Oletko löytänyt oikean sielunkumppanisi?
En nyt tarkoita todella hyvää puolisoa vaan nimenomaan sitä sielunkumppania. Kaikki sen varmasti hieman omalla tavalla määrittää, mutta sellaisen the one and only -rakkauden.
Ja jos olet, oletteko kenties yhdessä vai mitä tapahtui?
Kommentit (113)
Olen löytänyt. Olemme olleet yhdessä yli 30 vuotta. Hän on jotain sellaista, mitä kukaan muu ei voi koskaan olla.
En ole löytänyt, koska sellaista ei ole. Kerran rakastuin niin, että kuvittelin miestä sielunkumppaniksi, kunnes tajusin, että se oli itse omassa päässä luomani illuusio miehestä eli ne kuuluisat vaaleanpunaiset silmälasit. Nyt en koskisi mieheen pitkällä tikullakaan. Olen parisuhteessa, mutten todellakaan minkään sielunkumppanin kanssa, enkä sellaista kaipaa.
En usko sellaiseen sielunkumppanuuteen, josta itse kirjoitan pörröisiä ja vaaleanpunaisia tarinoita.
Nykyinen suhde on niin pitkälle hyvä ja sopiva, että kaipa siinä on välähdys ihan reaalimaailman sielunkumppanuutta, olemme tarpeeksi samanlaisia ja sopivasti erilaisia että tässä suhteessa on hyvä olla - hyvinä ja huonoina päivinä.
Nuorempana luulin erästä sielunkumppaniksi, mutta hän löysi toisen joka selvästi oli hänelle sopivampi kuin minä.
Rakastuneena helposti luulee että toinen on sielunkumppani, koska on keskinäinen sanaton yhteys ja intohimoa.
Sellaisia ihmisiä ei tule kovin usein vastaan, minulle ei kertaakaan enää tuon tapauksen jälkeen.
En ole kyllä etsinytkään varta vasten. Olen tyytyväinen yksinkin.
Uskon tavanneeni 9 v. sitten. En kuitenkaan saanut varmuutta asialle, koska aamun koittaessa pakenin. Se kadutti jälkeen päin, mutten löytänyt häntä enää. Mielessä edelleen usein.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mulle se on metsä.
Tulin sanomaan samaa.
Metsä luonto, eläimet, meri. Näistä saan sellaista syvää mielenrauhaa jota mistään muualta ei saa. Ei ainakaan ihmsistä.
Nainen 36
Ilmeisesti olen kun yhdessä oltu jo 45 v.
Olen varmaan, riideltiin niin maan p******esti ja erottiinkin jo. Ei se yksin riitele. Sillä on joku tuhat vinyyliä jazzia ja bluesia, mutta mulle ei soita kuin sitä saatanan yhtä surffibändiä, kun en tykkää siitä. Jos katellaan elokuvaa tms. teeveestä, laittaa äänet niun hiljaselle, etten kuule, kun mulla on kuulovamma. Antaa lahjoja, mitkä ottaa pois, jos tykkäisin.
Löysin hänet 36-vuotiaana. Nyt ollaan naimisissa (kummankin toinen avioliitto). Joka ikinen päivä ihmettelen miten tässä kävi näin. Vieläkin vaikea uskoa.
En. Mut ei haittaa, hyvä puoliso riittää, ja ystävien kanssa sitten ne sielujutut :)
useammankin ja kaikille oma aikansa
Niin luulin, mutta koska tämä taitaakin olla sittenkin yksipuoleista joten ei taida olla sielunkumppanuutta. Ei tässä taida voida luottaa omiin tunteisiin ollenkaan, pelkään että minä olen hänen, aina.
Mua naurattaa ihmiset, jotka uskoo hölynpölyyn. Sitten aloin miettimään, että käytetäänkö näitä tämmöisiä sanoja vain kuvailemaan sitä kokemusta? Ettei kyse olisikaan kirjaimellisesta "sielunkumppanista/kaksoisliekistä" sun muusta, koska olisihan se nyt älyvapaata.
"Sielunkumppani" on amerikkalaisille teinitytöille tarkoitettua hömpötystä. Olette katsoneet liikaa 90 day fiancé - sarjaa ja omaksuneet tämän termin sieltä.
Vierailija kirjoitti:
"Sielunkumppani" on amerikkalaisille teinitytöille tarkoitettua hömpötystä. Olette katsoneet liikaa 90 day fiancé - sarjaa ja omaksuneet tämän termin sieltä.
Näin minäkin luulin ennen kuin löysin sen oikean.
Minulla on sielunkumppani, joka on paras ystäväni. Mutta olemme samaa sukupuolta, heteroita ja vain ystäviä. Kohtaamisemme oli taianomainen. Kolahti ja lujaa. Olemme olleet nyt 50 vuotta ystäviä. Ymmärrämme toisiamme puolesta sanasta tai sanoittakin. Olen hänestä ja ystävyydestämme todella kiitollinen.
Aviopuolisoni on myös ystäväni. Olemme olleet pitkään yhdessä ja tulemme olemaan. Mutta en koe, että hän olisi sielunkumppani. Hän on rakastettuni.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Mulle se on metsä.
Jari Isometsä.
Olen, tai oikeastaan hän löysi minut. Siitä on kohta 33 vuotta ja edelleen yhdessä.