Herkästi räjähtävä, vaativa lapsi (lyhyt pinna - ei pinnaa ollenkaan)

tarkoitan viestiä nro 22.

Kaikkea hyvää teille!

Toivottavasti selviäisi mistä meillä on kyse.



Ap

Tällainen käytös hänellä alkoi alle 2v iässä. Saa hurjia huuto- ja raivarikohtauksia jos asiat eivät suju hänen suunnittelemallaan tavalla. Toisten lasten komentelua tai neuvomista (varsinkaan pikkusiskonsa) ei kestä ollenkaan vaan nostaa asiasta heti kauhean riidan.



5v neuvolassa asiasta keskustelimme, mutta se ei tuonut tilanteeseen mitään apua. Me vanhemmat aloimme jo olemaan melko neuvottomia tilanteen vuoksi, koska elämä oli tällaista monta kertaa päivässä.



Ainakin meillä taitaa olla kyseessä ihan lapsen luonteenpiirre, koska hänen kanssaan on aiemmin toimittu samoin kun isompien sisarusten kanssa. Mutta kirjan "Tulistuva lapsi" (Ross W. Greene) lukeminen helpotti kummasti varsinkin siinä, että me aikuiset lakkasimme syyllistämästä itseämme lapsen käytöksestä. Ryhdyimme myös toimimaan hänen kanssaan eri tavalla kuin muiden... paljon ennakointia tilanteisiin, paljon rauhallista keskustelua ja jo valmiiksi mietityt ratkaisumallit näihin tilanteisiin ovat auttaneet.



Onhan tyttö edelleen tulinen tapaus, mutta paljon paremmin meillä jo menee... itsehillintää on tullut lisää itse kullekin.



Tässä vielä linkki, josta löytyy lisää tietoa tuosta mainitsemastani kirjasta

http://www.finnlectura.fi/explosive/kirja.php

Ehdottomasti lukulistalle tuo kirja.

"Nämä lapset ovat joustamattomia, helposti tulistuvia ja fyysisesti ja/tai sanallisesti aggressiivisia. Näillä lapsilla on suuria vaikeuksia hyväksyä muutoksia arkirutiineissa. Jos jokin menee vastoin odotuksia, lapsi usein reagoi voimakkaalla raivolla. Mikään järkipuhe ei enää pysty rauhoittamaan lasta vaan päinvastoin, voi pahentaa asiaa."

Totta joka sana ja pätee ihan täysin. Sen verran pakko vielä kysyä että kuinka hoidossa olo sujui tytöllänne?

Ystävällisin terveisin,

Ap

Jos lapsi on ollut tekemisissä biologisen isänsä kanssa aiemmin ja tähän suhteeseen on tullut jossain vaiheessa muutos, voi poika reagoida tähän muutokseen.



Kuulostaa kyllä, että lapsen temperamentti on ollut ns "haasteellinen". Ehkä kannattaisi tutustua myös Liisa Keltikangas-Järvisen temperamentti-aiheiseen tuotantoon. Ko. psykologista ja hänen tutkimusryhmänsä tekemistä tutkimuksista löytynee myös googlettamalla mielenkiintoista luettavaa.

Lueppas kirja: Vapaaksi henkien vallasta. Toimii

Tarpeeksi pitkät yöunet ja lisäksi päiväunet? 3-4 -vuotias tarvitsee paljon unta. Kolmen lapsen äitinä olen tullut huomaamaan monet kerrat, että väsyneet lapset ovat ylivilkkaita, kiukkuisia, kiihtyvät nollasta sataan hyvässä ja pahassa nopeasti, eivät tottele, ovat varsinaisia riiviöitä. Jos asia olisi näin helposta kiinni, niin eikö olisikin mukavaa!



Toisaalta tuo ikä on paha, meillä on myös yksi kohta 4-vuotias ja hänellä on juurikin meneillään varsin raivostuttava tahtokausi.



Onko elämässänne ehkä tapahtunut joitakin muutoksia, joihin sopeutuminen vie kehties pojan energiaa? Voisiko turvallisuuden tunteeseen panostaa jotenkin?

Emme ole lapsen isän kanssa parisuhteessa emmekä ole milloinkaan olleetkaan, valitettavasti. Poika näkee isänsä hyvin harvoin ja ainoastaan minun läsnäollessani. Näin on ollut syntymästä lähtien.

Kerrotko vähän lisää tuosta kirjasta, lähinnä siitä millä lailla luulet sen tässä tapauksessa toimivan? Mielenkiinnolla otan kaiken tiedon vastaan, kunhan vain apua saisin.



