Lapsesi sanoo, ettei halua lapsia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ethän sinä ole epäonnistunut elämäntehtävässäsi jos olet lapsia hankkinut. Toisten ihmisten elämäntehtäviin et voi vaikuttaa, eivätkä ne ole sinun tehtäviäsi."

Kyllä olisin. Elämäntehtäväni ei ulotu vain minun elinaikanani eläviin, vaan pitkälle tulevaisuuteen. Ja kaikella kunnioituksella, sinä et määrittele, mikä on ja mikä ei ole minun tehtäväni ja milloin en epäonnistu ja milloin onnistun siinä.

En haluaisi tuollaista äitiä. Sääliksi käy lapsiasi.

Älä huoli, en ole sinun äitisi. 😊 Ja oikeasti, lapseni on hyvin onnellinen, fiksu ja etuoikeutettu. Ja tykkää lapsista. Turha tuntea sääliä vain siksi, etten samaistu teidän vela-ajatuksiinne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ethän sinä ole epäonnistunut elämäntehtävässäsi jos olet lapsia hankkinut. Toisten ihmisten elämäntehtäviin et voi vaikuttaa, eivätkä ne ole sinun tehtäviäsi."

Kyllä olisin. Elämäntehtäväni ei ulotu vain minun elinaikanani eläviin, vaan pitkälle tulevaisuuteen. Ja kaikella kunnioituksella, sinä et määrittele, mikä on ja mikä ei ole minun tehtäväni ja milloin en epäonnistu ja milloin onnistun siinä.

Sinä olet minäminäminä-tyyppiä, toivot voivasi vaikuttaa myös toisten valintoihin. Eikö sinun vanhemapana kuuluisi toivoa sitä, että lapsesi ovat onnellisia? Ei sitä, että tekevät niinkuin sinä haluat.

 

Toivon mitä toivon. Ei ole sinun tai kenenkään muun asia. Tietysti toivon myös onnellisuutta. Eivät lasten hankinta ja onnellisuus ole toisiaan pois sulkevia asioita 

No jollekulle voivat olla. Esim. Sinun lapsellesi.

Moniko teistä sanoisi kuollutta läheistään surevalle, että lopeta sureminen? Ihmisellä on yhtä lailla täysivaltainen oikeus surra myös rakkaita läheisiä, joita ei tullut. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Ethän sinä ole epäonnistunut elämäntehtävässäsi jos olet lapsia hankkinut. Toisten ihmisten elämäntehtäviin et voi vaikuttaa, eivätkä ne ole sinun tehtäviäsi."

Kyllä olisin. Elämäntehtäväni ei ulotu vain minun elinaikanani eläviin, vaan pitkälle tulevaisuuteen. Ja kaikella kunnioituksella, sinä et määrittele, mikä on ja mikä ei ole minun tehtäväni ja milloin en epäonnistu ja milloin onnistun siinä.

En haluaisi tuollaista äitiä. Sääliksi käy lapsiasi.

Älä huoli, en ole sinun äitisi. 😊 Ja oikeasti, lapseni on hyvin onnellinen, fiksu ja etuoikeutettu. Ja tykkää lapsista. Turha tuntea sääliä vain siksi, etten samaistu teidän vela-ajatuksiinne.

Miten suhtautuisit, jos hän olisi vela? Tervemenoa teidän sukujatkumolle auringon nielaistessa maan.

Tiesin jo 17-vuotiaana että en halua lapsia. Puolison halusin. Kahdestaan ollaan puolison kanssa eletty myötä- ja vastoinkäymisissä.

Ei aikanaan ollut nettiä tai palstoja tai muutakaan kanavaa, jossa olisi huudeltu näin kuin tänään. Ihan itse tein päätöksen ilman kenenkään vaikutusta päätökseeni. Eikä se ollut asia, joka olisi pitänyt jotenkin kertoa tai avautumalla avautua että olen päättänyt näin. Tänä päivänä vähän kaikki tuntuu olevan sellaista että päätökseni kuuluvat koko maailmalle??? Tullaan kaapista ties millä teemalla milloinkin.

