Lue keskustelun säännöt.
Lapsettoman "helppo" elämä
08.11.2023 |
Eräs ihminen, jonka olen tuntenut noin 1/2 vuotta tuo usein esiin, miten helppoa elämää minä lapsettomana elän.
Jos kerron vaikka mukavasta illasta, hän alkaa vyöryttää niskaani juttuja siitä, miten hänellä ei koskaan ole vapaita iltoja eikä mahdollisuutta tehdä omia juttuja.
Varmasti niin, mutta ihmisenä joka on saanut 6 keskenmenoa, mua suoraan sanottuna tympäisee tuollainen mun oman ajan kadehtimen tai mitä se onkaan. Olen vasta viimenä parina vuotena oppinut nauttimaan elämästä lapsettomana, aiemmin se oli todella kipeä asia, joka vei elämästä ilon.
Mitä tuollaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä? Paukautanko päin näköä, että jos oot sitä mieltä, että vaihtaisit jokaisen elävänä syntyneen lapsesi keskemenoon, jatka kuittailuasi? Jos et, niin ole hiljaa.
Kommentit (69)
Toisten elämää arvosteleva on katkera. Koita vältellä sillä ette tule toimeen jos on heti tuollaista ja hän osoittaa ettei arvosta sinua. Ei minun ystäväni ole ikinä alkanut elämääni helpoksi tölvimään halveksien tai mitätöiden valintojani. Ei toisen elämän helppoutta/raskautta voi kukaan ulkopuolinen määritellä tai alkaa kuvittelemaan jonkun valinnan perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toisten elämää arvosteleva on katkera. Koita vältellä sillä ette tule toimeen jos on heti tuollaista ja hän osoittaa ettei arvosta sinua. Ei minun ystäväni ole ikinä alkanut elämääni helpoksi tölvimään halveksien tai mitätöiden valintojani. Ei toisen elämän helppoutta/raskautta voi kukaan ulkopuolinen määritellä tai alkaa kuvittelemaan jonkun valinnan perusteella.
Tahaton lapsettomuus valintana 🤔
Jos et ole kertonut hänelle keskenmenoistasi, ei hän voi tietää niistä, eikö?
On kyllä ensinnäkin todella, todella tyhmää kaveriltasi heitellä puolihuolimattomasti kommentteja toisen, etenkin puolitutun, "helposta elämästä" vasten parempaa tietoa, ja lisäksi on todella tyhmää valittaa omien lasten aiheuttamasta stressistä. Että tyhmästihän tuo sun tuttusi käyttäytyy.
Mutta ei sun ole pakko kertoa kipeistä kokemuksistasi. Pitäisi riittää, että toteat viilipyttynä, että kaikille ei lapsia ole siunaantunut, ja hänen lapsensa eivät ole sinun ongelmasi.
En minäkään ymmärrä tuollaista valitusta. Totta kai noita tunteita tulee välillä, mutta se on pieni hinta siitä kaikesta mitä lapset tuovat tullessaan. Ei se tullut minulle yllätyksenä, että moni asia hankaloituu lapsen saamisen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
En minäkään ymmärrä tuollaista valitusta. Totta kai noita tunteita tulee välillä, mutta se on pieni hinta siitä kaikesta mitä lapset tuovat tullessaan. Ei se tullut minulle yllätyksenä, että moni asia hankaloituu lapsen saamisen jälkeen.
Sinua se tuskin loukkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuollaiselle kyllä sanoisin suoraan. Muuten se ei tule ikinä lopettamaan muka-nokkelia tölväisyjään lapsettomuuden auvosta. Vertauksen vuoksi:
Ratkaisu 1) Olen kyllä yrittänyt lapsia, mutta minulla on ollut kuusi keskenmenoa. Olisin halunnut perheen ja kommenttisi satuttavat joka kerta joten voisitko lopettaa.
Ratkaisu 2) Oletko ikinä ajatellut, että kaikki eivät ole saaneet lapsia vaikka olisivat halunneet? Kommenttisi ovat aika loukkaavia.
Ratkaisu 3) Joo haha, kiva kun on hiljaista kotona (samalla mielessä pyörii kaikki omat keskenmenneet lapset)
Jos ei onnistu naamatusten niin voi lähettää myös viestin. Ei se muuten ikinä lopeta.
