Lue keskustelun säännöt.
Mitä isättömän lapsen kanssa isänpäivänä?
08.11.2023 |
Ei ole pappaakaan mitä juhlia, koska isäni kuoli kun olin kolmasluokkalainen. Itseäni ei ole isättömyys koskaan häirinnyt ja isänpäivänä juhlittiin pappaani, mutta lapselle ruutuun nyt olevan tosi kova paikka vaikka esimerkiksi aiempina vuosina ei ole ollut. Tänään lapsi oli itkuinen kun päiväkodissa oli ollut puhetta isänpäivästä ja ilmeisesti jotkut oli askarrelleet isänpäiväkortteja.
Kommentit (101)
Vierailija kirjoitti:
Meillä koulun ja päiväkodin osalta hoitunut helposti että askartelevat jotain muuta. Mutta nyt oli yhdessä harrastuksessa keksitty kutsua isät mukaan harrastamaan tänä viikonloppuna. Tytöllä nyt sit valmiiksi jo paha mieli siitä että muut pelaa siellä isänsä kanssa eikä todellakaan halua olla paikalla. Tämä on mun mielestä paljon törkeämpi kuin koulun askartelut, täällä saa isätön vaan seurata muitten iloa vierestä ja maksetaan joka kerrasta kuitenkin.
Eihän muiden isänpäivän juhlinta ole keneltäkään pois millään tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolisin, niin olisi kurjaa, jos puolisoni pitäisi lapsiani "äidittöminä", saati jos lapset itse ajattelisivat näin. Kyllä heillä äiti olisi, ei vain läsnäolevana.
Nimenomaan. Siskoni kuoli lastensa ollessa pieniä ja kumpikaan ei muista hänestä mitään, mutta ei nämä lapset pidä itseään mitenkään äidittöminä.
Vierailija kirjoitti:
Meillä koulun ja päiväkodin osalta hoitunut helposti että askartelevat jotain muuta. Mutta nyt oli yhdessä harrastuksessa keksitty kutsua isät mukaan harrastamaan tänä viikonloppuna. Tytöllä nyt sit valmiiksi jo paha mieli siitä että muut pelaa siellä isänsä kanssa eikä todellakaan halua olla paikalla. Tämä on mun mielestä paljon törkeämpi kuin koulun askartelut, täällä saa isätön vaan seurata muitten iloa vierestä ja maksetaan joka kerrasta kuitenkin.
Mun lasten isä on elossa, mutta ei osallistu edes kevätjuhliin, synttäreihin tai vanhempainiltoihin, tuommoisista puhumattakaan. Minä oon menny tommosiin ettei lapsen tarvii olla yksin tai jäädä pois.
Minusta on kiva, kun huomioidaan isejä. Kaikilla ei ole isää tai on, mutta se on mikä on. Silti isänpäivä on ihana juhla, koska on paljon isejä, jotka ansaitsee merkkipäivän. Ymmärrän pahan olon, kun korostuu se paha ja ikävä omassa elämässä, josta puuttuu isähahmo. Sillä asialla on tasan niin suuri merkitys kuin sille antaa.
Isänpäivä tai isätön päivä, sama kai kumpaa sitä viettää?
Jokaisella ihmisellä on Taivaan Isä, joka haluaa, että lapsi on syntynyt. On se kuollutkin isä, ainakin muistoissa.
Pysykää rauhallisina. Lapsi vaistoaa vanhemman levottomuuden.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän ap selviää äitinä olosta noin muuten, kun yksi isänpäivä on jo näin vaikea juttu 🙄
Isänpäivässä kulminoituu koko isättömyys. Meillä onneksi oli pappa. Lapselle on tarpeeksi raskasta isän kuolema ilman osattomaksi jättämisen korostusta. Esim harrastusten lapsi-isä päivät. Ne voi muotoilla eri tavalla vaikka lapsi aikuinen päivä. Moni tuo isänsä ylpeänä sinne ja joku voi tuoda kumminsa tai naapurin tai julkkiksen ja olla ylpeä, kuin jäädä isättömänä ulkopuolelle.
