Lue keskustelun säännöt.
Esimerkkejä passiivisgressiivisesta toiminnasta parisuhteessa?
Kommentit (112)
Vierailija kirjoitti:
Tottakai se on hyväksyttävää että tarvitsee hiljaisuutta asioiden läpikäyntiin. Mutta asiaan myös palataan eikä käytetä hiljaisuutta vain manipuloinnin välineenä jolla itselleen vaikeista asioista keskustelu laitetaan kerta toisensa jälkeen maton alle.
Totta. Tämä onkin ihan eri asia kuin passiivis-aggrressiivisuus. Jotkut tarvitsevat aikaa miettiä ja prosessoida asioita, ja sitten palaavat keskustelemaan. Valitettavasti enemmistö hiljaisista taitaa olla näitä maton alle lakaisijoita. Kun he itse eivät halua kuulla mitään kritiikkiä (tietäen että se on aiheellista), niin sulkeudutaan. Tai haluavat saada tahtonsa läpi jossain asiassa, niin mykkäkouluilevat, kunnes se onnistuu. Ihan vaan klassista manipulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei parisuhteen eteen pidä yhtään työtä tehdä. Ihmeellistä kun naiset nalkuttavat aina vaan kaikesta. Kannattaisiko teidän katsoa peiliin ja kääntää se syyttävä sormi itseenne päin? Ei jokaisen kahvikupin pidä aina olla viivasuoraan kaapissa eikä kodin pidä olla kuin sisustuslehden kannesta.
Katkeroituneita manmoja täällä.
Sun kannattais tajuta, että kaiken eteen pitää tehdä vähän töitä. Sinä olet ottanut laiskan asenteen jo ala-asteella, kun et osaa edes oikeinkirjoitusta.
Miksi parisuhteen eteen pitäisi tehdä mitään työtä? Minä ainakin kannatan sellaista parisuhdetta jossa minun on helppo olla ja nauttia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun retoriikka on tiukan asiallista. Kokemuksia ja tarinoita heiltä ketkä ovat joutuneet kestämään henkistä väkivaltaa.
Säälittävää tuo itselleen vastailu.
Mikä sulla on ongelma? Hyväksytkö henkisen väkivallan parisuhteissa?
Se on kyllä törkeää henkistä väkivaltaa, että pakotetaan toinen puhumaan. Ei kestetä hiljaisuutta vaan väkisin yritetään keskustella.
Toinen voi myös ehdottaa hänelle sopivaa ajankohtaa keskustella, vaan eipä nämä passiivisagressiiviset ehdota, tai palaa aiheeseen heille sopivana hetkenä, koska sellaista ei ole eikä tule, kaikki lakaistaan maton alle. Mikään ei ole pielessä, paitsi että kaikki on.
Oikeasti kuulostaa niin tutulta moni näistä jutuista! Miksi tästä ei puhuta enempää? Onko joku etenkin suomalaisten miesten ongelma tällainen käytösmalli? Mistä se tulee?
Meillä mies käyttäytyy ihan samalla tavalla myös lapsia kohtaan. Lapsi pyytää isää muistamaan jotain hänelle tärkeää asiaa, painottaa oikein että muistaisi ja mies sitten unohtaa sen. En edes jaksa miettiä mikä on syynä että unohtaa toiselle tärkeän asian, niitä voi olla monia, ja voi toki olla ihan inhimillinen virhekin, ja tietenkin itsekin teen joskus tällaisia virheitä, vaikka yritän etten tekisi.
MUTTA se miten suhtautuu asiaan jälkikäteen! Keksii selitykset ja tekosyyt ja lopulta saattaa kääntää asian lapsen syyksi, miksi et muistuttanut (vaikka olisi muistuttanut, niin olisi kerta enemmän pitänyt) tms. Siis vaikka voisi vaan olla pahoillaan niin kuin normaali ihminen ja pyytää anteeksi, kun on loukannut töistä, eihän kysymys ole mistään maailmanlopusta kuitenkaan, vaikka lasta harmittaakin. Tällä tavalla kuitenkin kieltää myös lapsen tunteet ja harmituksen, vaikka aiheesta onkin harmistunut.