Törppö pysyy törppönä teetpä. Mitä tahansa. Ei hyötyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun tekisi mieli kysyä näiltä, pitävätkö he minun elämääni kokonaisuudessaan parempana kuin omaansa. Siis vaihtaisivatko paikkoja? Olen myös tahtomattani perheetön, ja säännöllisesti kuulen kuinka helppoa minulla yksin on. Pahoin pelkään, että vastaus on että eivät vaihtaisi, mutta heidän mielestään ansaitsisin MYÖS sen, ettei lapsettomuudessa ole hyviäkin puolia. Eli meillä lapsettomilla pitäisi olla vain 100% surullista, yksinäistä ja kurjaa. Jos näin perataan, kysehän on todella ikävästä ajattelusta, ja toivottavasti näin ei ole...
Miksi et adoptoi lasta tai ryhdy sijaisvanhemmaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala tekemään jotain vapaaehtoistyötä niin kasvat ihmisenä.
Lapsettomat ovat mahdottoman itsekeskeisiä. Elämässä pitää tehdä yhteiskunnan hyväksi muutakin kuin oma leipätyö. Niin yhteiskunnan jatkuvuus turvataan. Jos ei ole lapsia kasvatettavana, niin voi tehdä muuta.
Joo,tuttua. Itsekin aikaisemmin kipuilin lapsettomuuttani, mutta asiaan on 'tottunut' ja asian on hyväksynyt ja alkanut pikkuhljaa nauttimaan lapsettoman elämästä, jossa on ehkä vähän enemmän aikaa kuin perheellisellä. Mutta elämä on joillekin myös valintoja. Kaikki eivät voi valita, jos lasta ei tule vaikka haluaisi, monesta eri syystä. Mutta jos on mahdollisuus lapseen, niin silloin teet sen valinna,haluatko vai et. Ja sen jälkeen ei enää voi valittaa. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ensinnäkin tuo "kaverisi" on ihan helkutin tyhmä.
Toisekseen, miksi välität jonkun random-tyypin kommenteista? Selkeästi hän ei ole ystäväsi koska ei tiedä elämästäsi mitään.
Lopuksi minulla ei ole lapsia, mutta kukaan ystäväni ei väitä elämääni helpoksi, oli heillä lapsia tai ei. Ovat tarpeeksi älykkäitä ymmärtääkseen erilaisia elämänpolkuja.
Tai entä jos vastaisit, että minusta sinun elämäsi näyttää niin helpolta: olethan niin helposti saanut lapsia! Ei kaikille käy tuollainen onni! Jos alkaa väittää tähän mitään vastaan sano, että sinä vaihtaisit koska tahansa paikkoja hänen kanssaan, ja kysy hymyillen, vaihtaisiko hän?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ajattelevat asioita omien kokemustensa kautta. Niin teet sinäkin ja niin tekee tuttavasi.
Sinänsä olen samaa mieltä että äitien tolkuttaminen muiden helposta elämästä on ärsyttävää. Mutta he leijuvat hormoneissaan. Enkä tiedä yhtäkään naista jonka maailmankuva ei olisi kutistunut ja huomio juuttunut pörräämään oman navan ympärille.
Mutta ei hän voi tietää keskenmenoistasi. Ne eivät myöskään ole hänen syytään. Eikä tämä ehkä auta sua, mutta keskenmenot ovat todella hyvin yleisiä. Olin nuorena kättärillä sihteerintöissä. Potilaspapereiden käsittely oli työtäni. "Mikä tuo numero on?" kysyin. "Keskenmenot, ja tuo on synnytykset". Joo, niitä on paljon. Ja niin oli aborttejakin, silloin ainakin.
Nähtävästi useampaa mammaa kaduttaa lapset jälkikäteen, kommenteista päätellen. Eikä luetun ymmärtämisessäkään ole kehumista.
Ap avauksessaan puhuu "eräästä ihmisestä" eikä ystävästä. Eräille ihmisille ei avauduta noin henkilökohtaisista asioista.
Ymmärrän ap ettet tahtoisi olla ilkeä mutta joskus on oltava. Kyllä minä ainakin sanoisin "että oma on valintasi, älä valita" sille henkilölle, enempää hän ei ansaitse.
Kaikilla on vaikeutensa,että ei kannata olla kellekään kateellinen. Jonkun elämä voi näyttää helpolta,mutta siihenkin on voitu tulla pitkä tie tai joku ei näytä naamallaan jokaista kipua,surua,ongelmaa. Itse en näytä pahaa oloa enkä pure sitä kehenkään vaan olen perusluonteeltani optimisti ja kohtelias/ystävällinen. Ja sitten joku luulee varmaan,ettei ole ikinä mitään ongelmaa :O Lapsettomallakin on ongelmansa ja kaikilla ei ole sitä puolisoa auttamassa edes.
