Esimerkkejä passiivisgressiivisesta toiminnasta parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Mies olettaa, että minun pitäisi osata lukea hänen ajatuksensa ja antaa hänelle kaikki mitä hän haluaa. Kun en onnistu, seurauksena on mykkäkoulu. Ääneen ei voi sanoa mitään, kehuskeleekin usein, että hänellä ei ole mitään vaatimuksia parisuhteen suhteen. Näin minä olen aina se, josta se vika löytyy. Raskasta. 

Jännä muuten toi. Mun mies sanoo samalla tavalla, ettei ole mitään vaatimuksia. Ja jos itse kehtaan jotain vaatia tai pyytää niin olen se mahdoton ja hankala mielyttää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloitusten tekeminen vauvapalstalle.

Tekisikin joku tällainen ihminen. Mutta he ovat yleensä haluttomia selvittämään mitään tilanteita tai pohtimaan omaa ja muiden käytöstä, että mistä mahtaa johtua.

Varsinkin omaa käytöstään eivät pohdi koskaan. 

Uskon ihan täysin, että voi olla tuollaista kuin vastaajalla 28. Mies elää omassa kuplassaan, jossa ongelmakäytöstä vahvistetaan ja jossa on helppo uskoa, että tämä on normaalia. Kun ei ole tekemisissä kuplan ulkopuolelle, niin tuo illuusio ei rikkoudu.

Uskon, että tuollaisessa ei ole kyse vain naisvihasta, vaan kuulostaa paljon vakavammalta, jopa persoonallisuushäiriöltä. Sillä eihän ihmistä, josta välittää, kohdella noin. Eli tuollainen mies ei välitä puolisostaan eikä siten halua tehdä rakastavia tekoja. Empatia puuttuu ja itsekkyys on vallalla. Puolisoa ei kohdella ihmisenä, vaan hän on kuin hyötyesine, josta pitää saada hyöty ja tehot irti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies olettaa, että minun pitäisi osata lukea hänen ajatuksensa ja antaa hänelle kaikki mitä hän haluaa. Kun en onnistu, seurauksena on mykkäkoulu. Ääneen ei voi sanoa mitään, kehuskeleekin usein, että hänellä ei ole mitään vaatimuksia parisuhteen suhteen. Näin minä olen aina se, josta se vika löytyy. Raskasta. 

Jännä muuten toi. Mun mies sanoo samalla tavalla, ettei ole mitään vaatimuksia. Ja jos itse kehtaan jotain vaatia tai pyytää niin olen se mahdoton ja hankala mielyttää.

Nyt kun sanotte, niin meillä on käyty tuota samaa keskustelua. Minä ilmaisin, että mies on hirvittävän vaativa, johon mies ihan kirkkain silmin, että eihän hän vaadi mitään. No ei toki vaatimalla vaadikaan, mutta kontrolloimalla esim. pitkillä mykkäkouluilla saa kyllä oikein tehokkaasti osoitettua vaatimuksiaan, joihin kuuluu esim se, että tietyistä asioista ei saa puhua, tai tulee mykkäkoulua.

Kämppis aikanaan saattoi pitää mykkäkoulua viikkoja. Tiedustellessani muutaman päivän jälkeen jo, että mitä olen tehnyt, jättänyt tekemättä, sanonut tai jättänyt sanomatta hänelle niin sain vastaukseksi: "kyllähän sinun pitäisi se tietää!" - en tiennyt ja siksi kysyin. Muutaman tämmöisen tempauksen jälkeen etsin itselleni oman asunnon. Onneksi tämän jälkeen tuli myös hyviä kämppiskokemuksia, mutta opin ainakin, etten jaksaisi elää passiivis-aggressiivisen henkilön kanssa ja siten osasin valita nykyisen puolison hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päälleliimattua epäitsekkyyttä, ei aitoa. Jos tekee jotain toisen eteen, uhrautuu ja tulee lähinnä epämukava olo avun vastaanottajalle.

