Uusi ystävä ei enää vastaa viesteihin - olenkohan itse tehnyt jotain väärin? Tai mitä voisin tehdä?

Esim. Narsistit toimivat juuri noin. Ap, anna mennä, et sinä tarvitse elämääsi tuollaista. Nyt kannat huolta ja pahaa mieltä ja syyllisyyttä, ihan aiheetta.

Olipa itsellä tuore ystävä. Hän alkoi viettää aikaa kanssani ERITTÄIN tiiviisti erittäin nopeasti. Hän veti keskustelut heti syvälle ja esitti olevansa luotettava ja ymmärtäväinen. 

Eräs päivä hän siirtyi samalla vauhdilla seuraavan elämään ja minä jäin ihmettelemään. Olin kuvitellut meillä olleen hyvä ja aito ystävyys. Ei ollut. Pelkkä ympäriinsä hääräävä hyväksikäyttäjä (mitä muut eivät hänestä uskoisi), joka esiintyy hyviksenä.

Ap, sun (entisessä) ystävässä on jotain mätää. Putsaa se pois kengänpohjastasi ja jatkossa paina jarruja. Tuo itsensä epäileminen on ihan perusoire narsistin uhrille. Teitkö hänelle palveluksia? Kyyti/ruoka/rahaa/ lapsen tai lemmikin hoito? Saiko hän jotenkin tuntea olevansa yläpuolellasi jollain tavalla? 

Lisään vielä, että jos tällä uudella ystävälläsi on tällainen keskimäääräinen narsistin/kusipään/hyväksikäyttäjän toimintamalli, hän ottaa sinuun nyt todella rajusti välimatkaa. MUTTA noin 2-4 kuukauden kuluttua hän ilmestyy takaisin ja olettaa sinun jatkavan hänen ystävänään uusilla säännöillä (eli hän saa säädellä sitä, koska hän haluaa sinut elämäänsä ja koska ei ja sinä olet hyväksynyt sen, jos otat hänet takaisin). 

Tällä välin hän on taas tiiviisti jonkun toisen kanssa, saamassa itselleen uskollista palvelijaa. Hän koki, että te olitte nyt saavuttaneet niin tiiviit välit, että hän pystyi luottamaan ystävyyteesi. Ja toden totta, sen sijaan, että olisit alkanut etsiä vikaa hänestä ja hänen mulkusta toiminnastaan, katsot vaan peiliin, etkä saa katsettasi irti. Juuri tällaisia ihmisiä hän keräilee ympärilleen, kiertoradalleen, hän itse on aurinkona keskellä eikä osallistu tasapuolisesti muiden asioihin, ellei häntä itseään satu kiinnostamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Esim. Narsistit toimivat juuri noin. Ap, anna mennä, et sinä tarvitse elämääsi tuollaista. Nyt kannat huolta ja pahaa mieltä ja syyllisyyttä, ihan aiheetta.

Olipa itsellä tuore ystävä. Hän alkoi viettää aikaa kanssani ERITTÄIN tiiviisti erittäin nopeasti. Hän veti keskustelut heti syvälle ja esitti olevansa luotettava ja ymmärtäväinen. 

Eräs päivä hän siirtyi samalla vauhdilla seuraavan elämään ja minä jäin ihmettelemään. Olin kuvitellut meillä olleen hyvä ja aito ystävyys. Ei ollut. Pelkkä ympäriinsä hääräävä hyväksikäyttäjä (mitä muut eivät hänestä uskoisi), joka esiintyy hyviksenä.

 

Ap, sun (entisessä) ystävässä on jotain mätää. Putsaa se pois kengänpohjastasi ja jatkossa paina jarruja. Tuo itsensä epäileminen on ihan perusoire narsistin uhrille. Teitkö hänelle palveluksia? Kyyti/ruoka/rahaa/ lapsen tai lemmikin hoito? Saiko hän jotenkin tuntea olevansa yläpuolellas

Oletpa katkera. Miten sinua "käytettiin hyväksi"? Taidat olla vain loukkaantunut, kun seuraasi ei enää kaivattu.

