Uusi ystävä ei enää vastaa viesteihin - olenkohan itse tehnyt jotain väärin? Tai mitä voisin tehdä?

Vierailija wrote:

Jos olet ottanut yhteyttä ja ei vastaa, niin enempää et voi tehdä. Mulle kävi näin ihmisen kanssa, joka oli aina, että mä olen sun ystävä ja aina voit kysyä jos tarvitset apua ja sua rakastetaan jne. Vähän tulin kuorestani, ja yks kaks sitten tekstareihin (kysyin hänen kuulumisiaan) tuli yksitavuisia vastauksia ja välillä ei ollenkaan.

Tiedän, että hänellä on ollut omia ihmissuhdekriisejä ja kaikkea. Vastaamattomuus tai yksitavuinen vastaus on kuitenkin epäkohteliasta ja epäempaattista. Jätin asian sikseen ja jos haluaa ottaa yhteyttä, niin ottaa sitten. Mutta en kyllä enää myöskään avaudu sen enempää enkä usko ihan jokaista kivaa sanaa.

Samasta kokemusta, pitkäaikainen kaveri alkoi vastaamaan yksisanaisesti tai aina ei ollenkaan. Enpä tiedä mikä häntä hiersi, mutta en jäänyt kyselemäänkään.

60: Onhan se toki ihan mahdollista, että yksittäinen viesti jää joskus huomaamatta tai lukee mutta unohtaa vastata. Omassa tapauksessa kuitenkin muutkin merkit tämän tapauksen jälkeen viittasi siihen ettei halua enää tavata ja jos intoa olisi ollut, niin uskon että varmasti olisi tässä vuoden aikana ollut minuun päin yhteydessä ja samalla huomannut, että unohtui vastata viestiin jossa oltiin sopimassa tapaamisesta.

Kuulostaapa aika ahdistavalta.

Ehkä hän luuli sinulla olevan romanttista kiinnostusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Älä tuputa seuraasi hänelle. Ei voi tietää mitä on itsellään juuri menossa ja minkälaisessa mudassa on luovimassa. Voit laittaa viestin tyyliin:" Mitä kuuluu? Onko kaikki hyvin?" ja sitten jäädä odottelemaan. Vastaa siihen jos vastaa ja jos ei vastaa niin sitten on vastaamatta. Ihmissuhteita ei voi pakottaa. 

Hyi, jos multa joku tuore tai vanhempikaan tuttavuus alkaisi yllättäen tivata onko kaikki hyvin niin juoksisin kyllä ja lujaa - toiseen suuntaan

Tämä. Kuulostaa tosi holhoavalta. Sattumoisin naapuriksesi osunut ihminen ei ole mitenkään velvollinen vastaamaan tuommoiseen uteluun, eikä edes viettämään aikaa kanssasi.

Ehkä hän halusi olla aluksi ystävällinen tulokkaalle, mutta huomannut, että  "törmäilyä" on liiankin kanssa. Ei hänen ollut tarkoitus muuta kuin osoittaa normaaleja käytöstapoja. Sinä tulkitsit sen erityiseksi ystävyydeksi.

Autistina tulee myös mieleen, että minäkin olisin ennen maskannut eli pyrkinyt osoittaumaan normaaliksi (😊) uudelle tuttavuudelle, mutta jatkossa olisin kartellut tyyppiä. (Nykyään en maskaa, joten mitään väärinkäsitystä ei voisi edes tull.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Kesällä tapasitte ja nyt puhut hänestä menetettynä ystävänä... aika nopeata, ehkä? Olisitko sittenkin hieman liian takertuva? Kannattaa ainakin miettiä onko niissä aloitteissa tasapuolisuutta, vastavuoroisuutta tms. niin että olette molemmat olleet suunnilleen samaan tahtiin toisiinne yhteydessä tai saman verran ehdottaneet yhteistä lenkkiä jne. 

No sanoisin että kyllä, meni jo ystävyydeksi koska toinen henkilö avautui minulle laajasti ja pitkään henkilökohtaisista asioistaan. Ehkä nyt katuu sitä, että avautui niin paljon.

