Uusi ystävä ei enää vastaa viesteihin - olenkohan itse tehnyt jotain väärin? Tai mitä voisin tehdä?

Vierailija wrote:

Kesällä tapasitte ja nyt puhut hänestä menetettynä ystävänä... aika nopeata, ehkä? Olisitko sittenkin hieman liian takertuva? Kannattaa ainakin miettiä onko niissä aloitteissa tasapuolisuutta, vastavuoroisuutta tms. niin että olette molemmat olleet suunnilleen samaan tahtiin toisiinne yhteydessä tai saman verran ehdottaneet yhteistä lenkkiä jne. 

No sanoisin että kyllä, meni jo ystävyydeksi koska toinen henkilö avautui minulle laajasti ja pitkään henkilökohtaisista asioistaan. Ehkä nyt katuu sitä, että avautui niin paljon.

Eli ystävä minun mielessäni on joku, jonka kanssa jutellaan syvemmin kuin vain "kaunis ilma tänään". Ja tuollainen syvempi keskustelu tuli hänen aloitteestaan, jota kunnioitin ja olin otettu siitä, että hän kunnioitti minua kertomalla henkilökohtaisista asioistaan.

Tietyllä tavalla koko tuttavuus tuli itselleni melko yllätyksenä, mutta olin siitä iloinen.

ap

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Sehän riippuu siitä, kysyitkö sinä aina kaveriksi koiralenkille ja pyysit tapaamista joka päivä.

Voihan se olla niin, että naapuri olisi halunnut joskus käydä lenkillä yksin ja oli liian kiltti, eikä osannut kieltäytyä.

Nyt ei keksi muuta ratkaisua, kuin vetää tiukat rajat

No mutta mitä minä sitten teen jos tapaamme? En minä voi ryhtyä kiertoreittiäkään käyttämään vain jotta en vahingossakaan tapaisi tätä henkilöä (paitsi että myönnän, että yhdessä vaiheessa tein niin).

Ja ei, en kysynyt kaveriksi. Tervehdin, juttelin pari sanaa ja läheisempi tuttavuus lähti siitä, että erään kerran tervehdin häntä ja kysyin "miten menee?" johon hän avautui laajasti. 

Olen usean kerran sanonut, että toivon että hän sanoo jos ei ole aikaa sille että rapsuttelen koiraa ja hän on ollut se, joka on toistuvasti sanonut, että haluaisi tavat

Olisiko sitten niin, kuten minulle kävi. Tutustuin erääseen ihmiseen kriisin aikana. Vuodatin hänelle elämäntarinani ja oksensin paska oloni ulos.

Huomasin sitten, että olen hänelle rasite ja käyttäydyin huonosti. En halunnut vaivata häntä enempää ja otin etäisyyttä, ettei hän väsy liikaa minuun. Hävetti, kun olin tuppautunut hänen seuraan, vaikka kuten sinullakin, hänellä oli jo paljon ystäviä, eikä tarvinnut enempää

Minulla oli aiemmin tänä vuonna elämässä erittäin raskas vaihe, johon liittyi mm. lemmikin kuolema nopeasti edenneeseen sairauteen sekä puolison äkillinen sairastuminen, joka käänsi elämän monessa mielessä ylösalaisin, ja vaati minulta paljon osallistumista. 

Olin noin neljän kuukauden ajan kuin sumussa, ja yritin vain selvitä päivästä toiseen ilman että oma pää hajoaa. Tämän ajanjakson aikana minulla ei yksinkertaisesti riittänyt voimavarat vastata nopeasti saapuneisiin viesteihin, tai ylläpitää ihmissuhteita. Joillekin kerroin tilanteestani suoraan, mutta jos kyseessä oli etäisempi ihminen, en kokenut olevani siihen velvoitettu. Kun tilanne alkoi olla parempaan päin, otin taas yhteyttä ja sanoin eläneeni raskasta elämänvaihetta, ja pahoittelin vastaamattomuuttani. Kaikilta löytyi ymmärrystä tilanteeseen. 

