Lue keskustelun säännöt.
Perhekahvilan äitityypit
02.09.2008 |
Perhekahvilassa käytiin eilen. Siellä oli hauska seurata toisten toimia ja vähän jutella toisten kanssa. Jännä juttu, miten useaa äitiä pystyi laittamaan paremmin tuntematta ekan kerran jälkeen tiettyyn kategoriaan. Esim sieltä löytyi:
- esikoisen äiti, jonka vauva oli selvästi parempi, kuin kukaan. Syö hyvin, nukkuu hyvin, on isompi kuin muut (kyseli tarkkaan kaikilta painot ja pituudet) ja ennen kaikkea kaikki tehtiin ME. Me syödään, Me nukutaan, Me ollaan niin isoja...
Suorastaan hiukan rasitti...
- kahvittelija äiti, joka halusi kaiken aikaa lisää kahvia kuppiinsa. Omat lapset (3) juoksi samaan aikaan kuka missäkin. Äiti joi kahvia antaumuksella.
- Vauvan äiti ja parivuotias päiväkodissa -äiti. Hän käytti suuren osan ajasta kertomiseen, kuinka lapsella on nyt niin kurjaa, kun täytyy mennä sinne päiväkotiin. Lapsi on hyvin ahdistunut. Liekö siellä päiväkodissa joku tehnyt jotain pahaa? Vauva oli siis vain mukana perhekahvilassa.
- käsityöläinen Äiti neuloi koko ajan, taisi melkein sukka valmistua kerhoilun lomassa.
- tavaraäiti. Hänellä oli lapselleen kaikki mahdolliset tavarat mukana kahvilassa. täydellinen hoitolaukku, Hieno leikkimatto, soivia leluja...
- melkein samaan kuuluin Marimekkoäiti, hänen lapsellaan oli marimekon vaatteet, kuten äidilläkin. Äidin kassi oli marimekon ja yllätys yllätys tuttipullo oli myös marimekkokuvioitu ja tuttiketju myös.
- vetäytyjääiti. Istui koko ajan puhumatta kenellekään. Oli ehkä vähän ujo, mutta tuli mukaan kuitenkin lapsensa kanssa. Lapsi katseli leluja.
Oletko tehnyt havaintoja, kuten minä? Oletko kenties tehnyt samantyyppisiä havaintoja tai jotain muita?
Kommentit (51)
kahviloita ym on? ois kiva päästä mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska mua niin ärsyttää ne kaikki muut äidit ja niiden tyhmät jutut. Käyn siellä vain jotta lapseni saa seuraa välillä.
Sitten on vielä se raskaana oleva, joka huokailee ja valittaa kaikkea raskauteen liittyvää. Esikoinen on 2 v. ja kuopus 9 kk, laskettuun aikaan viikko jäljellä. Huippaa, närästää, kramppaa, supistelee, kolottaa...
Lapsi ei saa koskea toisten leluihin ja jos koskee niin kädet jynssätään huolella, ettei vaan pöpöt tartu. Lapsi ei saa myöskään kiipeillä tai juosta ettei vaan tule pipi ja tämä äiti kirmaa koko ajan tenavansa perässä.
Hetken mietin ett olitko meidän perhekahvilassa kun se alkoi eilen...
Mä oon just tollainen kahviäiti, lörpöttelen vaan, ja lapsi juoksee missä sattuu... Toisaalta, oon raskaana ja ähisen ja puhisen myös. Ja meil oli kestovaipat ennen kuin lapsi oppi kuivaksi ja kantoliinakin... oon varmaan joku sekoitusäiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
miestään ylistävä äiti, bodaava äiti, femisnisti äiti, lesbo äiti, katkera yh äiti...varakas kotitäiti omalla emersulla
vaikkakin enää 2 lasta mukana. :)
Meidän kerhosta löytyy eniten juuri noita kahvittelija äitejä. Siinä menee yhteensä pannu poikineen aamupäivän aikana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ma kuuluisin siihen kategoriaan. ..
Mä en ole huomannut tuollaista, että äidit olis niin erilaisia. Olen käynyt useammissakin kerhoissa. Ainoastaan se on selvä ero, että esikoisen kanssa kerhossa käyvät ovat oma ryhmä ja useamman lapsen äidit oma ryhmä. Ja sekin, että toiset äidit viihtyvät lapsen/lasten kanssa lattialla ja toiset juoruavat keskenään.
