Esimerkkejä passiivisgressiivisesta toiminnasta parisuhteessa?

Esimerkiksi se että ei hoida omaa osuuttaan kotitöistä. Ja kun toinen pyytää tekemään, sitä tekemistä vitkutellaan mahdollisimman pitkään. Siivoaa vielä kaiken päälle huithapelisti eli tekee tarkoituksella huonoa jälkeä. Tollasta pientä kiusantekoa, joka pitkän päälle syö toista ihmistä ihan vietävästi. 

Vierailija kirjoitti:

Nämä oman mieheni tavat olen kokenut passiivis-agressiivisiksi:

- On selvästi ärtynyt, mutta naamalla on tekohymy ja vakuuttelee hampaiden välistä sihisten, että eihän hän mikään vihainen ole, hänhän selvästi hymyilee ja puhuu niin kauniisti kun tässä tilanteessa nyt on mahdollista. Puheen sisältö on kuitenkin sarkastista ja jos sanoisi samat asiat eri äänellä ja ilmeellä sen tekohymyn ja kultarakas-lisäysten sijaan, niin tilanne muuttuisi heti passiivis-aggressiivisesta ihan vaan aggressiiviseksi.

- Tarjoutuu itse esim. antamaan kyydin jonnekin. Sitten koko matkan valittaa, että on niin pitkä matka, menee paljon bensaa, ja ensi kerralla voisin hankkia jonkin toisen kyydin, mutta tämän kerran nyt hän vie, kun on niin hyvä ihminen. Nykyään menen aina taksilla, vaikka kuinka vannoo, että hän voi viedä. Tai esim. pyydän kauppaan mukaan, ja hän suostuu, mutta sitten tahallaan käyttäytyy huonosti koko reissun, etten pyytäisi enä

Mun mies tehnyt aiemmin ihan samaa! Minne tahansa pyysin mukaan, niin tuli pitkin hampain. Silti saattoi minut kyllä pyytää omiin menoihinsa mukaan, ettei ollut siitä kysymys etteikö olisi halunnut viettää esim aikaa minun kanssa. Mutta hänen ehdoillaan olisi pitänyt kaikki mennä. Olen vuositolkulla joutunut rautalangasta vääntämään että tämä ei ole ok. Yleensä nyt sitten tulee mukaan ja on mielestäni suht normaali. Ajoittain vielä sortuu vanhoihin käytösmalleihin ja onnistuu pilaamaan kaikkien tunnelman. Muut innoissaan jostain tapahtumasta ja hän kokee tärkeänä sanoa että ei oikein nappaisi, mutta pitäisi olla tyytyväinen kun hän kuitenkin suvaitsi tulla mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joku passiivisagressiivisia käytösmalleja omaava täällä yksin alapeukuttaa kaikkia kommentteja. 

Ettei olis personaallisuushäiriöinen myös pitkältä ajalta?

Jep.Ja nyt otti useammat peukut käyttöön. Todella säälittävää. 

Kuinka pohjalle ihminen voikaan mennä?

Vauva itkee ja mies suuttuu äänestä ja raivoaa että "kunhan joku huutaa" ja lähtee ovet paukkuen ulos. Vuoden isä siinä.

Vierailija kirjoitti:

Vauva itkee ja mies suuttuu äänestä ja raivoaa että "kunhan joku huutaa" ja lähtee ovet paukkuen ulos. Vuoden isä siinä.

Niin. Lähti varmaan salasuhteensa luo kokemaan intohimoa. Todellinen oikein mallikelpoinen isä. 

Vierailija kirjoitti:

Ketjun retoriikka on tiukan asiallista. Kokemuksia ja tarinoita heiltä ketkä ovat joutuneet kestämään henkistä väkivaltaa.

Säälittävää tuo itselleen vastailu.

