Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
En eroa, koska ajattelen (liikaa?) muita ja muiden tunteita
05.11.2023 |
Missä määrin ihmisen kuuluu ajatella itseään ja omia halujaan, ja missä määrin tulisi ajatella muita? Onko oikein vai väärin laittaa itselle tärkeimpien ja rakkaimpien ihmisten mielipiteet ja tunteet etusijalle?
Jos minun ei tarvitsisi ajatella kuin itseäni, eroaisin. Tai olisin eronnut jo ajat sitten.
Mutta koska tiedän että eroaminen aiheuttaisi tuskaa ja jopa traumoja loppuelämäksi isolle joukolle itselleni rakkaita ihmisiä, en kertakaikkiaan uskalla tai näe oikeaksi tehdä omien halujeni mukaisesti.
En tiedä pystyisinkö kuitenkaan olemaan onnellinen erottuanikaan, jos tietäisin ja näkisin rakkaiden kärsivän teostani, mahdollisesti pitkäänkin?
Herättääkö mitä ajatuksia, pohdintaa?
Kommentit (56)
Jotkut ovat itsekkäitä ja jotkut epäitsekkäitä ihmisiä. Loppujen lopuksi sinä itse olet se kenelle olet vastuussa tekemisistäsi. Elä siis niin miten pystyt itsesi kanssa parhaiten elämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos yhtälössä ei ole lapsia, olet vastuussa vain itsellesi ja sille Jumalalle jota seuraat.
Vierailija kirjoitti:
Jotkut ovat itsekkäitä ja jotkut epäitsekkäitä ihmisiä. Loppujen lopuksi sinä itse olet se kenelle olet vastuussa tekemisistäsi. Elä siis niin miten pystyt itsesi kanssa parhaiten elämään.
Hyvin sanottu.
Itseä pitää ajatella. Vastuullisesti, ei kusipäisesti.
Käy terapeutin kanssa juttelemassa niin saat perspektiiviä.
Tee ratkaisusi siten että pystyt avoimesti seisomaan sen takana ja katsomaan itseäsi peiliin myös myöhemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tätä voisi kyllä filosofistisesti pohdiskella eri kanteilta. En minä ainakaan osaa äkkiseltään tai lyhyesti sanoa mikä olis oikein.
Hienoa on, jos ajattelisi enemmän muiden parasta kuin omaansa, kunhan pystyisi sitten kuitenkin elämään katkeroitumatta.
Vierailija kirjoitti:
Tätä voisi kyllä filosofistisesti pohdiskella eri kanteilta. En minä ainakaan osaa äkkiseltään tai lyhyesti sanoa mikä olis oikein.
Hienoa on, jos ajattelisi enemmän muiden parasta kuin omaansa, kunhan pystyisi sitten kuitenkin elämään katkeroitumatta.
Joo, mutta kun ei pysty. Se vaan on psykologinen mahdottomuus. Kun ihminen antaa itsensä toiselle, hän kadottaa itsensä. Yleensä masentuu tai muuttuu tahdottomaksi kynnysmatoksi, joka on uhrannut itsensä "korkeammille tarkoituksille".
Jokaisen ihmisen on ajateltava eniten itseään ja olla niissä puitteissa mahdollisimman harmiton. Eroaminen on sen verran iso juttu, että sitä ei voi verrata viimeisen kanankoiven antamiseen toiselle, sellaisia palveluksia voi kyllä tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On itsekästä jäädä suhteeseen, jossa ei ole enää sydämellään mukana.
On ihan sairasta miettiä kaikki ratkaisunsa sen mukaan, onko se itsekästä vai ei. Miksei ne muut ajattele samoin? Ei olisi tarvetta erota. Ihmisellä tulee olla terve itsekkyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, oletko nyt ihan varma niistä vaikutuksista? Lapsesta ero voi tuntua ensin pahalta ajatukselta, mutta tottuu siihen todellisuuteen eikä mitenkään satavarmasti traumatisoidu siitä.
Mikä on syy, miksi haluat erota?
Muita sinun ei kyllä tarvitse ajatella kuin lapsiasi, niitä tuskin on "iso joukko". Tuo muiden ylenpalttinen ajatteleminen on sellainen asia, mitä olisi hyvä työstää terapiassa. Pelkään, että sinulla on nyt siellä mies, joka laiminlyö ja kaltoinkohtelee sinua ja sinä jäät sinne "ison joukon" tunteiden vuoksi sietämään sitä ja kieltämään itsesi.
En kyllä haluaisi, että kumppani on kanssani säälistä, vaikka itse haluaisi erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi ne lukuiset läheisesi haluaisivat sinun olevan onneton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sekin että vastentahtoisesti olet suhteessa voi tuottaa tuskaa yms. muille, ellet sitten pysty todella hyvin peittelemään.
No tottakai joudut ajattelemaan itseäsi ekana ja omaa vointiasi. On hullua ajatella että ero aiheuttaisi tuskaa suurelle joukolle(?), heidän pitää ottaa turhista tuskistaan joku vastuu. Luulisi että se aiheuttaa eron toiselle osapuolelle hankaluuksia joksikin aikaa - ehkä joku kriisiterapeutti voi auttaa. Nuoret ja lapset selviävät, jos ei tule suuria muutoksia elämään esimerkiksi asumisessa. Taloudellisesti voi tietenkin tukea muita, jos eivät selviä, onko sukulaisia.
Riippuu syystä, minkä takia haluat erota. Jos koet että puoliso on enemmänkin kämppis ja intohimo on kadonnut (mutta tulette hyvin toimeen), etkä halua esimerkiksi lapsien vuoksi erota, niin ymmärrän ratkaisusi. Muita kuin lapsia sinun ei tarvitse tässä itsesi lisäksi ajatella.
Mutta jos joudut alistumaan suhteessa, puoliso kohtelee sinua kaltoin (myös henkinen väkivalta on väkivaltaa), käyttää liikaa päihteitä tai muuten kärsii suurista ongelmista joihin ei halua apua, niin lapsillekin on parempi ratkaisu erota, vaikka he eivät juuri nyt sitä tahtoisikaan.
Minusta on hienoa, että ajattelet myös muita ihmisiä. Nykypäivänä ollaan niin minäminä, että todella raikas tuulahdus. Esimerkiksi lapsen elämä muuttuu eron myötä radikaalisti ja sillä voi olla todella isoja vaikutuksia, vaikka joku jo kommentoikin että kyllä ne tottuu. Toisiin lapsiin ei toki suoraan vaikuta niin paljon kuin toisiin. Oikea ratkaisu riippuu tilanteesta ja en valitettavasti tekstin perusteella osaa muuta sanoa.
Vaihda näkökulmaa tuosta itsekkyys/epäitsekkyys -kysymyksestä siihen, kumpi on oikein. Jos tekee moraalisesti oikean valinnan, sitä ei yleensä tule myöhemminkään katumaan, vaikka valinnan seurauksena joutuisi luopumaan asioista. Voi aina muistuttaa itseään "tein sen mikä on oikein". Siitä saa rauhan jota mikään ei voi rikkoa.
Jos itse olisin avioliitossa ja olisin luvannut paitsi puolisolleni, myös Jumalalle pysyä avioliitossa kunnes kuolema erottaa, näkisin avioliitossa pysymisen oikeana valintana.
Blogini: https://ilouutinen.blogspot.fi/
Kyllä sun on oltava itsesi puolella.
Et ilmeisesti halua kuitenkaan erota. Ihme selittelyitä.