Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen 45 ja mulla ei ole enää mitään mitä odottaa tai tavoitella, ja tyhjä olo
07.11.2023 |
Kyllä ennen vanhaan oli hyvä kun 45-vuotias sai jo kuolla. Ihan turhaa elää pidempään. Ei enää mitään odotettavaa tai syytä elää.
Kommentit (129)
Entäpä jos et odottaisi mitään, vaan keskittyisit vaan hyvään joka päivässä? Mulla on tänä päivänä ollut nämä hyvät asiat:
- Aamukävely, kiva kostea ilma ja virkeä olo
- Lämmin suihku ihan rauhassa, kahvit päälle
- Palaveri kiinnostavan ihmisen kanssa, opin uutta
- Onnistuminen ja hyvä palaute työssä
- Lapsen antama halaus työpäivän jälkeen
- Miehen tekemä hyvä ruoka
- Onnistuin vaihtamaan keittiöön uuden valaisimen
- Hyvä kirja ja kuppi teetä
Kaikista näistä olen saanut nauttia tänään. Ja monesta muustakin, jos ehtisin tarkemmin miettimään :) Joka päivässä on jotain hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katso Oprah Winfreyn juttuja ja sinusta tulee menestyjä! Etsi elämäsi visio ja seuraa sitä määrätietoisesti! Voi herran jestas mitä kusetusta- ja sillä tienannut miljoonia. Rahaa kun on niin silloin on mahdollisuuksia.
Meidän tavisten pitää repiä ilon aiheet vähän vaatimattomammasta. Mi iloa tuo lisää sitä. Ohjeeni on se, yksinkertaisuudessaan. Lupaan, että tämä ohje ei ole kusetusta eikä tämä edes maksa mitään.
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole lapsia?
No mitä niillä pitäisi tehdä? Niillä on oma elämänsä, ei niitä kiinnosta äitinsä kanssa viettää aikaa. Korkeintaan juhlapyhinä saattaa käydä jos kutsuu syömään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaveri rupesi opiskelemaan kokonaan uutta alaa 40-vuotiaana ja vaihtoi työtä ja työpaikkaa 62-vuotiaana. Asenteesta riippuen voi siis olla myös runsaasti odotettavaa ja monta syytä elää.
Olen jo kokeillut opintoja ja alan vaihtoa ja mehut on nyt loppu. Olen kuin tyhjäksi puristettu sieni. Ei enää mitään. Nada. Tyhjää. En enää jaksa.
Lepää, olottele ja kerää voimiasi. Kyllä se siitä. Sol lucent omnibus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa, erikoista. Itse olen 44 v ja tämä on tähänastisen elämän parasta aikaa. Vanheneminen on ihanaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme marinaa. Puolet elämästä edelleen edessä.
Sehän tässä pelottaakin.
Just katson Anu Pentikiä telkkarissa. Se on yli 80 ja enemmän energiaa ja elämää kuin minulla, puolet nuoremmalla.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka koette tyhjyyttä: onko teillä lapsia?
Olen lapseton 31-v. En halua lapsia enkä usko, että pystyisin tekemään lapsesta onnellisen. Pelkään kuitenkin että nelivitosena herään tyhjyyteen ja merkityksettömyyteen.
Voiko lapsenkin omistava kokea tuollaista tyhjyyttä? Mistä se tyhjyys tulee?
Ei ole, eikä edes parisuhdetta. Tämä on varmasti merkittävä osa tyhjyyden ja turhautumisen tunnetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samantyylistä alavireisyyttä täälläkin, 45-vuotiaana. Tavoitteiden ja unelmien puutetta. Tylsää tasaisuutta. Ulkoista rapistumista. Töitä riittää ja tuloja kohtuullisesti, mutta silti nuorempana köyhänä opiskelijana sitä oli elämässä jotain sellaista, mitä nyt ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä myös yksi totaalisen nuupahtanut neljävitonen nainen. Itselläni tämä johtuu siitä, että olen niin pettynyt elämääni. En saanut mitään mistä haaveilin. Työ on ihan yks pa...kan hailee eikä tuo mitään iloa tai tyydytystä, olisin halunnut perheen tai edes rakastavan/rakastettavan puolisin. Jotenkin kun tajusin, että näitä en tule saamaan ja toivo on menetetty lopullisesti niin iski karmea harmaus kaiken ylle. Olen jo myöntänyt itselleni, että olen masentunut. Muille siitä nyt on turha kertoa. Ja aika harvaa varmaan edes kiinnostaisi. Eikä tällaiseen masennukseen ole mitään järkeä edes hakea apua, kun se johtuu elämäntilanteesta, johon ei kukaan voi vaikuttaa. En todella tiedä mistä revin voimia elää eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka koette tyhjyyttä: onko teillä lapsia?
Olen lapseton 31-v. En halua lapsia enkä usko, että pystyisin tekemään lapsesta onnellisen. Pelkään kuitenkin että nelivitosena herään tyhjyyteen ja merkityksettömyyteen.
Voiko lapsenkin omistava kokea tuollaista tyhjyyttä? Mistä se tyhjyys tulee?
On, ja voi, koska ne lapset ovat omat itsenäiset ihmisensä. Vaikka kuinka rakastaa niitä lapsiaan tai puolisoaan tai lemmikkiään, ei se estä sitä outoa lattanaa tunnetta. Uskon että tämä on pitkälle hormonaalinen juttu, samalla tavalla kuin murrosikä.
Vierailija kirjoitti:
Melkoisesti pistää vituttamaan aloituksesi.
Jotkut saman ikäisesi sairastuvat eivätkä selviä vaan kuolo korjaa pois.
Elämän suuri vääryys, että taudit iskee täysin vääriin ihmisiin!
No niin on, ja ihmiset kuten ap kyllä ymmärtävät tämän. Ei auta että syyllistät nyt heitä siitä että tuntevat mitä tuntevat. Tunteita ei voi kontrolloida sen kummemmin, vähän voi yrittää vääntää mutta sitten siihenkin menee taas energiaa.
Mulla on vähän sama fiilis. Kai tämä on joku keski-iän kriisi? Tää on vähän sellainen väliinputoajan ikä kun ei ihan vielä ole oikea hetki alkaa hehkuttaa tulevaa eläkkeelle pääsemistäkään. Tässä iässä tapahtuu paljon kurjia asioita, iso osa läheisistä alkaa kuolla.
Tuntuu niin oudolta kaikki, kun olin mielestäni juuri äsken se nuori nainen jolla oli elämä vasta alussa ja ostin 2 koiraa, akvaarion ja otin asuntolainan. Nyt on koirat haudassa, samoin isovanhemmat ja omat vanhemmat ja asuntokin alkaa kaivata remonttia.
En vaan ymmärrä, mihin se kaikki aika ihmisineen ja lemmikeineen katosi? Oma elämä on kuin joku hiton museo. Täynnä muistoesineitä menneisyydestä.
Jos tarvitset lisää vertaistukea, tämän sisältöisiä ketjuja on täällä muitakin.
Alue: Aihe vapaa
Melkoisesti pistää vituttamaan aloituksesi.
Jotkut saman ikäisesi sairastuvat eivätkä selviä vaan kuolo korjaa pois.
Elämän suuri vääryys, että taudit iskee täysin vääriin ihmisiin!