Lue keskustelun säännöt.
Mitä tekisitte tällaisessa ystävyyssuhteessa?
27.09.2026 |
Minulla on ystävä, jonka kanssa olemme olleet aiemmin läheisiä. Viime aikoina meidän yhteydenpitomme on kuitenkin vähentynyt selvästi ja tuntuu, että olen useimmiten itse se, joka yrittää pitää yhteyttä.
Välillä hän on hyvinkin lämmin ja vaikuttaa siltä, että haluaa pitää ystävyydestä kiinni. Sitten taas saattaa kulua pitkä aika ilman yhteydenpitoa tai vastausta. En tiedä, johtuuko tämä hänen omasta elämäntilanteestaan, siitä ettei hänellä ole voimavaroja vai jostain muusta.
Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen enkä halua painostaa häntä. Silti huomaan, että jatkuva epätietoisuus alkaa tuntua raskaalta. En haluaisi olla se, joka aina yrittää pitää suhdetta yllä.
Toisaalta kyse on ihmisestä, joka on ollut minulle tärkeä, enkä haluaisi luovuttaa ystävyydestä vain siksi, että hänellä saattaa olla tällä hetkellä vaikeampaa.
Mitä te tekisitte? Antaisitteko asian olla ja odottaisitte, että toinen ottaa itse yhteyttä, vai ottaisitteko asian vielä puheeksi?
Kommentit (20)
Näitä kausia tulee ja menee väistämättä pitkissä ystävyyksissä. Joskus toinen on aloitteellisempi ja joskus toinen, ei kai siinä ole mitään ihmeellistä. Ystäväksi tunnut kuitenkin olevan aika pihalla siitä, miten ystäväsi voi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ainakaan kannata ottaa puheeksi. Jos sinun on vaikea antaa tilaa ja tarvitset enemmän yhteydenpitoa, niin eritahtisuus voi todella aiheuttaa ystävyyden katkeamisen. Ystävyyttä ei voi pakottaa, jos se loppuu, painostus on siihen varma keino.
Itse en tarvitse ystäviltäni tiivistä yhteydenpitoa. Ne ystävät, jotka toivovat ja vaativat sellaista, olen pudottanut tuttavatasolle. On mahdollista, että ystävä on aina kokenut sinut liikaa yhteyttä pitäväksi ja nyt vanhemmiten kuuntelee enemmän itseään.
Jos ystävyys on sinusta tällaisenaan raskasta ja epätietoisuutta aiheuttavaa, niin onko sinulle parempi vain antaa olla? Jos ystävän käytökseen ei ole tyytyväinen, niin sehän oikeastaan tarkoittaa, että ystävyys on ohi. Ystävän hyväksyy sellaisena kuin hän on. Tuttavinakin voi jatkaa yhteydenpitoa silloin tällöin.
"Välillä hän on hyvinkin lämmin ja vaikuttaa siltä, että haluaa pitää ystävyydestä kiinni. Sitten taas saattaa kulua pitkä aika ilman yhteydenpitoa tai vastausta. En tiedä, johtuuko tämä hänen omasta elämäntilanteestaan, siitä ettei hänellä ole voimavaroja vai jostain muusta."
Ihmisillä on erit voimavarat ja tarpeet. Jos hän on lämmin ystävä josta haluat pitää kiinni, älä ainakaan katkaise suhdetta. Onko hänellä perhettä tai onko sinkku? Jos on perhe se voi viedä aikaa ja voimia. Perheessä on jo sosiaalisia suhteita paljon ja voi olla että elämä on aika täyttä. Sinkkuihmisellä on enemmän hiljaista aikaa ja tilaa ystävillekkin. Silti hän voi pitää sinua hyvänä ystävänä.
Vierailija kirjoitti:
Näitä kausia tulee ja menee väistämättä pitkissä ystävyyksissä. Joskus toinen on aloitteellisempi ja joskus toinen, ei kai siinä ole mitään ihmeellistä. Ystäväksi tunnut kuitenkin olevan aika pihalla siitä, miten ystäväsi voi.