Hiljaista vallankäyttöä, kuten mykkäkoulu jos asiat eivät mene kuin itse haluaa. Hylkäämistä, kun toinen tarvitsee tukea. 

Minulla oli tällainen parisuhde. Mies auttoi paljon, vaikka auton kanssa pikkukorjauksia. Mutta aina tuli epämukava olo, koska sain myös kuulla miten se vei aikaa, vaivaa ja olisi maksanut korjaamolla niin ja niin paljon. Jos itse autoin, ei kiitosta kuulunut. Yleensä lähinnä arvostelua että pikkujuttuhan tuo oli.

En aluksi ymmärtänyt, mistä on kyse. Ajattelin että ärsyynnyn turhasta, olen vaikea. Podin huonoa omatuntoa omasta riittämättömyydestäni. 

 

Tämä. Meillä ollut vähän samanlaista. Ensin pyydän vuositolkulla tekemään jotain, ei vaan tee. En ymmärrä mi

Lisään vielä, että saattaa jopa ohimennen mainita jostain kaverista joka kertoi hänelle kuinka hänen vaimonsa ei anna hänen tulla ollenkaan keittiöön. Tai just joku kaveri oli puhunut kun oli tullut sotkua kotiin kun oli käymässä, että ei haittaa, vaimo siivoaa. Nämä asiat sitten katsoo tarpeelliseksi kertoa mulle. Mutta kun kysyn että miksi kertoo minulle tällaista, niin esittää ettei muka tajua mitään ja että olen vainoharhainen. Mutta en ymmärrä että jos jatkuvasti riidellään kotitöistä ja  mies tekee mielestäni liian vähän, niin miksi kertoo tuollaisia juttuja?

Tää on paha. Kun tietää ja tuntee että toinen on vihamielinen, mutta ei suoraan sano mikä mättää.

Mä hermostuin ihan täysin tällaisessa suhteessa, ja sitten huusin ja raivosin. Sehän vaan tietty pahensi asiaa ja olin entistä enemmän syypää ja hirveä. Anteeksi pyytelin lopulta jatkuvasti, toinen ei nähnyt omassa käytöksessään mitään väärää. Usein hän sitten tavallaan hylkäsi minut, silleen että siitä sait, ryve nyt ja kärsi, kun minulle raivosit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies olettaa, että minun pitäisi osata lukea hänen ajatuksensa ja antaa hänelle kaikki mitä hän haluaa. Kun en onnistu, seurauksena on mykkäkoulu. Ääneen ei voi sanoa mitään, kehuskeleekin usein, että hänellä ei ole mitään vaatimuksia parisuhteen suhteen. Näin minä olen aina se, josta se vika löytyy. Raskasta. 

Jännä muuten toi. Mun mies sanoo samalla tavalla, ettei ole mitään vaatimuksia. Ja jos itse kehtaan jotain vaatia tai pyytää niin olen se mahdoton ja hankala mielyttää.

Nyt kun sanotte, niin meillä on käyty tuota samaa keskustelua. Minä ilmaisin, että mies on hirvittävän vaativa, johon mies ihan kirkkain silmin, että eihän hän vaadi mitään. No ei toki vaatimalla vaadikaan, mutta kontrolloimalla esim. pitkillä mykkäkouluilla saa kyllä oikein tehokkaasti osoitettua vaatimuk

Juu, totuus on joillekin kielletty aihe parisuhteissa ja elämässä muutenkin.

Mitä olette mieltä pariterapiasta passiivisagressiivisen ihmisen kanssa? Itse koin että terapia oli yhtä tyhjän kanssa. Jotenkin ei koskaan päästy asioiden ytimeen. Miehen mielestä kaikki oli ihan ok, paitsi että itse olin hankala vaatimuksineni ja kun en ollut tyytyväinen suhteen laatuun ja kommunikointiin. En silloin osannut ottaa tätä passiivisagressiivisuutta esille.