Jutellaan arjesta ja lapsista ja miehistä... Ihan mistä vaan. Aika yleinen puheenaihe on ahdistus työhön palaamisesta tai kotona olosta, kummin päin nyt vain...
Noista kerhoista olemme saaneet lasten kanssa myös tosi kivoja kavereita, joiden kanssa tavataan puistossa ja kutsutaan kylään puolin ja toisin. Ja kavereita on kiva nähdä perhekahvilassa, koska siellä on ohjelmaa lapsille, usein myös ohjattuja musiikkihetkiä ja askartelua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
perhekahvilassa, ja siltä näytti. Ekoäitejä näyttäis olevan ainakin tässä kaupungissa paljon. Ainakin perhekahviloissa.
Itse voisin luokittautua ainakin tuohon kahvittelijaäitiryhmään (tosin ei vielä kolmea lasta) ja ehkä hiukan hysteerisiinkin äiteihin (seurailen lasta ympäriinsä; en kylläkään varoittele).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
t. väsynyt erityislapsen äiti
(aina ei jaksais selittää muille että lapsella on aivoissa vikaa)
Ja ihan hyvällä omallatunnolla! Mun lapset ei kyllä riehu eikä kiusaa toisia, mutta leikkivät keskenään ja minä saan juoruilla omassa jengissäni -johon muuten mahtuu uusiakin äitejä, me ollaan ihan kilttejä. Minkälainen olisi sitten ihanne-perhekahvila-äiti, kun kaikki ryhmät tuntuvat saavan jotenkin negatiivisen leiman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkkailee kaikkia muita ja tulee sitten AV:lle kertomaan mitä vikaa heissä on.
Minkälainen olisi sitten ihanne-perhekahvila-äiti, kun kaikki ryhmät tuntuvat saavan jotenkin negatiivisen leiman?
Vaikka alpset onkin kaikki aviomieheni. mutta esikoinen jo 15 v ja kuopus 2. Tosin aika hyvä suhteellisuudentaju siitä kyllä kieltämättä syntyy ja tajuaa että se vauvavaihe on oikeasti pieni hetki.
että tapaa ystäviään juuri siellä perhekahvilassa? Siellähän olen suurimpaan osaa äitiystävistäni tutustunutkin, eikö se olekaan paikka jossa niin äidit kuin lapsetkin saavat olla vapaasti ja kaikilla on kivaa...? Kotiini kutsun sitten sekä näitä muitakin ystäviäni ihan toisella kertaa.
Ei aina olis jaksanut lähteä, mutta lasten takia lähdin. Istuin ja join pannullisen kahvia ja en jaksanut puhua kenenkään kanssa. Ujo en ole, mutta ei vain oikein jaksattanut vääntää pintapuolisia outojen ihmisten kanssa. Lapset sai leikkiä kavereiden kans ja se riitti.
Se nyt oli yks vaihe elämää ja ihan hauskaakin kun nyt jälkeen päin ajattelee.
oon yleensä niin pöllämystynyt etten huomaa sensuroida puheitani vaan rupattelen vapautuneesti kaikki masennukseni, aviokriisini, huono äiti-hetkeni, vaikeudet lasten kanssa, sekä myös iloni, taloudellisen tilanteeni, remontit, elämänkatsomukseni, toimintani eri järjestöissä, sen miten joudun joskus käymään vessassa lapsi sylissä...
oon yleensä niin pöllämystynyt etten huomaa sensuroida puheitani vaan rupattelen vapautuneesti kaikki masennukseni, aviokriisini, huono äiti-hetkeni, vaikeudet lasten kanssa, sekä myös iloni, taloudellisen tilanteeni, remontit, elämänkatsomukseni, toimintani eri järjestöissä, sen miten joudun joskus käymään vessassa lapsi sylissä...
Mahtaako sulta saada lainkaan suunvuoroa?
Ehkä sitten olin se vetäytyjä-äiti, juttelin sitten esim. ohjaajien kanssa ja joskus sattui mukaan muitakin yksinäisiä piruja, joista sai seuraa.