Lue keskustelun säännöt.
Lapsesi sanoo, ettei halua lapsia
07.11.2023 |
Yhtenä päivänä vain ilmoittaa, ettei aio koskaan tehdä lapsia. Hänellä ei siis sellaisia ole. Mitä vastaat? Minkä ikäinen lapsesi nyt on?
Kommentit (241)
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen on itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä. Väkisin synnytetään toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, jotta saa itse helpotusta primitiivisille tarpeilleen ja eksistentiaaliseen kriisiin.
Siksi epäitsekkäitä ihmisiä ei ole vanhempina.
Ensimmäinen muistoni on 2-vuotiaana. Se menee näin "AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH (kiihtyvällä tahdilla) AH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AH-AAAAH-AAAAAAAH-AAAAAAAHH-AAAAAAAAHH-AAAAAAAAH-AAAAAAAH-AAAAAAAAH-AAAAAAAAAAHH"
Jotkut ovat valmiita kohdistamaan lapsiinsa seksuaalistakin väkivaltaa jottei itse tarvitsisi luopua mistään. Lapsen etu ei koskaan mene edelle, vaan omat tarpeet, kuten lisääntyminen ja parittelu samassa kodissa johon joku toinen on pakotettu asumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen on itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä. Väkisin synnytetään toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, jotta saa itse helpotusta primitiivisille tarpeilleen ja eksistentiaaliseen kriisiin.
Siksi epäitsekkäitä ihmisiä ei ole vanhempina.
Ensimmäinen muistoni on 2-vuotiaana. Se menee näin "AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH-AH (kiihtyvällä tahdilla) AH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AHAH-AH-AH-AAAAH-AAAAAAAH-AAAAAAAHH-AAAAAAAAHH-AAAAAAAAH-AAAAAAAH-AAAAAAAAH-AAAAAAAAAAHH"
Jotkut ovat valmiita kohdistamaan lapsiinsa seksuaalistakin väkivaltaa jottei itse tarvitsisi luopua mistään. Lapsen etu ei koskaan mene edelle, vaan omat tarpeet, kuten lisääntyminen ja parittelu samassa kodissa johon joku toinen on pakotettu asumaan.
Lisääntyminen ei ole pakollista. Monet ovat parittelematta vuosikausia vaikkei ole lapsia kärsimässä.
Lisääntyminen toki vaatii itsekkyyttä, ja itsekkäälle ihmiselle on kovin vaikeaa pistää muut kuin itsensä etusijalle.
Vierailija kirjoitti:
Lisääntyminen on itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä. Väkisin synnytetään toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, jotta saa itse helpotusta primitiivisille tarpeilleen ja eksistentiaaliseen kriisiin.
Siksi epäitsekkäitä ihmisiä ei ole vanhempina.
Koko elämä perustuu terveeseen itsekkyyteen. Mun vanhemmat on myös itsekkäitä, mitä sitten? Rakastan heitä silti. Etsisit itsekin merkityksellisyyttä ja rakkautta elämääsi sen sijaan että rypisit antinatalismissa ja vihassa elämää kohtaan.
Ihan ok mulle. Vaikka onkin vain yksi lapsi, mikä tarkoittaa ettei sitten tulisi lapsenlapsiakaan.
Tavallaan olen sitä mieltä, ettei tälle tuhoon tuomitulle planeetalle kannata enää uutta sukupolvea tehdäkään. Itsekään en enää välttämättä hankkisi lasta, mutta silloin vajaa 15 v. sitten kun omaa lastani tehtiin, kaikki näytti vielä aika erilaiselta. En ole ikinä katunut lapsen hankintaa, mutta ajattelen myös että ei se ole ainoa tapa viettää onnellista ja tyydyttävää elämää.
Vierailija kirjoitti:
"Ethän sinä ole epäonnistunut elämäntehtävässäsi jos olet lapsia hankkinut. Toisten ihmisten elämäntehtäviin et voi vaikuttaa, eivätkä ne ole sinun tehtäviäsi."