Elämä on jatkuva sarja kohtaamisia ja eroja. Suurin osa tapaamistamme ihmisistä on vain käväisemässä elämässämme. Ihmisiin ei pidä koskaan takertua. If they wanna go, let'em go.

En ole mitenkään katkera, mutta en myöskään suostu jatkamaan sitä ystävyyttä. Näen nyt sivusta, miten hän hyväksikäyttää muita. Jokaista sillä tavalla, minkä siltä ihmiseltä pystyy saamaan - minulta ei enää mitään. 

En tajunnut, että aikuisenakin pitää pitää mielessä yläasteen lainalaisuudet. Ne koulukiusaajat ja kusipääpissikset ovat nyt jossain aikuisina eikä niitä tunnista yhtä helposti enää, kun tiet erkani silloin parikymmentä vuotta sitten. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Kesällä tapasitte ja nyt puhut hänestä menetettynä ystävänä... aika nopeata, ehkä? Olisitko sittenkin hieman liian takertuva? Kannattaa ainakin miettiä onko niissä aloitteissa tasapuolisuutta, vastavuoroisuutta tms. niin että olette molemmat olleet suunnilleen samaan tahtiin toisiinne yhteydessä tai saman verran ehdottaneet yhteistä lenkkiä jne. 

No sanoisin että kyllä, meni jo ystävyydeksi koska toinen henkilö avautui minulle laajasti ja pitkään henkilökohtaisista asioistaan. Ehkä nyt katuu sitä, että avautui niin paljon.

Eli ystävä minun mielessäni on joku, jonka kanssa jutellaan syvemmin kuin vain "kaunis ilma tänään". Ja tuollainen syvempi keskustelu tuli hänen aloitteestaan, jota kunnioitin ja olin otettu siitä, että hän kunnioitti minua kertomalla henkilökohtaisista asioistaan.

Tietyllä tavalla koko tuttavuus tuli itselleni melko yllätyksenä,

Luultavasti katuu juuri sitä, että avautui niin paljon ja pn alkanut hävettää.

Itse kerran itkin yhden kaverin nähden, en ikinä päässyt siitä yli ja lopetin hiljalleen suhteen.

Itse kerran itkin yhden kaverin nähden, en ikinä päässyt siitä yli ja lopetin hiljalleen suhteen.

Lopetit suhteen, mutta toivottavasti aloitit terapian. 

Ap, tuossa nyt ihan oiva esimerkki, että turhaan etsit vastausta itsestäsi. Ystäväsi on tavalla tai toisella ongelmainen henkilö. Pääset vähimmällä, kun otat etäisyyden nyt heti ja pidät sen. Sinä olet jo yrittänyt lähestyä ja selvittää asiat, hän ei ole tullut omaa osuuttaan puoliväliin vastaan -> ei ole kiinnostunut tai ei ole arvoisesi ihminen. 

Kun törmäilet tuohon tuttavaasi niin sanot vaan nopee moi ja jatkat minne oot menossa. Yhtään ajatusta ei kannata enää uhrata muijaan.

Vierailija kirjoitti:

Esim. Narsistit toimivat juuri noin. Ap, anna mennä, et sinä tarvitse elämääsi tuollaista. Nyt kannat huolta ja pahaa mieltä ja syyllisyyttä, ihan aiheetta.

Olipa itsellä tuore ystävä. Hän alkoi viettää aikaa kanssani ERITTÄIN tiiviisti erittäin nopeasti. Hän veti keskustelut heti syvälle ja esitti olevansa luotettava ja ymmärtäväinen. 

Eräs päivä hän siirtyi samalla vauhdilla seuraavan elämään ja minä jäin ihmettelemään. Olin kuvitellut meillä olleen hyvä ja aito ystävyys. Ei ollut. Pelkkä ympäriinsä hääräävä hyväksikäyttäjä (mitä muut eivät hänestä uskoisi), joka esiintyy hyviksenä.

