Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
En eroa, koska ajattelen (liikaa?) muita ja muiden tunteita
05.11.2023 |
Missä määrin ihmisen kuuluu ajatella itseään ja omia halujaan, ja missä määrin tulisi ajatella muita? Onko oikein vai väärin laittaa itselle tärkeimpien ja rakkaimpien ihmisten mielipiteet ja tunteet etusijalle?
Jos minun ei tarvitsisi ajatella kuin itseäni, eroaisin. Tai olisin eronnut jo ajat sitten.
Mutta koska tiedän että eroaminen aiheuttaisi tuskaa ja jopa traumoja loppuelämäksi isolle joukolle itselleni rakkaita ihmisiä, en kertakaikkiaan uskalla tai näe oikeaksi tehdä omien halujeni mukaisesti.
En tiedä pystyisinkö kuitenkaan olemaan onnellinen erottuanikaan, jos tietäisin ja näkisin rakkaiden kärsivän teostani, mahdollisesti pitkäänkin?
Herättääkö mitä ajatuksia, pohdintaa?
Kommentit (56)
Samoja ajatuksia. En rakasta enää kumppaniani, niin kuin kumppania pitäisi rakastaa. Mutta ystävänä rakastan enkä halua tuottaa hänelle mitenkään pahaa mieltä. Ero suistaa hänet raiteiltaan ja jos hän voi huonosti, voin itsekin.
Olen päättänyt jäädä. Mutta välillä katson kaihoten itselleen eläviä ihmisiä. Tuntuu ettei minulla ole oikeutta siihen. Jos lähtisin, vähintään karman laki kostaisi minulle. Olisin totaalisen paska ihminen, jos jättäisin kumppanini, vaikka koko ajan maailmassa ihmiset eroaa.
Toisaalta ymmärrän, että arvokasta tämä kumppanuuskin on. Erossa saa aina jotain, mutta menettää myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tervettä olla hieman itsekäs. Jatkuva muiden asettaminen itsensä edelle tekee onnettomaksi alistuvaksi tossukaksi.
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei traumatisoidu sinun erostasi. Pelkkä typerä tekosyy kun oikeasti sulla ei vaan ole munaa erota
Muistan kyllä lapsuudesta vanhempien eron ja ei se mitenkään mukavaa aikaa ollut. Vaikka sovussa kaikki tapahtui. Silti leijui surua pitkään ilmassa ja itse pienenä ikävöin poismuuttanutta vanhempaa.
En kannusta ihmisiä jäämään väkipakolla suhteisiin, mutta haluan muistuttaa ettei erot mitään kevyitä juttuja ole.
Vierailija kirjoitti:
Minusta on hienoa, että ajattelet myös muita ihmisiä. Nykypäivänä ollaan niin minäminä, että todella raikas tuulahdus. Esimerkiksi lapsen elämä muuttuu eron myötä radikaalisti ja sillä voi olla todella isoja vaikutuksia, vaikka joku jo kommentoikin että kyllä ne tottuu. Toisiin lapsiin ei toki suoraan vaikuta niin paljon kuin toisiin. Oikea ratkaisu riippuu tilanteesta ja en valitettavasti tekstin perusteella osaa muuta sanoa.
Toki ero muuttaa lapsen elämää radikaalisti, muttei välttämättä negatiivisesti. Negatiivisempi vaikutus lapsiin on vanhemmilta saatu malli epäterveestä parisuhteesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei traumatisoidu sinun erostasi. Pelkkä typerä tekosyy kun oikeasti sulla ei vaan ole munaa erota
Muistan kyllä lapsuudesta vanhempien eron ja ei se mitenkään mukavaa aikaa ollut. Vaikka sovussa kaikki tapahtui. Silti leijui surua pitkään ilmassa ja itse pienenä ikävöin poismuuttanutta vanhempaa.
En kannusta ihmisiä jäämään väkipakolla suhteisiin, mutta haluan muistuttaa ettei erot mitään kevyitä juttuja ole.