Ehkä tällä tuttavallasi on myös jotain raskasta meneillään elämässään, mutta ette ole niin sydänystäviä, että hän haluaisi asiasta sinulle avautua?

Jotkut avautuu henkilökohtaisistakin asioista helposti, eikä se merkitse vielä ystävystymistä. Ehkä tulkitsit tilannetta väärin ja naapurin avautumisen merkityksellisemmäksi kuin se oli. Hän huomasi väärän tulkintasi ja ottaa siksi etäisyyttä viestittääkseen, että ette kuitenkaan ole ystäviä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Kesällä tapasitte ja nyt puhut hänestä menetettynä ystävänä... aika nopeata, ehkä? Olisitko sittenkin hieman liian takertuva? Kannattaa ainakin miettiä onko niissä aloitteissa tasapuolisuutta, vastavuoroisuutta tms. niin että olette molemmat olleet suunnilleen samaan tahtiin toisiinne yhteydessä tai saman verran ehdottaneet yhteistä lenkkiä jne. 

No sanoisin että kyllä, meni jo ystävyydeksi koska toinen henkilö avautui minulle laajasti ja pitkään henkilökohtaisista asioistaan. Ehkä nyt katuu sitä, että avautui niin paljon.

Eli ystävä minun mielessäni on joku, jonka kanssa jutellaan syvemmin kuin vain "kaunis ilma tänään". Ja tuollainen syvempi keskustelu tuli hänen aloitteestaan, jota kunnioitin ja olin otettu siitä, että hän kunnioitti minua kertomalla henkilökohtaisista asioistaan.

Tietyllä tavalla koko tuttavuus tuli itselleni melko yllätyksenä,

Minun kokemukseni mukaan kannattaa olla varuillaan sellaisten kanssa, jotka avautuvat hyvin nopeasti ja hyvin laajasti henkilökohtaisista asioistaan. Saattoi olla ihan onnen potku, että tässä kävi näin, sillä nuo nopeasti avautuvat ovat yleensä suurimmalla todennäköisyydellä niitä oikeasti ahdistavia takertujia.

(Voi olla että minulla kävi vain erityisen huono tuuri, sillä minun kohdallani tuollaisesta avautujasta kuoriutui lopulta omistushaluinen itsem*rhalla uhkailija.)

Ihmissuhteet on hankalia. Ap nyt kuitenkin tiedät, että joku mättää, kun sinulle ei vastata. Kiusallisia nuo tapaamistilanteet varmaan on jatkossa. Ei niissä tarvi kuin nyökätä tervehdys.

Itsekin välillä mietin, mitä tekisin, kun eräs vanha ystävä tulisi vastaan. Hän kun vain lopetti yhteydenpidon ja viimeiseen tapaamiseenkin teki oharit. Olen päätynyt siihen, että tervehdin kyllä, mutta ohi kävelen. 

Vierailija wrote:

Jotkut avautuu henkilökohtaisistakin asioista helposti, eikä se merkitse vielä ystävystymistä. Ehkä tulkitsit tilannetta väärin ja naapurin avautumisen merkityksellisemmäksi kuin se oli. Hän huomasi väärän tulkintasi ja ottaa siksi etäisyyttä viestittääkseen, että ette kuitenkaan ole ystäviä.

Tuo on hyvin mahdollista. Kuten aiemmin sanoin, tulemme hyvin eri aloilta ja eri taustoista. Itse olen tottunut siihen, että yksityisiä asioita jaetaan vain hyvin luottamuksellisesti. Siksikin hänen käytöksensä hämmästytti, mutta ajattelin, että onpa hienoa että joku puhuu noin avoimesti. Mutta kenties hänelle se oli vain tavallista keskustelua.

ap

Vierailija wrote:

Ihmissuhteet on hankalia. Ap nyt kuitenkin tiedät, että joku mättää, kun sinulle ei vastata. Kiusallisia nuo tapaamistilanteet varmaan on jatkossa. Ei niissä tarvi kuin nyökätä tervehdys.

