Lapsettoman "helppo" elämä

Vierailija kirjoitti:

Ala tekemään jotain vapaaehtoistyötä niin kasvat ihmisenä.

Lapsettomat ovat mahdottoman itsekeskeisiä. Elämässä pitää tehdä yhteiskunnan hyväksi muutakin kuin oma leipätyö. Niin yhteiskunnan jatkuvuus turvataan. Jos ei ole lapsia kasvatettavana, niin voi tehdä muuta.

Otan osaa lastesi puolesta, noin tyhmää vanhempaa en toivoisi kellekään.

Mä varmaan käyttäisin tuota ap:n pohtimaa lausahdusta eli "kuinka monta lapsistasi haluat vaihtaa kokemiini keskenmenoihin". Ihan sama, vaikka se ei ole kauhean rakentava tapa vastata, mutta tuttava itse on aivan luokattoman törkeä.

Jos suoraan sanominen ei tunnu luontevalta, niin yksi vaihtoehto on se, ettei mitään henkilökohtaista enää puhu tämän ihmisen seurassa. Vain niitä työ- tai harrastusjuttuja (?) tai vaikka ay-politiikkaa, miksi nyt sitten jouduttekaan olemaan yhteyksissä toisiinne. Muuten keskustelu voi osaltasi olla vaikka säätilan kommentointia. Jos olet riittävän tylsä, niin ehkä hän alkaa jopa välttää sinua, ja pääset hänestä.

Yäh, mua on alkanut väsyttää kaiken maailman turhat muka kaverit. Kaikki tollaset kuittailijat vaan elämästä pois.

Vierailija kirjoitti:

Jos et ole kertonut hänelle keskenmenoistasi, ei hän voi tietää niistä, eikö?

On kyllä ensinnäkin todella, todella tyhmää kaveriltasi heitellä puolihuolimattomasti kommentteja toisen, etenkin puolitutun, "helposta elämästä" vasten parempaa tietoa, ja lisäksi on todella tyhmää valittaa omien lasten aiheuttamasta stressistä. Että tyhmästihän tuo sun tuttusi käyttäytyy. 

Mutta ei sun ole pakko kertoa kipeistä kokemuksistasi. Pitäisi riittää, että toteat viilipyttynä, että kaikille ei lapsia ole siunaantunut, ja hänen lapsensa eivät ole sinun ongelmasi. 

 

Ap kertoo, että kyseessä ei ole kaveri, vaan joku jonka kanssa joutuu olemaan tekemisissä, ja jonka tuntenut puoli vuotta. Jotenkin mieleen tulee esim. työkaveri, jonka kanssa pärjättävä samoissa vuoroissa/samassa toimistossa.

En itsekään lähtisi puolitututuille työkavereille kertoilemaan yksityisasioitani.

Onko tämä äiti muuten totaali-yksinhuoltaja, vai miksei ole ikinä vapaailtoja?

Jos kerran itse lapsia maailmaan pykää, on vaan pakko hyväksyä ja ymmärtää, että niistä on enemmän ja vähemmän huolta, vaivaa ja rajoitteita vähintään sinne täysi-ikäisyyteen asti. Tämä on vähän sellainen tilaus, että sillä ei ole kuluttajansuojalain mukaista palautus-, peruutus- eikä vaihto-oikeutta. Pitää ennakkoon tajuta pitää pöksyt jalassa ja jalat ristissä, jos vanhemmuuden vastuu ei nappaa. Ei auta myöhemmin itkeä, kadehtia ja syyllistää lapsettomia, se ei tilannetta korjaa.

Paukauta päin näköä. 

Vierailija kirjoitti:

On ympäristöteko olla tekemättä lapsia tähän kylmään,pahaan ja väkivaltaiseen maailmaan jossa jo ylikansoitus. Eli kyllä itse koen sinkkuna lapsettomana miten ihanaa esim nukkua pitkään viikonloppuina ilman et kukaan herättää,kokata itse mitä lystää ja itselleen,tilata ruokaa jos haluaa ,rauha,hiljaisuus...että kyllä mä ainakin ap:n lapselliselle kaverille leuhkisin kuinka helppoa lapsettomana on ja päälle nuo syyt mitä kirjoitin ja vielä toi mitäs oot tehnyt lapsia.

Juuri näin. Olen itsekin näyttänyt epäitsekkyyteni valitsemalla lapsettomuuden. Maailma on ylikansoitettu näiden "MINÄ haluan lapsen, MINÄ tarvitsen lapsen, MINUN täytyy lisääntyä". Maapallo ei ole ihan samaa mieltä joten yrittäisitte pitää ne ketareet yhdessä. Siis housunne jalassa.

Kyllähän sun elämä ON helpompaa, vaikka mieluummin sinä kuten hänkin valitsisitte vaikeamman elämän lapsen kanssa. Anna valittaa. 

Mä vastaan näihin aina iloisella äänellä, että ihan totta, se hyvä puoli tosiaan lapsettomalla on! Sillä sehän on ihan totta: koska olen lapseton, minulla on mahdollisuuksia viettää useammin ja helpommin kivoja iltoja kuin niillä ihmisillä, joilla lapsia on.

Se, mitä muuta lapsettomuus on minulle aiheuttanut tai ei ole, ei kuulu näille kyselijöille tai valittajille.

Jotkut eivät opi ennen kuin heille osoitetaan heidän ajattelunsa puutteet. 