Eronneet vanhemmat voivat yhä olla yhteishuoltajia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei rakasta enää kumppaniaan, kannattaa se rehellisesti kertoa hänelle. Voi olla ettei tarvitse edes erota, kumppani tekee sen puolestasi. Jokainen haluaa elää rakastettuna suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kukaan ei traumatisoidu sinun erostasi. Pelkkä typerä tekosyy kun oikeasti sulla ei vaan ole munaa erota
Muistan kyllä lapsuudesta vanhempien eron ja ei se mitenkään mukavaa aikaa ollut. Vaikka sovussa kaikki tapahtui. Silti leijui surua pitkään ilmassa ja itse pienenä ikävöin poismuuttanutta vanhempaa.
En kannusta ihmisiä jäämään väkipakolla suhteisiin, mutta haluan muistuttaa ettei erot mitään kevyitä juttuja ole.
Eronneet vanhemmat voivat yhä olla yhteishuoltajia
Toki. Mutta harvoin mahtuvat elämään enää saman katon alla. Lapsi ei ymmärrä mitään huoltajuuspapereita. Lapsi haluaa vain, että molemmat vanhemmat pysyvät koko ajan lähellä. Ellei kyse sitten ole väkivalta tai päihdejutuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Moni eroaja jolla suhteessa ei ole ollut mitään ongelmia ajautuu pidemmän päälle onnettomaksi. Se vain osoittaa että ero johtuu hänestä, hänen kyvyttömyydestään aikuiseen rakkauteen.
Olen miettinyt miten joku avioeroaa 3-4 vuoden välein ja sitten onkin oikea palapelin eri lasten kanssa. Luoko se turvan kokemusta lapsiin? Monet tutkimukset osoittavat että enemmänkin turvattomuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi sinun oma mielipiteesi on viimeinen mitä kuuntelet ja kunnioitat?
Vierailija kirjoitti:
Miksi sinun oma mielipiteesi on viimeinen mitä kuuntelet ja kunnioitat?
Ihminen joka on tuossa tilassa kantaa tiedostamatonta tai huonosti tiedostettua traumaa joka kumpuaa jostain aivan muusta kuin parisuhteesta tai nykyisestä perheestään. Siksi olisi syytä katsoa syvälle peiliin eikä vain syyttää kumppania ja lapsiaan omasta pahasta olostaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tässä mukana lapset vai kenen mielipidettä ajattelet? Miksi ylipäätään sinun tulisi miellyttää tässä asiassa muita, jos ei ole kyse lapsista, asia ei ilmene aloituksessa.
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia. En rakasta enää kumppaniani, niin kuin kumppania pitäisi rakastaa. Mutta ystävänä rakastan enkä halua tuottaa hänelle mitenkään pahaa mieltä. Ero suistaa hänet raiteiltaan ja jos hän voi huonosti, voin itsekin.
Olen päättänyt jäädä. Mutta välillä katson kaihoten itselleen eläviä ihmisiä. Tuntuu ettei minulla ole oikeutta siihen. Jos lähtisin, vähintään karman laki kostaisi minulle. Olisin totaalisen paska ihminen, jos jättäisin kumppanini, vaikka koko ajan maailmassa ihmiset eroaa.
Toisaalta ymmärrän, että arvokasta tämä kumppanuuskin on. Erossa saa aina jotain, mutta menettää myös.
Ehkä te molemmat puhkeaisitte eloon, kun lakkaisitte elämästä masentavassa elämäntilanteessa. Nyt raahaatte yhdessä valtavaa kivirekeä ja molempia väsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voi herrantähden. Mulle sanottiin että olen liian kiltti ja laitan muut itseni edelle. Aloin ajattelemaan itseäni, omaa elämääni tarkemmin ja opettelin sanomaan "ei". Erosin vaikeasta sääli avioliitosta jossa mies ei arvostanut minua yhtään, (on mt ongelmainen alkoholisti, ) ja siihen loppui sellainen elämä. Meillä on vain tämä yksi elämä ja se pitää elää niin että itsellä on hyvä olla eikä tätä kannata hukkaan heittää. Olet vastuussa vain itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia. En rakasta enää kumppaniani, niin kuin kumppania pitäisi rakastaa. Mutta ystävänä rakastan enkä halua tuottaa hänelle mitenkään pahaa mieltä. Ero suistaa hänet raiteiltaan ja jos hän voi huonosti, voin itsekin.