Itsekin välillä mietin, mitä tekisin, kun eräs vanha ystävä tulisi vastaan. Hän kun vain lopetti yhteydenpidon ja viimeiseen tapaamiseenkin teki oharit. Olen päätynyt siihen, että tervehdin kyllä, mutta ohi kävelen. 

Minä suhtautuisin ehkä niin, että ikinä ette olisi muuta olleetkaan kuin hyvänpäiväntuttuja. Iloisesti moikka vaan.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jotkut avautuu henkilökohtaisistakin asioista helposti, eikä se merkitse vielä ystävystymistä. Ehkä tulkitsit tilannetta väärin ja naapurin avautumisen merkityksellisemmäksi kuin se oli. Hän huomasi väärän tulkintasi ja ottaa siksi etäisyyttä viestittääkseen, että ette kuitenkaan ole ystäviä.

Tuo on hyvin mahdollista. Kuten aiemmin sanoin, tulemme hyvin eri aloilta ja eri taustoista. Itse olen tottunut siihen, että yksityisiä asioita jaetaan vain hyvin luottamuksellisesti. Siksikin hänen käytöksensä hämmästytti, mutta ajattelin, että onpa hienoa että joku puhuu noin avoimesti. Mutta kenties hänelle se oli vain tavallista keskustelua.

ap

No tässähän se tulikin. Naapuri huomasi, että sinua oudoksuttaa hänen kommunikaationsa ja huomasi, että et halua itse samalle tasolle tuttavuudessa. Näin ollen jättää sinut rauhaan, kun tajusi avautuneensa liikaa ja sinun vaivautuneisuutesi

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jotkut avautuu henkilökohtaisistakin asioista helposti, eikä se merkitse vielä ystävystymistä. Ehkä tulkitsit tilannetta väärin ja naapurin avautumisen merkityksellisemmäksi kuin se oli. Hän huomasi väärän tulkintasi ja ottaa siksi etäisyyttä viestittääkseen, että ette kuitenkaan ole ystäviä.

Tuo on hyvin mahdollista. Kuten aiemmin sanoin, tulemme hyvin eri aloilta ja eri taustoista. Itse olen tottunut siihen, että yksityisiä asioita jaetaan vain hyvin luottamuksellisesti. Siksikin hänen käytöksensä hämmästytti, mutta ajattelin, että onpa hienoa että joku puhuu noin avoimesti. Mutta kenties hänelle se oli vain tavallista keskustelua.

ap

No tässähän se tulikin. Naapuri huomasi, että sinua oudoksuttaa hänen kommunikaationsa ja huomasi, että et halua itse samalle tasolle tuttavuudessa. Näin olle

Toisin sanoen naapuri päätti loukkaantua omien päätelmiensä pohjalta 🙄

-ei ap

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Jotkut avautuu henkilökohtaisistakin asioista helposti, eikä se merkitse vielä ystävystymistä. Ehkä tulkitsit tilannetta väärin ja naapurin avautumisen merkityksellisemmäksi kuin se oli. Hän huomasi väärän tulkintasi ja ottaa siksi etäisyyttä viestittääkseen, että ette kuitenkaan ole ystäviä.

Tuo on hyvin mahdollista. Kuten aiemmin sanoin, tulemme hyvin eri aloilta ja eri taustoista. Itse olen tottunut siihen, että yksityisiä asioita jaetaan vain hyvin luottamuksellisesti. Siksikin hänen käytöksensä hämmästytti, mutta ajattelin, että onpa hienoa että joku puhuu noin avoimesti. Mutta kenties hänelle se oli vain tavallista keskustelua.

ap

No tässähän se tulikin. Naapuri huomasi, että sinua oudoksuttaa hänen kommunikaationsa ja huomasi, että et halu

Mitä loukkaantumista se on, jos huomaa käyttäytyneensä typerästi toisen mielestä. Silloin vetäytyy pois ja lopettaa toisen rasittamisen omalla elämällään

