Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Olen katkera ja surullinen kun en saanut toista lasta
05.11.2023 |
Tiesin jo teininä, että haluan lapsia ja toive oli saada iso perhe. No ei mennyt elämä niin. Sain ainoan lapseni 24-vuotiaana. Toinen lapsi olisi saanut kyllä tulla, mutta odotettiin syöpäkontrollia koska mulla oli ollut muutama vuosi aiemmin syöpä. No syöpä olikin uusiutunut ja lapsihaaveet sai haudata. Myöhemmin tuli ero lapsen isästä. Vuosia olin ilman pysyvämpää parisuhdetta, mutta lopulta löytyi sopiva mies. Ehkäisy jätettiin pois ja lapsi olisi saanut tulla. Ei kuitenkaan tullut. Tästäkin parisuhteesta tuli ero ja olen tavallaan vihainen exälle, että tuhlasin aikaani häneen eikä lasta tullut. Olisin voinut vielä saada lapsen hänen kanssaan, mutta hän halusi erota.
Nyt olen 44v. sinkku ja toiveet toisesta lapsesta on menetetty lopullisesti. En saanut sitä isoa perhettä jonka halusin. Itku tuli tätä kirjoittaessa. Olen toki onnellinen tästä ainoasta lapsesta ja tiedän, että olisin vieläkin katkerampi jos mulla ei häntä olisi.
Surullinen 44
Kommentit (64)
Minulla on kaksi lasta ja olisin ollut tyytyväinen elämääni ilmankin lapsia. Rahaa haluaisin vaan enemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toiset ei saa/löydä sopivaa miestä edes tai ei ole yhtään lasta. Ihana oma vapaus ilman lapsia.
Mieheni ja minä toivoimme myös lapsia. Saimme kuuden vuoden lapsettomuuden jälkeen ainokaisemme. Uutta lasta ei yrityksestä huolimatta tullut.
Olemme kuitenkin äärettömän kiitollisia, iloisia ja onnellisia tästä ainoasta lapsestamme, joka on jo teini-ikäinen. Emme koe, että meiltä jäi kokematta jotain, vaikka toiveemme isommasta perheestä ei toteutunutkaan.
Jaa. Mä olen katkera ja surullinen kun en saanut ensimmäistäkään lasta.
Vierailija kirjoitti:
Usein suru ja katkeruus on helppo kohdistaa johonkin mille ei voi mitään. Oikea kysymys olisi, oletko tehnyt elämässäsi asioita ollaksesi muutenkin iloinen? Jos muu elämä on epätyydyttävää, niin oikeastaan kaikki mennyt ja tuleva saa paljon suuremman merkityksen ja yleensä vielä negatiivisessa mielessä.
Teen elämässä asioita joista pidän. On vakituinen työpaikka ja opiskelen AMK:ssa. Asun omakotitalossa mikä on mulle niin sopiva asumismuoto, inhosin asua rivarissa ja kerrostalossa. On harrastuksia ja rakas lemmikki. Lapsi on aikuinen ja innolla suunnitellaan ensi kesän yhteistä lomareissua ulkomaille. Parisuhdetta en kaipaa nyt koska on vielä erosta toipuminen kesken.
Surullinen 44
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi tämä mun aloitus herätti joissakin vihaa? Eikö ihminen saisi surra tällaista asiaa? Vain täysin lapseton vain surra? En ymmärrä mitä väärää mun tunteissa ja tässä aloituksessa on.
Surullinen 44
Ajattele, jos Suomessakin sallittaisiin hedelmöityshoito vaikka 55-60 ikävuoteen asti niin ei tarvisi olla katkera.
Mutta kun ei. Naisten lisääntymistä vahditaan.
Isovanhemmat kelpaa kyllä vanhemmiksi toisten lapsille vaikka 90-v mutta yli 40 v nainen on jo muka liian vanha. Ja miehet saa tehdä mitä haluaa, pojat on poikia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ajattele, jos Suomessakin sallittaisiin hedelmöityshoito vaikka 55-60 ikävuoteen asti niin ei tarvisi olla katkera.
Mutta kun ei. Naisten lisääntymistä vahditaan.
Isovanhemmat kelpaa kyllä vanhemmiksi toisten lapsille vaikka 90-v mutta yli 40 v nainen on jo muka liian vanha. Ja miehet saa tehdä mitä haluaa, mikään käpy ei ole liian vanha isäksi.
Vierailija kirjoitti:
Usein suru ja katkeruus on helppo kohdistaa johonkin mille ei voi mitään. Oikea kysymys olisi, oletko tehnyt elämässäsi asioita ollaksesi muutenkin iloinen? Jos muu elämä on epätyydyttävää, niin oikeastaan kaikki mennyt ja tuleva saa paljon suuremman merkityksen ja yleensä vielä negatiivisessa mielessä.
Tässähän se vastaus jo onkin. Itseänikin harmitti kun kolmatta lasta en saanut vaikka olisin halunnut. Oma elämä on kuitenkin omalla vastuulla joten käsittelee vain asiat ja tunteet. Surua, kipua, pettymystä, katkeruutta ja kaikkea saattaa nousta mutta näiden jälkeen eteenpäin. Muistakaa olla kuitenkin kiitollisia terveydestä, elämänenergiastanne sekä kaikesta mikä on hyvin ja kaikesta siitä mitä teillä on. Tsemppiä kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, jos Suomessakin sallittaisiin hedelmöityshoito vaikka 55-60 ikävuoteen asti niin ei tarvisi olla katkera.
