Lue keskustelun säännöt.
Olen 45 ja mulla ei ole enää mitään mitä odottaa tai tavoitella, ja tyhjä olo
07.11.2023 |
Kyllä ennen vanhaan oli hyvä kun 45-vuotias sai jo kuolla. Ihan turhaa elää pidempään. Ei enää mitään odotettavaa tai syytä elää.
Kommentit (129)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tulee joku heti kertomaan kuinka ei vaan hänellä semmonen olo ole.
Koska kaikilla vaan ei ole sellaista oloa. Moni keksii koko ajan uusia asioita joista nauttia ja osaavat iloita siitä. Toiset vaan omasta tahdostaan jämähtävät paikalleen ja valittavat.
Ja toiset kuvittelevat tietävänsä kaikesta kaiken. Ja käyttäytyvät - sekä kirjoittavat - sen mukaisesti.
Mutta turha sellaista on yrittää opettaa, joka ei halua kuunnella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tosi outoa, mutta nykyajalle kuvaavaa.
Tyhjyyden kokemus ja ahdistus.
Mutta miksi sidot sen ikään? Miten se seuraa siitä? Vaikuttaa nyt opitulta asenteelta tms.
Itse täytän kohta 45 ja elämä on ihan auki.
Todella paljon juttuja mitä odottaa, niin paljon tekemistä (tämä palsta ml.) ettei ehdikään!
Nöyryyttä ja kiitollisuutta peliin, elämä on lahja ja mitä muita kliseitä. =)
Vierailija kirjoitti:
Melkoisesti pistää vituttamaan aloituksesi.
Jotkut saman ikäisesi sairastuvat eivätkä selviä vaan kuolo korjaa pois.
Elämän suuri vääryys, että taudit iskee täysin vääriin ihmisiin!
Täysin samaa mieltä, vaikka kuinka toivon että tulisi nopeasti vievä syöpä tai sydänkohtaus niin ei sitten millään pääse täältä pois ja ihmiset jotka haluavat elää pitkään kuolevat nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Tosi outoa, mutta nykyajalle kuvaavaa.
Tyhjyyden kokemus ja ahdistus.
Mutta miksi sidot sen ikään? Miten se seuraa siitä? Vaikuttaa nyt opitulta asenteelta tms.
Itse täytän kohta 45 ja elämä on ihan auki.
Todella paljon juttuja mitä odottaa, niin paljon tekemistä (tämä palsta ml.) ettei ehdikään!
Nöyryyttä ja kiitollisuutta peliin, elämä on lahja ja mitä muita kliseitä. =)
Ei ole mielestäni mitenkään sidottu nykyaikaan. Aina on ollut ihmisiä, jotka kokevat näin. Olisi todella mahtavaa, jos olisi jotain mitä odottaa...
Kuinkahan paljon näistäkin jutuista liittyy siihen, ettei ole tunnetta tarpeellisuudesta?
Ainakin itsellä kaikki on aika tyhjää kun kaikki on "koettu" eikä kukaan oikein kaipaa tai tarvitse. Ystävät ja kaverit ovat haihtuneet maailman turuille, työt on tarpeettomia etc.
Piti olla kirkuva työvoimapula ja joka duunarille tiilitalo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itsestänikin nuo aloittajan aatokset. Alamäki alkoi varmaan joku vuosi sitten ja on pahentunut nyt kun lapsi on jo itsenäisempi eikä saa enää istua siellä hiekkalaatikon reunalla. Tottahan ennen tuntui olevan paremmin, kun kaikki uusi oli vielä edessä ja tulossa. Nyt ahdistaa jo jonkun uuden sovelluksen käyttökin kun pitäisi tutustua johonkin tuntemattomaan. Työkään ei oikein tunnu tuovan sisältöä elämään ja edessä on muutenkin YT:t.
Ikävä tosiasia on kuitenkin se, mitä moni tässä aikaisemminkin on toistellut: se tarkoitus ja merkitys pitää löytää itsestä ihan itse. Sitä ainakin itse yritän joka päivä. Keittiön valaisinta en tosin vaihda - siinä tulee niska kipeäksi.
Ai? Mä oon elämäni kunnossa, kiitos säännöllisen treenin. Kannattaa käydä salilla. 👍 Miehen kanssa yhteistä aikaa, nuorin lapsi 18v asuu vielä kotona. Elämä on ihanaa 😍
N48
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Melkoisesti pistää vituttamaan aloituksesi.