Koen kyllä, että olemme läheisetkin ystävät. Siitä huolimatta hän ei ole puhunut voinnistaan sen tarkemmin. Kasvokkain keskustelemme syvällisesti lähes kaikesta elämään liittyvästä - ja olen monesti ilmaissut, että minulle voit jakaa mitä tahansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kausia tulee ja menee väistämättä pitkissä ystävyyksissä. Joskus toinen on aloitteellisempi ja joskus toinen, ei kai siinä ole mitään ihmeellistä. Ystäväksi tunnut kuitenkin olevan aika pihalla siitä, miten ystäväsi voi.
Koen kyllä, että olemme läheisetkin ystävät. Siitä huolimatta hän ei ole puhunut voinnistaan sen tarkemmin. Kasvokkain keskustelemme syvällisesti lähes kaikesta elämään liittyvästä - ja olen monesti ilmaissut, että minulle voit jakaa mitä tahansa.
Ap
Olen eri, mutta kuulostaa aika tyypilliseltä tilanteelta, kun ystävyydessä on jotain askarruttavaa eli ystäväsi ei todennäköisesti koe sinua yhtä läheisenä ystävänä kuin sinä koet hänet. Jos et hyväksy hänen rajojaan, vaan vaadit ja odotat enemmän, tulee ystävyytenne varmuudella päättymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskustelisin tunteistani ystävän kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te ette sitten ole avoimia/rehellisiä toisianne kohtaan. Se on silloin huono "ystävyys" -suhde.
Vierailija kirjoitti:
Keskustelisin tunteistani ystävän kanssa.
Repäisisin myös sen laastarin irti nopeasti ettei itse tarvitsi velloa asiassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olette hyvän päivän kavereita, ette ystäviä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä kausia tulee ja menee väistämättä pitkissä ystävyyksissä. Joskus toinen on aloitteellisempi ja joskus toinen, ei kai siinä ole mitään ihmeellistä. Ystäväksi tunnut kuitenkin olevan aika pihalla siitä, miten ystäväsi voi.
Koen kyllä, että olemme läheisetkin ystävät. Siitä huolimatta hän ei ole puhunut voinnistaan sen tarkemmin. Kasvokkain keskustelemme syvällisesti lähes kaikesta elämään liittyvästä - ja olen monesti ilmaissut, että minulle voit jakaa mitä tahansa.
Ap
IHmiset työstää prosessejaan myös vähän eri tahtiin. Aina ei ole niin helppo puhua omista tunteistaan, jos niitä ei osaa itsekään sanoittaa. Ja ystäväsi käsitys teidän suhteenne laadusta voi olla hyvin erilainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ainakaan jaksa jatkuvaa yhteydenpitoa vaikka haluaisin jatkaa ystävyyttä. Jos joku yrittää soittaa mulle joka päivä, niin alan lopulta vihaamaan koko ihmistä.
Miksi kaikesta, jopa ystävyydestä, pitää tehdä niin vaikeaa. Ystävyyteen kuuluu toisesta pitäminen sellaisena kuin hän on. Painostaminen omiin kriteereihin sopivaksi todennäköisesti ennemmin tai myöhemmin kuihduttaa ystävyyssuhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun ystäväni vain lakkasi pitämästä yhteyttä, vastaamasta kyläkutsuun ja lopulta kertomasta, että aikoo tulla paikkakunnalle. Käy täällä vain muita ystäviään tapaamassa, mutta ei minua. Enää ei edes minulle kerro, jos on tulossa. Lopulta minäkin tyhmä tajusin, ettei kysymys ole mistään ystävyydestä.
Minä voisin olla tuo etäinen ystävä. Tällä hetkellä elämässäni on niin paljon pakollista tekemistä että aika ei riitä mihinkään muuhun. Joudun priorisoimaan jopa itselleni tärkeitä asioita sekä jättämään ystävätapaamisia väliin, kun aika ei riitä. Toivon että tulevaisuudessa jäisi enemmän aikaa sosiaaliselle elämälle.
Neuvoni on anna ajan kulua, aika näyttää palaako ystäväsi vai ei.