Olen päättänyt jäädä. Mutta välillä katson kaihoten itselleen eläviä ihmisiä. Tuntuu ettei minulla ole oikeutta siihen. Jos lähtisin, vähintään karman laki kostaisi minulle. Olisin totaalisen paska ihminen, jos jättäisin kumppanini, vaikka koko ajan maailmassa ihmiset eroaa.
Toisaalta ymmärrän, että arvokasta tämä kumppanuuskin on. Erossa saa aina jotain, mutta menettää myös.
Ehkä te molemmat puhkeaisitte eloon, kun lakkaisitte elämästä masentavassa elämäntilanteessa. Nyt raahaatte yhdessä valtavaa kivirekeä ja molempia väsyttää.
Niin. Kun tekee työtä itsensä kanssa parisuhteen vuoksi niin usein löytää kestävän intohimoisen rakkauden jossa sanat ja teot vastaavat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt miten joku avioeroaa 3-4 vuoden välein ja sitten onkin oikea palapelin eri lasten kanssa. Luoko se turvan kokemusta lapsiin? Monet tutkimukset osoittavat että enemmänkin turvattomuutta.
Ehkäpä tuollaiset ovat jotenkin kyvyttömiä aikuiseen vastavuoroiseen ihmissuhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
No voi herrantähden. Mulle sanottiin että olen liian kiltti ja laitan muut itseni edelle. Aloin ajattelemaan itseäni, omaa elämääni tarkemmin ja opettelin sanomaan "ei". Erosin vaikeasta sääli avioliitosta jossa mies ei arvostanut minua yhtään, (on mt ongelmainen alkoholisti, ) ja siihen loppui sellainen elämä. Meillä on vain tämä yksi elämä ja se pitää elää niin että itsellä on hyvä olla eikä tätä kannata hukkaan heittää. Olet vastuussa vain itsellesi.
Sain ap:sta vaikutelman, että juuri tuollainen systeemi on meneillään. Hän on ihan liian kiltti eikä arvosta itseään riittävästi. Jos arvostaisi, hän asettaisi rajoja sille, miten viettää elämänsä ja miten häntä voi kohdella ja mitkä odotukset ympäristöltä ovat kohtuullisia ja mitkä eivät. Vai onko hän jopa itse kuvitellut ne odotukset, koska yrittää aina täyttää toisten toiveet ja tarpeet itsestään välittämättä.
Onnittelut sinulle!
Kuvittelet, että sinun tekemisilläsi on merkitystä paljon suuremmalle joukolle kuin onkaan. Ensisijaisesti niillä on merkitystä sinulle itsellesi ja sinun onnellesi. Jos pelkäät tekeväsi kumppanisi onnettomaksi, niin tiedä, että hän löytää kyllä uuden onnen ja todennäköisesti aika pian. Sinun onnettomuutesi ei hyödytä ketään.
Saat vastauksen kysymykseen kun mietit oisiko läheiset onnellisia ja tyytyväisiä itsensä että sun puolesta jos tietäisivät totuuden siitä miksi jäät. Pahemmin satuttaa varastamalla muilta aikaa, mahdollisuuksia ja oikeuden totuuteen ajallaan. Mulle tapasi olisi pahempi petos kuin ero. Eihän ero edes ole petos. Teeskentely ja uskottelu on. Katkeroituisin pahasti jos tietäisin ettei minulta koskaan kysytty haluanko elää noin tai tahdonko että säälistä uhraudutaan. Mieluummin ero ja edes mahdollisuus hyvään suhteeseen miehen kanssa joka oikeasti haluaa mun kanssa olla. Vai haluaisitko säkin elää tietämättäs valheessa?
Kukaan ei traumatisoidu sinun erostasi. Pelkkä typerä tekosyy kun oikeasti sulla ei vaan ole munaa erota