 

Ap, sun (entisessä) ystävässä on jotain mätää. Putsaa se pois kengänpohjastasi ja jatkossa paina jarruja. Tuo itsensä epäileminen on ihan perusoire narsistin uhrille. Teitkö hänelle palveluksia? Kyyti/ruoka/rahaa/ lapsen tai lemmikin hoito? Saiko hän jotenkin tuntea olevansa yläpuolellas

Minulla on vähän samanlainen kokemus, sillä erotuksella että me ei oltu läheisiä enkä ikinä pitänyt meitä varsinaisina ystävinä. Kavereina kylläkin. Mutta yhtä lailla tämä tuttava oli hyvin innostunut kaveeraamaan ja ehdotti kaikenlaisia menoja jne., kunnes ei enää hyötynyt minusta.

Minun kohdallani siis oli kyseessä siitä, että hän selkeästi tarvitsi työpanostani halvalla, ja lopetti sitten kaiken yhteydenpidon kuin seinään kun oli saanut haluamansa työt valmiiksi. Vaikka en koskaan kuvitellutkaan meitä miksikään ystäviksi, oli silti jonkin sortin järkytys, miten avoimen röyhkeästi jotkut ihmiset toimivat. Ja kyseessä on hyvin varakas ihminen, ei sellainen, jonka täytyisi keplotella ja esittää rooleja selviytyäkseen elämässä.

Mikä ihme siinä on, että tällaiset ns. jonkinlaisen ystävyyden laimenemiset pitää ottaa niin raskaasti? Aikuisten ihmisten elämä on yhtä multitaskausta, ja aina ei vaan jaksa olla sosiaalinen ja ystävällinen, eikä aina jaksa ruveta tekemään selvitystä, miksi ei jaksa pitää yhteyttä. Pitää antaa toiselle rauha elää omaa eläämäänsä. 

Vierailija kirjoitti:

Mikä ihme siinä on, että tällaiset ns. jonkinlaisen ystävyyden laimenemiset pitää ottaa niin raskaasti? Aikuisten ihmisten elämä on yhtä multitaskausta, ja aina ei vaan jaksa olla sosiaalinen ja ystävällinen, eikä aina jaksa ruveta tekemään selvitystä, miksi ei jaksa pitää yhteyttä. Pitää antaa toiselle rauha elää omaa eläämäänsä. 

Eiköhän useimmat ole hämmentyneitä enemmän kuin ota sitä raskaasti? Normaalisti ystävyys laimenee asteittain. Jos se loppuu kuin seinään, ei liene mitenkään outoa ihmetellä mitä tapahtui tai pohtia että loukkasiko toista kenties tietämättään tms?

Varmaankin olet tehnyt jotakin tai hän tajunnut että olet liian erilainen ystävyyteen sittenkin ja katuu että on jutellut liikaa. Itselläni on juurikin sellainen tilanne nyt ja siltä tuo vaikuttaa, jos joku on sellainen jonka kanssa voin ja haluan olla ystävä kyllä juttelen vaikka olis kuinka kiire tai omaa ongelmaa runsaasti, vähintäänkin sanomalla että mulla on oikeasti tosi kiire tai tosi raskasta nyt ja siksi en jaksa/voi jutella tai nähdä mutta pidän sinusta tosi paljon ja ei johdu sinusta ja toiste taas kun tilanne parempi, ja silti viestittelisin tottakai ainakin. 

Tämän minun uuden "kaverin" kanssa kävi niin että kävi ja käy paljon samoissa paikoissa, jonka takia meistä tuli hyviä tuttuja kun samanikäisiäkin yms pientä samaa. Sitten hän tekikin jotain pahaa minulle suoraan, en halua tarkasti kertoa ettei tunnisteta mutta tyyliin näpisti minulta ja jätti tulematta kun piti nähdä.

Siinä meni jo yli enkä halua enää kaveerata, kun lisäksi en alunperinkään halunnut, koska ollaan tyyliin rikollinen vs vapaaehtoistyöläinen, näpistelijä vs viranomainenå, alkoholisti vs absolutisti, 100 miestä vs neitsyt tämäntyylisiä hyvin valtavia eroja meillä, mutta se kaveruus ikäänkun vain tapahtui kun oltiin kokoajan samoissa paikoissa, esim sama kuntosali monta kertaa viikossa yms uimahallia ja vastaavia paikkoja.