Ystävällisin terveisin,

Ap



Palaan huomenna linjoille!

Meillä oli paljon sairasteleva esikoinen pienenä juuri tuon kaltainen lapsi.

Me päädyttiin siihen et lapsen parhaaksi on että hänet laitetaan ryhmäperhepäivähoitoon ja mahdollisimman pieneen ryhmään.Olen sitä monesti jälkeenpäin miettinyt et teimme hyvän ratkaisun.

Laita lapsi pienryhmään hoitoon, niin vähenee tuo sairastelu ja lapsikin pääsee jaloilleen!

Se on tärkeää, koska lapset monesti kehittelevät et heissä on jotain vikaa jos esim. vanhemmat ei asu yhdessä tai ovat eronneet.

Lapset voivat myös hoidossa ihmetellä että miksi äiti hakee aina tarhasta, eikö sulla ole isää ollenkaan.Nuo on lapselle kovia paikkoja!

Laita lapsi pienryhmään hoitoon, niin vähenee tuo sairastelu ja lapsikin pääsee jaloilleen!

Viestissä numero 11 ap juuri kertoo, että pojan hoitoryhmässä on vain 3 muuta lasta, eli tuon pienempään lienee enää hankala lasta saada.

epäilen pojan olevan adhd, add.

lapsen joilla autismin kirjon sairauksia, niin kärsivät uhmakkushäiriöstä. meillä poika nyt kielellisessä erityisryhmässä ja edelleen raivoaa.

hoitajan kanssa siihen, juteltuamme asiasta yhdessä ja miettiessämme ongelmatilanteita, että pyydämme kiertävän erityislastentarhanopettajan konsultaatiota tilanteesta.

Terveisin Ap

myös (aikuiseksi ihmiseksi) herkästi ärtyvä? Voi olla nimittän perinnöllistäkin ja lapsillahan tuo itsesäätely on vielä vaiheessa...



Meilläkin tulinen lapsi (tyttö). Isänsä ollut samanlainen pienenä. Nyt on jo tyttö koulussa ja kyllä vaan läksykirjat lentää välillä seinään kun tyttö suuttuu.



Yksi neuvo minulla on: kun suuttumuskohtaus tulee, niin anna lapsen rauhoittua itsekseen, älä yritä hyssytellä ja rauhoitella siinä vaiheessa. Ole kuin et huomaisikaan. Näin lapsi oppii ettei kohtauksilla ole tehoa. Kyllä niitä silti tulee jos on tullakseen, mutta ei ole enää syytä saada raivaria (muuta kuin biologinen).



Muuten ei sitten kuin pitkää pinnaa. Joissain tilanteissa räväkkä tunteiden ilmaisu on ok ja joissain ei. 4v on ihan hyvä ikä harjoitella sitä missä tilanteessa pitäisi hillitä itseään. Näistä voisi vaikka jälkikäteen puhua...

ja etenkin lapsen isältä.

Olen huomannut itsekin sen että kun raivokohtaus tulee, on aivan turha yrittää järkipuheella selittää tilannetta / saada tilanne haltuun, se vain pahentaa tilannetta! Jälkeenpäin puhumme siitä mitä tapahtui ja miksi, miltä tuntui ja miksi ja miltä nyt tuntuu. Usein olen myös sanonut että kaikki tunteet ovat sallittuja, niin lapsilla kuin aikuisillakin, että aikuisiakin kiukuttaa joskus mutta raivo ei kuitenkaan oikeuta esim. "paiskomaan tavaroita".

Katsotaan nyt mitä erityislastentarhanopettaja on mieltä.



Ap

Pojallanne on varmasti haastava temperamentti (synnynnäinen ominaisuus). Tälläinen temperamentti vaatii vanhemmilta erityisen paljon. Tuttavapiirissämme on vastaavalla tavalla käyttäytyvä lapsi ja hänen tilannettaan pahentaa se, että hän on ainoa lapsi ja vanhempiensa silmäterä. Vauvasta asti tämä lapsi on saanut aina vanhemmiltaan kaiken periksi ja perheen elämä pyörii lapsen ympärillä. Kun päiväkodissa elämä ei pyörikään lapsen ympärillä ja lapsen temperamentti on "haastava", on lopputuloksena juuri kuvailemasi käytös. Myös kotona lapsi hakee rajoja ja koska vanhemmat ei aseta rajoja muuten, käyttäytyy lapsi entistä haastavammin (=vaikeammin).

