Lue keskustelun säännöt.
Oletko löytänyt oikean sielunkumppanisi?
En nyt tarkoita todella hyvää puolisoa vaan nimenomaan sitä sielunkumppania. Kaikki sen varmasti hieman omalla tavalla määrittää, mutta sellaisen the one and only -rakkauden.
Ja jos olet, oletteko kenties yhdessä vai mitä tapahtui?
Kommentit (113)
En. Tuskin mulle on sellaista olemassakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. Tuskin mulle on sellaista olemassakaan.
Vaikea uskoa ettei olisi :)
-Ap
Olen rakastunut/ihastunut päättömästi kolmesti. Ensimmäisen kerran kun olin teini. Hän oli ensirakkauteni. Toisen kerran kun olin nuori aikuinen. Tuo toinen suhde oli sellainen räiskyvä. Se satutti paljon, mutta silti olimme päälle kymmenen vuotta yhdessä. Kolmannen kerran, kun tapasin ihmisen, joka sai mut myös tuntemaan tuon ihmeellisen tunteen. Hänen kanssa ihastuttiin toisiimme kovin, mutta molemmat meistä seurustelivat vielä silloin. Hänen ansioista kuitenkin itse erosin omasta, huonosta suhteesta. Olenkin hänelle siitä kiitollinen.
Yhteenvetona siis, uskon että meille on useita "oikeita". Eri elämäntilanteissa.
Löysin sielunkumppanin mutta suhde ei kestänyt, oli liikaa kuormittavia asioita ja olosuhteita. Oltiin muutama vuosi yhdessä. Erosta on kohta 10 vuotta, mutta vieläkin ajoittain kaipaan häntä.
Olen. Erottu ollaan, mutten yli ole päässyt hänestä vieläkään. En usko koskaan edes pääseväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tunnen sielunkumppanuutta taloni kanssa. En voisi asua missään muualla, täällä minun on hyvä olla.
En. En usko tuollaiseen hölynpölyyn. Siis haloo! Ihmiset on vain ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Välillä harmittaa kun ystävät puhuvat tuosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. Tuskin mulle on sellaista olemassakaan.
Vaikea uskoa ettei olisi :)
-Ap
Jos tuntisit minut, olisit toista mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin viisikymppinen kun kohtasin elämäni rakkauden. Ennen sitä en uskonut sellaiseen. Jos tämä rakkaus kuolee ja suhde loppuu, en usko enää mihinkään.
Hetkellisesti. Oli yhtä kamala ihminen kuin minäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En. En usko tuollaiseen hölynpölyyn. Siis haloo! Ihmiset on vain ihmisiä.
Säälittävä tapaus 💔
Vierailija kirjoitti:
Hetkellisesti. Oli yhtä kamala ihminen kuin minäkin.
Sielunkumppanit 🥰
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mieheni on sielunkumppanini. Yhdessä ollaan oltu jo yli 20 vuotta. Olemme toistemme parhaat ystävät. Täysin samalla aaltopituudella. Pidämme samoista asioista. Olemme samoja arvomaailtamme. Viihdymme toistemme seurassa. Mieheni jopa sanoo että rakastaa minua vaimona enemmän kuin yhteisiä lapsiamme. Minulle lapset on ykköset
Aviomieheni on kirjaimellisesti sielunkumppanini, paras ystäväni, luotettuni viimeiset 33 vuotta.
Parempaa sielunkumppania en olisi voinut saada. Olen kiitollinen joka päivä
Vierailija kirjoitti:
Minun mieheni on sielunkumppanini. Yhdessä ollaan oltu jo yli 20 vuotta. Olemme toistemme parhaat ystävät. Täysin samalla aaltopituudella. Pidämme samoista asioista. Olemme samoja arvomaailtamme. Viihdymme toistemme seurassa. Mieheni jopa sanoo että rakastaa minua vaimona enemmän kuin yhteisiä lapsiamme. Minulle lapset on ykköset
😬😬 Auts lapsille
Useammankin, mutta ei olla yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En. En usko tuollaiseen hölynpölyyn. Siis haloo! Ihmiset on vain ihmisiä.
Säälittävä tapaus 💔
Ei mun takia tarvitse sydäntään murtaa. 😁
En usko tuollaiseen romanttiseen hölynpölyyn. Ihmiset on sokeita kun ne uskoo kaikkea tuollaista ja etsii ja etsii eikä ikinä löydä ja sitten ne jää yksin murtuneina. Ei ole olemassa mitään yhtä ainutta oikea eikä sielunkumppaneita.
Nuorempana niitä nyt löytyi, silloin kun sitä jotenkin itse mukautuu olemaan sellainen kuin toinen haluaa ja se toinenkin hyvässä lykyssä tekee niin. Edelleen nelikymppisenä osaan tavallaan ottaa sen viitan harteilleni. Tykkään siitä kun ihmiset tykkää minusta ja tulee helposti tavallaan luettua heitä ja tutkittua sitä millaisena he minusta pitäisivät ja mentyä siihen rooliin vähän sisään. Enkä nyt tarkoita mitään mielistelyä, kyse on enemmän puolihuolimattomasta peilaamisesta. Sen oppii alkoholistiperheessä.
Itse en vaan oikein sillä tavalla kunnolla enää välitä kenestäkään. Tai tykkään kyllä monistakin ihmisistä, mutta ei kenestäkään mene enää sillä tavalla sekaisin kuin nuorena, että kuvittelisi että siinä on jotain magiikkaa s. Ymmärtää vähän paremmin että se fiilis mikä jostakin toisesta ihmisestä ehkä hetkeksi tulee, tulee enemmän omasta itsestä ja jostain haavekuvasta kuin siitä millainen hän ihan pohjimmiltaan on.
Joo. Mulle se on metsä.