Eli ystävä minun mielessäni on joku, jonka kanssa jutellaan syvemmin kuin vain "kaunis ilma tänään". Ja tuollainen syvempi keskustelu tuli hänen aloitteestaan, jota kunnioitin ja olin otettu siitä, että hän kunnioitti minua kertomalla henkilökohtaisista asioistaan.

Tietyllä tavalla koko tuttavuus tuli itselleni melko yllätyksenä,

Autismin kirjolle tyypillistä on oversharing: too much too soon. Sitä sitten jälkeen päin prosessoidaan omassa päässä klo 4 a.m.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Ei se suinkaan ole minkään valtakunnan suuttumista ettei välttämättä ole avosylin toivottamassa tervetulleeksi takaisin elämäänsä. En vain tunne tarvetta olla itsestäänselvyys jota voi kohdella miten huvittaa enkä tee niin raukkamaisen otuksen läsnäololla yhtään mitään joka ei suoraan kykene sanomaan etten ole seuraansa tervetullut mutta käytöksensä kertoo sen. En tunne pienintäkään paloa roikkua ihmisissä väkisin enkä ylläpitää yksipuolisia ihmissuhteita. Kukin taplaa tyylillään. 

Ei näköjään niin. Tässäkään kommentissa ei ole havaittavissa suuttumuksen hiventäkään :D Kuulostaa jopa vähän kahelilta tekstiltä aikuisen näppäimistöltä..

Itse en jaksa tällaisella vaivata mieltäni, en pidä kirjaa siitä kuka on yhteydessä ja milläkin taajuudella enkä varsinkaan kanna kaunaa siitä, että joku on "raukkamainen otus".

Ehkä puhutte nyt eri asioista? On normaalia etääntyä välillä ihmisistä kun elämä tai muut ihmiset vievät ajan ja energian ja sitten myöhemmin lähtentyä.

Mutta tuollainen AP:n tyylinen missä yhtäkkiä lopetetaan vastaaminen kokonaan ja kohdatessakin ollaan tylyjä on mielestäni ihan toista ja toivoisin itsekin jotain selitystä tai pahoittelua jos tuollaisen jälkeen haluaa vielä jatkaa tuttavuutta. En halua lähipiiriin draamailevia tuuliviirejä.

Saattaa kärsiä voimakkaasta ahdistuksesta eikä oikein tiedä mitä sanoa tai uskalla, jos haluaa etäisyyttä.

Aloitko piinaamaan, satuit "sattumalta" aina rappukäytävään samaan aikaan (oikeasti kuuntelit tai katsoit ovisilmästä), tulit ovelle koputtelemaan milloin milläkin verukkeella, syyllistit jos ei pysty tapaamaan jne.? Silloin ymmärrän erittäin hyvin.

Jos hän on kokenut ettei saa olla rauhassa kävelyillään ym kun heti tuppaudut seuraan?

Vierailija kirjoitti:

Aloitko piinaamaan, satuit "sattumalta" aina rappukäytävään samaan aikaan (oikeasti kuuntelit tai katsoit ovisilmästä), tulit ovelle koputtelemaan milloin milläkin verukkeella, syyllistit jos ei pysty tapaamaan jne.? Silloin ymmärrän erittäin hyvin.

Mitä helvettiä? :D

Jotain outoa tuossa minusta on, että noin äkkiä jakaa hyvin henkilökohtaisia asioita ja tapaa tyyliin päivittäin. Tulee jotkut teini-iän kaveruudet mieleen.

Mistä tunnet sä ystävän onko oikea sulle hän

Anna meren se selvittää kuka viereesi jää

Pyysikö hän sinulta jotakin jossain vaiheessa, joko suoraan tai vihjaillen?

Uusi naapuri alkoi kerran rakentaa  ystävyyssuhdetta kanssani hirveällä tarmolla. Sitten jossain kohtaa alkoi vihjailu että olisi mukavampi jos meidän tontilla olevia puita kaadettaisiin ja pensasaidastakin oli toiveita ja vaikka mitä. Kun en suostunut mihinkään, ei enää yrittänyt olla kaveria.

