Lapsesi sanoo, ettei halua lapsia

Vierailija kirjoitti:

Asia on minulle ok. Lapseni in 25v eikä halua lapsia.

Ja 10 vuoden päästä olet onnellinen mummi. 

Tämä on taas asia, mistä kovasti sanotaan: "Ehei haittaa yhtään!" 

mutta kun tilanne muuttuu, niin mummokokelas sekoaa täysin. Voihan sen asian ihan oikeasti myöntää, jos se surettaa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomuutta saa surra mutta lapsenlapsettomuutta ei? Molemmat voi olla iso suru. Ei silti omaa lasta tietenkään pidä syyllistää siitä. 

Lapsenlapsettomuutta SAA SURRA. Silti ei pidä painostaa oma lastaan pyörtämään päätöstään, vaan sinun tehtäväsi on tukea häntä. Pidä mölyt mahassasi.

Itselläni 4 lasta, kaikki aikuisia yli 30v. Kaikki ovat todenneet etteivät halua lapsia.

Heidän päätös ja ymmärrän täysin. Maailma on hullu, ei lapsia tänne.

Mun tytär sanoi, että ei luultavasti halua lapsia. On yliopistosta valmistunut 29v.

Vastasin, että nämä ovatkin jokaisen itse ratkaistavissa olevia asioita. Sisällä on asiasta pieni suru, jota en tule ikinä hänelle näyttämään. Ja sen surun kannan ilman, että se muuttuu taakaksi tai vaikuttaa elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Lapset tekee omat päätöksensä. Mun vanhemmille oma lapsi on ollut paras asia elämässä, samoin minulle. Mutta ymmärrän myös ettei kaikkien luonne sovi vanhemmaksi eivätkä kaikki vain koe halua hankkia lapsia. Mitä siitä pitäisi olla mieltä? Ei ole minun päätös. 

Tämä. Ihmisiä on jo liikaa, joutuu pelkäämään kuolemaa ja seuraamaan kun ympärillä ihmiset ikäkriiseilevät hädissään. Ainoa keino pitää itsensä järjissään on pysyä kiireisenä esim. noudattamalla primitiivisiä elukkatarpeita lisääntymällä, jolloin ulkoistaa ongelman seuraavalle.

Muuta vaihtoehtoa ei enää ole kuin kuolla ja se on pelottavaa. Syntymättömyys olis ollut kiva.

Vierailija kirjoitti:

Mun tytär sanoi, että ei luultavasti halua lapsia. On yliopistosta valmistunut 29v.

Vastasin, että nämä ovatkin jokaisen itse ratkaistavissa olevia asioita. Sisällä on asiasta pieni suru, jota en tule ikinä hänelle näyttämään. Ja sen surun kannan ilman, että se muuttuu taakaksi tai vaikuttaa elämään. 

Suhtaudut asiaan kypsästi ja niinkuin pitääkin. Osaisivatpa muutkin.

Pidän teinin aina kotona hoivattavana 👶💋

Rakastan häntä 💕

ÄITI TULEE HÄTIIN KULTI!!!!! Älä pelkää rakas, ei sinun tarvitse koskaan muuttaa pois. Otetaan huoneen ovi pois että voin katsella sinua, rakastan sinua niin paljon ettet laita sitä ovea kiinni, etkä muuta minnekään :) 💕

Tahdon valita teinilleni söpöjä vaatteita, äiti voi kyllä shoppailla niitä sillä välin kun teini on leikkimässä 💕

Ihanaa häärätä keittiössä ja valmistella teinilleni soseita 😋

Oishan se tylyä lapsena lapsi saada.

Veikkaisin , ettei varmaankaan saisi sitä pitää vaan se otettaisiin kuitenkin heti pois.

Tiedän että tälläkin palstalla on noita teiniäitejä varmasti paljon ja säälin heitä aika paljon koska ovat menettäneet paljon elämästään ,eivätkä ole koskaan saaneet kokea miltä tuntuu kasvaa aikuiseksi.

Surullista. 

Vierailija kirjoitti:

Oishan se tylyä lapsena lapsi saada.

Veikkaisin , ettei varmaankaan saisi sitä pitää vaan se otettaisiin kuitenkin heti pois.

Tiedän että tälläkin palstalla on noita teiniäitejä varmasti paljon ja säälin heitä aika paljon koska ovat menettäneet paljon elämästään ,eivätkä ole koskaan saaneet kokea miltä tuntuu kasvaa aikuiseksi.

Surullista. 

Luin joskus suomalaisesta 28-vuotiaasta tytöstä joka oli jo isoemä. Tämä on kehitysmaa. Enää ei opita edes lukemaan.

Minä olen se "lapsi" ja omat vanhemmat ihan cool asian kanssa. Tiesivät kyllä valintani paljon etukäteen.

Molemmat lapset kolmekymppisiä eivätkä aio lapsia tehdä. Heidän valinta. Ja täytyy rehellisesti sanoa ettei haittaa yhtään. En ole ollenkaan mummo tyyppiä. Ei ole mun juttu. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomuutta saa surra mutta lapsenlapsettomuutta ei? Molemmat voi olla iso suru. Ei silti omaa lasta tietenkään pidä syyllistää siitä. 

Mitä siinä suree, jos toinen ei halua lapsia? Ettei itse tule isoäidiksi, suvun jatkumisen puutetta, ettei lapsensa valinnat vastaa vanhempansa ihanne-elämää vai mitä?

Toki jokainen saa surra ihan mitä vaan, mutta ei toisen valinnainen lapsettomuus pitäisi mennä niin toisen tunteisiin. Jokaisella on oma elämä valintoineen. Voisi sitä ajatella mikä tekee oman lapsensa onnelliseksi ja elää semmoisessa onnessa.