Mulla vähän erilainen tilanne, mutta myös kokemusta siitä kun ei enää vastata. Yhden tutun kanssa nähtiin satunnaisesti illanvietoissa ja tultiin ihan hyvin juttuun, hän sitten vähän harmitteli että en ole ollut yhteydessä ja sanoi että lähtisi mielellään esim. lenkille. Laitoin sitten jossain kohtaa viestiä ja nähtiin pari kertaa, aina hän sanoi että pidetäänhän nyt yhteyttä ja innokkaasti ehdotteli seuraavaa tapaamista. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut ensin minuun päin yhteydessä ja kerran sitten viestittelin että ehtisikö tällä viikolla tavata kun oli ollut puhetta (hän oli siis itse tätä ehdottanut edellisessä tapaamisessa), mutta vastausta ei tuohon enää koskaan kuulunut. Ehkä hän huomasi ettei sitten nauttinutkaan seurasta, mutta ihmetyttää miksi siinä tapauksessa oikein innolla ehdotteli näkemisiä ja olisihan tuohon viestiin voinut vastata vaikka tyyliin että kiirettä pitää, katsellaanpa joskus myöhemmin eiköhän siitä olisi ymmärtänyt yskän.

Minulla myös eka ajatus on, että jos hän kokee, että olet ollut liian innokas. On alkanut ahdistaa se ettei ole omaa aikaa ja rauhaa ja olisi velvollinen joka päivä näkemään.

Ap, kumpi teistä on ollut aloitteellisempi viesteilyyn, tapaamisiin jne? Jos sinä, niin on mahdollista että kyse on oman tilan tarpeesta. 

 

Ikävää joka tapauksessa! Olisi tosi paljon reilumpaa sanoa asiasta suoraan (tarvin omaa aikaa, ei ole resursseja olla niin tiiviisti tekemisissä tms) Tuollainen jää vaivaamaan, kun ei tiedä mistä on kyse. Vaikutat ap viisaalta ja sydämelliseltä ihmiseltä! 

Vierailija wrote:

Voiko olla, että hänelle pajatui, että oletkin persu?

Meille paljastui juuri että olet kusipää.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Voiko olla, että hänelle pajatui, että oletkin persu?

Meille paljastui juuri että olet kusipää.

Persu loukkaantui. 😄

Vierailija wrote:

Mulla vähän erilainen tilanne, mutta myös kokemusta siitä kun ei enää vastata. Yhden tutun kanssa nähtiin satunnaisesti illanvietoissa ja tultiin ihan hyvin juttuun, hän sitten vähän harmitteli että en ole ollut yhteydessä ja sanoi että lähtisi mielellään esim. lenkille. Laitoin sitten jossain kohtaa viestiä ja nähtiin pari kertaa, aina hän sanoi että pidetäänhän nyt yhteyttä ja innokkaasti ehdotteli seuraavaa tapaamista. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut ensin minuun päin yhteydessä ja kerran sitten viestittelin että ehtisikö tällä viikolla tavata kun oli ollut puhetta (hän oli siis itse tätä ehdottanut edellisessä tapaamisessa), mutta vastausta ei tuohon enää koskaan kuulunut. Ehkä hän huomasi ettei sitten nauttinutkaan seurasta, mutta ihmetyttää miksi siinä tapauksessa oikein innolla ehdotteli näkemisiä ja olisihan tuohon viestiin voinut vastata vaikka tyyliin että kiirettä pitää, katsellaanpa joskus myöhemmin eiköhän siitä olisi

Oletteko nähneet tuon jälkeen, siis esimerkiksi juuri noissa illanvietoissa?