Vierailija kirjoitti:

Pyysikö hän sinulta jotakin jossain vaiheessa, joko suoraan tai vihjaillen?

Uusi naapuri alkoi kerran rakentaa  ystävyyssuhdetta kanssani hirveällä tarmolla. Sitten jossain kohtaa alkoi vihjailu että olisi mukavampi jos meidän tontilla olevia puita kaadettaisiin ja pensasaidastakin oli toiveita ja vaikka mitä. Kun en suostunut mihinkään, ei enää yrittänyt olla kaveria.

Tämä on hyvä pointti. Opiskeluaikoina yksi yritti innolla kaveerata ja oikein mielistellä, jotta saisi apua yhden hankalan kurssin tehtävissä. Kun sitten sanoin, että melko kiirettä pitää enkä ehdi auttaa niin paljon kuin hän haluaisi, ei kuulunutkaan enää mitään kyseisestä "kaverista" :D

Itseäni alkaa ahdistamaan liian tuppautuvat ihmiset. Yleensä eivät ymmärrä hienovaraista sanomista asiasta. Tai välttämättä suorempaakaan sanomista ja alkaa syyttely.

Monet ihmiset haluavat myös omaa aikaa ja tilaa. Siksi joutunut näiden tapausten kohdalla vetoamaan kiireisiin ja vastaamaan vain lyhyesti, koska muuten olisivat kokoajan tulossa seuraan ja jokapaikkaan mukaan.

Jos sinusta vaikuttaa, että toinen välttelee anna asian vaan olla ja jatka omaa elämää.

"Ehkä puhutte nyt eri asioista? On normaalia etääntyä välillä ihmisistä kun elämä tai muut ihmiset vievät ajan ja energian ja sitten myöhemmin lähtentyä.

Mutta tuollainen AP:n tyylinen missä yhtäkkiä lopetetaan vastaaminen kokonaan ja kohdatessakin ollaan tylyjä on mielestäni ihan toista ja toivoisin itsekin jotain selitystä tai pahoittelua jos tuollaisen jälkeen haluaa vielä jatkaa tuttavuutta. En halua lähipiiriin draamailevia tuuliviirejä."

Eikö tuollainen juuri ole sitä etääntymistä? En nyt ihan ymmärrä.

Ei kaikki liity sinuun, ap. Ihmisillä on elämässään kaikenlaista ja pinnalliset uudet tuttavuudet karsiutuvat ensimmäisenä pois, jos on haasteellista elämässä. 

Minä en ymmärrä nykyajan trendiä, jossa ollaan niin "amerikkalaisia"

Puhutaan, kun oikeasti tahdottaisiin tutustua ja ollaan muka välittäviä. Silti oikeasti ei piitata p..k..kaan!

Miksi hemmetissä ihmiset tekevät noin? Käytöstapoja? Mitä ne sellaiset käytöstavat ovat , jossa suolletaan suustaan pelkkää tuubaa. "Perus suomalaisuus" on hieno asia, jutellaan silloin, jos ihminen oikeasti kiinnostaa, eikä jauheta mitään pinnallista, josta voi seurata vaan ap. kertomuksen kaltaisia epävarmoja ja ahdistavia tilanteita.

Minä en ainakaan halua kuunnella mitään small talkia, aitous kunniaan. Itse juttelen mielelläni ihmisten kanssa ja olen aidosti kiinnostunut heistä. Harmi että tämäkin viestiketju näyttää miten pinnallinen maailma on.

Minä olen ehkä liian ystävällinen uusille ihmisille. Tästä syystä on moni luullut saaneensa minusta uuden ystävän. Itse taas en koe, että olen ystävystynyt, jos olen ystävällinen ja avoin.

Johtunee ehkä siitä, että sukujuureni eivät ole Suomesta ja olen liian avoin ja otan kontaktia uusiin ihmisiin. 

Olen muutaman kerran joutunut hämmentäviin tilanteisiin, kun avoimuuteni on tulkittu ystävyydeksi ja olen joutunut ikävästi ottamaan omaa tilaa.

Joten ehkä suomalaisessa tuppisuu mentaliteetissa on puolensa. Pitää yrittää opetella enemmän tätä tyyliä