Olen 45 ja mulla ei ole enää mitään mitä odottaa tai tavoitella, ja tyhjä olo

Tee Virossa vauva ennen kun täytät 50.

Elämän aikana on erilaisia kausia,tiedän sen itse. On kausia,että on valtavasti energiaa. Sitten on sellaista tavallista harmaata ja jotenkin kaikki vaikeaa. Ajattelen niin,että keräämme voimia niinä harmaina kausina,lepäämme. On aika muuttua jotenkin. Keski-ikä on kuin uusi murrosikä,joka muuttaa ihmistä ja kai siihen muutokseen menee voimia. Itse annan itseni vaan olla. En edes yritä olla aina pirteä. Saatan aloittaa vaikka villasukan kutomisen tai muuta,jota en ole ennen tehnyt.  Tai kuuntelen musiikkia ja löhöilen. Ollaan sitten rauhallisesti ja odotellaan,mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Täälläkin yksi nelivitonen ja vähän samanlaisia ajatuksia pyörittelevä nainen. Mulla tosin on vasta viime vuosien aikana elämä tasaantunut, siihen asti suoritin useampia tutkintoja, vaihdoin työpaikkaa, puolisoa, kaupunkia ja maatakin lukuisia kertoja itseäni ja omaa paikkaani etsien. Kunnes tajusin, etten oikeasti (ainakaan enää) kaipaa muuta kuin sitä, että perusasiat - terveys, riittävä toimeentulo, ihmissuhteet yms. ovat kunnossa. Olen siis vihdoin "jämähtänyt" paikoilleni niin työn, kodin kuin parisuhteenkin osalta, ja itse asiassa tällainen tavallisen keskinkertainen elämä ja kunnianhimon ja tavoitteiden lopahtaminen on aika vapauttavaa. Voin nauttia ruuasta, leffoista, ulkoilusta ja mistä milloinkin piittaamatta pätkääkään siitä, mitä muut musta ajattelee. Tuskinpa ajattelevat mitään. Mutta toki välillä kun mikään ei oikein innosta, sitä alkaa ihmetellä että tätäkö tämä nyt sitten on koko loppuelämän..

Sinä olet itse se henkilö, joka ne tavoitteensa antaa ja hankkii niitä asioita joita odottaa.

Elämässä on monia vaiheita, ja vaikka tietyt tavoitteet ja unelmat saattavat olla muuttuneet tai toteutuneet, voit silti löytää uusia asioita, joita odottaa ja tavoitella. Itsensä kehittäminen voi tuoda uusia mahdollisuuksia ja tavoitteita. Voit aina oppia uusia taitoja, harrastaa uusia asioita ja kasvaa henkisesti.

Yhteisöllisyys on tärkeä osa elämäämme. Etsi tapoja olla yhteydessä muihin ihmisiin ja rakentaa vahvoja sosiaalisia suhteita. Voit löytää tukea, ystävyyttä ja merkitystä yhteisöstäsi. Lisäksi auttaminen ja antaminen voivat tuoda suurta tyydytystä elämään. Vapaaehtoistyön tai hyväntekeväisyystyön tekeminen voi olla erinomainen tapa löytää merkitystä ja tarkoitusta.

Terveydestä huolehtiminen on elämänlaadun kannalta tärkeää. Fyysinen ja henkinen hyvinvointi ovat avainasemassa onnellisen elämän kannalta. Pidä huolta itsestäsi terveellisen elämäntavan avulla. Kokeile myös uusien kokemusten tavoittelua. Kokeile uusia asioita, matkusta, harrasta uusia harrastuksia ja etsi uusia seikkailuja.

Jos tunnet olosi syvän epätoivon valtaamaksi, on tärkeää hakea apua ammattilaiselta, kuten psykologilta tai terapeutilta. He voivat auttaa sinua työskentelemään näiden tunteiden kanssa ja löytämään keinoja parantaa elämänlaatuasi. Älä epäröi hakea apua, sillä voit löytää uuden suunnan elämällesi ja tuntea jälleen iloa ja merkitystä.

Mä aloitin uuden harrastuksen noin nelikymppisenä. Olin nuorena joskus vähän pelaillut tennistä, mutta vasta nelikymppisenä tajusin, että aikuisetkin voi osallistua valmennukseen.

Nyt olen 47 ja pelaan sekä kaksin- että nelinpelejä säännöllisesti. Seuratoiminta, kymmenet ellei jopa sadat uudet lajin kautta löytyneet uudet ystävät, omasta kehityksestä iloitseminen ja hyvä fyysinen kunto antavat minulle valtavasti iloa ja energiaa.

Etsi sinäkin mielekäs harrastus, mielellään liikunnallinen, ja saatat yllättyä, miten paljon se parantaa elämän laatua.

AP:n kirjoitus on kuin omasta elämästä. Sama ikä, samat fiilikset. 

Asun itse yksin, eikä tekemistä juurikaan ole kuin ne samat vanhat rutiinit. Tekemistä pitää usein oikein keksiä, että saa mielekkyyttä elämään.