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette mieltä pariterapiasta passiivisagressiivisen ihmisen kanssa? Itse koin että terapia oli yhtä tyhjän kanssa. Jotenkin ei koskaan päästy asioiden ytimeen. Miehen mielestä kaikki oli ihan ok, paitsi että itse olin hankala vaatimuksineni ja kun en ollut tyytyväinen suhteen laatuun ja kommunikointiin. En silloin osannut ottaa tätä passiivisagressiivisuutta esille.

Ei sellaisten kanssa pääse koskaan asioiden ytimeen. Defenssit ovat niin lujassa. Parempi vaan jatkaa matkaa eri suuntaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette mieltä pariterapiasta passiivisagressiivisen ihmisen kanssa? Itse koin että terapia oli yhtä tyhjän kanssa. Jotenkin ei koskaan päästy asioiden ytimeen. Miehen mielestä kaikki oli ihan ok, paitsi että itse olin hankala vaatimuksineni ja kun en ollut tyytyväinen suhteen laatuun ja kommunikointiin. En silloin osannut ottaa tätä passiivisagressiivisuutta esille.

Eihän se terapia mitään auta. Terapian edellytys on, että molemmat haluavat muutosta ja parantaa asioita. Ja se passiivis-aggressiivinenhan ei oikeasti halua minkään muuttuvan, sillä hänhän on saanut toiminnallaan itselleen hyvä edut ja tilanteen kontrollin.

Passiivis-aggressiivisuus on manipulointia. Ja se manipulointi jatkuu pariterapiassakin. Lisäksi pariterapia on liian lyhyt ja kevyt juttu näin syvien ongelmien hoitamiseen. Kun todellisuudessa se passiivis-aggressiivinenhan tarvitsisi ehkä vuosia yksilöterapiaa, jotta saisi käytöstään korjattua. Ja hän ei sitä halua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette mieltä pariterapiasta passiivisagressiivisen ihmisen kanssa? Itse koin että terapia oli yhtä tyhjän kanssa. Jotenkin ei koskaan päästy asioiden ytimeen. Miehen mielestä kaikki oli ihan ok, paitsi että itse olin hankala vaatimuksineni ja kun en ollut tyytyväinen suhteen laatuun ja kommunikointiin. En silloin osannut ottaa tätä passiivisagressiivisuutta esille.

Eihän se terapia mitään auta. Terapian edellytys on, että molemmat haluavat muutosta ja parantaa asioita. Ja se passiivis-aggressiivinenhan ei oikeasti halua minkään muuttuvan, sillä hänhän on saanut toiminnallaan itselleen hyvä edut ja tilanteen kontrollin.

Passiivis-aggressiivisuus on manipulointia. Ja se manipulointi jatkuu pariterapiassakin. Lisäksi pariterapia on liian lyhyt ja kevyt juttu näin syvien ongelmien hoitamiseen. Kun todellisuudessa se passiivis-aggressiivinenhan tarvitsisi ehkä vuosia yksi

Ja on tapauksia missä edes vuosia kestänyt yksilöterapia ei auta. Päinvastoinkin joskus käy. Ihmisestä kuoriutuu pitkäkestoisessa yksilöterapiassa vielä pahempi tapaus. Henkisestä väkivallasta ja manipuloinnista tulee selvästi avoimmein tehtävää toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Mykkäkoulu, mitätöinti, toisen ohittaminen, viesteihin tai puheluiden vastaamatta jättäminen tai viiveellä vastaaminen sekä katoaminen ovat esimerkkejä passiivis-agressiivisesta hiljaisuus hoidosta. Ei tuollaista harjoittavan ihmisen kanssa suhteesta tule mitään. Se on  henkistä väkivaltaa.