Hänen aloitteesta lähti ja tuntui että hän aina tuli seuraani juttelemaan, ja ajattelin sillon että ok jos vaan tuttavallisesti jutellaan kerta samoissa paikoissa kuitenkaan ollaan, kunhan ei sen enemmän kaveerata, sitä en koskaan halunnut... mutta hän ehdotteli kovasti syvempää kaveruutta ja se vaan ikäänkuin tapahtui ja hyväksyin senkin yrittäen olla avoin ja peruskohtelias pyyntöihin nähdä ja jutella, mutta viimeaikaisten tapahtumien varjolla en haluais minkäänlaista jatkaa mutta hankala laittaa kokonaan poikki kun samoissa paikoissa käynti jatkuu.... toivoisin että hän itse ymmärtäis olla juttelematta ,siitä etten enää viestitä ja aion vähentää valitettavasti niitä yhteisiä paikkoja, joissa kyllä tahtoisin siis käydä.. 

Minulla on se ongelma, että ihmiset kokevat minun ystävällisyyden ja kohteliaisuuden niin, että olettavat minun olevan heidän uusia sydänystäviä. Ei siinä mitään, mutta sitten tulee pettymyksiä, kun omassa elämässäni on niin paljon kiirettä ja sosiaalista toimintaa, että en ole aktiivinen "uusien ystävien" yhteydenpidon kanssa. Itseasiassa olen omalla vapaa-ajallani aika introvertti ja mieluiten vain perheeni kanssa. Ahdistun jos joku muu pyrkii kanssani liian läheiseksi ystäväksi, koska en kaipaa sellaisia.

Ehkä tuosta voisi olla kyse sinunkin ystäväsi kohdalla.

Olipa ikävää kuulla kokemuksestasi, Ap. Varmaan hämmentävää. Tuli mieleen, että jos haluat tarkistaa, onko hän ehkä loukkaantunut jostain, voit vaikka lähettää tekstiviestin, jossa kysyt, oletko ehkä loukannut häntä jotenkin. Hän voi halutessaan kertoa ja jos hän ei vastaa mitään, niin tilanne on selvä: ohitat hänet jatkossa nopeasti, ystävällisesti moikaten. 

Tuollaiset ihmiset, jotka avautuvat nopeasti, voivat olla arvaamattomia, eli heidän kanssaan on hyvä olla aluksi varovainen, he voivat olla rajattomia tai tosiaan narsistista piirrettä keskimääräistä enemmän, jopa muita hyväkseen käyttäviä vaikka sinänsä ihan mukavan oloisia olisivatkin. Jotkut ovat myös hyvin lyhytjänteisiä yleensäkin, pintapuolisia ystävyyssuhteissaan, lentävät "kukasta kukkaan", jopa unohtavat entiset ystävänsä ja kaverinsa, kun löytävät uuden, hurmaavan ystävän tai ns. uudet piirit.  

Pääasia, että tiedät itse toimineesi oikein. Hänellä voi tosiaan olla jotain meneillään elämässään, kriisiä jollain elämänalueella tai lähipiirissä. Voit itse suunnata energiasi luotettavampiin ystävyyssuhteisiin. Voimia, Ap! 

No oliko se ystävyys molemminpuolista? Tekikö hän aloitteita suuntaasi vai teitkö sinä aloitteet? Oliko hän ensimmäisenä ulkona, lenkillä, kauppamatkalla ja sitten sinä ilmestyit heti perässä sinne? Ehkä hän ei halua ystäviä? Ehkä hän kokee raskaaksi sen että aina täytyy olla juttelemassa, jos vahingossa törmäätte. Miten edes on mahdollista vahingossa törmätä joka päivä naapuriinsa? Minä en ole nähnyt joitain naapureistani ikinä. 

Jatkat omaa elämääsi normaalisti. Et laittele viestejä, etkä erityisesti hakeudu hänen seuraansa. Jos hän sattumalta tulee jossain vastaan, niin tervehdit tietysti normaalisti. Jos hän alkaa oma-aloitteisesti juttelemaan enemmän tai laittaa sinulle viestiä, niin vastaat sitten haluamallasi tavalla. Pahimmassa tapauksessa teistä tulee jatkossa pelkkiä moikkailu-tuttuja, mutta ei se kiusallista pitäisi olla jos ei enempää juttele vaikka törmääkin. 