Tosi yleistä. Nykyään on yhteiskunnassa laitettu sen verran rajoja miehille, että nyt he tietää sen, ettei ole hyväksyttävää huutaa ja lyödä. Mutta kun ei omaksuta terveellisiä tapoja tilalle joilla käsitellä vihan tunteita, niin esiin astuu passiivisaggressiivisuus. Sitten taputellaan itseä selkään, kun ei sentään huudeta pää punaisena ja heitellä astioita vaikka mieli tekisi, vaan osataan "piilottaa" se henkiseksi väkivallaksi. Toki naisetkin harrastaa tätä samaa, ehkä jopa useammin kuin miehet, kun heille ei sitä puhtaan aggressiivisuuden vaihtoehtoa ei ole ikinä annettu. 

Koukkuun saanti ja Manipulointi:

1) maton alta vetäisy. Ensin saadaan toinen tuntemaan erityiseksi, ja kohtapian saadaan toinen tuntemaan epävarmaksi, riittämättömäksi, rumaksi tms. Ihan yllättäen.

2) toisen heikkouksien onkiminen. Ensin osoitetaan empatiaa, mutta lopulta niitä käytetään toista vastaan hyvinkin ilkeällä, taktikoidulla ja vahingoittavalla tavalla.

3) lupausten pettäminen. Ensin uskotellaan olevansa parasta maailmassa, mutta pian petetään lupaukset kuin niitä ei olisi tehtykään.

4) epämääräiset menot ja toisen jättäminen epätietoisuuteen. Ja jos siitä kysyy, on se syy loukkaantumiseen

5) katoamiset, eristäytymiset ja mykkäkoulut. Näitä sopivan yllättävissä tilanteissa, niin johan saa toisen mielen järkkymään.

6) testailut. Yhdessä vaiheessa annetaan kuvaa ikäänkuin haluaisi tältä parisuhteelta jotain enemmänkin, ja kun on saanut toisen sitoutumaan ja uskomaan, tehdäänkin tunnelmat aivan toisenlaisiksi, epävarmoiksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun retoriikka on tiukan asiallista. Kokemuksia ja tarinoita heiltä ketkä ovat joutuneet kestämään henkistä väkivaltaa.

Säälittävää tuo itselleen vastailu.

Mikä sulla on ongelma? Hyväksytkö henkisen väkivallan parisuhteissa?

Se on kyllä törkeää henkistä väkivaltaa, että pakotetaan toinen puhumaan. Ei kestetä hiljaisuutta vaan väkisin yritetään keskustella. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun retoriikka on tiukan asiallista. Kokemuksia ja tarinoita heiltä ketkä ovat joutuneet kestämään henkistä väkivaltaa.

Säälittävää tuo itselleen vastailu.

Mikä sulla on ongelma? Hyväksytkö henkisen väkivallan parisuhteissa?

Se on kyllä törkeää henkistä väkivaltaa, että pakotetaan toinen puhumaan. Ei kestetä hiljaisuutta vaan väkisin yritetään keskustella. 

Pitääkö kumppanin olla ajatusten lukija?

Minulle on ainakin päivän selvää, että jos joku vaikuttaa hiljaiselta, niin en rupea utelemaan mitään.

Olisin voinut kirjoittaa monetkin kommentit aivan itse. Just tuollaista että pitkin hampain tullaan vaikka kauppareissulle, tai että tehdään jokin kotityö puolihuolimattomasti (ja useiden ystävällisten huomautusten jälkeen, pitkin hampain tietty); ja näistä kotitöistä jaksetaan myös rutista että "kyllä hänkin tekee aivan varmasti 50%" vaikka pystyn aivan helposti osoittamaan, että kyllä tässä mennään pikemminkin sellaisella 20-80 -mallilla.



Todella raskasta, ja omaa käytöstään ei ihan oikeasti vain pysty tunnistamaan tai siitä keskustelemaan. Monet kerrat olen yrittänyt hyvin rakentavasti, kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti puhua että mikähän näissä tietyissä jutuissa on, oletko huomannut tällaista, ehkä olisi paras koittaa keskustella nämä auki. Mutta ihan jäätävät defenssit on päällä, loukkaantuu verisesti pienestäkään vihjeestä että HÄN olisi toiminut milloinkaan mitenkään inhottavasti tai itsekkäästi.