Mutta kun ei. Naisten lisääntymistä vahditaan.
Isovanhemmat kelpaa kyllä vanhemmiksi toisten lapsille vaikka 90-v mutta yli 40 v nainen on jo muka liian vanha. Ja miehet saa tehdä mitä haluaa, mikään käpy ei ole liian vanha isäksi.
Olisikohan lapsen oikeudella jotain tekemistä asian kanssa?
Sinulla on lapsi, josta voit olla iloinen ja kiitollinen.
Minulla ei endometrioosin vuoksi ole lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, jos Suomessakin sallittaisiin hedelmöityshoito vaikka 55-60 ikävuoteen asti niin ei tarvisi olla katkera.
Mutta kun ei. Naisten lisääntymistä vahditaan.
Isovanhemmat kelpaa kyllä vanhemmiksi toisten lapsille vaikka 90-v mutta yli 40 v nainen on jo muka liian vanha. Ja miehet saa tehdä mitä haluaa, pojat on poikia.
55-60 aivan liian vanhoja saamaan lapsia. Jotakin rajaa pitäisi tuohon touhuun olla ympäri maailman.
Surullinen 44
Ei elämää voi suunnitella. Turha katkeroitua, vaan elää sitä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on lapsi, josta voit olla iloinen ja kiitollinen.
Minulla ei endometrioosin vuoksi ole lasta.
Niin, mutta mulla on myös oikeus olla surullinen siitä, että en saanut sitä isoa perhettä enkä edes toista lasta. Ei vain ilmeisesti saisi olla surullinen tästä. Tällä palstalla ei saisi olla ihminen jolla on tunteita vaan pitäisi olla tunteeton pjaska.
Surullinen 44
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on lapsi, josta voit olla iloinen ja kiitollinen.
Minulla ei endometrioosin vuoksi ole lasta.
Itse endo ei sitä estä, vain jos on kehittynyt joitakin hedelmöittymistä estäviä asioita tai seurannut joitakin toimenpiteitä joiden vuoksi lasten saaminen on mahdotonta. Kaikille endosta kärsiville tiedoksi, joillakin se on hyvin lievä eikä estä todellakaan lasten saamista. Lääkärissä kannattaa käydä jos asian suhteen tulee huolia tai ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, jos Suomessakin sallittaisiin hedelmöityshoito vaikka 55-60 ikävuoteen asti niin ei tarvisi olla katkera.
Mutta kun ei. Naisten lisääntymistä vahditaan.
Isovanhemmat kelpaa kyllä vanhemmiksi toisten lapsille vaikka 90-v mutta yli 40 v nainen on jo muka liian vanha. Ja miehet saa tehdä mitä haluaa, pojat on poikia.
Sinulla on väärä käsitys lapsettomuushoidoista. Naisella on rajallinen määrä munasoluja toisilla niitä on enemmän ja toisilla vähemmän. Kun munasolut loppuvat, ei enää voi tulla raskaaksi, vaikka millaisia hormonihoitoja käyttäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele, jos Suomessakin sallittaisiin hedelmöityshoito vaikka 55-60 ikävuoteen asti niin ei tarvisi olla katkera.
Mutta kun ei. Naisten lisääntymistä vahditaan.
Isovanhemmat kelpaa kyllä vanhemmiksi toisten lapsille vaikka 90-v mutta yli 40 v nainen on jo muka liian vanha. Ja miehet saa tehdä mitä haluaa, mikään käpy ei ole liian vanha isäksi.
Olisikohan lapsen oikeudella jotain tekemistä asian kanssa?
Ei ole. Jos olisi, ei naisia silloin yritettäisi painostaa synnytyskoneiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on lapsi, josta voit olla iloinen ja kiitollinen.
Minulla ei endometrioosin vuoksi ole lasta.
Niin, mutta mulla on myös oikeus olla surullinen siitä, että en saanut sitä isoa perhettä enkä edes toista lasta. Ei vain ilmeisesti saisi olla surullinen tästä. Tällä palstalla ei saisi olla ihminen jolla on tunteita vaan pitäisi olla tunteeton pjaska.
Surullinen 44
Sinulla on oikeus mutta älä syyllistä muita omien tunteidesi sekä ongelmiesi takia tai ole suotta ilkeä. Muista että jokaisella on omat haasteensa ja kipukohtansa elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on lapsi, josta voit olla iloinen ja kiitollinen.
Minulla ei endometrioosin vuoksi ole lasta.
Niin, mutta mulla on myös oikeus olla surullinen siitä, että en saanut sitä isoa perhettä enkä edes toista lasta. Ei vain ilmeisesti saisi olla surullinen tästä. Tällä palstalla ei saisi olla ihminen jolla on tunteita vaan pitäisi olla tunteeton pjaska.
Surullinen 44
Ole ihmeessä surullinen, mutta turha katkeroitua. Elämä ei suju yhdelläkään "suunnitelmien" mukaan.
Alue: Aihe vapaa
Usein suru ja katkeruus on helppo kohdistaa johonkin mille ei voi mitään. Oikea kysymys olisi, oletko tehnyt elämässäsi asioita ollaksesi muutenkin iloinen? Jos muu elämä on epätyydyttävää, niin oikeastaan kaikki mennyt ja tuleva saa paljon suuremman merkityksen ja yleensä vielä negatiivisessa mielessä.