Lue keskustelun säännöt.
Mitä isättömän lapsen kanssa isänpäivänä?
08.11.2023 |
Ei ole pappaakaan mitä juhlia, koska isäni kuoli kun olin kolmasluokkalainen. Itseäni ei ole isättömyys koskaan häirinnyt ja isänpäivänä juhlittiin pappaani, mutta lapselle ruutuun nyt olevan tosi kova paikka vaikka esimerkiksi aiempina vuosina ei ole ollut. Tänään lapsi oli itkuinen kun päiväkodissa oli ollut puhetta isänpäivästä ja ilmeisesti jotkut oli askarrelleet isänpäiväkortteja.
Kommentit (101)
Miten sateenkaariperheen lapsi viettää isän tai äitienpäivää tai kenelle tekee kortin? Kahden äidin tai isän lapsella melkoinen tenkkapoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juhlin aviomiestäni vaikka hän ei ole lasteni isä.
Onko hänellä kuitenkin omia lapsia? Siis hän on oikeasti isä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä koulun ja päiväkodin osalta hoitunut helposti että askartelevat jotain muuta. Mutta nyt oli yhdessä harrastuksessa keksitty kutsua isät mukaan harrastamaan tänä viikonloppuna. Tytöllä nyt sit valmiiksi jo paha mieli siitä että muut pelaa siellä isänsä kanssa eikä todellakaan halua olla paikalla. Tämä on mun mielestä paljon törkeämpi kuin koulun askartelut, täällä saa isätön vaan seurata muitten iloa vierestä ja maksetaan joka kerrasta kuitenkin.
Mikä estää ottamasta jonkun muun isähahmon mukaan?
Niinku naapurin perheenisänkö?? Haloo.
Mitä seuraavaksi, pyytäisikö elareitakin "kun muutkin saa"??
No, onhan se isä joskus ollut. Isänpäivä kannattaa käyttää isän muisteluun. Ja varsinkin, jos lapsen isä on poistunut jo nuorella iällä ja lapsi ei muista isäänsä, niin on tärkeää, että kerrot tarinoita lapselle millainen isä oli ja mitä te teitte ihan arkipäiväisiä juttuja!
Vierailija kirjoitti:
Juhlin aviomiestäni vaikka hän ei ole lasteni isä.
Niin, isänpäivänhän tosiaan muistetaan omaa isää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos papalla ei ole hautaa, niin jokaisella hautausmaalla on paikka muualle muualle haudatuille, jonne voi viedä kukkia tai kynttilän.
Minulla on isoisä haudattu rajantakaiseen Karjalaan sankarihautaan ja isäkin toiselle paikkakunnalle täällä Suomessa, joten esim. jouluna sytytän heille kynttilät muualle haudattujen muistelupaikkaan. Lapsena en edes tiennyt isästä mitään, selvitin juureni vasta aikuisena. Kun koulussa piti tehdä isänpäiväkortti, tein sen papalle eli äidin isälle ilman sen suurempaa meteliä. Siihen aikaan isänpäivä oli pieni mitätön juhla, jota ei vielä ollut kaupallistettu. Jonkun mielestä minun olisi pitänyt muistaa ko. päivänä isäpuolta, mutta se ei tullut pieneen mieleenikään.
Vierailija kirjoitti:
No, onhan se isä joskus ollut. Isänpäivä kannattaa käyttää isän muisteluun. Ja varsinkin, jos lapsen isä on poistunut jo nuorella iällä ja lapsi ei muista isäänsä, niin on tärkeää, että kerrot tarinoita lapselle millainen isä oli ja mitä te teitte ihan arkipäiväisiä juttuja!
Nämä on hyvin yksilöllisiä juttuja. Biologinen isä kuoli kun olin 1v., joten en muista hänestä mitään. Minulle on on kyllä kerrottu hänestä paljon, mutta en suoraan sanoen ole koskaan ollut kovin kiinnostunut aiheesta. Muita sukulaisia ei siltä puolelta oikein ole, joten biologinen isä on ollut minulle aina vain biologinen isä. Isä sen sijaan on ollut elämässäni niin kauan kuin muistan, olen myös asunut hänen kanssaan alle kouluikäisestä alkaen. Hän on ollut myös juridisesti isäni suurimman osan elämääni. Siksi olen aina halunnut tehdä kaikki isänpäiväjutut hänelle, koska hän on ollut ainoa isä joka minulla todellisuudessa on ikinä ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten niin ei ole lapsella isää?
Oletko ap itsellinen äiti jolla ei tietoa mistä spermapankin mätöt tulleet?