Tää on aivan todella kuluttavaa, ihan oikeasti. Ketjuun pesiytyneet miehet jotka selkeästi tunnistivat itsensä ja käyvät nyt alapeukuttamassa - nönnönnöö teillekin. Olette löytäneet oivallisen keinon manipuloida ja elää siivellä, ettepä te tietenkään koskaan viitsi ääneen tunnustaa, että olette lusmuja ja (joissain asioissa) ihan pennun asteelle jääneitä.



Sympatiat kaikille kanssanaisille, jotka ovat kokemuksistaan täällä avautuneet. Ette todellakaan ole yksin.

Mä oon jo pidempään muuten miettinyt eroa, ja yksi iso syy on tämä jatkuva silmään p*ssiminen ja asioista luistaminen ja passiivis-aggressiivinen käytös. Sitten on taas maailmassa yksi mies, joka "ei huomannut mitään, ero tuli aivan puskista". Hah, sanon minä! Erittäin harvoin se eropäätös ihan yllättäen tulee, sitä on sulateltu PITKÄÄN. Ja teitä on yritetty saada pelastamaan suhde, mutta kun vain oma takamus kiinnostaa, niin minkäs siinä teet.



Tekipä terää vähän saada tätä purettua. On v*tuttanut vuosia. 

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa monetkin kommentit aivan itse. Just tuollaista että pitkin hampain tullaan vaikka kauppareissulle, tai että tehdään jokin kotityö puolihuolimattomasti (ja useiden ystävällisten huomautusten jälkeen, pitkin hampain tietty); ja näistä kotitöistä jaksetaan myös rutista että "kyllä hänkin tekee aivan varmasti 50%" vaikka pystyn aivan helposti osoittamaan, että kyllä tässä mennään pikemminkin sellaisella 20-80 -mallilla.



Todella raskasta, ja omaa käytöstään ei ihan oikeasti vain pysty tunnistamaan tai siitä keskustelemaan. Monet kerrat olen yrittänyt hyvin rakentavasti, kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti puhua että mikähän näissä tietyissä jutuissa on, oletko huomannut tällaista, ehkä olisi paras koittaa keskustella nämä auki. Mutta ihan jäätävät defenssit on päällä, loukkaantuu verisesti pienestäkään vihjeestä että HÄN olisi toiminut milloinkaan mitenkään inhottavasti tai itsekkäästi.

Sinä vaikutat todella aggressiiviselta! Olet varmasti raskas ihminen.

Ja alanuolitin viestiäsi vaikka olen nainen. Nönnnööö

Ei parisuhteen eteen pidä yhtään työtä tehdä. Ihmeellistä kun naiset nalkuttavat aina vaan kaikesta. Kannattaisiko teidän katsoa peiliin ja kääntää se syyttävä sormi itseenne päin? Ei jokaisen kahvikupin pidä aina olla viivasuoraan kaapissa eikä kodin pidä olla kuin sisustuslehden kannesta.

Katkeroituneita manmoja täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa monetkin kommentit aivan itse. Just tuollaista että pitkin hampain tullaan vaikka kauppareissulle, tai että tehdään jokin kotityö puolihuolimattomasti (ja useiden ystävällisten huomautusten jälkeen, pitkin hampain tietty); ja näistä kotitöistä jaksetaan myös rutista että "kyllä hänkin tekee aivan varmasti 50%" vaikka pystyn aivan helposti osoittamaan, että kyllä tässä mennään pikemminkin sellaisella 20-80 -mallilla.