Jotkut saman ikäisesi sairastuvat eivätkä selviä vaan kuolo korjaa pois.
Elämän suuri vääryys, että taudit iskee täysin vääriin ihmisiin!
Täysin samaa mieltä, vaikka kuinka toivon että tulisi nopeasti vievä syöpä tai sydänkohtaus niin ei sitten millään pääse täältä pois ja ihmiset jotka haluavat elää pitkään kuolevat nuorena.
On jopa tutkimus ihmisistä jotka elää pisimpään ja ne on juuri ne jotka ei halua elää. Lyhimmän ajan elää ihmiset jotka rakastaa elää.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen 44v. eikä kyllä mitään halua kuolla vielä pitkään aikaan.
N44
64 oon elämä maistuu
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei muuta keksi, niin ainahan voi alkaa juomaan.
On siis henkisen kasvun paikka. Ala tavoittelemaan korkeampia. Seuraa vaikka pyhimysten elämiä, jos et muuta keksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen AP:n kanssa samassa tilanteessa ja samanikäinen. Elämässäni ei ole mitään tarkoitusta eikä tavoitetta. Toivon joka ilta etten herää aamulla enää uuteen päivään. Turhaa räpellystä.
Olet kuitenkin aivan oikeilla jäljillä. Onnellisuus tulee tarkoituksellisuudesta ja tarpeellisuuden tunteesta. Sitä voisi löytyä esim. vapaaehtoishommista.
Niin jos sattuu olemaan terve. Mä jouduin 52-vuotiaana sairastuttuani työkyvyttömyyeläkkeelle. Asun yksin, ei lapsia eikä yhtään ystävää tällä paikkakunnalla. Jouduin hakeutumaan pois pk-seudulta halvempaan kämppään ja kaverit jäi sinne. Heillä nykyään lapsenlapsia ja ovat terveitä ja kiirettä riittää eikä mun eläke riitä matkusteluun. Apteekkiin ja pkl-maksuihin on pakko riittää. Mulla ei muuta kuin kipua, yksinäisyyttä, unettomuutta. Ei mitenkään riitä energia toisten auttamiseen. Nippanappa pärjään itekseni. Joka ilta toivon minäkin, etten aamulla herää (jos olen edes nukkunut).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri rupesi opiskelemaan kokonaan uutta alaa 40-vuotiaana ja vaihtoi työtä ja työpaikkaa 62-vuotiaana. Asenteesta riippuen voi siis olla myös runsaasti odotettavaa ja monta syytä elää.
Kun se on juuri se ongelma usein että ei sitä asennetta niin vain muuteta vaikka kuinka toivoisi. Sama kuin sanoisi olenpa nyt vaan yhtäkkiä iloinen ja energinen.
Vaihdevuodet aiheuttaa latteuden ja harmauden tunteen.
Jaa, miten en ole huomannut, vaikka vaihdevuodet alkoi 41-vuotiaana ja nyt, 52-vuotiaana syön edelleen hormonikorvaushoitoa. Nautin kun lapset (4kpl) on nuorinta lukuun ottamatta omillaan. Opiskelin uuden ammatin 2017 loppuunpalamisen jälkeen ja olen nyt unelmaduunissa. Ihana miesystävä kolmatta vuotta. Palkka ei ole kaksinen, mutta työkin on rentoa ja saan tehdä niin paljon etänä kuin haluan (auto ja bensa säästyy), ja saan säästettyä sen verran, että matkustellaan ympäri Eurooppaa yhdessä aikuisten lasten kanssa monta kertaa vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on ap kriisi, ikäkriisi. Tarkoittaa sitä, että on aika alkaa miettiä mitä haluat tulevalta. Kyllä se siitä asettuu, usko pois. Mutta uusia asioita varmasti tulee myös elämääsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tosi outoa, mutta nykyajalle kuvaavaa.
Tyhjyyden kokemus ja ahdistus.
Mutta miksi sidot sen ikään? Miten se seuraa siitä? Vaikuttaa nyt opitulta asenteelta tms.
Itse täytän kohta 45 ja elämä on ihan auki.
Todella paljon juttuja mitä odottaa, niin paljon tekemistä (tämä palsta ml.) ettei ehdikään!