Mutta olen aivan täynnä tätä käytösmallia, en kestä sitä enää ollenkaan. Olen jo kertaalleen halunnut avioeroa, mutta mies taivutti minut parisuhdeterapiaan ja niinpä päätin ottaa aikalisän. Mutta terapiassa oli kokoajan outo olo, asiat eivät edenneet, lopulta tuntui että terapeutti ja mies kääntyivät yhdessä minua vastaan, kun mies keskittyi kiillottamaan kupoliaan, enkä itse saanut otetta koko hommasta tai ääntäni kuuluville. Vuosi meni aikaa eteenpäin, terapia loppua ja nyt sitten olen taas siinä pisteessä että muuta vaihtoehtoa ei tässä ole kuin avioero. Mies yrittää yhä omalla tyylillään, mielestäni katkeroituneena ja vihamielisenä, esim tekee niitä asioita mitä olen vuosia pyytänyt tekemään (imurointi, kaupassa käynti, ruoan laitto jne). Tekee niitä, mutta tekee vain koska tietää että minä päivänä hyvänsä laitan eropaperit menemään. Tottakai tekee tekemisistään myös ylisuuren numeron. Ei tokikaan tee numeroa siitä että yhtä lailla itse hoidan kaikkea ja enemmänkin. Että tällaista manipulointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun retoriikka on tiukan asiallista. Kokemuksia ja tarinoita heiltä ketkä ovat joutuneet kestämään henkistä väkivaltaa.
Säälittävää tuo itselleen vastailu.
Mikä sulla on ongelma? Hyväksytkö henkisen väkivallan parisuhteissa?
Se on kyllä törkeää henkistä väkivaltaa, että pakotetaan toinen puhumaan. Ei kestetä hiljaisuutta vaan väkisin yritetään keskustella.
Toinen voi myös ehdottaa hänelle sopivaa ajankohtaa keskustella, vaan eipä nämä passiivisagressiiviset ehdota, tai palaa aiheeseen heille sopivana hetkenä, koska sellaista ei ole eikä tule, kaikki lakaistaan maton alle. Mikään ei ole pielessä, paitsi että kaikki on.
Ja sitten ei olekaan ihme että tuolla käytösmallilöa suhteet ja avioliitot päätyvät eroon kerta toisensa jälkeen.
Koska tavoittelevat jotain sellaista jota ei ole olemassakaan. Kumppania joka osaa lukea ajatuksia ja toimii aina heidän tahtonsa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjun retoriikka on tiukan asiallista. Kokemuksia ja tarinoita heiltä ketkä ovat joutuneet kestämään henkistä väkivaltaa.
Säälittävää tuo itselleen vastailu.
Mikä sulla on ongelma? Hyväksytkö henkisen väkivallan parisuhteissa?
Se on kyllä törkeää henkistä väkivaltaa, että pakotetaan toinen puhumaan. Ei kestetä hiljaisuutta vaan väkisin yritetään keskustella.
Toinen voi myös ehdottaa hänelle sopivaa ajankohtaa keskustella, vaan eipä nämä passiivisagressiiviset ehdota, tai palaa aiheeseen heille sopivana hetkenä, koska sellaista ei ole eikä tule, kaikki lakaistaan maton alle. MikääAnteeksi kuinka? Itsehän olen valmis keskustelemaan ja kertomaan ajatuksiani koska vaan, ongelma on kumppani joka ei halua kuulla. Ei milloinkaan. Silloin kun ehdotan keskustelua ei käy minkä tahansa tekosyyn takia, eikä hän koskaa palaa aiheeseen. Vaikka nämä on minulle tosi kipeitä asioita, joista kärsin päivittäin ja joista olen yrittänyt vuosia kertoa. Kenenkään ei tarvi lukea minun ajatuksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuolla tarkoitettin varmaan passiivis-agressiivista joka hakee sitä täydellistä ajatuksenlukijaa.
Aikuinen kestävä, intohimoinen ja turvallinen rakkaus voi syntyä loppu viimein vain jos molemmat kommunikoivat riittävästi tunteistaan ja tarpeistaan avoimesti, rehellisesti ja toista kunniottavasti.
Alkuhuuma ja rakastumisen tunteen aiheuttama hormoniryöppy kun laimenee aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se vaatisi ihmiseltä todella syvällistä peiliin katsomista ja peräänantamatonta tahtotilaa.
Harvalla tuollaisella sitä on.
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kuulostaa niin tutulta moni näistä jutuista! Miksi tästä ei puhuta enempää? Onko joku etenkin suomalaisten miesten ongelma tällainen käytösmalli? Mistä se tulee?
Meillä mies käyttäytyy ihan samalla tavalla myös lapsia kohtaan. Lapsi pyytää isää muistamaan jotain hänelle tärkeää asiaa, painottaa oikein että muistaisi ja mies sitten unohtaa sen. En edes jaksa miettiä mikä on syynä että unohtaa toiselle tärkeän asian, niitä voi olla monia, ja voi toki olla ihan inhimillinen virhekin, ja tietenkin itsekin teen joskus tällaisia virheitä, vaikka yritän etten tekisi.