Kyllä olisin. Elämäntehtäväni ei ulotu vain minun elinaikanani eläviin, vaan pitkälle tulevaisuuteen. Ja kaikella kunnioituksella, sinä et määrittele, mikä on ja mikä ei ole minun tehtäväni ja milloin en epäonnistu ja milloin onnistun siinä.
Minä määrittelen sanan elämäntehtävä. Sinun elämäntehtäväsi ei voi olla riippuvainen muiden itsenäisistä päätöksistä. Esimerkkinä minun elämäntehtäväni ei voi olla se että sinusta tulee valtiotieteen professori. Se voi olla oma elämäntehtäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että olen pettynyt, ja että olen pahoillani jos olen osallistunut siihen että sinusta on kasvanut itsekeskeinen ihmisvihaaja ja hedonisti. Esi-isäsi lisääntyivät satoja tuhansia vuosia ennen sinua, ja sinä älykännykkää sekä pornoa suurkuluttava rääpäle itsekkyydessäsi päätit lopettaa koko sukulinjan. Luuletko että esi-isilläsi oli helpompaa kuin sinulla?
Ihanaa miten vanhemmuus jalostaa! Näinkin sairas yksilö on lisääntynyt. Ajatelkaa sitä.
Vanhemmuus tekee epäitsekkääksi. <3
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi lapsettomuutta saa surra mutta lapsenlapsettomuutta ei? Molemmat voi olla iso suru. Ei silti omaa lasta tietenkään pidä syyllistää siitä.
Tarve suvun jatkamiselle on varsin syvälle rakennettu biologinen tarve. Erikoista että moni ei ymmärrä sitä. Tietenkään kaikilla ihmisillä ei sitä tarvetta ole. Mutta jos vanhemmat toivoo lapsenlapsia ja lapset eivät, onhan se aika surullista. Siksi kannattaisi hankkia monta lasta, todennäköisempää että saa lapsenlapsia.
Sellaista tarvetta ei ole olemassakaan kuin suvun jatkamisen tarve. On tarve harrastaa seksiä koska se on kivaa, suvun jatkaminen tulee siinä sivussa jos eletään ns. luonnontilassa. Siksi monet jättävät lisääntymättä ja ainakin säännöstelevät lapsilukuaan nyt kun ehkäisy on keksitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Lopetetaan vaan tämä keskustelu. Muista silti, että sinun tehtäväsi on tukea lastasi tilanteessa kuin tilanteessa. Märinällä aiheesta saat hänet potemaan syyllisyyttä ja mahdollisesti kertomaan valkoisia valheita "aika näyttää"-tyyppisesti, vaikka hänet olisi steriloitu. Hän on aikuinen, ja tekee omat päätöksensä. Sinä tuet."
Olet väärässä. 1) Hän ei ole aikuinen eikä tee omia päätöksiään. 2) Sinä et ole pätevä määräilemään minua vanhemmuudessani. 3) Vanhemman tehtävä ei ole tukea lasta joka tilanteessa tämän mielen mukaan, vaan opastaa, opettaa ja neuvoa oikeille urille parhaansa mukaan. Jos lapsi esim. on alkoholisoitunut ja haluaa lisää viskiä kitaansa, vanhemman tehtävä ei ole tekohymyillä vieressä.
Tämän perusteella 1) et voi tietää hankkiiko hän lapsia aikuisena 2) kukaan ei ole määräillyt sinua mitenkään, täällä on vain suositeltu ettet yritä pakottaa lastasi asioihin, mitä hän ei elämältä halua. Jos lapsesi ei lisäänny ja hän olisi siitä onnellinen, pyrkisit sen häneltä pilaamaan painostamalla, tällöin kumpikaan ei olisi onnellinen. Vaikka sinä et olisi onnellinen, anna lapsesi olla. 3) itsensä vahingoittaminen (tässä tapauksessa tuo viski) ei tuo onnea. Itsensä vahingoittamisella ei ole mitään tekeistä tämän lisääntymiskysymyksen kanssa. Lapsen hankinta vasten omaa tahtoa mamman mieliksi taas on asia, mikä potentiaalisesti vahingoittaa samalla tavalla, kuin tuo viskin kittaus loppuvaiheen kirroosissa.