N48

"No jollekulle voivat olla. Esim. Sinun lapsellesi."

Ja asia kuuluu sinulle miten? Ei ole. Jos olisi, olisin surullinen ja itkisin tasan tarkkaan niin paljon kuin haluaisin. 

Vierailija kirjoitti:

Moniko teistä sanoisi kuollutta läheistään surevalle, että lopeta sureminen? Ihmisellä on yhtä lailla täysivaltainen oikeus surra myös rakkaita läheisiä, joita ei tullut. 

Ajattelen että vapaaehtoinen lapsettomuus on ihmisen ominaisuus, joka on ennalta määrätty. Kuten esim sukupuoli, seksuaalisuus tai alttius tietyille sairauksille. Asia, johon ei voi vaikuttaa. Ikävää, jos vanhemmat kokevat pettymystä lapsensa ominaisuuksista. Itsekin haluaisin haluta lasta, jotta täyttäisin normit, mutta en vaan halua. Suren oikeastaan sitä, etten halua lasta, koska äitini toivoo lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

"No jollekulle voivat olla. Esim. Sinun lapsellesi."

Ja asia kuuluu sinulle miten? Ei ole. Jos olisi, olisin surullinen ja itkisin tasan tarkkaan niin paljon kuin haluaisin. 

Kunhan et syyllistäisi lapsiasi siitä, etteivät ole sellaisia, kuin toivoisit.

Vierailija kirjoitti:

Moniko teistä sanoisi kuollutta läheistään surevalle, että lopeta sureminen? Ihmisellä on yhtä lailla täysivaltainen oikeus surra myös rakkaita läheisiä, joita ei tullut. 

Kuollut läheinen on oikeasti ollut olemassa ja hänet on tuntenut. Sellainen jota ei ole olemassa kuin omissa haaveissa ei ole rakas läheinen, kun on vain oma haave tai unelma, ei todellinen. Jos sinä esimerkiksi haluaisit lapsenlapseksi tytön ja tulisi poika, niin surisitko sitä tyttöä ? 

Vierailija kirjoitti:

"No jollekulle voivat olla. Esim. Sinun lapsellesi."

Ja asia kuuluu sinulle miten? Ei ole. Jos olisi, olisin surullinen ja itkisin tasan tarkkaan niin paljon kuin haluaisin. 

Vaikutat pohjattoman itsekkäältä ihmiseltä.

Vierailija kirjoitti:

Vau, pääsääntöisesti porukka täällä vaikuttaa oikeasti tukevan lapsiaan omissa valinnoissaan, vaikka valinta ei olisi sitä, mitä vanhempi olisi lapselleen toivonut. Olette huippuvanhempia.

Alapeukku sille, että joku tukee lapsensa valintoja?

Lapsi on 14. Ei mun periaatteessa tarvitse vastata mitään, mutta jos nyt jotain keskustelua siinä käydään, niin varmaan toteaisin, että jokainen tekee lapsia omien voimavarojensa mukaan tai sitten ei ollenkaan. On hyvä tiedostaa asioita jo ennen lasten hankintaa, olisi ikävämpää huomata, ettei halua lapsia sitten, kun niitä on jo. 

Uskoisin, että vanhempani ovat ylpeitä minusta, vaikka olen lapseton. Olen menestynyt elämässä ihan kivasti. Olen jutellut asiasta äitini kanssa ja hän sanoi, että arvasi minun ollessani 7-vuotias että lapsenlapsia minulta tuskin kannattaa odottaa. 

Sanon ehkä aha tai jaa. Minulla on kaksi tytärtä. He saavat tehdä lapsia tai olla tekemättä. Asia ei kuulu minulle.