Kyllä, kaikkia noita koettu runsain mitoin yhden ihmisen kanssa. Ja toden totta, ei siitä mitään tullut. Minä olen todistetusti ihan fiksu ihminen, ja olen pettynyt itseeni, että menin halpaan. Ja todistetusti myös olen kykeneväinen terveisiin ihmissuhteisiin. Ja onneksi tuon manipuloijan kanssa ei ole yhteisiä lapsia tai muita siteitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette mieltä pariterapiasta passiivisagressiivisen ihmisen kanssa? Itse koin että terapia oli yhtä tyhjän kanssa. Jotenkin ei koskaan päästy asioiden ytimeen. Miehen mielestä kaikki oli ihan ok, paitsi että itse olin hankala vaatimuksineni ja kun en ollut tyytyväinen suhteen laatuun ja kommunikointiin. En silloin osannut ottaa tätä passiivisagressiivisuutta esille.

Eihän se terapia mitään auta. Terapian edellytys on, että molemmat haluavat muutosta ja parantaa asioita. Ja se passiivis-aggressiivinenhan ei oikeasti halua minkään muuttuvan, sillä hänhän on saanut toiminnallaan itselleen hyvä edut ja tilanteen kontrollin.

Passiivis-aggressiivisuus on manipulointia. Ja se manipulointi jatkuu pariterapiassakin. Lisäksi pariterapia on liian lyhyt ja kevyt juttu näin syvien ongelmien hoitamiseen. Kun todellisuudessa se pass

Tämä on muuten totta. Ja onhan niissä terapeuteissakin kaikennäköistä. Mulla esim tuttu, joka todella myrkyllinen ja suoraan sanottuna paha ihminen, sellainen jonka suurin osa ihmisistä, etenkin herkemmistä mielellään kiertää kaukaa. Hän on jo vuosia käynyt terapiassa aiheesta että on joutunut narsistin uhriksi. Useamman. Jokainen mies jota tapailee paljastuu narsistiksi. 

Miten yleistä tällainen on?

ylös

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä olette mieltä pariterapiasta passiivisagressiivisen ihmisen kanssa? Itse koin että terapia oli yhtä tyhjän kanssa. Jotenkin ei koskaan päästy asioiden ytimeen. Miehen mielestä kaikki oli ihan ok, paitsi että itse olin hankala vaatimuksineni ja kun en ollut tyytyväinen suhteen laatuun ja kommunikointiin. En silloin osannut ottaa tätä passiivisagressiivisuutta esille.

Ei sellaisten kanssa pääse koskaan asioiden ytimeen. Defenssit ovat niin lujassa. Parempi vaan jatkaa matkaa eri suuntaan.

Tämä on hankala, kun toinen saattaa hankalien riitojen jälkeen, kun tajuaa ettei ole pakenemista tehtyjä asioita vielä sanoa että haluaa muuttua, vaan eipä oikeasti ole aikomustakaan. Tietää että sillä tavalla pääsee tilanteesta eteenpäin, mutta sama käytös jatkuu, mikään ei oikeasti muutu. Toinen antaa anteeksi ja saattaa elää pitkiäkin aikoja suhteessa toivoen yhä uudelleen muutosta. Jotenkin mihinkään asioihin ei kuitenkaan koskaan tule muutosta, riitoja ei ratkaista, koska eletään ihan eri todellisuuksissa Tämän passiivisagressiivisen todellisuudessa hänen toiminnassaan ei oikeasti ole mikään niin kovin pahasti pielessä. Ei vaikka toinen kertoo miten paljon hän loukkaa toistuvasti, vääntäisi rautalangasta mikä mättää ja mikä ei ole ok, niin silti hän ei halua nähdä näitä asioita. Ei hän oikeasti voi olla niin kamala, kun eihän hän valita asioita (saattaa kyllä lisäksi myös valittaa), ei ole esim avoimen ilkeä tai väkivaltainen. Hän ei tee mitään sillä tavalla todella törkeää, paitsi että tekee jatkuvasti pieniä asioita. Mutta ei myönnä ja valehtelee kaikki asiat itselleen parhain päin. Mutta joskus jossain tilanteessa saattaa toki jotain ehkä myöntääkin, ja tästä asiasta on saatettu pahimmassa tapauksessa riidellä vuosikausia turhaan. Esim puoliso ei tee jotain kotityötä. Aina keksii selitykset miksi ei ole tehnyt ja väittää että tekee kyllä, vaikka molemmat tietää että ei tee. Sitten jossain vaiheessa vuosien päästä saattaa myöntää, että inhoaa vaikkapa imurointia, siksi ei tee. Ja siis kun kaikki asiat on tällaisia, niin eihän siitä tule mitään.