Täällä kun näitä kommentteja lukee niin huomaa,miten empaattiseksi ja epäitsekkääksi vanhemmuus jalostaa. "Kyllä sinunkin pitää kärsiä, jotta elämäntehtäväni suvun jatkumisesta tättyy, esi-isätkin kärsivät".
T. Marttyyrimammat
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Oma elämänkaareni naisena:
0-20v: katsellaan vierestä muiden nukkeleikkejä
20-30v: yritetään selvittää onko mies tosissaan lapsettomuusaikeidensa kanssa, yleensä ei, taas kerran mies vaihtoon kun se alkaa mankua nukkeleikkejä
30-45v: tavallista elämää välillä taas eroten kun miehelle vauvakuume iskee sittenkin
45-55v: En tiedä vielä, tulevaisuus kertoo elänkö yksin vai parisuhteessa
55v->: Toivottavasti rauhallista eläkkeen odottelua mukavan lapsettoman kumppanin kanssa.
Olette luonnosta vieraantuneita. Kyllähän kaikkien eläinlajien ensisijainen tehtävä on lisääntyminen. Olisin pettynyt, jos sukuhaaramme katkeaisi minun lapsiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olette luonnosta vieraantuneita. Kyllähän kaikkien eläinlajien ensisijainen tehtävä on lisääntyminen. Olisin pettynyt, jos sukuhaaramme katkeaisi minun lapsiini.
Missä tämä ensisijainen tehtävä on määritelty?
Jännä että ihminen on pohtinut ja miettinyt elämän tarkoitusta kuuluisia filosofeja myöten vuosituhansia, mutta missään vaiheessa ei älytty kysyä av-mammalta. Hän on pitänyt tätä salaisuutta hallussaan koko ikänsä. :D
Oma valinta. Toki harmittaa, mikäli ei lapsenlapsia tule, mutta. . .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moniko teistä sanoisi kuollutta läheistään surevalle, että lopeta sureminen? Ihmisellä on yhtä lailla täysivaltainen oikeus surra myös rakkaita läheisiä, joita ei tullut.
Kuollut läheinen on oikeasti ollut olemassa ja hänet on tuntenut. Sellainen jota ei ole olemassa kuin omissa haaveissa ei ole rakas läheinen, kun on vain oma haave tai unelma, ei todellinen. Jos sinä esimerkiksi haluaisit lapsenlapseksi tytön ja tulisi poika, niin surisitko sitä tyttöä ?
No, minä tämän kysymyksen esittäjän olen kärsinyt vuosikausia tahattomasta lapsettomuudesta. Ymmärrän, että samaa kokemattomat eivät ymmärrä. Mutta toivoisin suvaitsevaisuutta myös niitä surevia kohtaan. Suru on tunne, jota ei voi sanella pysähtymään.
Vastauksena kysymykseen: kyllä, minä olen surrut niitä, joita ei
Mitä hittoa nyt taas.
Eiköhän lähes jokainen ymmärrä, että tahaton lapsettomuus on suuri suru.
Ja hyvin moni ymmärtää myös sen, että keskenmenot ja "enkelivauvat" ovat suuri suru.
Mutta jos nyt puhutaan henkilöstä, jolla ei ole edes munasolu onnistunut hedelmöittymään ja sen takia suree jotain teoreettista "lajhakasta Veeti-poikaansa" tai "tomeraa Venla-tyttöä, joka minulle olisi kuulunut", niin siihen en voi muuta sanoa kuin että HÖPÖ HÖPÖ. Ja vielä isompi HÖPÖ HÖPÖ jos surija on tällaisen olemattoman haavekuvan wannabe-mummo tai -pappa.
Tahaton lapsettomuus ja keskenmenot ovat suru, mutta mitään Veetiä ja Venlaa ei ole koskaan ollut olemassa eikä tulossakaan. Et voi henkilöidä suruasi sillä tavalla ja verrata sitä oikeasti eläneeseen ja kuolleeseen ihmiseen.