Kiitos ajatuksistanne. Mielestäni en ole ollut painostava. Vai onko kuulumisten kysyminen esimerkiksi kuukauden-parin välein painostavaa? Meillä oli myös aiemmin yhdessä tehtyjä suunnitelmia tapaamisen suhteen, mutta ne kaikki ovat jääneet.
Mutta nyt olen päättänyt, että jätän yhteydenpidon kokonaan hetkeksi. Jo niin monta kertaa on käynyt niin, että hän ei vastaa ollenkaan.
Haluan olla ystävä ja luotan siihen, että hän muistaa sen edelleen, ja palaa vielä myöhemmin keskusteluun.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ajatuksistanne. Mielestäni en ole ollut painostava. Vai onko kuulumisten kysyminen esimerkiksi kuukauden-parin välein painostavaa? Meillä oli myös aiemmin yhdessä tehtyjä suunnitelmia tapaamisen suhteen, mutta ne kaikki ovat jääneet.
Mutta nyt olen päättänyt, että jätän yhteydenpidon kokonaan hetkeksi. Jo niin monta kertaa on käynyt niin, että hän ei vastaa ollenkaan.
Haluan olla ystävä ja luotan siihen, että hän muistaa sen edelleen, ja palaa vielä myöhemmin keskusteluun.Ap
Fiksu suunnitelma minusta. Näin ystävä voi palata paremmalla hetkellä myöhemmin. Jos oikeasti olette läheisiä, niin ystävyys jatkuu silloin siitä mihin se jäi. Kuukauden välein kuulumisten kysyminen on minusta liikaa. Mutta näissähän ollaan hyvin yksilöllisiä, sinkulla voi olla kuukausi tosi pitkä aika, jos ei hirveästi muita ystäviä ole, kun taas perheellinen ei välttämättä mitenkään jaksa kerran kuukaudessa tavata tai edes soitella ystäville. Ainakin itselleni se on aivan liian tiheä yhteydenpitotahti, parempi on 2-3 kk.
Minulla on monta sellaista ystävää, joiden kanssa en ole vuosikausiin ollut tekemisissä, mutta silti juttu jatkuu siitä mihin viimeksi jäätiin, sitten kun se yhteydenoton hetki koittaa.
Jotenkin en ole ymmärtänyt näitä ystävyyssuhteita, jotka loppuvat automaattisesti jos toinen ei omalla vuorollaan laita viestiä tiettyyn määräaikaan mennessä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos ajatuksistanne. Mielestäni en ole ollut painostava. Vai onko kuulumisten kysyminen esimerkiksi kuukauden-parin välein painostavaa? Meillä oli myös aiemmin yhdessä tehtyjä suunnitelmia tapaamisen suhteen, mutta ne kaikki ovat jääneet.
Mutta nyt olen päättänyt, että jätän yhteydenpidon kokonaan hetkeksi. Jo niin monta kertaa on käynyt niin, että hän ei vastaa ollenkaan.
Haluan olla ystävä ja luotan siihen, että hän muistaa sen edelleen, ja palaa vielä myöhemmin keskusteluun.Ap
Fiksu suunnitelma minusta. Näin ystävä voi palata paremmalla hetkellä myöhemmin. Jos oikeasti olette läheisiä, niin ystävyys jatkuu silloin siitä mihin se jäi. Kuukauden välein kuulumisten kysyminen on minusta liikaa. Mutta näissähän ollaan hyvin yksilöllisiä, sinkulla voi olla kuukausi tosi pitkä aika, jos ei hirveästi muita ystäviä ole, kun taas perheellinen ei välttämättä mitenkään jaksa kerran kuukaudessa tavata tai edes soitella ystäville. Ainakin itselleni se on aivan liian tiheä yhteydenpitotahti, parempi on 2-3 kk.
Mä kävin yhden kaverin kanssa kaljalla vuonna 2018 ja heti perään 2019. Toisen kanssa näin viimeksi aikana ennen koronaa ja heti perään pikaisesti vuonna 2023. Ei sitä koko ajan tarvitse olla kylki kyljessä, ihmisillä on muutakin elämää...
Onko joku teistä ollut samassa tilanteessa?
Ap