Olen bonusäiti lapselle, jonka äiti teki hänet koska kunnon ihmisen pitää mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Mieheni on lähivanhempi. Ex-vaimonsa halusi erota, koska halusi elää ja mennä vapaasti ja bilettää viikonloput. Ei napannut perhe-elämä. Kun olen jo vuosikaudet seurannut vierestä lapsen kipuilua asian kanssa, olen täysin sitä mieltä, että yhtään kenenkään ei pidä tehdä lapsia, jos ei niitä aidosti itse halua. Tässä asiassa ei pidä tehdä puolison tai vanhempien mielen mukaan.

Mun ainoa lapsi on 20v ja on jo muutaman vuoden sanonut, että ei halua lapsi. Ei ole mun päätös, mutta olisihan se ollut kiva saada edes yksi lapsenlapsi.

Kovin harvalla tutulla on lapsenlapsia. Kaksikin heistä käy mummoilemassa ei-sukulaisperheessä. Yhdestä tutusta tuli bonusmummo. Ne, jotka ovat kunnossa ja ilman lapsenlapsia, näkyvät käyvän paljon matkoilla, purjehtimassa ja retkeilemässä. Jotkut ovat ottaneet koiran ja kutsuvat itseään sen isäksi ja äidiksi. Minulla on yksi lapsenlapsi, jota pienenä hoidin usein viikonloppuisin, nykyään silloin tällöin, esim. lomilla.

Vierailija kirjoitti:

Sanon ehkä aha tai jaa. Minulla on kaksi tytärtä. He saavat tehdä lapsia tai olla tekemättä. Asia ei kuulu minulle.

Olen bonusäiti lapselle, jonka äiti teki hänet koska kunnon ihmisen pitää mennä naimisiin ja tehdä lapsia. Mieheni on lähivanhempi. Ex-vaimonsa halusi erota, koska halusi elää ja mennä vapaasti ja bilettää viikonloput. Ei napannut perhe-elämä. Kun olen jo vuosikaudet seurannut vierestä lapsen kipuilua asian kanssa, olen täysin sitä mieltä, että yhtään kenenkään ei pidä tehdä lapsia, jos ei niitä aidosti itse halua. Tässä asiassa ei pidä tehdä puolison tai vanhempien mielen mukaan.

Toinen tyttäristäni on nuori aikuinen, vähän päälle 20 ja toinen on lukiossa.

Vierailija kirjoitti:

Poistan hänet testamentista. Lakiosan joutuu ikävä kyllä jättämään (on kyllä törkeä laki itsemääräämisoikeutta vastaan). Yritän pienentää lakiosaa mahdollisimman paljon muiden toimenpiteiden avulla, mutta niitä en aio selventää.

Itsemääräämisoikeuteen kuuluu kyllä lasten tekokin, jos ei halua tehdä niin ei tee. Sairas ihminen olet, et mitään muuta.

Syy mun lapsettomuuteeni on, että ei ole kumppania ja elämä ilman lapsiakin tuntuu vaikealta. Myös maailmakin näyttää huolestuttavalta.

Mun vanhemmille on ihan sama hankinko lapsia ikinä.Toinen vanhemmistani on sitä mieltä, että edes kumppani pitäisi löytyä vierelle, mutta lapsista ei väliä.

Mua itseänikin mietityttää löydänkö koskaan vierelleni kumppania. Kumppaninkin pitäisi olla sellainen joka ei haluaisi lapsia.

Mummoni itkikin, ettei tule näkemään lapsiani, kun itselläni ei ole vielä kumppania. 

M30

Mietin tuota, kun vanhin lapsi oli hyvin pieni.  Ajattelin, että minusta voi tulla kamala yhden lapsen äiti, saattaisin ohjata lastani aika voimakkaasti minun haluamaani suuntaan. Yksi näistä asioista on toive lapselapsesta. Sain onneksi useamman lapsen. Nyt voi olla, että  tämä vanhin lapsi ei hanki/saa lapsia. Olen sinut asian kanssa ja samalla tietenkin toivon, että lapseni voisi toteuttaa oman toiveensa lapsen saamisen tai lapsettomuuden suhteen.