MUTTA se miten suhtautuu asiaan jälkikäteen! Keksii selitykset ja tekosyyt ja lopulta saattaa kääntää asian lapsen syyksi, miksi et muistuttanut (vaikka olisi muistuttanut, niin olisi kerta enemmän pitänyt) tms. Siis vaikka voisi vaan olla pahoillaan niin kuin normaali ihminen ja pyytää anteeksi, kun on loukannut töistä, eihän kysymys ole mistään maai
Samaistun sataprosenttisesti kaikkeen. Mulla on ulkkismies, ei Euroopasta (Atlantin tuolta puolen), ihan sama juttu. Ei ole mikään suomalaisten erityisominaisuus tämä siis.
Tuo on ihan kamalaa, kun selitellään ja keksitään tekosyitä ja käännetäänkin tilanne toisinpäin. Minä käytän siitä ihan suoraan sanaa "kaasuvalotus" tätä nykyä, koska sitä se on. Manipulointia.
Oman puolison kohdalla osa tästä taitaa johtua siitä, että oma äitinsä kohteli aina kuin olisi ollut pikkulapsi. Ei jotenkin koskaan osannut kasvaa siitä aikuiseksi. Ei, vaikka anoppi on jo edesmennyt...
En kyllä halua häntäkään tästä liikaa syyttää. Kyllä meitä on monenlaisista lähtökohdista ja vaikka minkälaisia vanhempia löytyy, mutta kummasti juuri tämä piirre tuntuu olevan miehillä. Hmm...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjua kiilusilmin alapeukuttavat ovat tunnistaneet itsensä. Jollain alitajuisella tasolla.
No, eipä toimi enää tuo hölmöily, tapahtui se sitten vauvapalstalla tai omassa kotona. Vaikka kuinka vänkäisitte vastaan, niin kyllä fiksu ihminen ajan pitkää ymmärtää, että olettekin henkisesti laiskoja ja jopa ilkeitä.
Toki se toimii moneen naiseen, eipä sitä käy kieltäminen. Moni ottaa oikein asiakseen "hoitaa suhteen kuntoon," mutta ei se suhde siitä muuksi muutu kun toinen osapuoli on täysin kykenemätön näkemään vikoja omassa toiminnassaan, ei halua puhua mistään koskaan, ei yritäkään parantaa tilannetta mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kuulostaa niin tutulta moni näistä jutuista! Miksi tästä ei puhuta enempää? Onko joku etenkin suomalaisten miesten ongelma tällainen käytösmalli? Mistä se tulee?
Meillä mies käyttäytyy ihan samalla tavalla myös lapsia kohtaan. Lapsi pyytää isää muistamaan jotain hänelle tärkeää asiaa, painottaa oikein että muistaisi ja mies sitten unohtaa sen. En edes jaksa miettiä mikä on syynä että unohtaa toiselle tärkeän asian, niitä voi olla monia, ja voi toki olla ihan inhimillinen virhekin, ja tietenkin itsekin teen joskus tällaisia virheitä, vaikka yritän etten tekisi.
MUTTA se miten suhtautuu asiaan jälkikäteen! Keksii selitykset ja tekosyyt ja lopulta saattaa kääntää asian lapsen syyksi, miksi et muistuttanut (vaikka olisi muistuttanut, niin olisi kerta enemmän pitänyt) tms. Siis vaikka voisi vaan olla pahoillaan niin kuin normaali ihminen ja pyytää anteeksi, kun on l
Niin on se kyllä ihmeellistä. Jotain ylimielisyyttä? Nöyryyden puutetta? Ei tarvi ottaa vastuuta teoistaan. Aina voi syyttää muita. Minusta se on sitä, että ajattelee vaan olevansa muiden yläpuolella. Se on tietynlaista alistamista. Naiset ja lapset alempiarvoisia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oikeasti kuulostaa niin tutulta moni näistä jutuista! Miksi tästä ei puhuta enempää? Onko joku etenkin suomalaisten miesten ongelma tällainen käytösmalli? Mistä se tulee?
Meillä mies käyttäytyy ihan samalla tavalla myös lapsia kohtaan. Lapsi pyytää isää muistamaan jotain hänelle tärkeää asiaa, painottaa oikein että muistaisi ja mies sitten unohtaa sen. En edes jaksa miettiä mikä on syynä että unohtaa toiselle tärkeän asian, niitä voi olla monia, ja voi toki olla ihan inhimillinen virhekin, ja tietenkin itsekin teen joskus tällaisia virheitä, vaikka yritän etten tekisi.
