Vanhin elokuva joka on mielestäsi oikeasti yhä hyvä

Tuli mieleen se Hitchcockin Vaarallinen romanssi, taisi olla vuodelta 1959.

Sitä vanhempia en nyt pahemmin muista, mutta voisi olla vaikka Casablanca vuodelta 1942.

OG Jurassic Park 1993 on paras elokuva dinosauruksista.

Matka Kuuhun (1902) - lyhyt elokuva kyllä, mutta aikalaisekseen hyvin tehty efektien osalta. Löytyy Youtubesta jos haluat vilkaista.

Ford Fairlane

on vaan hyvä leffa

sumujen silta

Poliisiopisto 6

Gabriel, tule takaisin.  

Tarmo Manni aina takuuhyvä, ei sille vaan mitään voi.

Elokuvamusikaalit, jotka on aina vaan katsottavia:

Cherbourgin sateenvarjot

West Side Story

Maija Poppanen.  Myös muuten se uusi versio siitä on valtavan hyvä.

Piukat paikat on jo mainittu, mutta mainitsen silti toistamiseen.  Miten ihmeessä se voi aina vaan olla niin hyvä!  Meillä 14-vuotias poikakin alkoi ihan vahingossa katsoa sitä eikä sitten voinutkaan lopettaa.

Hilman päivät, paitsi pitkitetty kohtaus piileskelystä Tauno Palon esittämän tuomarin luona. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt on pakko sanoa yksi leffa, koska se on ollut niin käänteentekevä ilmestyessään, vaikka ap ei niitä pyytänyt.

Ensi alkuun leffat oli enimmäkseen kuin filmattua teatteria, mutta Citizen Kane oli eka joka tehtiin kuin modernit leffatkin, eli otettiin esim. vapauksia kuvakulmien suhteen.

Se ei siis vaikuta vieläkään vanhanaikaiselta.

Jatkan vielä tätä omaa tekstiäni kommenttien takia, ja olen samaa mieltä siitä, että tämä leffa on varmasti parhaiden elokuvien listalla enimmäkseen nostalgisista syistä, ja koska se oli niin uraauurtava kuvaustyylin ja monen muunkin asian suhteen.

Itse näin sen ekaa kertaa lapsena, ja olin aivan innoissani siitä, mutta kun sen jälkeen on tullut nähtyä tuhansia leffoja, niin tuskin tekisi enää samaa vaikutusta, mutta se on silti vanhin leffa josta itse olen pitänyt.

Charlie Chaplin - Kultakuume (1925)

Ben-Hur

Vierailija kirjoitti:

Ei varmaan paras vaan mielenkiintoinen. "Mutta, kuka m u r h a s i Harryn?" Hitchcockin elokuva. En muista kuka sen m u r h a s i mutta ehdokkaita ja epäiltyjä oli monta 😁

Voi, lähettäisivätkin ihan kaikki Hitchkockin leffat. Lapsena katselin äidin kainalossa niitä. Kyseessä siis 60-luku, joten ei ollut ikärajoja leffoilla. Pää kesti niillä, joilla kesti, etenkin Linnut traumatisoi koko sukupolven, no ei vaiskaan.

Niskavuoren emäntä -leffat.

Vierailija kirjoitti:

Tuulen viemää 1939, Gilda 1946. Kotimaisista Ruma Elsa 1949, Isän vanha ja uusi 1955. Ja tietysti ensimmäiset kaksi Palmua! Vuodet taisivat olla 1960 ja -61. 

Tiesin että joku mainitsee Tuulen viemää. Kenenkään mielestä leffa ei ole oikeasti hyvä vaikka niin väittää. 

Hätä ei lue lakia 

Tuulen viemää

Takaikkuna

Maltan Haukka.

Cary Grantin ja Katherine Hepburnin komediat

Chaplin on kyllä vielä vanhempi 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ohiksena yksi huomio:

Suomalaisissa vanhoissa elokuvissa saa selvää ihmisten puheesta, mutta uusissa elokuvissa ei. Pitäisikö palata 40-50 lukujen tekniikkaan?

Vanhassa äänitystekniikassa taajuuskaista oli kapea, muistuttaen lähinnä radiopuhelimen ääntä.

Paluu tällaiseen taajuuskaistaan vaatisi paluuta vanhaan koko äänimaailmaan perustuvien esityskeinojen osalta: ei bassoa sisältävää musiikkia, ei jytinöitä ja jyrinöitä.

Vanhoissa elokuvissa myös näyteltiin teatterityyliin kailottaen(myös muu ilmaisu oli lavanäyttelyyn pohjautuvaa, eleet ja ilmeet liioiteltuja, jotta takariviinkin näkyy).

 

T:Assmurger

Selitys vastaan otettu, mutta mikä siinä on, että muiden maiden nykyleffoissa  saa selvää puheesta, mutta ei suomalaisten tekemissä? Tahtoo kovin tietää, mitä ja miksi?

Vierailija kirjoitti:

Selitys vastaan otettu, mutta mikä siinä on, että muiden maiden nykyleffoissa  saa selvää puheesta, mutta ei suomalaisten tekemissä? Tahtoo

Veikkaan, että suomalaisen elokuvaskenen ja TV-tuotannon sisäpiirit ovat niin pienet, että siellä on samoja epäpäteviä äänivastaavia suojatyöpaikoissa, joita ei kaverisuhteiden takia viitsitä irtisanoa.

Tuota ilmiötä parodioi TV-sarja Pulkkisessa ne  "Äänimies Esko" -sketsit:

Vierailija kirjoitti:

Hilman päivät, paitsi pitkitetty kohtaus piileskelystä Tauno Palon esittämän tuomarin luona. 

Joo tässä on kyllä tasoa.  Nimestä voisi päätellä mahdollisimman tylsäksi vanhaksi suomifilmiksi, mutta ei.  Kyllä se piileskelykin siihen kuuluu ja sen jälkeenhän se tapahtuminen vasta alkaakin.