Nämä oman mieheni tavat olen kokenut passiivis-agressiivisiksi:

- On selvästi ärtynyt, mutta naamalla on tekohymy ja vakuuttelee hampaiden välistä sihisten, että eihän hän mikään vihainen ole, hänhän selvästi hymyilee ja puhuu niin kauniisti kun tässä tilanteessa nyt on mahdollista. Puheen sisältö on kuitenkin sarkastista ja jos sanoisi samat asiat eri äänellä ja ilmeellä sen tekohymyn ja kultarakas-lisäysten sijaan, niin tilanne muuttuisi heti passiivis-aggressiivisesta ihan vaan aggressiiviseksi.

- Tarjoutuu itse esim. antamaan kyydin jonnekin. Sitten koko matkan valittaa, että on niin pitkä matka, menee paljon bensaa, ja ensi kerralla voisin hankkia jonkin toisen kyydin, mutta tämän kerran nyt hän vie, kun on niin hyvä ihminen. Nykyään menen aina taksilla, vaikka kuinka vannoo, että hän voi viedä. Tai esim. pyydän kauppaan mukaan, ja hän suostuu, mutta sitten tahallaan käyttäytyy huonosti koko reissun, etten pyytäisi enää uudestaan, kun hän ei tykkää tulla. Mieluummin sitten kieltäytyisi jos ei halua niin menisin rauhassa yksin, kuin että suostuu tulemaan, mutta vittuilee ja kiukuttelee niin että ahdistun ja väännän itkua ennen kuin on edes puolet ostoksista kasassa ja lähdetään kotiin ilman maitoa. 

Vierailija kirjoitti:

 

Tämä mies on ainoa ihminen, jolta olen kuullut kiukkuisen "jollet sinä itse tiedä, mitä olet tehnyt, minä en sitä sinulle rupea kertomaan". Sitten hän mökötti loppupäivän, ja minä en edelleenkään tiedä, mitä olin tehnyt väärin.

Ooo, minulla oli tällainen seurustelukumppani jolla oli aivan käsittämättömiä pään sisäisiä sääntöjä joita minulle ei tietenkään kerrottu. Oli aika nopeasti exä koska hänen mielestään olin aina väärässä ja tein väärin; jostain syystä lähettelee minulle kuitenkin viestejä edelleen.

Sanomattakin on selvää että hänellä ei ole kavereita eikä tule toimeen suvun eikä naapureiden kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Tämä mies on ainoa ihminen, jolta olen kuullut kiukkuisen "jollet sinä itse tiedä, mitä olet tehnyt, minä en sitä sinulle rupea kertomaan". Sitten hän mökötti loppupäivän, ja minä en edelleenkään tiedä, mitä olin tehnyt väärin.

Ooo, minulla oli tällainen seurustelukumppani jolla oli aivan käsittämättömiä pään sisäisiä sääntöjä joita minulle ei tietenkään kerrottu. Oli aika nopeasti exä koska hänen mielestään olin aina väärässä ja tein väärin; jostain syystä lähettelee minulle kuitenkin viestejä edelleen.

Sanomattakin on selvää että hänellä ei ole kavereita eikä tule toimeen suvun eikä naapureiden kanssa.

Nämä kehittelevät pään sisällään vaihtoehtoisen todellisuuden jolla välttelevät tosiasioiden kohtaamista itsessään. Olettavat että kaikkien muiden pitää ymmärtää heitä ilman sanojakin. Vääntelevät tosiasiat päälalleen jos heidän kanssaan yrittää keskustella.