Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Uusi ystävä ei enää vastaa viesteihin - olenkohan itse tehnyt jotain väärin? Tai mitä voisin tehdä?
02.11.2023 |
Tutustuin suureksi ilokseni kesällä uuteen ystävään kun muutimme perheen kanssa uudelle alueelle ja kyseinen nainen tuli tutuksi koiralenkeillä.
Teen itse töitä kotona, hän samoin, joten olemme kesästä lähtien nähneet lähes joka päivä koiralenkeillä tai matkalla kauppaan, harrastuksiin, lenkkeilemään ja tulleet sitä kautta ystäviksi.
Yhtäkkiä en enää olekaan nähnyt häntä tai jos näen, niin hän ei ehdi jutella eikä enää vastaa viesteihin. Tulee ihan olo, että olenkohan tehnyt jotain omituista että hän haluaa ottaa etäisyyttä.
Ja ei sitä tietysti täällä voi kukaan tietää, mutta olenkohan ehkä ollut liian tuttavallinen tai tunkeileva? Vai onko kyse vain siitä, että hänellä on kaikenlaista elämässä? Mikä tässä nyt olisi fiksu tapa edetä? Miten itse toivoisitte toisen henkilön tuollaisessa tilanteessa toimivan?
(On jotenkin yllättävän epävarma olo kun yrittää luoda uusia ystävyyssuhteita näin aikuisena. Yleensä uudet tuttavuudet tulevat nykyään töiden kautta, joten muulla tavalla uusiin ihmisiin tutustuminen on yllättävän erikoista. Ja tässä olen iloinnut juuri siitä, että olen tutustunut ihmiseen ihan eri alalta kuin itse.)
Kommentit (111)
Pöh! Ottakoot itse yhteyttä jos haluaa olla edelleen ystäväsi. Miksi sinä mokomalla päätäsi vaivaat? Jos loukkaantui niin sitten loukkaantui. Aito ystävä selvittää asiat eikä jätä toista pimentoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pöh! Ottakoot itse yhteyttä jos haluaa olla edelleen ystäväsi. Miksi sinä mokomalla päätäsi vaivaat? Jos loukkaantui niin sitten loukkaantui. Aito ystävä selvittää asiat eikä jätä toista pimentoon.
Juuri tämä. Nyt ap kannattelee tilanteesta lähes sataa prosenttia ja anelee "ystävältä" almuja, osaamatta asettaa rimaa sille korkeudelle, että ystävä tekee 50 ja ap 50 tai sitten se on kiitti ja moi.
Itselläni on ollut todella paljon opettelemista tämän suhteen, mutta alan jo oppia. Näin ei tule sitoneeksi itseään haitallisiin ihmissuhteisiin ja jos toiselle on antanut mahdollisuuden tai muutaman tehdä oma osuutensa eikä sitä tapahdu, on parasta vaan jatkaa matkaa ilman tuota ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Jotkut avautuu henkilökohtaisistakin asioista helposti, eikä se merkitse vielä ystävystymistä. Ehkä tulkitsit tilannetta väärin ja naapurin avautumisen merkityksellisemmäksi kuin se oli. Hän huomasi väärän tulkintasi ja ottaa siksi etäisyyttä viestittääkseen, että ette kuitenkaan ole ystäviä.
Tuo on hyvin mahdollista. Kuten aiemmin sanoin, tulemme hyvin eri aloilta ja eri taustoista. Itse olen tottunut siihen, että yksityisiä asioita jaetaan vain hyvin luottamuksellisesti. Siksikin hänen käytöksensä hämmästytti, mutta ajattelin, että onpa hienoa että joku puhuu noin avoimesti. Mutta kenties hänelle se oli vain tavallista keskustelua.
ap
On myös mahdollista, että huomaamattasi sanoit jotain sellaista, mistä hän ei pitänyt. Annoit neuvoja, joita hän ei halunnut kuulla, kommentoit jotain hänen mielestään negatiiviseen sävyyn tai vain yksinkertaisesti osuit arkaan paikkaan/aiheeseen. Ja hän loukkaantui pahasti.