MUTTA se miten suhtautuu asiaan jälkikäteen! Keksii selitykset ja tekosyyt ja lopulta saattaa kääntää asian lapsen syyksi, miksi et muistuttanut (vaikka olisi muistuttanut, niin olisi kerta enemmän pitänyt) tms. Siis vaikka voisi vaan olla pahoillaan niin kuin normaali ihminen ja pyytää anteeksi, kun on loukannut töistä, eihän kysymys ole mistään maai
Oma ex-mieheni oli omaksunut tämän käytösmallin äidiltään. Isälläänkin on vähän samanlaisia piirteitä. Tuttavilla on monella tällainen mies, ja heidänkin äidit taitavat olla ongelman juurisyynä, mitä olen juttua luullut.. Valitettavasti täytyy myöntää että oma äitini on samanlainen. Onneksi meidän sisaruskatras on omaksunut suoran kommunikointityylin isältämme. Mutta tämä nyt oli vain omaa pohdintaani, tiedä sitten mikä tämän oikeasti aiheuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Heikko mies ei ole itsenäistynyt normaalisti lapsuuden perheestään vaan ottaa eräällä tavalla lapsen roolin parisuhteessa.
Juuri näin. Äidin pikkupoikia.
Vierailija kirjoitti:
Ketjua kiilusilmin alapeukuttavat ovat tunnistaneet itsensä. Jollain alitajuisella tasolla.
No, eipä toimi enää tuo hölmöily, tapahtui se sitten vauvapalstalla tai omassa kotona. Vaikka kuinka vänkäisitte vastaan, niin kyllä fiksu ihminen ajan pitkää ymmärtää, että olettekin henkisesti laiskoja ja jopa ilkeitä.
Toki se toimii moneen naiseen, eipä sitä käy kieltäminen. Moni ottaa oikein asiakseen "hoitaa suhteen kuntoon," mutta ei se suhde siitä muuksi muutu kun toinen osapuoli on täysin kykenemätön näkemään vikoja omassa toiminnassaan, ei halua puhua mistään koskaan, ei yritäkään parantaa tilannetta mitenkään.
Ketjussa kiilusilmin viestejä ylänuolittavat, toisia nimittelevät ihmiset ovat ilkeitä ja yksinkertaisia. Ei ole fiksua käytöstä toisten diagnosoiminen.
Kun ei kyetä olemaan oman vastuunsa hoitavia aikuisia miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ketjua kiilusilmin alapeukuttavat ovat tunnistaneet itsensä. Jollain alitajuisella tasolla.
No, eipä toimi enää tuo hölmöily, tapahtui se sitten vauvapalstalla tai omassa kotona. Vaikka kuinka vänkäisitte vastaan, niin kyllä fiksu ihminen ajan pitkää ymmärtää, että olettekin henkisesti laiskoja ja jopa ilkeitä.
Toki se toimii moneen naiseen, eipä sitä käy kieltäminen. Moni ottaa oikein asiakseen "hoitaa suhteen kuntoon," mutta ei se suhde siitä muuksi muutu kun toinen osapuoli on täysin kykenemätön näkemään vikoja omassa toiminnassaan, ei halua puhua mistään koskaan, ei yritäkään parantaa tilannetta mitenkään.
Ketjussa kiilusilmin viestejä ylänuolittavat, toisia nimittelevät ihmiset ovat ilkeitä ja yksinkertaisia. Ei ole fiksua käytöstä toisten diagnosoiminen.
Millä tavalla ovat yksinkertaisia? Yksilöitkö selkeästi väitteesi. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olette mieltä pariterapiasta passiivisagressiivisen ihmisen kanssa? Itse koin että terapia oli yhtä tyhjän kanssa. Jotenkin ei koskaan päästy asioiden ytimeen. Miehen mielestä kaikki oli ihan ok, paitsi että itse olin hankala vaatimuksineni ja kun en ollut tyytyväinen suhteen laatuun ja kommunikointiin. En silloin osannut ottaa tätä passiivisagressiivisuutta esille.
Kyse voi olla myös siitä, että toinen ei aidosti kykene parempaan. Silloin pitää ehkä olla realisti ja todeta, että emme kykene antamaan toisillemme sitä, mitä tarvitsisimme. Kyse ei aina ole pahasta tahdosta tai tahdottomuudesta, vaan aidosta kykenemättömyydestä.
🇺🇦🇮🇱
Ja tämä viesti tuolle joka luulee minun olevan joku hyvä jätkä tms. Lainaus ei toiminut oikein.