Vierailija kirjoitti:
Ala tekemään jotain vapaaehtoistyötä niin kasvat ihmisenä.
Lapsettomat ovat mahdottoman itsekeskeisiä. Elämässä pitää tehdä yhteiskunnan hyväksi muutakin kuin oma leipätyö. Niin yhteiskunnan jatkuvuus turvataan. Jos ei ole lapsia kasvatettavana, niin voi tehdä muuta.
Päinvastoin, porsineet palstamammat ne vasta itsekeskeisiä on.
Ei noihin mikään auta.
Yksi ex-työkamu (nainen) oli sitä mieltä, että oli väärin, ettei mulla ole lapsia - miksi mun elämäni pitäisi olla helpompaa kuin hänen. Mykistyin. Olin tuolloin reilusti alle 3-kymppinen. Kärsimystäkö se perhe-elämä hänellä olikin, vaikka yleensä sitä hehkuttikin.
Myöhemmin toinen (mies) oli sitä mieltä, että sinkkuna eläminen tulee aina halvemmaksi kuin parisuhteessa eläminen. Ehkä hänellä, mutta sinkkunaisena olisin osannut arvostaa puolison osallistumista esim. asuntolainan lyhennyksiin.
En saanut lapsia eikä ole sitä sopivaa puolisoakaan löytynyt. En kadehdi perheellisiä, vaikka sellaisen olisin itsekin halunnut. Olen nauttinut ajoista kavereiden ja sukulaisten lasten kanssa milloin leikkien heidän kanssaan, millon retkeillen jne.
Miksi kumpaakaan olotilaa tai ylipäänsä mitään pitää kadehtia? Melkein kaikessa on puolensa eikä onnikaan suosi kaikkia. Epäoikeudenmukaisuutta en hyväksy, mutta en kadehdi lapsiperheitä enkä ymmärrä, miksi niitä kersoja on hankittu, jos yksin elo olisi rattoisampaa. Omaa v-tutustaanko nuo purkavat? Eivätkö siedä omia perheitään (kuin somessa)?
Vierailija kirjoitti:
Ei noihin mikään auta.
Yksi ex-työkamu (nainen) oli sitä mieltä, että oli väärin, ettei mulla ole lapsia - miksi mun elämäni pitäisi olla helpompaa kuin hänen. Mykistyin. Olin tuolloin reilusti alle 3-kymppinen. Kärsimystäkö se perhe-elämä hänellä olikin, vaikka yleensä sitä hehkuttikin.
Myöhemmin toinen (mies) oli sitä mieltä, että sinkkuna eläminen tulee aina halvemmaksi kuin parisuhteessa eläminen. Ehkä hänellä, mutta sinkkunaisena olisin osannut arvostaa puolison osallistumista esim. asuntolainan lyhennyksiin.
En saanut lapsia eikä ole sitä sopivaa puolisoakaan löytynyt. En kadehdi perheellisiä, vaikka sellaisen olisin itsekin halunnut. Olen nauttinut ajoista kavereiden ja sukulaisten lasten kanssa milloin leikkien heidän kanssaan, millon retkeillen jne.
Miksi kumpaakaan olotilaa tai ylipäänsä mitään pitää kadehtia? Melkein kaikessa on puolensa eikä onnikaan suosi kaikkia. Epäoikeudenmukais
Hyvä kirjoitus,just näin.
Sano sille, että "miltäs sun lapsista tuntuis, jos äiti oikein toitottaisi kateuttaan lapsetonta ihmistä kohtaan?" Joo, äidillä saa olla omia menoja ja se on ihan tervettäkin, mutta voit jatkaa tälle kadehtijalle, että hänen kateutensa on jo sitä luokkaa, että huolettaa jo, tykkääkö hän edes olla äiti... Tuossa viimeisessä lauseessa on pieni piikki, voit muotoilla sen paremmin.
Mun äiti on usein huokaissut jostain ihmisestä että "kun sen ei ole edes tarvinnut lapsia hoitaa!" joten mun tekis mieli kysyä äidiltä, että sekö on kaikista pahinta, että olet joutunut omia lapsiasi hoitamaan.