Aina elämä ei mene etiketin mukaan. 

Olen vela, eikä minulla ole lapsia, jotka voisivat sanoa, etteivät halua lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomuutta saa surra mutta lapsenlapsettomuutta ei? Molemmat voi olla iso suru. Ei silti omaa lasta tietenkään pidä syyllistää siitä. 

Mitä siinä suree, jos toinen ei halua lapsia? Ettei itse tule isoäidiksi, suvun jatkumisen puutetta, ettei lapsensa valinnat vastaa vanhempansa ihanne-elämää vai mitä?

Toki jokainen saa surra ihan mitä vaan, mutta ei toisen valinnainen lapsettomuus pitäisi mennä niin toisen tunteisiin. Jokaisella on oma elämä valintoineen. Voisi sitä ajatella mikä tekee oman lapsensa onnelliseksi ja elää semmoisessa onnessa.

Aina elämä ei mene etiketin mukaan. 

Mutta minulla on tarpeita, siksi olen lisääntynyt. Nyt on tarvetta taas kotileikille kun omilla lapsilla ei pysty enää leikkimään, mutta tarpeitani ei tyydytetä :(

Naisen elämänkaari:

0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä

20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä

30-45v: nukkeleikki

45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä

55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oishan se tylyä lapsena lapsi saada.

Veikkaisin , ettei varmaankaan saisi sitä pitää vaan se otettaisiin kuitenkin heti pois.

Tiedän että tälläkin palstalla on noita teiniäitejä varmasti paljon ja säälin heitä aika paljon koska ovat menettäneet paljon elämästään ,eivätkä ole koskaan saaneet kokea miltä tuntuu kasvaa aikuiseksi.

Surullista. 

Luin joskus suomalaisesta 28-vuotiaasta tytöstä joka oli jo isoemä. Tämä on kehitysmaa. Enää ei opita edes lukemaan.

Suomeen syntyy lukemattomien nuorten äitien varjoyhteiskunta ,jossa naiset menevät naimisiin jo kahdeksan vuotiaina, synnyttävät esikoisensa nuorina ja melkein kaiken nähtyään ne juo taas pyhään vihaansa ja nuo naiset lapsineen syrjässä seisovat

Niin kasvavat hiljalleen jo uudet, katkerat..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi lapsettomuutta saa surra mutta lapsenlapsettomuutta ei? Molemmat voi olla iso suru. Ei silti omaa lasta tietenkään pidä syyllistää siitä. 

Mitä siinä suree, jos toinen ei halua lapsia? Ettei itse tule isoäidiksi, suvun jatkumisen puutetta, ettei lapsensa valinnat vastaa vanhempansa ihanne-elämää vai mitä?

Toki jokainen saa surra ihan mitä vaan, mutta ei toisen valinnainen lapsettomuus pitäisi mennä niin toisen tunteisiin. Jokaisella on oma elämä valintoineen. Voisi sitä ajatella mikä tekee oman lapsensa onnelliseksi ja elää semmoisessa onnessa.

Aina elämä ei mene etiketin mukaan. 

Mutta minulla on tarpeita, siksi olen lisääntynyt. Nyt on tarvetta taas kotileikille kun omilla lapsilla ei pysty enää leikkimään, mutta tarpeitani ei tyydytetä :(

Jos koittaisin ottaa sut vakavasti niin todennäköisesti aikuinen lapsesi haluaisi pitää lastansa kaukana sinusta. Olet liian takertuvainen. Siis jos lapsesi hankkisi lapsen.

Vierailija kirjoitti:

Molemmat lapset kolmekymppisiä eivätkä aio lapsia tehdä. Heidän valinta. Ja täytyy rehellisesti sanoa ettei haittaa yhtään. En ole ollenkaan mummo tyyppiä. Ei ole mun juttu. 

Niinhän se on. Kaikista naisista ei tule kivoja mummoja , mutta jokaisesta miehestä tulee kiltti ja viisas vaari.

Näin se vaan menee, sillä vain isät lapsiaan rakastaa. Äideille he ovat vain pakollinen paha ja vallankäytön väline.

"Asia mitä et ymmärrä: jokainen päättää näistä asioista itse. Vaikka olisit miten pettynyt, ei kannata tuoda asiaa esille, vaan niellä oma pettymyksensä ja sitten vaikka itkeä yksin. Varmasti lapsellasi olisi paha mieli, jos toisit esiin ettet hyväksyisi hänen valintojaan."

Meidän ei kannata keskustella asiasta enempää. Näkemyksemme eroavat niin paljon toisistaan, että tämä on turhaa. 

Joka tapauksessa jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja niiden näyttämiseen. Lapsella on oikeus olla iloinen ja lapsella on oikeus olla surullinen. Lapsella on oikeus tuoda ilmi iloaan kuten myös suruaan. Myös aikuisella on oikeus tuoda ilmi iloaan ja suruaan, myös lapsen läsnäollessa. Olen lapseni kanssa sen verran läheinen, etten osaa edes kuvitella tilannetta, jossa teeskentelisin jotain hänen seurassaan.

Tasapainoiset ihmiset kasvavat jo pienestä pitäen siihen ilmapiiriin ja normaaliin olotilaan, että kotona saa näyttää myös negatiivisia tunteita ja kaikista asioista saa keskustella rehellisesti ja aidosti. Meillä asia on näin, ja myös surua saa näyttää ilman, että kukaan (vanhemmat tai lapsi) saa hepulin sen näkemisestä tai kuulemisesta.