Lapsesi sanoo, ettei halua lapsia
Yhtenä päivänä vain ilmoittaa, ettei aio koskaan tehdä lapsia. Hänellä ei siis sellaisia ole. Mitä vastaat? Minkä ikäinen lapsesi nyt on?
Kommentit (241)
Mun isä oli ihan hirveä pitkään, kun ei saanut lapsenlapsia. Nuorempi kun olin, huusi että kuinka te voitte olla noin itsekkäitä ettette tee lapsia (kukahan siinä itsekäs oli?). On kyllä rauhoittunut, kokee edelleen jotenkin noloksi asiaksi, ettei ole lapsenlapsia, mutta eipä tämä valinta ollut meidän käsissä. Ei olisi isän lapset lapsia saaneet vaikka olisivat halunneet endometrioosin takia, näin on lääkäri todennut molempien lasten kohdalla.
Ilman endoakin raskautuminen olisi ollut vaikeaa, ja keskenmeno todennäköistä, tavanomaista huomattavasti lyhyemmän luteiinivaiheen takia. Onneksi olen vela, muuten olisi ollut surullinen elämä lapsettomana.
Hauska bongata samoja tyyppejä eri keskusteluissa levittämässä vela-propagandaa, mm. tuo joka puhuu äideistä emä-sanalla.
Pst. ryhdyin kasvissyöjästä takaisin lihansyöjiksi sinun ja parin muun takia. Lihan syönti ja maidon juonti tekee hyvää. Mietin sinua aterioidessani mehevällä lounaalla.
Vierailija kirjoitti:
Itselläni 4 lasta, kaikki aikuisia yli 30v. Kaikki ovat todenneet etteivät halua lapsia.
Heidän päätös ja ymmärrän täysin. Maailma on hullu, ei lapsia tänne.
Miksi sitten itse teit lapsia?! Mun maailma ainakin on ihana, onneksi synnyin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmat lapset kolmekymppisiä eivätkä aio lapsia tehdä. Heidän valinta. Ja täytyy rehellisesti sanoa ettei haittaa yhtään. En ole ollenkaan mummo tyyppiä. Ei ole mun juttu.
Niinhän se on. Kaikista naisista ei tule kivoja mummoja , mutta jokaisesta miehestä tulee kiltti ja viisas vaari.
Näin se vaan menee, sillä vain isät lapsiaan rakastaa. Äideille he ovat vain pakollinen paha ja vallankäytön väline.
Nyt olet kyllä asian ytimessä. Suomalaisessa miehessä on syntymästä asti kasvatettuna ominaisuus kantaa vastuu ja pitää huolta perheestään. Sisään rakennettu pyyteetön rakkaus. Ja koskaan et milloinkaan kuule valitusta tai edes kyyneltä silmässä nää, vaikka taakka olisi miten raskas tahansa kantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itselläni 4 lasta, kaikki aikuisia yli 30v. Kaikki ovat todenneet etteivät halua lapsia.
Heidän päätös ja ymmärrän täysin. Maailma on hullu, ei lapsia tänne.
Miksi sitten itse teit lapsia?! Mun maailma ainakin on ihana, onneksi synnyin.
Hän syntyi eri maailmaan. Maailmaan jossa uskalsi kulkea kaduilla pelkäämättä, maailmaan joka ei ollut niin musta kuin se nyt on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapset tekee omat päätöksensä. Mun vanhemmille oma lapsi on ollut paras asia elämässä, samoin minulle. Mutta ymmärrän myös ettei kaikkien luonne sovi vanhemmaksi eivätkä kaikki vain koe halua hankkia lapsia. Mitä siitä pitäisi olla mieltä? Ei ole minun päätös.
Tämä. Ihmisiä on jo liikaa, joutuu pelkäämään kuolemaa ja seuraamaan kun ympärillä ihmiset ikäkriiseilevät hädissään. Ainoa keino pitää itsensä järjissään on pysyä kiireisenä esim. noudattamalla primitiivisiä elukkatarpeita lisääntymällä, jolloin ulkoistaa ongelman seuraavalle.
Muuta vaihtoehtoa ei enää ole kuin kuolla ja se on pelottavaa. Syntymättömyys olis ollut kiva.
Miksi jankkaat tätä samaa joka ketjussa?
Jos mä en olisi syntynyt, kuka pitäisi huolta mun vanhemmista, puolisosta, ystävistä, töistä jne. Olen onnellinen että olen syntynyt. Haluan olla olemassa ja pitää huolta läheisistäni ja rakastaa heitä. Hae jotain apua tuohon masennukseesi ja merkityksettömyyden tunteeseesi.
Vierailija kirjoitti:
"Asia mitä et ymmärrä: jokainen päättää näistä asioista itse. Vaikka olisit miten pettynyt, ei kannata tuoda asiaa esille, vaan niellä oma pettymyksensä ja sitten vaikka itkeä yksin. Varmasti lapsellasi olisi paha mieli, jos toisit esiin ettet hyväksyisi hänen valintojaan."
Meidän ei kannata keskustella asiasta enempää. Näkemyksemme eroavat niin paljon toisistaan, että tämä on turhaa.