Todella raskasta, ja omaa käytöstään ei ihan oikeasti vain pysty tunnistamaan tai siitä keskustelemaan. Monet kerrat olen yrittänyt hyvin rakentavasti, kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti puhua että mikähän näissä tietyissä jutuissa on, oletko huomannut tällaista, ehkä olisi paras koittaa keskustella nämä auki. Mutta ihan jäätävät defenssit on päällä, loukkaantuu verisesti pienestäkään vihjeestä että HÄN olisi toiminut milloin

No, omapa on häpeäsi. Ei ne miehet susta yhtään sen enempää tykkää, vaikka miten esittäisit että olet "mies muiden joukossa" ja "hyvä jätkä." Onnea sulle, kyllä tuut tämän huomaamaan itsekin joskus kun olet kaikkesi antanut näille luomakunnan kruunuille ja vastineeksi sait et-yhtään-mitään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ketjun retoriikka on tiukan asiallista. Kokemuksia ja tarinoita heiltä ketkä ovat joutuneet kestämään henkistä väkivaltaa.

Säälittävää tuo itselleen vastailu.

Mikä sulla on ongelma? Hyväksytkö henkisen väkivallan parisuhteissa?

Se on kyllä törkeää henkistä väkivaltaa, että pakotetaan toinen puhumaan. Ei kestetä hiljaisuutta vaan väkisin yritetään keskustella. 

 

Tää on just yksi passiivis-aggressiivisen p*askakeino saada inhottava olo TOISELLE, kun ei itse viitsi sen vertaa että vähän miettisi, miltä se tuntuu kun ei mukamas pysty mistään koskaan puhumaan. "On henkistä väkivaltaa kun minulle yritetään puhua," sanoo tyyppi

Jotku tarvii hiljaisuutta asioiden prosessoimiseen.

Ja tuota uhriutumista harrastat sinä itse. Kaikki on aina narskuja jos ei käyttäydy niin kuin itse toivoo.

Ja täällä saa alanuolittaa viestejä vai etkö kestä kritiikkiä?

Vierailija kirjoitti:

Olisin voinut kirjoittaa monetkin kommentit aivan itse. Just tuollaista että pitkin hampain tullaan vaikka kauppareissulle, tai että tehdään jokin kotityö puolihuolimattomasti (ja useiden ystävällisten huomautusten jälkeen, pitkin hampain tietty); ja näistä kotitöistä jaksetaan myös rutista että "kyllä hänkin tekee aivan varmasti 50%" vaikka pystyn aivan helposti osoittamaan, että kyllä tässä mennään pikemminkin sellaisella 20-80 -mallilla.



Todella raskasta, ja omaa käytöstään ei ihan oikeasti vain pysty tunnistamaan tai siitä keskustelemaan. Monet kerrat olen yrittänyt hyvin rakentavasti, kärsivällisesti ja ymmärtäväisesti puhua että mikähän näissä tietyissä jutuissa on, oletko huomannut tällaista, ehkä olisi paras koittaa keskustella nämä auki. Mutta ihan jäätävät defenssit on päällä, loukkaantuu verisesti pienestäkään vihjeestä että HÄN olisi toiminut milloinkaan mitenkään inhottavasti tai itsekkäästi.

 

 

Suosittelen riippakiven heivaamista. Saat elämääsi takaisin ilon ja mielenrauhan! 

Vierailija kirjoitti:

Ei parisuhteen eteen pidä yhtään työtä tehdä. Ihmeellistä kun naiset nalkuttavat aina vaan kaikesta. Kannattaisiko teidän katsoa peiliin ja kääntää se syyttävä sormi itseenne päin? Ei jokaisen kahvikupin pidä aina olla viivasuoraan kaapissa eikä kodin pidä olla kuin sisustuslehden kannesta.

Katkeroituneita manmoja täällä.

Sun kannattais tajuta, että kaiken eteen pitää tehdä vähän töitä. Sinä olet ottanut laiskan asenteen jo ala-asteella, kun et osaa edes oikeinkirjoitusta.

Häh? Minulle miehet on ihmisiä muiden joukossa.

Olen toki kasvanut veljeslauman keskellä, joten se voi vaikuttaa siihen, että suhtaudun miehiin normaalisti

Tottakai se on hyväksyttävää että tarvitsee hiljaisuutta asioiden läpikäyntiin. Mutta asiaan myös palataan eikä käytetä hiljaisuutta vain manipuloinnin välineenä jolla itselleen vaikeista asioista keskustelu laitetaan kerta toisensa jälkeen maton alle.