Tapaamasi henkilö oli niin kutsuttu ystävähkö. Unohda!
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä ulkoilutin koiraani ja samaan aikaan joku nainen ulkoilutti omaansa. Tervehdin ystävällisesti, joskus kyselin kohteliaasti koirasta ja puhuin säästä. Yllättäen tämä täysin random tapaus alkoi puhumaan ystävyydestämme ja siitä, miten ihanaa oli, että hän oli saanut minusta sydänystävän. Olin ihmeissäni, tiesin tuon ihmisen nimen (olimme esittäytyneet) ja hän tiesi osoitteeni (eipä tuo omakotialueella ole vaikea arvata), mutta en kokenut meidän olevan ystäviä, ainoastaan satunnaisesti samaan aikaan koiraa ulkoiluttavia peruskohteliaita ihmisiä. Huomasin, miten tuo nainen usein seisoi kotimme edessä jalkakäytävällä selkeästi odottamassa minua ulos.
Ymmärsin siirtyä koiran kanssa muille reiteille.
Kuulostaa kovin tutulta. Melkein naapurissa asuu rouva, jota kutsuisin tuttavaksi, en ystäväksi. Hän oli udellut tytöltäni puhelinnumeronikin. Nyt hän joko soittaa, laittaa viestiä tai jopa soittaa ovikelloa, kun haluaa koiransa kanssa lähteä minun ja koirani kanssa lenkille. Lähes päivittäin. Hän on työkyvyttömyyseläkkeellä ja ilmeisesti kaipaa kontakteja ja puhetulvan vastaanottajaa. Puheenaiheet ovat yleensä ihmisistä, joista suurinta osaa en tunne, juoruilua tai valittamista. Mies on aika mörökölli, jolle taitaa olla tylsää puhua. Koirani, rauhallinen, ei erityisemmin pidä hänen pienestä, touhukkaasta ja helposti haukkumassa olevasta koirastaan. Ja minä lenkkeilisin mieluiten yksin koiran kanssa, kaipaan hiljaista hetkeä, koska töissä olen jatkuvassa vuorovaikutuksessa ihmisten kanssa ja minua revitään jatkuvasti moneen suuntaan. Kotona taas on lapsiperhearki, joten introverttina olen kovilla. On raskasta keksiä jatkuvasti keinoja että saan olla häneltä rauhassa, nykyään useimmiten lähden viemään jompaa kumpaa lapsista harrastukseen, vaikka normaalisti kulkevat pyörällä, ihan vain siksi, että harrastuksen ajan ulkoilutan koiraa siellä harrastuspaikan ympäristössä. Ja välttelen kuin ruttoa muita vanhempia, ettei vaan tarvitse heidän kanssaan lenkkeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä ulkoilutin koiraani ja samaan aikaan joku nainen ulkoilutti omaansa. Tervehdin ystävällisesti, joskus kyselin kohteliaasti koirasta ja puhuin säästä. Yllättäen tämä täysin random tapaus alkoi puhumaan ystävyydestämme ja siitä, miten ihanaa oli, että hän oli saanut minusta sydänystävän. Olin ihmeissäni, tiesin tuon ihmisen nimen (olimme esittäytyneet) ja hän tiesi osoitteeni (eipä tuo omakotialueella ole vaikea arvata), mutta en kokenut meidän olevan ystäviä, ainoastaan satunnaisesti samaan aikaan koiraa ulkoiluttavia peruskohteliaita ihmisiä. Huomasin, miten tuo nainen usein seisoi kotimme edessä jalkakäytävällä selkeästi odottamassa minua ulos.
Ymmärsin siirtyä koiran kanssa muille reiteille.
