. matkalaukku elämää, eli asuin puolet vuodesta suomessa ja toisen puoliskon rapakon takana mieheni kanssa, ja lopulta menin sinne sitten ihan oikeesti asumaan. Ensimmäinen vuosi oli vaikeaa, kaipasin kaikkea ja kaikkia, vaikka mulla oli ihan omia juttujakin mitä tein (opisk) Mutta ystäviä kaipasin ja perhettä tietenkin. Olin ehkä onnellisessa asemassa, koska muutama ystävä kirjoitteli ja sain jouluisin hirmusti kortteja kaikilta, ja itse myös soittelinkin usein suomeen, koska sieltä se oli todella edullista. Miehellä oli paljon ystäviä siellä, ja yritti parhaansa mukaan kuljetella mua kaikkialla, ja matkusteltiinhan me paljon, mutta kyllä mulla ainakin oli koti-ikävä ja kova, mutta hauskinta on, kun suomeen tulimme niin aloin ikävöidä sitä kotiamme siellä ja niitä katuja ja kauppoja ja nyt olenkin miettinyt, että pitäiskö lähteä takaisin (?)



Te olette myös mulle todella tärkeä henkireikä. Mä en voi puhua kellekään näitä asioita mitä paahdan täällä, joten ihanaa, että saa puhua jossakin. Mulla on todella suuria vaikeuksia ystävystyä juuri ikäisteni kanssa, koska hyvin usein MÄ olen eri aaltopituudella. Nyt en tarkoita sitä, etten osaisi keskustella, mutta jokin siinä on. Ja välillä olen sosiaalinen ja välillä vähemmän, joten en ehkä ole edes kovin helppo lähestyä ystävyyden merkeissä.



No niin tässähän tätä pohdiskelua tuli niin omaa napaa kuin hieman muidenkin napoja. Täällä kaikki hyvin, mutta sormet taas sellaiset nakittimet, ettei näitä viitsi paljoa esitellä :-))



Kuis senniina jakselee ? Taitaa pitää taukoa, kun miehellä vapaa vkl! No maanantaina sitten ..



Kivä, että veeämmäkin voi hyvin :-)) Ihana tuo pinkertonin sanamuoto vm:stä ..



Nyt terve emmi

Lähtiköhän edellinen viestinaloitus käsistä...

Noh, pientä sekoilua tässä aamutuimaan. Kiitos paljon tuestanne! Sitä on sen verran vielä pöllämystynyt eilisestä etten tiedä onko tässä lintu vai kala...

Kivut on kovat niinkuin aina eka päivinä kun tätsykkä tulee, mutta kyllä tämä tästä. Halaillut ja silitellyt olen poikia varmaan vielä enemmän kuin normaalisti, sitä jotenkin hakee siitäkin lohtua että on noi ihanat kakarat tuossa lähellä.

Itsekin olen joskus aiemmin epäillyt että voi oikeasti kuvitella nuo oireet. Isäntä kun oli komennuksella tässä aiemmin, koskaan ei tullut oireen oiretta, kun ei ollut mitään syytäkään. No, nyt on kolmen kierron verran ollut yritystä ja kas kummaa, rinnat on aristaneet ja mitä kaikkea nyt muuta on ollut, josta sitten on heti toiveet heränneet.

Ärsyttävää! Miten tämän voisikin ottaa rauhallisesti? Kellään hyviä ideoita?

Olen aina pitänyt itseäni suht järkevänä ja onhan tätä muutakin elämää tässä ympärillä; työ, lapset ja talonteko. Kaikki ihan mukavia juttuja jotka täyttää nämä päivät, eli en voi edes sanoa että pään täyttäisi vain tuo toive raskautumisesta. Ymmärrättekö mitä tarkoitan?

Ja oikeasti kun uskon siihen että kyllä se vaavi tulee kun on aika.

Ja silti narahdan siitä että kuvittelen oireet! Ärsyttävää!



Noh, nyt jo kyllä vähän hymyilyttääkin. Eli kyllä tämä taas tästä. Uuteen mukavaan yritykseen. Täytyyhän sitä jonkin sortin masokisti olla, kun voi sanoa, että tämä yrittäminenkin on aika kivaa aikaa. Salaisuus jonka jakaa vain miehensä (niin. ja Kultaisten) kanssa.



On mulla tosin onni siitä että on yksi ystävä joka on läheinen ja jolle voi puhua kaikesta. Paitsi tämän vauvayritysasian suodatan silleen pehmeesti, hänellä kun on juuri meneillään suloinen vauva-aika ja itse ajattelen etten haluaisi häntä nyt kuormittaa näillä omilla ei.aina.niin.iloisilla jutuilla.



Kaikille toivotan rentouttavaa viikonloppua. Minä ajattelin kohta leipoa jotakin, katsotaan nyt mitä sieltä uunista tulee ulos, ihan itsekin jännittää!



-minea-

Kiitos jutuistanne kaikille; taallahan ollaan lahes jokainen silla ' samalla' aaltopituudella; mitenkahan olis jos oikein tavattais... tieda sitten.

Mulla on sellainen ' taantunut' olotila lahes joka paiva, arkirutiini kun tuppaa oleen samanlainen joka paiva ja se on kaieks osaks ihan itsesta kiinni! Mulla ekat vuodet ulkomailla meni oikein nopeesti; oli kielen ja tapojen opettelua ja pienet muksut jaloissa! Nyt vasta yli kymmenen vuoden jalkeen kun kaikki on ehka liiankin tuttua ja tavallista on tullu tallainen olo. Meillakin mies kuskasi mua ihan joka puolelle, tyomatkoillakin oltiin mukana useesti ja se on pitany tata meidan suhdetta kasassa naa kaikki vuodet! Mies mesailee mulle joka paiva (kun tietaa etta taalla juoruun) rakkausviesteja jne; eiks' oo ihanaa kuitenkin lahes 15 vuoden jalkeenkin! Muutenkin on mua enemman romanttinen luonne!



ON: paata sarkee, mahassa nipistelee, naama kukkii; teretulemast tati! Kylla kai se huomenaamulla on koputtelemassa oven takana.

Jollei olis viela ens ma niin testaillaan uudelleen.

Muuten olo on ihan hyva, kylla tama tasta niinkuin aina!

-levinia sormet jaassa -