Vierailija kirjoitti:

Minulle ystävät joilla on pieniä lapsia, sanovat myös usein kuinka helppoa mulla on. Unohtavat varmaan että minä olen lapseni jo kasvattanut aikuiseksi ja mitä itse tekivät lapsen miltei nelikymppisinä. Minä olen jo ne ajat elänyt, kun olin lapsessa kiinni ja nyt kun hän on aikuinen, niin tottakai minulla on vapaata aikaa tässä vaiheessa elämää. Elämä on valintoja!

Joo, oikeasti ihmiset sanovat ihan mitä sattuu! Joku senhetkinen tunne päällä, ei mitään ajattelutoimintaa ehdi väliin..

Älä ap välitä sen tuttavan sanomisista. Se on varmaan tosi kuormittunut omassa arjessaan, ja lisäksi ajattelematon ihminen. 10-15 vuoden kuluttua hän tulee olemaan AIVAN VALTAVAN tyrmistynyt jos joku kehtaa esittää hänelle vastaavan ajatuksen.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset ajattelevat asioita omien kokemustensa kautta. Niin teet sinäkin ja niin tekee tuttavasi. 

Sinänsä olen samaa mieltä että äitien tolkuttaminen muiden helposta elämästä on ärsyttävää. Mutta he leijuvat hormoneissaan. Enkä tiedä yhtäkään naista jonka maailmankuva ei olisi kutistunut ja huomio juuttunut pörräämään oman navan ympärille. 

Mutta ei hän voi tietää keskenmenoistasi. Ne eivät myöskään ole hänen syytään. Eikä tämä ehkä auta sua, mutta keskenmenot ovat todella hyvin yleisiä. Olin nuorena kättärillä sihteerintöissä. Potilaspapereiden käsittely oli työtäni. "Mikä tuo numero on?" kysyin. "Keskenmenot, ja tuo on synnytykset". Joo, niitä on paljon. Ja niin oli aborttejakin, silloin ainakin.

On olemassa ihmisiä, jotka ainakin jonkun verran osaavat käyttää mielikuvitustaan ja empatiakykyään, eivätkä ihan täysin suoraviivaisesti ymmärrä asioita vain oman kokemuksensa kautta. Kaikki eivät ole niin urpoja kuin ap:n tuttu.

On kyllä olemassa ihan ihmistyyppi, joka oikeasti tajuaa asiat vasta ne itse koettuaan. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikilla on vaikeutensa,että ei kannata olla kellekään kateellinen. Jonkun elämä voi näyttää helpolta,mutta siihenkin on voitu tulla pitkä tie tai joku ei näytä naamallaan jokaista kipua,surua,ongelmaa. Itse en näytä pahaa oloa enkä pure sitä kehenkään vaan olen perusluonteeltani optimisti ja kohtelias/ystävällinen. Ja sitten joku luulee varmaan,ettei ole ikinä mitään ongelmaa :O Lapsettomallakin on ongelmansa ja kaikilla ei ole sitä puolisoa auttamassa edes. 

Tämä. Minusta ei kovin kypsää vertailla omaa elämää muiden miettien "helppoutta", vielä hölmömpää on tehdä tuota ääneen toisille. Kun emme koskaan tiedä mitä kenenkin elämässä, voi olla sairauksia, muita onnettomuuksia jne. Eikä lapset varmastikaan se suurin ongelma kenenkään elämässä. Itse olen kaksi lasta kasvattanut, mutta  elämäni on ollut "helppo": molemmilla hyväpalkkaiset työt, vapaus toteuttaa itseä, hyvä parisude, ei vakavia sairauksia, kaikkien mielenterveys kunnossa... Mutta ne suurimmat murheet voi hyvinkin olla edessä. Jos nyt vaan keskitytään tekemään omasta elämästä mahdollisimman hyvä itselle ja jätetään kadehtimiset.

Onhan se toki helppoa ja monessa mielessä huoletonta elämää, etenkin näinä aikoina. Itsekin 2 lapsen vanhempana tulisin toimeen neljäsosalla siitä rahamäärästä mitä nyt elämiseen menee ison kodin ja muiden kulujen vuoksi. Voisin jäädä työelämästäkin pois 10 vuotta aiemmin, jos ei olisi lapsia. 

Oma valinta haluaako lapsia vai "helppoa elämää" turha siitä napista. 

Mä vastaan noille vinkujille aina suoraan nauraen että elämä on valintoja täynnä. En kuuntele sekuntiakaan valitusta lapsiperhe-elämän rankkuudesta tai vapaa-ajan vähyydestä, sillä ne lapset on aina hankittu 100% omasta tahdosta. Niin makaa kuin petaa ja niin edelleen.

Tilanne on tosin täysin eri, kun olen vapaaehtoisesti lapseton. Tietävätkö ap nuo mussuttajat että olet yrittänyt aikanaan raskautua?

Kukaan ei vahingossa,tietämättään saa lapsia. Kannattaa olla housut jalassa,ettei tule pienintäkään mahdollisuutta. Lapset on itse haluttuja. Turha siitä on valittaa muille. Moni lapseton on saattanut haluta lasta pitkään,eikä oikeanlaista kumppaniakaan ole välttämättä löytynyt.

Minä joskus valitin rankkaa vauva-aikaa työkaverilleni ja hän vain tokaisi että "lapset eivät ole kaikille itsestäänselvyys" Tämä työkaverini on lapseton ja minua alkoi hävettämään oma valitus, kun tajusin tuosta kommentista, että hänen kohdallaan ei ilmeisesti ole kyse omasta valinnasta. Kokeile vaikka tuota.

Mitä kertoisin, naureskelisin ja vituilisin hänen omasta ja vapaaehtoisesta paskasta päätöksestään. 

t: vela