Kuulostaa kovin tutulta. Melkein naapurissa asuu rouva, jota kutsuisin tuttavaksi, en ystäväksi. Hän oli udellut tytöltäni puhelinnumeronikin. Nyt hän j
Sinun ei tarvitse jatkuvasti keksiä mitään välttelykeinoja, kun ihan suoraan sanot, että sinulla on nyt sellainen tilanne (siis pidemmän aikajänteen, ei juuri sinä päivänä), ettet voi ulkoilla hänen kanssaan ja jos hän ihmettelee, että kun sinun pitää kuitenkin ulkoiluttaa oma koirasi niin sanot, että olet tällä hetkellä niin rasittunut kaikista ihmiskontakteista työssä ja hälinästä kotona, että sinun tarvitsee olla silloin yksin. Jos hän ei tästä tokene, on todellinen häirikkö ja silloin katkaistaan välit ihan kokonaan ja kylmästi.
Vierailija kirjoitti:
Mulla vähän erilainen tilanne, mutta myös kokemusta siitä kun ei enää vastata. Yhden tutun kanssa nähtiin satunnaisesti illanvietoissa ja tultiin ihan hyvin juttuun, hän sitten vähän harmitteli että en ole ollut yhteydessä ja sanoi että lähtisi mielellään esim. lenkille. Laitoin sitten jossain kohtaa viestiä ja nähtiin pari kertaa, aina hän sanoi että pidetäänhän nyt yhteyttä ja innokkaasti ehdotteli seuraavaa tapaamista. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut ensin minuun päin yhteydessä ja kerran sitten viestittelin että ehtisikö tällä viikolla tavata kun oli ollut puhetta (hän oli siis itse tätä ehdottanut edellisessä tapaamisessa), mutta vastausta ei tuohon enää koskaan kuulunut. Ehkä hän huomasi ettei sitten nauttinutkaan seurasta, mutta ihmetyttää miksi siinä tapauksessa oikein innolla ehdotteli näkemisiä ja olisihan tuohon viestiin voinut vastata vaikka tyyliin että kiirettä pitää, katsellaanpa joskus myöhemmin eiköhän siitä olisi
Kuulostat Asbergerilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikset voi soittaa ja tunnustaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Viime kesänä ulkoilutin koiraani ja samaan aikaan joku nainen ulkoilutti omaansa. Tervehdin ystävällisesti, joskus kyselin kohteliaasti koirasta ja puhuin säästä. Yllättäen tämä täysin random tapaus alkoi puhumaan ystävyydestämme ja siitä, miten ihanaa oli, että hän oli saanut minusta sydänystävän. Olin ihmeissäni, tiesin tuon ihmisen nimen (olimme esittäytyneet) ja hän tiesi osoitteeni (eipä tuo omakotialueella ole vaikea arvata), mutta en kokenut meidän olevan ystäviä, ainoastaan satunnaisesti samaan aikaan koiraa ulkoiluttavia peruskohteliaita ihmisiä. Huomasin, miten tuo nainen usein seisoi kotimme edessä jalkakäytävällä selkeästi odottamassa minua ulos.
Ymmärsin siirtyä koiran kanssa muille reiteille.
Kuulostaa kovin tutulta. Melkein naapurissa asuu rouva, jota kutsuisin tuttavaksi, en ystäväksi. Hän oli udellut tytöltäni puhelinnumeronikin. Nyt hän j
Oletko soittanut poliisille?
Alue: Aihe vapaa
Viime kesänä ulkoilutin koiraani ja samaan aikaan joku nainen ulkoilutti omaansa. Tervehdin ystävällisesti, joskus kyselin kohteliaasti koirasta ja puhuin säästä. Yllättäen tämä täysin random tapaus alkoi puhumaan ystävyydestämme ja siitä, miten ihanaa oli, että hän oli saanut minusta sydänystävän. Olin ihmeissäni, tiesin tuon ihmisen nimen (olimme esittäytyneet) ja hän tiesi osoitteeni (eipä tuo omakotialueella ole vaikea arvata), mutta en kokenut meidän olevan ystäviä, ainoastaan satunnaisesti samaan aikaan koiraa ulkoiluttavia peruskohteliaita ihmisiä. Huomasin, miten tuo nainen usein seisoi kotimme edessä jalkakäytävällä selkeästi odottamassa minua ulos.
Ymmärsin siirtyä koiran kanssa muille reiteille.