Lapsettoman "helppo" elämä
Eräs ihminen, jonka olen tuntenut noin 1/2 vuotta tuo usein esiin, miten helppoa elämää minä lapsettomana elän.
Jos kerron vaikka mukavasta illasta, hän alkaa vyöryttää niskaani juttuja siitä, miten hänellä ei koskaan ole vapaita iltoja eikä mahdollisuutta tehdä omia juttuja.
Varmasti niin, mutta ihmisenä joka on saanut 6 keskenmenoa, mua suoraan sanottuna tympäisee tuollainen mun oman ajan kadehtimen tai mitä se onkaan. Olen vasta viimenä parina vuotena oppinut nauttimaan elämästä lapsettomana, aiemmin se oli todella kipeä asia, joka vei elämästä ilon.
Mitä tuollaisen ihmisen kanssa pitäisi tehdä? Paukautanko päin näköä, että jos oot sitä mieltä, että vaihtaisit jokaisen elävänä syntyneen lapsesi keskemenoon, jatka kuittailuasi? Jos et, niin ole hiljaa.
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä joskus valitin rankkaa vauva-aikaa työkaverilleni ja hän vain tokaisi että "lapset eivät ole kaikille itsestäänselvyys" Tämä työkaverini on lapseton ja minua alkoi hävettämään oma valitus, kun tajusin tuosta kommentista, että hänen kohdallaan ei ilmeisesti ole kyse omasta valinnasta. Kokeile vaikka tuota.
Olen itse lapseton, mutta ajattelen, että eihän sekään saa keskustelua hallita. Tarkoitan, että kyllähän pikkulapsiaika ja vauva-aika on rankkaa, oikeasti. Kyllä siitä pitää saada valittaa ihan samalla tavalla kuin valitetaan huonosta säästä, pilalle menneestä vkonlopusta tai mistä asiasta hyvänsä. Ei mun mielestä sulla ole mitään hävettävää.
Jotenkin oikeastaan vähän surkea ajatus, että lapsista ei saisi puhua, koska joku ei niitä saa. Tarkoitan, että aika vähiin sitten käy puheenaiheet: parempi, etten puhu kissastani, kun joku kauheasti semmo
Lapsista on ok puhua, kuten mistä muustakin ja ok valittaakin välillä, mutta lapsetonta ei saa syyttää siitä,että hänellä on muka 'helpompi' elämä. Kenenkään elämä ei ole helppoa.
Vierailija kirjoitti:
Lasken sinut puoliksi lapselliseksi suurten menetystesi vuoksi.
Tiedätkö, mitä lapsellinen tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä joskus valitin rankkaa vauva-aikaa työkaverilleni ja hän vain tokaisi että "lapset eivät ole kaikille itsestäänselvyys" Tämä työkaverini on lapseton ja minua alkoi hävettämään oma valitus, kun tajusin tuosta kommentista, että hänen kohdallaan ei ilmeisesti ole kyse omasta valinnasta. Kokeile vaikka tuota.
Olen itse lapseton, mutta ajattelen, että eihän sekään saa keskustelua hallita. Tarkoitan, että kyllähän pikkulapsiaika ja vauva-aika on rankkaa, oikeasti. Kyllä siitä pitää saada valittaa ihan samalla tavalla kuin valitetaan huonosta säästä, pilalle menneestä vkonlopusta tai mistä asiasta hyvänsä. Ei mun mielestä sulla ole mitään hävettävää.
Jotenkin oikeastaan vähän surkea ajatus, että lapsista ei saisi puhua, koska joku ei niitä saa. Tarkoitan, että aika vähiin sitten käy puheenaiheet: pare
Tai jos onkin, niin v i tt uakos mulle siinä vikiset. Itse valitsit tehdä elämästäsi tuollaista helvettiä.
Hei AP!
Miksei tällä Sun kaverilla ole koskaan aikaa tehdä omia juttuja tai viettää vapaailtaa ilman lasta? Onko hän sitten totaali-yh eikä mitään tukiverkkoja?
Tämä tuttava ei voi tietää, että kommenttisi loukkaa jos et kerro että se loukkaa. Itsekin kipuilin neljää koettua keskenmenoa. Onneksi menin tutkimuksiin. Minulla oli Tsh koholla ja sain Tyroxin lääkityksen. Muutama kuukausi sen jälkeen kun arvot olivat paremmat tulin raskaaksi ja nyt minulla on kauan toivomani poika. Tsh voi vaikuttaa hedelmällisyyteen vaikka se olisi vielä viitteessäkin. Yli 3 Ths arvolla voi saada koelääkityksen, jos taustalla on keskenmenoja tai lapsettomuutta. Moni toki saa ihan normaalisti lapsia vaikka Tsh olisi 3 tai yli.
Sun ei ole pakko viettää aikaa kälyn eikä miehesi sukulaisten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan käyttäisin tuota ap:n pohtimaa lausahdusta eli "kuinka monta lapsistasi haluat vaihtaa kokemiini keskenmenoihin". Ihan sama, vaikka se ei ole kauhean rakentava tapa vastata, mutta tuttava itse on aivan luokattoman törkeä.
Hienoa että tajuat sentään että kommentti ei ole rakentava.
Ihmiset, etenkin nuorehkot, näkyy luulevan kommunoinnin tarkoitukseksi kilpailla siitä kumpi osaa pahemmin loukata.
Samaan aikaan he kitisevät yksinäisyyttään ja ystävien puutetta. Pikkasen ristiriitaista! Ei ole tippaakaan vaikeaa olla ilkeä. Sen sijaan vaikeaa on tulla toimeen erilaisten ihmisten kanssa, me kun olemme kaikki kulmikkaita ja omalla tavallamme itsekkäitä, ärsyttäviä ja vajavaisia.
Ainakaan ruutua tuijottamalla ei sosiaalisia taitoja kerry.
Miksi se tyyppi on edes halunnut lapsen jos kerta on niin oksettavaa olla sen kanssa?
Olen itse lapseton, mutta ajattelen, että eihän sekään saa keskustelua hallita. Tarkoitan, että kyllähän pikkulapsiaika ja vauva-aika on rankkaa, oikeasti. Kyllä siitä pitää saada valittaa ihan samalla tavalla kuin valitetaan huonosta säästä, pilalle menneestä vkonlopusta tai mistä asiasta hyvänsä. Ei mun mielestä sulla ole mitään hävettävää.
Jotenkin oikeastaan vähän surkea ajatus, että lapsista ei saisi puhua, koska joku ei niitä saa. Tarkoitan, että aika vähiin sitten käy puheenaiheet: parempi, etten puhu kissastani, kun joku kauheasti semmoisen haluaisi, mutta on allerginen..
Sitten ihan eri on ilkeily, mutta sitä tekee ihmiset, jotka haluaa ilkeillä. Jos niillä ei ole yhtä syytä, ne etsii toisen.