Mikäli olet leski niin silloinkin lapsen isää voi muistaa haudalla kynttilää vieden
Mikäli tilanne on se että et anna lapsen pitää isäänsä osana elämäänsä sen vertaa että toisensa tuntisi niin olet itsekäs
Isätön voi olla niin monella tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä se lapsen isä on? Pakkohan sillä on semmoinenkin olla, vai tulitko neitseellisesti raskaaksi niin kuin Maria?
Lapsen isä on kuollut jo vuosia sitten.
Isän menetystä ja kuolema kannattaa käsitellä lapsen kanssa. Anna tilaa surulle ja itkulle. Isää voi isän päivänä erityisesti muistella, katsella valokuvia ja viedä haudalle kynttilän. Ja muistuttaa lapselle, ettei kaikilla lapsilla ole isää jota juhlia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No missä se lapsen isä on? Pakkohan sillä on semmoinenkin olla, vai tulitko neitseellisesti raskaaksi niin kuin Maria?
Lapsen isä on kuollut jo vuosia sitten.
Isän menetystä ja kuolema kannattaa käsitellä lapsen kanssa. Anna tilaa surulle ja itkulle. Isää voi isän päivänä erityisesti muistella, katsella valokuvia ja viedä haudalle kynttilän. Ja muistuttaa lapselle, ettei kaikilla lapsilla ole isää jota juhlia.
Kannattaa kuunnella sitä lastakin. Itselleni hoettiin vuosia sitä isän menetystä ja voi voi kun isä kuoli niin nuorena. Minusta se oli lähinnä outoa. Ja olisi ollut ihan maailman ankeinta viettää isänpäivä muistellen tuntematonta tyyppiä ja katsellen tämän kuvia. Minulle kun se oli lähinnä neutraali asia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perheet ovat nykypäivänä erilaisia, joissain perheissä on äiti hankkinut lapsen hedelmöityshoidoilla yksin jajoissain perheissä voi olla kaksi äitiä jne. Joissain perheissä ei vain yksinkertaisesti ole isää.
Vierailija kirjoitti:
Mikä pakko juhlia? Sen kortin voi tehdä myös äidille jos äiti toimii molemmissa rooleissa. Ei tuo koskaan ollut vaikeaa aikaa omalle isättömälle lapselleni.
Äiti isän roolissa ?? Ehehehhehhehyeewe
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Christiiina kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juhlin aviomiestäni vaikka hän ei ole lasteni isä.
Onko hänellä kuitenkin omia lapsia? Siis hän on oikeasti isä?
Hänen aviomiehensä on hänen isänsä ja myös hänen lastensa isä.. näin se menee.
Ei lapsilla ole oikeutta isäänsä pätkänvertaa jos lapset synnyttänyt nainen näin päättää. Minäkään en ole nähnyt lapsiani 5 vuoteen koska he muuttivat äitinsä mukana jenkkeihin.matka muodostaa pienen esteen sekä se ettei minulla ole minkään valtakunnan yhteystietoja yhtään missään.lapseni ovat minulle käytännössä ventovieraita enkä edes tiedä minkä näköisiäkään he ovat nykyään.
Vierailija kirjoitti:
No voi toista <3 Raastava tilanne. Yrittäsin itte varmaa keksiä hänelle jotakin mielipuuhaa. Tsemppiä.
Lapsi ei osaa kaivata poissaolevaa, jos aikuinen ei tee siitä numeroa. Päiväkodissa kun ollaan kartalla tilanteesta he kyllä osaa ohjata lasta tekemään kortin, yms äidilleen.
- äitienpäivä 2 x vuodessa
Minua on aina huvittanut nämä miten tärkeänä toitotetaan että lapsi jonka isä on kuollut voi viedä kynttilän haudalle jne. Joo, varmasti voi jos haluaa, mutta kaikki lapset ei halua. Lapsella ei ole samanlaista tunnetta haudalla käymisessä kuin aikuisella.
Meillä juhlitaan lapsen isäpuolta ja pikkusisaruksen isää, myös esikoinen joka oli taapero isänsä kuollessa.
Vierailija kirjoitti:
Ihan järkyttävän empatiakyvytöntä porukkaa täällä. Hävetkää.
Toi korttiperinne kyllä pitäis lopettaa kouluissa.
Ennemmin tuo empatiakyvytön ämmälauma pitäisi lopettaa.
Hautausmailla on muistelupaikka, johon voi viedä kynttilän jos ei pääse oikealle haudalle.