Näin joulun alla on vaikka mitä, mitä monet tekevät muiden hyväksi; osallistuvat vaikka erilaisiin lahja- tai rahalahjakeräyksiin, kuten Operaatio Joulun lapsi, Hyvä Joulumieli, SPR jne. Tai menevät SPR:n ystäväkurssille ja lähtevät yksinäisten ystävätoimintaan mukaan, tai vapaaehtoiseksi avustajaksi. Samalla saa itselleenkin hyvää mieltä. Itse ostin juuri Euroopan köyhimmille lapsille meneviä tavaroita, joita pakkasin Joulun lapsi-keräykseen. Ja avustan vanhusta.

Voi myösi aloittaa uuden harrastuksen tai muuttaa jotain rutiiniansa, jotain vanhoja tottumuksiaan, jotka vain tylsistyttävät ja puuduttavat. Voi esim. vaihtaa kauppaa, jossa tekee ostoksensa tai muuttaa reittejään töihin tai kulkutapaansa, jäädä vaikka korttelin verran aiemmin pois bussista ja kävellä loppumatka. Siinä virkistyy, kun saa happea ja tervehtiivastaantulijoita tms. Niin itse olen alkanut tehdä.

Kun vähän miettii, keksii kyllä erilaisia pieniä muutoksia, joita voisi elämäänsä tehdä omaksi piristykseksi. Tavoitteita voi asettaa koko loppuelämän. Itse olen 55-v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri rupesi opiskelemaan kokonaan uutta alaa 40-vuotiaana ja vaihtoi työtä ja työpaikkaa 62-vuotiaana. Asenteesta riippuen voi siis olla myös runsaasti odotettavaa ja monta syytä elää.

 

Kun se on juuri se ongelma usein että ei sitä asennetta niin vain muuteta vaikka kuinka toivoisi. Sama kuin sanoisi olenpa nyt vaan yhtäkkiä iloinen ja energinen. 

Vaihdevuodet aiheuttaa latteuden ja harmauden tunteen. 

Ei muuteta niin vain, mutta itsessä se avain silti on, että joku muuttuu, vaikka se tietysti vähän vaatiikin itseltä. Jos aina sanoo, etten viitsi enkä lähde, vaikka tietää, että esim. ulkoilu piristäisi, niin eihän se asia silloin koskaan muutu, jos ei lähde sinne ulos.

Voit aloittaa kysymyllä itseltäsi, haluatko oikeasti viettää loppuelämäsi samanlaisesti, mitään hyvää itsellesi tekemättä tai mitään hyvää aikaan saamatta. Aiot vain istua jääräpäisesti kuin muuli paikallasi ja sanoa joka päivä, etten edes yritä mitään. Se on aika ankea asenne itseä kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaveri rupesi opiskelemaan kokonaan uutta alaa 40-vuotiaana ja vaihtoi työtä ja työpaikkaa 62-vuotiaana. Asenteesta riippuen voi siis olla myös runsaasti odotettavaa ja monta syytä elää.

 

Kun se on juuri se ongelma usein että ei sitä asennetta niin vain muuteta vaikka kuinka toivoisi. Sama kuin sanoisi olenpa nyt vaan yhtäkkiä iloinen ja energinen. 

Vaihdevuodet aiheuttaa latteuden ja harmauden tunteen. 

Miten jollain voi olla jo 45-vuotiaana vaihdevuodet? Itsellä ei ole vielä mitään oireita ja olen 4-vuotiaan yllätysvauvan äiti. Kaikki on minulla vielä edessä.

Ap:n kanssa samalla viivalla. Tosin sillä erotuksella, että tulin tuohon johtopäätökseen jo ennen kuin olin täysi-ikäinen. Siitä on nyt 20 vuotta, eikä tilanne ole muuttunut lainkaan.

Taidan vaan olla liian tyhmä hyväksymään, että mitään toivoa ei ikinä ollutkaan

42 v aloitin opiskelemaan ihan uuden ammatin, mistä olin haaveilut vuosia. Nyt 9 v aikaa siitä ja jonkin verran olen saanut tehdä sitä työtä, sairastelut ja erityislapset vieneet aikaa.

Nyt hain lisäkoulutukseen samaa alaa, toivottavasti pääsisin. 

Opiskelin täysin etänä ja niin olis nytkin tarkoitus. Töitäkin näyttäs löytyvän pääasiassa etätyöskentelyyn. 

Ap, luetko mitä kirjoitat. 

Sinun tyhjän olosi takia olisi hyvä, että kaikkien ihmisten elinikä olisi edelleen 45 ja sitten kuollaan?

Mitä jos miettisit mitä hyvää voisit tehdä muille tuon Vauva- maisen käytöksen sijaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme marinaa. Puolet elämästä edelleen edessä. 

Sehän tässä pelottaakin. 

Just katson Anu Pentikiä telkkarissa. Se on yli 80 ja enemmän energiaa ja elämää kuin minulla, puolet nuoremmalla.