Joka tapauksessa jokaisella on oikeus tunteisiinsa ja niiden näyttämiseen. Lapsella on oikeus olla iloinen ja lapsella on oikeus olla surullinen. Lapsella on oikeus tuoda ilmi iloaan kuten myös suruaan. Myös aikuisella on oikeus tuoda ilmi iloaan ja suruaan, myös lapsen läsnäollessa. Olen lapseni kanssa sen verran läheinen, etten osaa edes kuvitella tilannetta, jossa teeskentelisin jotain hänen seurassaan.
Lopetetaan vaan tämä keskustelu. Muista silti, että sinun tehtäväsi on tukea lastasi tilanteessa kuin tilanteessa. Märinällä aiheesta saat hänet potemaan syyllisyyttä ja mahdollisesti kertomaan valkoisia valheita "aika näyttää"-tyyppisesti, vaikka hänet olisi steriloitu. Hän on aikuinen, ja tekee omat päätöksensä. Sinä tuet.
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Tämä pitää valitettavan usein paikkansa.
Vastaa sille että aiot sitten adoptoida lapsia Afrikasta.
Lapset ovat parasta elämässä! Onneksi lapseni halusi lapsen ja aikoo hankkia vielä monta lisää. Perhe on tärkeintä ja rakkainta elämässä, ihan sama mitä jotkut väittää. Ei yksinkertaisesti ole mitään tärkeämpää kuin läheiset ihmiset.
Vierailija kirjoitti:
Ap kysyy neutraalin kysymyksen ja 90 pinnaa ihmisistä alapeukuttaa?
Tää palsta on vitsi..
Yksi ihminenkin voi tehtailla vaikka kuinka paljon alanuolia. Ei tarvitse sanoa mitään pahaa, että saa yli 100 alanuolta. Kokemusta on.
Vierailija kirjoitti:
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Ilman kuolemaa ei voisi olla elämää. Siksi kaikki meidän esi-isät ovat eläneet ja kuolleet, jotta me saisimme nyt ELÄÄ ja nauttia! Ollaan siis kiitollisia kuolemalle!
Niitä on suojeltava (viivästytettävä kuolemaa) parhaansa mukaan jotka tänne joku törkimys on heikkouttaan hankkinut. Ikinä ei olisi sydäntä pakottaa omaa lasta kuolemaan. Siksi en ole häntä hankkinut.
Vierailija kirjoitti:
Vastaa sille että aiot sitten adoptoida lapsia Afrikasta.
Hmm.. mutta siinä on se ero, että hänen lapsensa lapsella olisi ollut vain puolet afrikkalaista verta. Tai jotain sinnepäin kuitenkin..niiltä suunnilta tai jotain rikkautta nyt kuitenkin.
Miten niitä lapsia syntyisi kun pariutuminenkin on vaikeaa. Nuoret miehet juoksevat pakoon perheenperustamista ja nuoret naiset pelkäävät synnytystä. Liikutaan vain kavereina. Suomessa yli miljoona yksin elävää. Monet sanovat, että mikään ei oikein tunnu enää miltään, eikä tiedä mitä oikeasti elämältään haluaisi. Hukassa ollaan tässä kauheassa maailmantilanteessa.
"Lopetetaan vaan tämä keskustelu. Muista silti, että sinun tehtäväsi on tukea lastasi tilanteessa kuin tilanteessa. Märinällä aiheesta saat hänet potemaan syyllisyyttä ja mahdollisesti kertomaan valkoisia valheita "aika näyttää"-tyyppisesti, vaikka hänet olisi steriloitu. Hän on aikuinen, ja tekee omat päätöksensä. Sinä tuet."
Olet väärässä. 1) Hän ei ole aikuinen eikä tee omia päätöksiään. 2) Sinä et ole pätevä määräilemään minua vanhemmuudessani. 3) Vanhemman tehtävä ei ole tukea lasta joka tilanteessa tämän mielen mukaan, vaan opastaa, opettaa ja neuvoa oikeille urille parhaansa mukaan. Jos lapsi esim. on alkoholisoitunut ja haluaa lisää viskiä kitaansa, vanhemman tehtävä ei ole tekohymyillä vieressä.
Vierailija kirjoitti:
Niitä on suojeltava (viivästytettävä kuolemaa) parhaansa mukaan jotka tänne joku törkimys on heikkouttaan hankkinut. Ikinä ei olisi sydäntä pakottaa omaa lasta kuolemaan. Siksi en ole häntä hankkinut.
Ilman kuolemaa ei ole elämää. Elämä jatkuu lapsissa ja heidän lapsissa ja kaikissa heidän teoissaan. Its the circle of life. Ei voi osata elää ja nauttia elämästä jos ei ensin hyväksy kuolemaa. Mä en ajattele että mun vanhemmat pakottaa mut kuolemaan vaan he antoi mulle mahdollisuuden elää. Elämä ei ole kuoleman odotuksessa, vaan se on tässä ja nyt. On myös muita tapoja ajatella elämästä kuin antinatalismi.
Lisääntyminen on itsekästä omien tarpeiden tyydyttämistä. Väkisin synnytetään toinen valmiiksi ylibuukatulle saastuneelle pallolle kuolemaan, jotta saa itse helpotusta primitiivisille tarpeilleen ja eksistentiaaliseen kriisiin.
Siksi epäitsekkäitä ihmisiä ei ole vanhempina.
Lapsi pyrkii aina luontaisesti miellyttämään vanhempaansa ja hakemaan tämän hyväksyntää. Useimmiten myös vielä (nuorena) aikuisena. On turha luulla, ettei lapsi syyllisty aiheuttamastaan surusta.