Nöyryyttä ja kiitollisuutta peliin, elämä on lahja ja mitä muita kliseitä. =)
Ei ole mielestäni mitenkään sidottu nykyaikaan. Aina on ollut ihmisiä, jotka kokevat näin. Olisi todella mahtavaa, jos olisi jotain mitä odottaa...
Kuinkahan paljon näistäkin jutuista liittyy siihen, ettei ole tunnetta tarpeellisuudesta?
Ainakin itsellä kaikki on aika tyhjää kun kaikki on "koettu" eikä kukaan oikein kaipaa tai tarvitse. Ystävät ja kaverit ovat haihtuneet maailman turuille, työt on tarpeettom
Nämä "kaikki on koettu" -ihmiset ovat aina niitä, jotka eivät oikeastaan ole tehneet elämässään mitään. Ja hanki uusia ystäviä, tai muuta niiden vanhojen perässä. Etsi parempi työ. Vaihda alaa. Opiskele. Matkusta johonkin vinkuintiaan, ja perehdy paikalliseen kulttuuriin.
On kai yleistä, että ihmisen tyytymättömin vaihe on 40-45 vuotiaana. Esim. 7-kymppiset ovat paljon onnellisempia. Eli voit ajatella, että suunta on nyt ylöspäin mitä pidemmälle jaksat elää.
Kannattaa myös käydä lääkärillä juttelemassa olisiko jotain ahdistusta/väsymystä/masennusta lievittävää lääkettä. Turha rämpiä jos apuja on saatavilla.
Huh huh!
Mun elämäni paras aika vasta alkoi noilla vaiheilla!
45v:nä mun kuopukseni oli 3v, 2. jo murrosiässä ja 2 vanhinta muuttaneet kotoa.
Tuon ajankohdan jälkeen olemme rakentaneet 2 taloa ja remontoineet unelmien lomapaikan ulkomailla. Olen vaihtanut työpaikkaa aina parempaan 5x, tehnyt unelmatyötäni ympäri maailmaa. Nauttinut elämästäni enemmän kuin ikinä, tuntenut itseni vahvemmaksi ja kauniimmaksi kuin koskaan! Ollut rakastettu ja haluttu.
Nyt jo mummona eläkkeellä ja puoliksi muuttanut maasta:)
Jaa, voi olla, tai sitten ei. Aina ei etukäteen tiedä, mitä elämä tuo.
Itselläni osui ikävuosiin 40-45 melkoisesti tapahtumia: puolison vakava sairaus ja saattohoito, leskeksi jääminen, työttömäksi jääminen, uuden ammatin opiskelu, työllistyminen uudelle alalle, uuden hyvän kumppanin löytäminen, lapsen koulutien aloitus ja mielekkään harrastuksen parissa saadut ilon hetket.
Ei ole tylsäksi käynyt. Osa näistä on ollut suunnittelemattomia, osa seurausta muista tapahtumista ja osa suunniteltuja. Itseltä on vaadittu sitä, että en ole jäänyt tuleen makaamaan.
Saapa nähdä, mitä vielä on edessä. Hyvällä tuurilla puolet elämästä on vielä elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri rupesi opiskelemaan kokonaan uutta alaa 40-vuotiaana ja vaihtoi työtä ja työpaikkaa 62-vuotiaana. Asenteesta riippuen voi siis olla myös runsaasti odotettavaa ja monta syytä elää.
Kun se on juuri se ongelma usein että ei sitä asennetta niin vain muuteta vaikka kuinka toivoisi. Sama kuin sanoisi olenpa nyt vaan yhtäkkiä iloinen ja energinen.
Vaihdevuodet aiheuttaa latteuden ja harmauden tunteen.
Jaa, miten en ole huomannut, vaikka vaihdevuodet alkoi 41-vuotiaana ja nyt, 52-vuotiaana syön edelleen hormonikorvaushoitoa. Nautin kun lapset (4kpl) on nuorinta lukuun ottamatta omillaan. Opiskelin uuden ammatin 2017 loppuunpalamisen jälkeen ja olen nyt unelmaduunissa. Ihana miesystävä kolmatta vuotta. Palkka ei ole kaksinen, mutta työkin on rentoa ja saan tehdä niin paljo
Mille alalle opiskelit uuden ammatin?
Hormonikorvaushoito auttaa.