Realismi on se, että isää ei ole ja sen lapsi kyllä mieltää. Se saa riittää ilman veitsen vääntämisisä haavassa. Tällä palstalla vaikuttaa ettei moni pysty ajattelemaan yhtään mitään oman elämänsä ulkopuolelta. Ainakaan empaattisesti.
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolisin, niin olisi kurjaa, jos puolisoni pitäisi lapsiani "äidittöminä", saati jos lapset itse ajattelisivat näin. Kyllä heillä äiti olisi, ei vain läsnäolevana.
Miten viet sen äidin sinne äitienpäiväjuhlaan? Tai jos äiti on kuollut ennen kuin lapsi oppii muistamaan häntä? Kyllä valitettavasti puhutaan varsinkin isättömistä lapsista. Siihen ei edes löydy sympatiaa vaan odotetaan että lapsesta kasvaa huligaani. Äiditön sentään saa sympatiaa ja äiti kannetaan helpommin mukana kuten edellinen kirjoittaja sanoi. Eri asenteet isään ja äitiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sen kortin tehdä vaikka sille kuolleelle papalle, ja viedä vaikka haudalle jos mahdollista. Jos se on lapselle tärkeää.
Eipä ole mahdollista kun tämän papan tuhkat on siroteltu mereen eikä edes lähimaillakaan.
Eli mikään ehdotuksista käy etkä halua keksiä mitään. Ei teidän auta muuta kuin itkeskellä surkeana maailman vääryyttä sitten isänpäivänä tai aloittaa toimenpiteet isänpäivän kieltämiseksi. Itse en välitä koko isänpäivästä ja pidän sitä kauppiaitten keksimään amerikkalaisena humpuukina, kuten äitien- tai ystävänpäivää sekä halloweenia yms, vaikka olenkin isä, mutta ei minua isomman haittaa, jos joku haluaa juhlistaa ja viettää näitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä koulun ja päiväkodin osalta hoitunut helposti että askartelevat jotain muuta. Mutta nyt oli yhdessä harrastuksessa keksitty kutsua isät mukaan harrastamaan tänä viikonloppuna. Tytöllä nyt sit valmiiksi jo paha mieli siitä että muut pelaa siellä isänsä kanssa eikä todellakaan halua olla paikalla. Tämä on mun mielestä paljon törkeämpi kuin koulun askartelut, täällä saa isätön vaan seurata muitten iloa vierestä ja maksetaan joka kerrasta kuitenkin.
Ei taatusti ole läheskään kaikilla isät kuvioissa mukana, joten samassa päiväkodissa on moni muukin samassa tilanteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitenköhän ap selviää äitinä olosta noin muuten, kun yksi isänpäivä on jo näin vaikea juttu 🙄
Isänpäivässä kulminoituu koko isättömyys. Meillä onneksi oli pappa. Lapselle on tarpeeksi raskasta isän kuolema ilman osattomaksi jättämisen korostusta. Esim harrastusten lapsi-isä päivät. Ne voi muotoilla eri tavalla vaikka lapsi aikuinen päivä. Moni tuo isänsä ylpeänä sinne ja joku voi tuoda kumminsa tai naapurin tai julkkiksen ja olla ylpeä, kuin jäädä isättömänä ulkopuolelle.
Realismi on se, että isää ei ole ja sen lapsi kyllä mieltää. Se saa riittää ilman veitsen vääntämisisä haavassa. Tällä palstalla vaikuttaa ettei moni pysty ajattelemaan yhtään mitään oman elämänsä ulkopuolelta. Ainakaan empaattisesti.
Sitä nyt vietetään isänpäivänä eikä aikuistenpäivänä, koska suurimmalla osasta lapsilla on isä.
Ainahan voi vaihtaa sellaisiin harrastusryhmiin missä isä-lapsi -päivää ei ole.
Jos isä on olemassa mutta ei millään lailla lapsen elämässä mukana, lapsi voi tehdä isälle kortin ja voitte postittaa tai sä voit "postittaa" sen hänelle. Jos lapsen isä on kuollut, viekää isän haudalle kynttilä ja lapsen tekemä kortti. Lapselle voi selittää että isi on taivaassa.
