Lue keskustelun säännöt.
Esimerkkejä passiivisgressiivisesta toiminnasta parisuhteessa?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Parisuhde on niin paljon mukavampaa kun molemmat ovat siinä rehellisyydestä ja valinnasta rakastaa käsin kuin jos jompikumpi tai molemmat ovat siinä epärehellisyydestä ja valheellisuudesta käsin.
Niin. Rakkaus on ensisijassa valinta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lainaaminen ei onnistu, mutta viesti 49/108: Koukkuun saanti ja manipulointi. Tuo on tyylipuhtaan narsistin käytöstä, ei pelkkää passiivis-aggressiivisuutta.
Mikä siinä on, ettei voida suoraan sanoa ettei vaikka ehdi hoitamaan jotain asiaa, ei nyt onnistunut joku juttu jne jne? Aina pitää vääntää ja kääntää ne asiat jonkun toisen, yleensä lopulta sen kumppanin syyksi, joka ihmettelee miksi jotain asiaa ei vaikkapa lupauksista huolimatta ole hoidettu. Tätä tapahtuu jatkuvasti, päivittäin. Ja auta armias jos vähän jyrkemmin tästä asiasta sanot, että et nyt tuollaista jaksa kuunnella, niin ei todellakaan kuuntele vaan jatkaa selittelyjään.
Vierailija kirjoitti:
Tosi yleistä. Nykyään on yhteiskunnassa laitettu sen verran rajoja miehille, että nyt he tietää sen, ettei ole hyväksyttävää huutaa ja lyödä. Mutta kun ei omaksuta terveellisiä tapoja tilalle joilla käsitellä vihan tunteita, niin esiin astuu passiivisaggressiivisuus. Sitten taputellaan itseä selkään, kun ei sentään huudeta pää punaisena ja heitellä astioita vaikka mieli tekisi, vaan osataan "piilottaa" se henkiseksi väkivallaksi. Toki naisetkin harrastaa tätä samaa, ehkä jopa useammin kuin miehet, kun heille ei sitä puhtaan aggressiivisuuden vaihtoehtoa ei ole ikinä annettu.
Jostain kun luin aiheesta, niin siinä luki et useimmin miehet harrastavat tätä? Jännä juttu. Naiset ehkä enemmän perillä omista tunteistaan, haluistaan ja tarpeistaan ja osaavat niitä paremmin sanoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä meneekö tähän kategoriaan mutta hoidin lasta ensimmäiset kaksi vuotta niin ettei miehen tarvinnut kertaakaan nousta aamulla hoitamaan lasta, viikolla tai viikonloppuna. Toisen vuoden äitienpäivän alla pyysin hyvissä ajoin nätisti että voisiko mies herätä äitienpäivänä niin että saisin pitkästä aikaa valvoa myöhempään ja nukkua pitkään. No tuli äitienpäivän aatto ja valvoin yhteen yöllä. Rupesi vähän jännittämään kun mies ei mennyt vielä siinäkään vaiheessa nukkumaan. Aamulla yritin herättää miestä lapsen herättyä mutta hän vain käänsi kylkeä. Tässä vaiheessa vi tutti jo niin paljon että tiesin etten enää saa unta ja nousin ylös. Kymmeneltä mies vääntäytyi ylös ja kävi alasti ojentamassa paketoimattoman äitienpäivälahjan ja meni takaisin nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä meneekö tähän kategoriaan mutta hoidin lasta ensimmäiset kaksi vuotta niin ettei miehen tarvinnut kertaakaan nousta aamulla hoitamaan lasta, viikolla tai viikonloppuna. Toisen vuoden äitienpäivän alla pyysin hyvissä ajoin nätisti että voisiko mies herätä äitienpäivänä niin että saisin pitkästä aikaa valvoa myöhempään ja nukkua pitkään. No tuli äitienpäivän aatto ja valvoin yhteen yöllä. Rupesi vähän jännittämään kun mies ei mennyt vielä siinäkään vaiheessa nukkumaan. Aamulla yritin herättää miestä lapsen herättyä mutta hän vain käänsi kylkeä. Tässä vaiheessa vi tutti jo niin paljon että tiesin etten enää saa unta ja nousin ylös. Kymmeneltä mies vääntäytyi ylös ja kävi alasti ojentamassa paketoimattoman äitienpäivälahjan ja meni takaisin nukkumaan.
Ja tuollainen on saanut naisen ja parisuhteen ja lapsenkin? Ei kyllä ansaitse. Joidenkin pitäisi vaan olla yksin.
Vierailija kirjoitti:
On hyvä että näistä ilmiöistä puhutaan niiden oikeilla nimillä ilman mitään siirappikuorrutuksia.
Ehkä pitäisi mennä nukkumaan, kun tuijotin kommenttiasi vähän aikaa miettien, että mikä sinappikuorrutus 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hmm, kuka näkee että tässä ketjussa diagnoisoitaisiin ihmisiä.
Joku joka ei kestä ketjussa olevia tarinoita elävästä elämästä ilman sivuston pitäjän muokkailuja itselleen sopivaan narratiiviin parisuhteista?
Kuinka sinäkin jaksat? Kyllä nämä käytösongelmat ja psyykkiset sairaudet on arkipäivää kuten kaikki ongelmat ovat olleet aina. Ei kukaan halua apua eikä heitä voi auttaa. Elämä kouluttaa, ei se sen kummempaa ole.
Ja sitten kun se "elämä kouluttaa" ja nainen lähtee myrkyllisestä suhteesta, mies valittaa vuosikausia kaikille, jotka jaksaa kuunnella, että ero tuli ihan puskista. Mitään en osannut aavistaa.
Samalla unohtaen, että on kohdellut toista vuosi vuodelta huonommin ja sivuuttanut kaikki erosta kertovat merkit ja keskustelut.
Kalliit on oppirahat itsepäisellä ja tyhmällä.
Vanha ketju, mutta olisko jollain vielä kerrottavaa. Olen eronnut muutama vuosi sitten tällaisesta miehestä ja hän yhä jaksaa tehdä kiusaa. Ja vuoroin mankuaa takaisin "muuttuneena" ihmisenä.
Mikä tekee ihmisestä tällaisen hirviön? Hän ryhtyi passiivis-aggressiiviseksi myös lapsiaan kohtaan ja kateelliseksi minun huomiosta heille, mikä on jo täysin sairasta.
Kaikki, mikä olisi tehnyt minut iloiseksi ja onnelliseksi hän torppasi. Lopulta kun ymmärsin tämän kidutuskuvion ja yritin keskustella siitä, hän aloitti mykkäkoulun.
Kaduttaa hirveästi, että jäin hänen luo, vaikka nuo merkit alkoivat näkyä jo muutaman vuoden päästä seurusteltuamme.
Kauanko tätä kauna ja kiusanteko on muilla jatkunut?
On hyvä että näistä ilmiöistä puhutaan niiden oikeilla nimillä ilman mitään siirappikuorrutuksia.