On hänelläkin ollut omat vaikeutensa. Loputtomasti ei voi kasvattaa ja rakentaa elämäänsä samalla kaavalla. Välillä otetaan aikalisä ja mietitään, muutetaanko suunnitelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Elämän aikana on erilaisia kausia,tiedän sen itse. On kausia,että on valtavasti energiaa. Sitten on sellaista tavallista harmaata ja jotenkin kaikki vaikeaa. Ajattelen niin,että keräämme voimia niinä harmaina kausina,lepäämme. On aika muuttua jotenkin. Keski-ikä on kuin uusi murrosikä,joka muuttaa ihmistä ja kai siihen muutokseen menee voimia. Itse annan itseni vaan olla. En edes yritä olla aina pirteä. Saatan aloittaa vaikka villasukan kutomisen tai muuta,jota en ole ennen tehnyt.  Tai kuuntelen musiikkia ja löhöilen. Ollaan sitten rauhallisesti ja odotellaan,mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Ei oo mun elämässä ollu kausia. Paskaa tullut koko ajan. Välillä enemmän, välillä vähemmän, joskus kaatamalla. Olis kiva saada joskus jotain toivoakin. Edes vähän.

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet itse se henkilö, joka ne tavoitteensa antaa ja hankkii niitä asioita joita odottaa.

Ja jotkut tekevät kaikkensa estääkseen sua saavuttamasta niitä asioita. Keinoja kaihtamatta.

Elämä itsessään on merkityksellistä. 

Mä oon päässy yli lievästä ikäkriisistä ja ulkonäön rapistumiswn aiheuttamasta jonkinlaisesta alakulosta. Eri tuli omasta halustani pitkästä toimimattomasta suhteesta pari vuotta sitten.

Nyt tuntuu kuitenkin taas siltä et elää oman näköistä elämää, lapset voi hyvin, uusi suhde on ja rakkautta elämässä - sellaista mitä en uskonut enää kohdalle osuvan. Tää on oikeestaan isoin muutos ja syy siihen että tuntuu et elämä vasta edessä. 

Jaksan vielä hyvin liikkua ja treenata, aloitin uuden urheiluharrastuksen joka vei ihan mukanaan. Työssä tasaisen mielenkiintoista, talous kunnossa ja ns. uran huipulla. Oon ihan yllättynyt et tässä kohtaa elämää voi tuntua näin hyvältä. Tiedostan kyllä että mulla on asiat todella hyvin verrattuna moneen muuhun. Välillä oli kyllä todella raskasta etenkin tuo ero.

 

Toivon et ap tää on sulle vaa väliaikaista myöskin ja löydät vielä onnea ja merkitystä elämääsi!

N46

 

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos et odottaisi mitään, vaan keskittyisit vaan hyvään joka päivässä? Mulla on tänä päivänä ollut nämä hyvät asiat:

- Aamukävely, kiva kostea ilma ja virkeä olo

- Lämmin suihku ihan rauhassa, kahvit päälle

- Palaveri kiinnostavan ihmisen kanssa, opin uutta

- Onnistuminen ja hyvä palaute työssä

- Lapsen antama halaus työpäivän jälkeen

- Miehen tekemä hyvä ruoka

- Onnistuin vaihtamaan keittiöön uuden valaisimen

- Hyvä kirja ja kuppi teetä

Kaikista näistä olen saanut nauttia tänään. Ja monesta muustakin, jos ehtisin tarkemmin miettimään :) Joka päivässä on jotain hyvää.

Musta on tosi hienoa kun jotkut pystyy tähän!!

Oma ajattelu menee jotenkin näin.

- Kävely (kaikki paikat on jo kierretty tuhanteen kertaan. Selkään sattuu)

- lämmin suihku (paha atopia. Kaikkialla vartalolla syyhyää ja sattuu. Rasvaaminen ketuttaa)

- töissä mitään palavereita ole. Eikä ainakaan opi uutta. 

- Työt saa tehdä ihan kuinka sattuu, ketään ei kiinnosta. Omaan vaatimustasoon ei yllä koskaan!

- Lapsen halaus on kyllä kiva.

- ei ole puolisoa. (eikä muuten ilmeisesti koskaan enää. vastakkainen sukupuoli tuntuu pitävän vastenmielisenä)

- Ei taas lamppujen vaihtoa!!!

- Kaikki kiinnostava on niin luettu, eikä nykyään julkaista muuta kuin sujuvaa p.skaa

Sellainen been there done that juttu. Kaikki on niin nähty. Ihmiset on oikeasti aina ihan samanlaisia hurmaavia kpäitä kaikki. Kaikki vain kiertää sellaista isoa kehää.

Vierailija kirjoitti:

Aina tulee joku heti kertomaan kuinka ei vaan hänellä semmonen olo ole.

Koska kaikilla vaan ei ole sellaista oloa. Moni keksii koko ajan uusia asioita joista nauttia ja osaavat iloita siitä. Toiset vaan omasta tahdostaan jämähtävät paikalleen ja valittavat.