Todennäköisesti et edes ole tällainen höpöpää, vaan halusit vaan purkaa omaa aiheellista suruasi ihan väärässä kohtaa. En ymmärrä miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moniko teistä sanoisi kuollutta läheistään surevalle, että lopeta sureminen? Ihmisellä on yhtä lailla täysivaltainen oikeus surra myös rakkaita läheisiä, joita ei tullut.
Kuollut läheinen on oikeasti ollut olemassa ja hänet on tuntenut. Sellainen jota ei ole olemassa kuin omissa haaveissa ei ole rakas läheinen, kun on vain oma haave tai unelma, ei todellinen. Jos sinä esimerkiksi haluaisit lapsenlapseksi tytön ja tulisi poika, niin surisitko sitä tyttöä ?
No, minä tämän kysymyksen esittäjän olen kärsinyt vuosikausia tahattomasta lapsettomuudesta. Ymmärrän, että samaa kokemattomat eivät ymmärrä. Mutta toivoisin suvaitsevaisuutta myös niitä surevia kohtaan. Suru on tunne, jota ei voi sanella pysähtymään.
Vastauksena kys
Mitäköhän joku lapsensa menettänyt sanoisi tuohon? Jos joku kertoisi surevansa menetettyä lastenlastaan kun sitä ei koskaan tullut (=edes yritetty saada aikaan).
Minä varmaan mottaisin jos olisin oikeasti menettänyt lapseni.
Kun olin 23v ja parisuhteessa rakensimme taloa- meiltä kyseltiin jatkuvasti lasten teosta. Totuus oli tuolloin, että en edes tiennyt haluanko lapsia ja jatkuva kysely sekä vatsanseudun tuijottelu sai minut vihaamaan koko lisääntymistä. Seksi kyllä maistui mutta käytimme ehkäisyä ja ajattelin että en ainakaan lisäänny, kum siitä kerran koko ajan joku jauhaa...
Aloin toivoa lasta vasta 30v, kun elämä.oli balanssissa ja asiat hyvin. Esikoisen sain 32v ja heti alkoi tiedustelut milloin seuraava...
Aaargh... Antakaa ihmisten tehdä itse päätöksensä, ei kuulu muille onko pienokaisia edes luvassa.
Vierailija kirjoitti:
Kun olin 23v ja parisuhteessa rakensimme taloa- meiltä kyseltiin jatkuvasti lasten teosta. Totuus oli tuolloin, että en edes tiennyt haluanko lapsia ja jatkuva kysely sekä vatsanseudun tuijottelu sai minut vihaamaan koko lisääntymistä. Seksi kyllä maistui mutta käytimme ehkäisyä ja ajattelin että en ainakaan lisäänny, kum siitä kerran koko ajan joku jauhaa...
Aloin toivoa lasta vasta 30v, kun elämä.oli balanssissa ja asiat hyvin. Esikoisen sain 32v ja heti alkoi tiedustelut milloin seuraava...
Aaargh... Antakaa ihmisten tehdä itse päätöksensä, ei kuulu muille onko pienokaisia edes luvassa.
Tämä. Kysrlijät ovat saaneet minut suhtautumaan vihamielisesti koko ajatukseen. Ennen se oli neutraali "en taida haluta lapsia", nykyään se on että "ennemmin kuolisin kuin lisääntyisin".
N30
Vierailija kirjoitti:
Olette luonnosta vieraantuneita. Kyllähän kaikkien eläinlajien ensisijainen tehtävä on lisääntyminen. Olisin pettynyt, jos sukuhaaramme katkeaisi minun lapsiini.
Olen pettynyt ihmislajiin ja sen tulevaisuuteen, jos tällaiset pösilöt lisääntyvät
Hänen oma asiansa. Kunnioitan hänen päätöksiään ja tuen tarvittaessa.
Ei minua haittaisi yhtään. Tyttäreni ovat 24- ja 21-vuotiaat. Fiksuja ovat ja osaavat tehdä itselleen sopivat päätökset. Ja ainakaan minua miellyttääkseen ei todellakaan tarvitse lapsia tehdä.