Tänä päivänä yhden vanhemman lapsia on satavarmasti muitakin kuin sinun lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos kuolisin, niin olisi kurjaa, jos puolisoni pitäisi lapsiani "äidittöminä", saati jos lapset itse ajattelisivat näin. Kyllä heillä äiti olisi, ei vain läsnäolevana.
Miten viet sen äidin sinne äitienpäiväjuhlaan? Tai jos äiti on kuollut ennen kuin lapsi oppii muistamaan häntä? Kyllä valitettavasti puhutaan varsinkin isättömistä lapsista. Siihen ei edes löydy sympatiaa vaan odotetaan että lapsesta kasvaa huligaani. Äiditön sentään saa sympatiaa ja äiti kannetaan helpommin mukana kuten edellinen kirjoittaja sanoi. Eri asenteet isään ja äitiin.
Jos olet 50-vuotias ja vanhempasi ovat kuolleet kahdeksankymppisinä, niin sanotko sen jälkeen, että olet isätön ja äiditön? Kyllä tämä minusta kuulostaisi oudolta, kuin heitä ei olisi koskaan ollutkaan.
Lapselle toki suuri suru, jos vanhempi on kuollut varhain, mutta häntä voi muistella ja pitää mukana mielessä, sen sijaan että koko ihmisen olemassaolon yrittäisi kieltää ja häivyttää (mikä kuulostaa suorastaan henkiseltä väkivallalta sitä lasta kohtaan).
Riippuu siitä, miksi hän on isätön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isänpäivä on surullinen päivä monelle tahtomattaan lapsettomalle miehelle.
Minulla on sijoituksessa lapsi, jonka vanhemmat eivät ole missään tekemissä lapsensa kanssa. Itsekin jäin leskeksi kesken sijoituksen, sijoituslapsi ei muista puolisoani. Mutta meillä on pari hyvää miestuttavaa ja miehen roolimallia lapsen elämässä, toinen MLL:stä ja toinen muuten vain tuttavakaveri, sijoituslapsi tekee heille aina kortit isänpäivinä. Niissä ei lue, että hyvää isänpäivää tms., vaan lapsi saa tehdä ja kirjoittaa mitä haluaa. Ikää tosin vasta viisi vuotta, että kamalasti ei mitään kirjoittele, muuta kuin tarhatädin kanssa tyyliin "Pertille t. Vilma-Elmeri".
Ainakin vielä on lapselle kelvannut tällainen kuvio, mutta toki välillä on ihmetyksiä muiden lasten osalta, että kuka sun isi on tai missä sun äiti on. Onneksi nykyään aika hyvin ohjeistetaan ja opetetaan, että perheitä on erilaisia, muitakin kuin hetero- tai sateenkaarivanhemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voihan sen kortin tehdä vaikka sille kuolleelle papalle, ja viedä vaikka haudalle jos mahdollista. Jos se on lapselle tärkeää.
Eipä ole mahdollista kun tämän papan tuhkat on siroteltu mereen eikä edes lähimaillakaan.
no muistolehtoon, ainiin sinne on matkaa ja ei autoa....
Hautausmailla on paikka muistopaikka myös muualla haudatuille, sinnekin voi viedä kortin ja kynttilän. Asun kaukana omaisten haudoista, olen ottanut tavaksi viedä lasten kanssa jouluna kynttilän tuolle muistopaikalle. Ei siis meillä ole kyse isästä.
Mutta kuitenkin, elämässä voi luoda itse oman mielensä mukaan perinteitä ja tärkeitä tapoja. Jos lasteni isä olisi kuollut, niin ehdottomasti tekisimme yhdessä jotakin symbolista ja kaunista hänelle isänpäivänä.
Mun isä kuoli juuri, mutten koe, että mun pitäisi isänpäivää viettää tai ottaa se niiltä pois, joilla on isä, koska minulla ei enää ole.
Aika nolo lainata naapurin Peraa lapsen päiväkodin isänpäiväjuhlaan.
Jos kuolisin, niin olisi kurjaa, jos puolisoni pitäisi lapsiani "äidittöminä", saati jos lapset itse ajattelisivat näin. Kyllä heillä äiti olisi, ei vain läsnäolevana.