Olen 45 ja mulla ei ole enää mitään mitä odottaa tai tavoitella, ja tyhjä olo

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös yksi totaalisen nuupahtanut neljävitonen nainen. Itselläni tämä johtuu siitä, että olen niin pettynyt elämääni. En saanut mitään mistä haaveilin. Työ on ihan yks pa...kan hailee eikä tuo mitään iloa tai tyydytystä, olisin halunnut perheen tai edes rakastavan/rakastettavan puolisin. Jotenkin kun tajusin, että näitä en tule saamaan ja toivo on menetetty lopullisesti niin iski karmea harmaus kaiken ylle. Olen jo myöntänyt itselleni, että olen masentunut. Muille siitä nyt on turha kertoa. Ja aika harvaa varmaan edes kiinnostaisi. Eikä tällaiseen masennukseen ole mitään järkeä edes hakea apua, kun se johtuu elämäntilanteesta, johon ei kukaan voi vaikuttaa. En todella tiedä mistä revin voimia elää eteenpäin.  

mä aloitin neljävitosena kuntosalilla käynnin. Treenatessa kuuntelen musikkia tai äänikirjaa, vedän treenin rutiinilla sen jälkeen mukavan tyytyväinen olo. Salilla näkee ihmisiä mut saa olla omassa kuplassaan.

ei kaiken aina tarvii kiinnostaa, senkun menee ja tekee

Se on väliaikainen tunne. 😊

Mulla ei ole koskaan ollut mitään unelmia eikä tavoitteita. En myöskään kilpaile mistään. Onnellinen olo.

M50

Vierailija kirjoitti:

Mulla ei ole koskaan ollut mitään unelmia eikä tavoitteita. En myöskään kilpaile mistään. Onnellinen olo.

M50

Eipä ole täten tarvinnut kokea pettymyksiäkään.

 

Jumalalle olet arvokas juuri tuollaisena. Hänelle ihmisen ikä ei merkitse mitään eikä hän arvota sinua ihmisten arvostusten ja arvojen kautta. Ala rukoilemaan Jumalan rakkauden kosketusta ja elämä sekä ihmiset puhumattakaan eläimistä alkavat näyttäytymään eri tavalla. Sinulla on tehtävä Jumalan rakkauden välittäjänä. Hän rakastaa sinua ehdoitta.

Olen kymmenen vuotta nuorempi ja koen samoin. Elämä on pelkkää ruumiin ja sielun tappavaa työntekoa. 

Sama olo 

Täytin 40v ja tuntuu että elämä ohi.

Onneksi on alakoulu ikäisiä lapsia,niin 10 vuotta joku syy nousta aamulla..

N84

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän täysin. Olen myös 45v ja ihan samat tuntemukset. Olen viime aikoina lukenut useampia juuri tämän ikäisten vastaavia kirjoituksia siitä, kuinka ei elämässä ole mitään odotettavaa, mikään ei tunnu miltään ja tuntuu, kuin elämä olisi täysin ohi ym. Itsekin olen siitä kirjoittanut. Onkohan se sitten tämä 45v ikä juuri, mikä saa nämä tuntemukset? Itselleni kävi ainakin, kuin napista painamalla, että elämässä alkoi jokin henkinen ja ulkoinen alamäki, kun tuon täytin. Ihan, kuin olisi muuttunut eri ihmiseksi. Siihen saakka jaksoin paljonkin, oli vielä jotain haaveita, ulkoisesti ok, jaksoin innostua, kokeilla uutta ym. Sitten ihmettelin, kun alkoi kumma harmaus elämässä. Pikku hiljaa se on vain pahentunut ja nyt olen jo ihan burn-out ja masentunutkin. Mikään ei innosta, mitään ei jaksa, ärsyttää, itkettää, tyhjyyden tunne, turhuuden tunne, ulkoisesti mennyt alaspäin, mikään ei tunnu miltään, parisuhdetta ei jaksaisi, kaikki työt

Esivaihdevuodet! Lääkitys voi auttaa, gynelle mars

Minä olen 48-vuotias ja tulin yhtäkkiä jätetyksi kuukausi sitten. Minulla ei myöskään ole merkityksellisyyden kokemusta enää. Olen niin yksin että todella ihmettelen miten tulen selviämään hengissä.