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mulla vähän erilainen tilanne, mutta myös kokemusta siitä kun ei enää vastata. Yhden tutun kanssa nähtiin satunnaisesti illanvietoissa ja tultiin ihan hyvin juttuun, hän sitten vähän harmitteli että en ole ollut yhteydessä ja sanoi että lähtisi mielellään esim. lenkille. Laitoin sitten jossain kohtaa viestiä ja nähtiin pari kertaa, aina hän sanoi että pidetäänhän nyt yhteyttä ja innokkaasti ehdotteli seuraavaa tapaamista. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut ensin minuun päin yhteydessä ja kerran sitten viestittelin että ehtisikö tällä viikolla tavata kun oli ollut puhetta (hän oli siis itse tätä ehdottanut edellisessä tapaamisessa), mutta vastausta ei tuohon enää koskaan kuulunut. Ehkä hän huomasi ettei sitten nauttinutkaan seurasta, mutta ihmetyttää miksi siinä tapauksessa oikein innolla ehdotteli näkemisiä ja olisihan tuohon viestiin voinut vastata vaikka tyyliin että kiirettä pitää, katsel

Emme ole. Opiskellaan samaa alaa, mutta kurssien merkeissä emme tule enää kohtaamaan. Tervehtisin asiallisesti jos tulisi vastaan, mutta tuskin vastaisin jos ottaisi yhteyttä (vaikka ehkä olenkin lapsellinen tässä).

Vierailija wrote:

Mulla vähän erilainen tilanne, mutta myös kokemusta siitä kun ei enää vastata. Yhden tutun kanssa nähtiin satunnaisesti illanvietoissa ja tultiin ihan hyvin juttuun, hän sitten vähän harmitteli että en ole ollut yhteydessä ja sanoi että lähtisi mielellään esim. lenkille. Laitoin sitten jossain kohtaa viestiä ja nähtiin pari kertaa, aina hän sanoi että pidetäänhän nyt yhteyttä ja innokkaasti ehdotteli seuraavaa tapaamista. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut ensin minuun päin yhteydessä ja kerran sitten viestittelin että ehtisikö tällä viikolla tavata kun oli ollut puhetta (hän oli siis itse tätä ehdottanut edellisessä tapaamisessa), mutta vastausta ei tuohon enää koskaan kuulunut. Ehkä hän huomasi ettei sitten nauttinutkaan seurasta, mutta ihmetyttää miksi siinä tapauksessa oikein innolla ehdotteli näkemisiä ja olisihan tuohon viestiin voinut vastata vaikka tyyliin että kiirettä pitää, katsellaanpa joskus myöhemmin eiköhän siitä olisi

Ehkä hänelle on sattunut jotain ja sinä vain täällä moitit menemään...

58: Tuskinpa vain, ihan yhtä aktiivinen hän on muuten ja esim. yhteisissä ryhmissä.

Vierailija wrote:

Vierailija wrote:

Mulla vähän erilainen tilanne, mutta myös kokemusta siitä kun ei enää vastata. Yhden tutun kanssa nähtiin satunnaisesti illanvietoissa ja tultiin ihan hyvin juttuun, hän sitten vähän harmitteli että en ole ollut yhteydessä ja sanoi että lähtisi mielellään esim. lenkille. Laitoin sitten jossain kohtaa viestiä ja nähtiin pari kertaa, aina hän sanoi että pidetäänhän nyt yhteyttä ja innokkaasti ehdotteli seuraavaa tapaamista. Hän ei kuitenkaan koskaan ollut ensin minuun päin yhteydessä ja kerran sitten viestittelin että ehtisikö tällä viikolla tavata kun oli ollut puhetta (hän oli siis itse tätä ehdottanut edellisessä tapaamisessa), mutta vastausta ei tuohon enää koskaan kuulunut. Ehkä hän huomasi ettei sitten nauttinutkaan seurasta, mutta ihmetyttää miksi siinä tapauksessa oikein innolla ehdotteli näkemisiä ja olisihan tuohon viestiin voinut vastata vaikka tyyliin että kiirettä pitää, katsel

Tuli mieleen oma tilanne. Yhtä Whatsapp viestiä en huomannut, kuin pitkän ajan päästä. Viestejä tulee joskus paljon ja jäi yksi tutun laittama huomaamatta. Liekö vahingossa aukaisin sen tms, en tiedä. Mutta parin viikon päästä tuli tulikiven katkuinen haukkumaviesti, kuinka paska kaveri olen, kun en vastannut viestiin