Vierailija kirjoitti:

Ongelmahan on se, että voin aivan hyvin jättää toisen rauhaan.

Mutta kun hyvin todennäköisesti tapaan kyseisen ihmisen heti kun menen ovesta ulos (yleensä siis joka päivä tai jopa useamman kerran päivässä, nyt pariin viikkoon en), niin mitä teen?

Olen nyt pariin kertaan itsekin sanonut, että on kiire enkä ehdi jutella, ettei vain tulisi epämukavaa tilannetta.

- ap

Jatka tällä linjalla? Näette sattumalta kun näette, tervehdit iloisesti. vaihdatte pari sanaa ja jatkatte matkaa. Ehkä hänellä on elämässä nyt jotakin sellaista, ettei hän juuri halua jutella. Kyllä hän varmaan joskus jää sitten pidemminkin juttelemaan, jos haluaa, mutta aina ei ole sellainen hetki. Kun itsellä esimerkiksi oli parisuhteessa vaikeaa ja iäkkäät vanhemmatkin sairastelivat, niin suorastaan välttelin ihmisiä, etten joutuisi kertomaan kuulumisia ja rupeaisi itkemään.

Auts! :D

Vierailija kirjoitti:

Minulla on se ongelma, että ihmiset kokevat minun ystävällisyyden ja kohteliaisuuden niin, että olettavat minun olevan heidän uusia sydänystäviä. Ei siinä mitään, mutta sitten tulee pettymyksiä, kun omassa elämässäni on niin paljon kiirettä ja sosiaalista toimintaa, että en ole aktiivinen "uusien ystävien" yhteydenpidon kanssa. Itseasiassa olen omalla vapaa-ajallani aika introvertti ja mieluiten vain perheeni kanssa. Ahdistun jos joku muu pyrkii kanssani liian läheiseksi ystäväksi, koska en kaipaa sellaisia.

Ehkä tuosta voisi olla kyse sinunkin ystäväsi kohdalla.

Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Väärinkäsityksiä tulee, ja sitten minulle loukkaannutaan kun en lähdekään uuteen "ystävyyteen" mukaan, vaan olen pikemminkin torjuva ja etäinen. Ja miehethän ne vasta väärin tulkitsevatkin tällaisen ihmisen, joka on pintapuolisissa kohtaamisissa ystävällinen ja iloinen, ja näennäisen avoin.

Keskustelun aloituksessa kerrottu juttu saattaa olla tutun oloinen. Eräs henkilö saattoi tavata saman naisen myöhemmin. Ja eräällä henkilöllä tilanne ehkä on sama joiltain osin kuin keskustelun aloittajalla. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on se ongelma, että ihmiset kokevat minun ystävällisyyden ja kohteliaisuuden niin, että olettavat minun olevan heidän uusia sydänystäviä. Ei siinä mitään, mutta sitten tulee pettymyksiä, kun omassa elämässäni on niin paljon kiirettä ja sosiaalista toimintaa, että en ole aktiivinen "uusien ystävien" yhteydenpidon kanssa. Itseasiassa olen omalla vapaa-ajallani aika introvertti ja mieluiten vain perheeni kanssa. Ahdistun jos joku muu pyrkii kanssani liian läheiseksi ystäväksi, koska en kaipaa sellaisia.

Ehkä tuosta voisi olla kyse sinunkin ystäväsi kohdalla.

Tämä voisi olla minun kirjoittamani. Väärinkäsityksiä tulee, ja sitten minulle loukkaannutaan kun en lähdekään uuteen "ystävyyteen" mukaan, vaan olen pikemminkin torjuva ja etäinen. Ja miehethän ne vasta väärin tulkitsevatkin tällaisen ihmisen, joka on pintapuolisissa kohtaamisissa ystävällinen ja

Eikö tässä ollut niin, että ystävä oli itse aloittanut erittäin tiuhan yhteydenpidon, johon ap oli sitten imaistunut mukaan ja nyt sitten ystävä laittoi liinat kiinni äkillisesti.