Toivottavasti emme ole tuttavapiirissänne oleva perhe, jonka lapsesta puhuit... Tunsin piston sydämessäni. Lapsi on ainoa ja tietenkin hän on meidän silmäterä. Mielestäni hän ei kuitenkaan ole saanut missään vaiheessa kaikkea periksi, ei todellakaan!

Rajoja me mielestäni asetamme hänelle aika tiukastikin, koska se on ainut tapa selvitä hänen kanssaan. Mutta rakkauttakin on kyllä osoitettu hurjasti!



Ap

Äläkä huoli, ette ole tuttavaperheemme, koska heillä on tyttö.

Toivottavasti emme ole tuttavapiirissänne oleva perhe, jonka lapsesta puhuit... Tunsin piston sydämessäni. Lapsi on ainoa ja tietenkin hän on meidän silmäterä. Mielestäni hän ei kuitenkaan ole saanut missään vaiheessa kaikkea periksi, ei todellakaan!

Rajoja me mielestäni asetamme hänelle aika tiukastikin, koska se on ainut tapa selvitä hänen kanssaan. Mutta rakkauttakin on kyllä osoitettu hurjasti!

Ap

he ärsyyntyvät helposti, ovat vaikeasti rauhoiteltavia ja heillä voi olla vaikea sopeutua uusiin ja äkillisiin tilanteisiin. Mikä sitten on vielä "normaalia, tervettä" reagointia ja milloin reagointitapa muuttuu neurologiseksi häiriöksi voi olla veteen piirretty raja ja vaikeasti määriteltävissä. Haastavan temperamentin lapsilla on usein heikompi stressivaste eli he stressaantuvat herkemmin ja vähäisemmistä asioista kuin lapset, joilla se on parempi.



Suosittelen tosiaan Keltikangas-järvisen kirjaa Temperamentti, siitä saa osviittaa myös kuinka ympäristötekijät, kasvatus, vaikuttaa temperamenttiin (hieman) ja miten tukea tällaista lasta kasvussa.

Alkuun hän oli perhepävähoidossa ja siellä käyttäytyi kuten kotonakin... kiukkusi ja raivosi milloin mistäkin. Tilannetta siellä helpotti huomattavasti se, että tällä pph:lla oli itsellä samoin käyttäytyvä lapsi. Ja yhdessä keskustelimme paljon tilanteesta ja sovimme yhteiset "pelisäännöt" kuinka toimitaan erilaisissa tilanteissa.



Tytön ollessa 5v hän siirtyi päiväkotiin... tukilapseksi integroituun pienryhmään. Monesti ollaan tytön omahoitajan kanssa keskusteltu asiasta ja hämmästyttävää kyllä, näitä suuttumisia tulee pk:ssa aniharvoin. Tytöstä kuulemma oikeen näkee, kuinka hän puhkuu, puhisee ja nieleskelee ja saa tilanteen pidettyä hallussa useimmiten. Toki pk:ssakin on sallittua ilmaista kielteisiä tunteita ja pahaamieltä... tästäkin on monesti puhuttu sekä tytön, että hoitajien kanssa, mutta jostain syystä tämä menee näin. Tilanne sitten tietysti monesti purkautuu kotona... tai monesti jo heti kun päästään autoon. Mutta kun nämä kaikki tilanteet tietää, ne voi ennakoida ja osaa itse käyttäytyä järkevästi ja aikuismaisesti ja tilanne saadaan useimmiten ohitettua suht hyvin. Mutta ihan aina ei sitäkään jaksa, vaan tulee mentyä lapseksi lapsen tasolle ja siitähän se soppa sitten syntyy...



Mutta jaksamista ap:lle ja muillekin saman asian kanssa eläville

4-v . poika raivoaa aika lailla ja saa hirveitä huutokohtauksia ja heittelee tavaroita pitkin poikin jos jostain kieltää... ja jos ei saa tahtoaan läpi. käy päivähoidossa mutta siellä ei ole minkäänlaista ongelmaa vaan ainoastaan kotona kun olemme kaikki paikalla. osaa kyllä pukea ja riisua loistavasti itse. ja aika useesti kohdistaa kiukkunsa siihen mikä sattuu osumaan tielle! ja valitettavasti on välillä pikkuveli sen kiukun kohteena:( en tiedä käykö poika ylikierroksilla vai mitä mutta aika mahdotonta saada poikaa kuriin. sylissä ei halua olla ja on kova väittelemään vastaan ja myös kovistelemaan!